Helsingin juhlaviikot. Tainaron. Suomen Kansallisteatteri, pieni näyttämö. Leena Krohnin romaanin dramatisointi Iida Hämeen-Anttila ja Essi Rossi, ohjaus Essi Rossi, musiikki Aino Venna, puvut Auli Turtiainen, lavastus ja valot Milla Martikainen, videot Milla Martikainen ja Aino Venna, äänisuunnittelu Pauli Riikonen. Esiintyjät Kati Outinen ja Aino Venna. ★★★★
Leena Krohnin romaani Tainaron (1985) on jättänyt moniin lukijoihinsa jäljen, jota ei pysty vertaamaan mihinkään muuhun kokemukseen.
Helsingin juhlaviikkojen ohjelmaan kuuluvan näyttämösovituksen ensi-illassa Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä meitä Tainaronin koskettamia näytti olevan paljon, sillä tunnelma oli ennen esityksen alkua huomattavasti tavanomaista tiiviimpi.
Krohnin romaani kietoutuu lukijan ja maailmankaikkeuden ympärille kuin hämähäkinseitti. Mutta miten Krohnin lumoavan maaginen kieli avautuu näyttämöilmaisuksi ja saavatko katsojat jonkinlaisen kollektiivisen kokemuksen?
Tainaron rakentuu kirjeistä, joiden lähettäjästä ja vastaanottajasta emme saa tietää oikeastaan mitään. Kirjeiden kirjoittaja kuvailee kokemuksiaan tuliperäisessä maassa, jonka asukkaat vaikuttavat hyönteisiltä, eikä hän koskaan saa vastausta kirjeisiinsä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Ympärillä on käynnissä jatkuva metamorfoosi, tai kenties kaikessa on lopulta enemmän kysymys siitä, että havaintojen tekijä saa kosketuksen omaan syvimpään olemukseensa.
Tainaronista on tehty aikoinaan kuunnelmasovitus, mutta näyttämölle sitä ei ole uskallettu tuoda tätä ennen.
Hänen luontainen olemuksensa on niin vahva, että se riittää sähköistämään näyttämön ilman turhia kuvittavia eleitä.
Pientä päälle liimattua leikkisyyttä ensi-illassa oli vielä havaittavissa, mutta teattereissa ikävästi yleistynyt mikrofonien käyttö on Tainaronin yhteydessä erittäin perusteltu ratkaisu.
Ytimekkään kokonaisuuden toinen esiintyjä, muusikko Aino Vennahttps://www.hs.fi/haku/?query=aino+venna, on avoimen arvoituksellisena hahmona todella toimiva muuttuja ja muutosvoima. Hänessä kiteytyy koko Tainaronin perimmäinen olemus.
Muukalaista opastavasta jäärästä kuoriutuu vahvaa läsnäoloa sen kaikissa olomuodoissa ja kirjeiden lauseet pääsevät hetkittäin lehahtamaan lauluiksi.
Seitsemännen kirjeen jälkeen esitykseen tulee suvantovaihe, josta ei oikein tahdota päästä ylös, eivätkä näyttämöllä pyörivät mekaaniset örkit pitemmän päälle vaikuta kovin dynaamisilta.
Krohnin romaanin tehoa ei varmasti pysty kukaan ylittämään, mutta Hämeen-Anttila ja Rossi ovat joka tapauksessa kulkeneet oikeaan suuntaan.
Karttoja Tainaronista ei ole koskaan pystytty piirtämään ja jokainen joutuu selviytymään ennen muuta itsensä kanssa.
Kommenttisi on moderoitavana.
Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa.
Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24