Matkaoppaita mielikuvitukseen

Tampere

Näyttelysalin keskellä on iso jykevä pöytä ja kymmenen korkeaa tuolia. Näyttelyn varsinaiset esineet – kirjat, lehdet ja monenkirjavat paperit – on sijoiteltu sen ympärille vitriineihin ja tauluille.

Pöydälle kuuluu silti keskeinen paikka. Näyttely kertoo suomalaisen roolipelaamisen historiasta, eikä roolipelien todellinen taika ole kirjojen kansien välissä. Pelit tapahtuvat mielikuvituksessa, joka syttyy eloon joka kerta, kun joukko ihmisiä kokoontuu pöydän ääreen ja alkaa kuvitella yhdessä, roolipelata. Kirjat sääntöineen ja tarinoineen ovat vain matkaoppaita.

Suomessa on arviolta 80 000 roolipelaajaa, mikä on reilusti enemmän aktiiviharrastajia kuin monella mediassa seuratulla urheilulajilla. Vapriikin Astuit ansaan! –Roolipelaaminen Suomessa on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun suomalaisen roolipelaamisen historia on koottu yhteen näyttelyyn.

Näyttely ja sen yhteydessä julkaistu kirja Seikkailuja ja sankareita kertovat harrastuksen kotimaisen tarinan sekä käyvät läpi kustannusalan murrokset ja pelaajasukupolvien varttumisen. Näyttely pelimahdollisuuksineen on hyvä esittely asiaa tuntemattomalle ja informatiivinen myös harrastajille. Harrastajien ja tekijöiden luovuus näkyy peleissä, käännöksissä, seikkailuissa, lehdissä, hahmolomakkeissa, kartoissa, kuvituksessa ja tarinoiksi kirjatuissa pelitapahtumissa.

Roolipelien historia alkoi Yhdysvalloissa vuonna 1974 julkaistusta Dungeons & Dragons -pelistä. Se esitteli idean roolipelistä, jossa joukko pelaajia omaksuu fantasiamaailman henkilöiden rooleja ja lähtee seikkailemaan, yhden kuvaillessa maailmaa heidän ympärillään ja sääntöjen ratkoessa konfliktit. Toisten pelaajien reaktiot lisäävät yhteisen kuvitelman toden tuntua. Amerikkalaisen D&D:n ensimmäisen laitoksen kirjat ovat Vapriikin näyttelyssä kunniapaikalla.

D&D ilmestyi suomeksi vuonna 1988. Se oli käynnistämässä suomalaista roolipelibuumia, joka kesti noin kuusi vuotta. Pelit levisivät ympäri maata kouluihin ja nuorisotaloille. Suomeen perustettiin kaksi maahantuojakauppaa, jotka myös käänsivät pelejä ja julkaisivat omia lehtiään. Pelien kirjo laajeni scifiin, kauhuun, huumoriin ja muihin lajeihin.

Buumi hiipui, kun 1980-luvun pelaajasukupolvi varttui. Pelikirjat vaihtuivat englanninkielisiin ja moni löysi pelinsä tietokoneelta ja konsoleilta. Ne jotka jatkoivat, hajaantuivat eri pelejä pelaaviin pieniin ryhmiin.

Suomalaisen roolipelikentän erityispiirre on vilkas julkaisutoiminta. Pelituotteita on julkaistu paljon, arviolta noin 250. Näyttelyyn on koottu niistä kattava valikoima ja kirjassa ne on kaikki listattu. Ensimmäinen oli Risto Hiedanhttps://www.hs.fi/haku/?query=risto+hiedan The Secret Treasure of Raguoc in the Acirema Dungeon vuodelta 1985, kaksi yhteen liitettyä nippuja valokopioita, jota myytiin pari sataa kappaletta.

Pienkustantaminen jatkui 1990-luvulla ja pelikulttuuri sai uusia muotoja. Syvä uni (1996) on roolipeli siviilipalveluskoulutuksesta. Hiljaisuuden vangit (1995) on vaihtoehtohistoria, jossa pelaajat ovat toisinajattelijoita totalitaarisessa Suomessa. Hiljaisuuden vangit muistuttaa paitsi maailmankuvaltaan, myös tyyliltään, vanhoja punk-zineja.

