Antti Tuisku kertoo uutuuskirjassa, millaista on olla tosi-tv-tuote, koulukiusattu ja parisuhdeväkivallan uhri – Kaikkialle hän ei avoimuuttaan kuitenkaan ulota

Musiikki

Antti Tuisku, Antti Aro ja Anton Vanha-Majamaa: Antti Tapani. WSOY 2018. 352 s.

Siitä on kulunut jo viisitoista vuotta, kun suomalaiset tutustuivat rovaniemeläiseen Antti Tapani Tuiskuunhttps://www.hs.fi/haku/?query=antti+tapani+tuiskuun (s. 1984). Lapin poika osallistui Suomessa ensi kertaa nähtyyn Idols-tosi-tv-ohjelmaan vuonna 2003. Ja jäi kolmanneksi.

Merkit tulevasta olivat silti jo nähtävillä. Vaikka voittoa ei tullut, oli Tuisku kilpailijoista se, joka sai aikaan hysteriaa. Se, jonka nimeä kiljuttiin ja jota kannustettiin Peto-kyltein. Yleisö kiinnostui, media kiinnostui, levy-yhtiöt kiinnostuivat. Alkoi Tuiskun tie yhdeksi Suomen poptaivaan kirkkaimmista tähdistä.

Toimittajien Antti Aronhttps://www.hs.fi/haku/?query=antti+aron ja Anton Vanha-Majamaanhttps://www.hs.fi/haku/?query=anton+vanha-majamaan kanssa kirjoittamassaan teoksessa Antti Tapani Tuisku kertoo, mitä kaikkea menneisiin vuosiin on mahtunut. Kirja on eräänlainen välitilinpäätös, sillä Tuisku jättäytyi kesällä puolentoista vuoden keikkatauolle. Kyse on samalla myös tilanteen toteamisesta: Tuiskusta on tullut 2010-luvulla vakavasti otettava poptähti, josta on mahdollista kirjoittaa jo muutakin kuin isoilla värikuvilla lihotettu fanikirja.

Laulaja Antti Tuisku kertoi aiemmin HS:n haastattelussa joutuneensa kumppaninsa väkivallan kohteeksi. Lue haastattelu tästähttps://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005802058.html.

Haastattelukirjan muoto sopii Tuiskulle, sillä hän on areenaluokan nykypoppareistamme ehkä se kaikkein lähestyttävin. Hän on antanut yleisölle pikkusormensa ja enemmän. Hän on kertonut julkisuudessa niin koulukiusaamisesta kuin suhteestaan uskontoon. Molempia käsitellään myös uutuuskirjassa.

Varsinkin uskonto on aihe, josta suomalaispopparit eivät juuri puhu. Tuiskukin kertoo pitäneensä hengellisyyttään tietoisesti vähän pimennossa, koska ei ole aina ajatellut sen sopivan poptähteyteen. Näin oli esimerkiksi Vain elämää -ohjelman kohdalla.

”Mua ahisti ajatus siitä, että ohjelmassa olisi parin minuutin pätkä, jossa puhun Raamatusta, ja ihmiset vetäis siitä johtopäätöksensä.” Niinpä pätkä jätettiin Tuiskun pyynnöstä pois ohjelmasta.

Kaikkialle Tuisku ei avoimuuttaan ulota. Hänen seksuaalinen suuntautumisensa on ollut vuosia huhujen kohde. Minkäänlaisia kaapinovia ei kirjassa kuitenkaan räväytetä auki – ei suuntaan tai toiseen. Vaikenemistaan Tuisku perustelee teoksessa pitkään: kyse on halusta suojella lähimpiä, jotka eivät ole valinneet elämää julkisuudessa sekä halusta pitää edes joku elämänalue visusti itsellä. Eikä sukupuolella tai seksuaalisilla suuntautumisilla pitäisi Tuiskun mukaan olla edes väliä.

Tuisku puhuu silti muutamista anonyymeista parisuhteistaan, vähän kuin myönnytyksenä lukijoille, sillä sitähän tämänkaltaisessa tunnustuksellisessa kirjassa kaivataan. Eräässä nuoruusvuosiensa suhteessa Tuiskusta tuli melkein isä, toisessa, popparivuosiin osuneessa suhteessaan hän oli puolestaan päästä hengestään. Väkivaltainen puoliso pahoinpiteli, uhkaili ja vaani Tuiskua. Näistä kokemuksistaan laulaja kertoi myös Helsingin Sanomien haastattelussa pari päivää sitten.

Avautumiset ovat osa Tuiskun projektia, jossa poptähteyden rajoja venytetään yhä enemmän ulkomusiikillisiin seikkoihin. Ennen Tuiskua Suomessa ei taatusti ole ollut miespuolista poptähteä, joka olisi kertonut, miltä tuntuu pelätä ja saada pataan parisuhteessa.

”Parisuhteissa miehiin kohdistuva väkivaltahan on vielä tabu. Mie mietin, että liittyyköhän asiasta puhumiseen myös tietynlainen häpeä, joka on kytköksissä perinteiseen maskuliiniseen roolimalliin? Että mikäs mies se sie olet, kun olet antanut kohdella itseäsi näin, ootko sie mies ollenkaan?”

Tavallisten ongelmien kanssa painivan Tuiskun tähteys tulee lähelle ja on terapeuttista.

Niinpä Tuisku puhuu kirjassa myös omasta epävarmuudestaan ja epäonnistumisen pelostaan. Vuosia 2010–2013 teos kutsuu uran aallonpohjaksi. Kaikki kulminoitui yhdeksänteen studioalbumiin Toisenlainen tie (2013), jonka seurauksena Tuisku alkoi luisua jo hasbeenien sarjaan.

Pelastus tuli ennen kaikkea tuottaja Jurek Reunamäenhttps://www.hs.fi/haku/?query=jurek+reunamaen hahmossa. Syntyi muiden muassa hitit Peto on irti ja Keinutaan sisältänyt kymmenes studioalbumi En kommentoi (2015), joka uudisti Tuiskun soundin ja imagon. ”Popimmasta Juha Tapiostahttps://www.hs.fi/haku/?query=juha+tapiosta” kuoriutui roisi ja hauska artisti, musiikillinen trendsetteri.

Suunnanmuutos räjäytti Tuiskun suosion uusiin lukemiin, eikä hiipumisen merkkejä näy. Silti areenakiertueiden ja festivaalien päälavoilla tykittävä artisti kertoo edelleen kokevansa epävarmuutta. Takavuosina koettu suosion lasku on yhä peikkona mielessä. Se on myös osittain syynä Tuiskun päätökseen jäädä tauolle.

Antti Tapani alleviivaa, ettei 15-vuotinen ura ole tullut helpolla. Menestyksen takana on ollut erilaisia terveysongelmia, joita on setvitty terapiassa ja sairaalavuoteella. Esimerkiksi keväällä Tuisku kärsi pahoista niskakivuista. Niitä selviteltäessä selästä löydettiin kasvain, joka osoittautui kuitenkin hyvänlaatuiseksi.

Nyt Tuiskulla on edessä ainakin puolentoista vuoden sapatti popparinhommista. Ja mitä Peto tekee: painelee koulunpenkille. Elokuussa alkoivat vuoden kestävät opinnot liikunnanalan ammattitutkinnon suorittamiseksi.

Kai se on sitä ihanan tavallista Antti Tapania.