Suomalaiset pelit on julkaistu pääasiassa omakustanteina tai omien yritysten kautta ja niiden myyntiluvut ovat olleet pieniä, yleensä muutamia satoja. Julkaisutoiminta vilkastui 2000-luvulla. Miska Fredmanin https://www.hs.fi/haku/?query=miska+fredmaninkoko perheen Astraterra (2014) ja muut Fredmanin pelit ovat kovakantisia komeita kirjoja, samaa tasoa isompien painosten kansainvälisten pelien kanssa. Ville Vuorelanhttps://www.hs.fi/haku/?query=ville+vuorelan Strugatskinhttps://www.hs.fi/haku/?query=strugatskin veljesten tieteisromaaniin perustava Stalker (2008) on käännetty englanniksikin ja on ehkä kansainvälisesti tunnetuin suomalainen roolipeli.

Roolipeleillä on vaikea tehdä bisnestä. Kuvittelussa tapahtuva peli pakenee markkinalogiikkaa. Viiden pelaajan porukka voi ostaa yhden 40 euroa maksavan sääntökirjan ja pelata sillä kymmenen vuotta. Pelejä on satoja erilaisia ja porukat pelaavat omia pelejään.

Suomen pitkäaikaisin roolipelikauppaketju Fantasiapelit on toiminut 2010-luvulla useita vuosia tappiolla, syömällä säästöjä, jotka liike teki aikanaan ennen kaikkea Pokémon-korttien myynnillä. Omistajat pitävät kauppaa pystyssä, koska he rakastavat roolipelejä.

Suomalaisen pelialan menestyksessä roolipeleillä on osansa. Moni digipelien suunnittelija on taustaltaan roolipelaaja. Suunnittelija haluaa ymmärtää pelikokemusta ja pelijärjestelmää sen takana, kuten roolipelaajat. Suomalaisen roolipelibuumin hiipuminen ajoittuu kohtaan, jossa suomalaiset digipeliyhtiöt alkoivat nousta 1990-luvun puolivälissä. Edellä mainitut Fredman ja Vuorela ovat molemmat ammatiltaan digitaalisten pelien suunnittelijoita. Viisi miljoonaa kappaletta myyneen Cities: Skylines -pelin pääkehittäjä Karoliina Korppoonhttps://www.hs.fi/haku/?query=karoliina+korppoon tausta on myös roolipeleissä. Näyttelyssä on esillä hänen vuonna 2009 tekemänsä Aulos, jota hän teki vain vähän yli kymmenen kappaletta, kokonaan käsin.

Käsityöläisyys kuvastaa roolipelaamisen kulttuuria, jossa pienen ryhmän kokemusten eteen nähdään paljon vaivaa. Pelisuunnittelija luo kirjassa vain perustan, jonka päälle jokainen peliporukka ja pelaaja luovat oman teoksensa.

Rooli­peleissä varsi­nainen teos on peli­tapahtuma. Se on katoavaa taidetta, jota voisi kuvailla tarinan­kerronnan, improvisaatioteatterin ja ITE-taiteen yhdistelmäksi. Seikkailuja ja sankareita -kirjan esipuheessa pelitutkija Jaakko Stenroshttps://www.hs.fi/haku/?query=jaakko+stenros ja roolipelikirjoittaja Jukka Särkijärvi kuvailevat sitä teokseksi, joka on yksityinen, jopa salainen.

Paradoksaalisesti roolipelaamisen uudessa nousussa keskeisessä osassa on tämän yksityisen tuominen julkiseksi. Suomessa ja maailmalla roolipelien uutta nousua vetää D&D:n viides laitos, jota pidetään klassikkopelin parhaana versiona. Yhdysvalloissa yli puolet uuden D&D:n pelaajista seuraa muiden pelaamista verkosta, käytännössä Youtubesta.

Roolipelit ovat varttuneet kopionipuista kiiltäviin värikansiin, nuorisotaloilta satojen tuhansien katsojien Youtube-kanaville, mutta pöytä on ja pysyy. Näyttelyn seinälle on uudelleenrakennettu tamperelaisen nuoren peliporukan tuore pelipöytä. Limutölkkeineen ja keksipaketteineen se on täynnä jälkiä sen ääressä vietetyistä tunneista. Se on ihan samannäköinen kuin pelipöydät olivat kolmekymmentä vuotta sitten.

9.9. 13:45 Korjattu Stalkerin kirjoittajien sukunimi Strugatskiksi. Aiemmin jutussa puhuttiin virheellisesti Tarkovskin veljeksistä.