Antti Haataja valokuvasi Lapin viimeisiä luonnon­varaisia naaleja uuteen tieto­kirjaansa ja syyttää poromiehiä herkän tunturi­luonnon tuhoamisesta

Lapissa ei ole susia, koska poromiehet ovat ampuneet ne. Luvan kanssa ja ilman.

Lapissa ei ole jäkälää, koska ylisuuri porokarja on syönyt sen pois.

Näin toteaa tietokirjailija Antti Haatajahttps://www.hs.fi/haku/?query=antti+haataja, joka uudessa teoksessaan Pohjoinen ruotii ihmisen vaikutusta Suomen, Ruotsin ja Norjan Lapin herkkään luontoon.

Haatajan näkemykset sohaisevat muurahaisperää, koska poronhoitajat ja erityisesti saamelaiset poronhoitajat kokevat elinkeinonsa ja elämäntapansa arvostelun yleensä hyvin loukkaavana.

Kysymys kadonneesta jäkälästä on Lapissa vanha, mutta alati esillä. Monia hämmästyttää, miksi porojen annetaan kaluta maasto puhtaaksi pohjoiseen luontoon kuuluvasta kasvista.

Pohjoinen – jälkemme maailman laidalla -kirjan yksi johtopäätöksistä on, että myös luonnonläheisyydestään kuuluisa alkuperäiskansa tuhoaa luonnon monimuotoisuutta.

Haataja on itsekin saamelainen, ainakin teknisesti ottaen.

Hän kuuluu Utsjoen Guttormien sukuun ja on oikeutettu äänestämään Saamelaiskäräjien vaaleissa, mitä etenkin pohjoissaamelaisten keskuudessa pidetään ainoana käypänä merkkinä heimon jäsenyydestä.

Haataja on syntynyt ja kasvanut Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Hän sanoo, ettei tunne itseään täysin saamelaiseksi.

”Mutta missään tapauksessa en koe olevani ei-saamelainen. Jotain siltä väliltä”, hän sanoo.

Haataja, 41, ei puhu saamea, mutta kertoo tuntevansa olevansa luonnossa ”täysin kotona”.

Kirjaansa varten Haataja teki pitkiä vaellus­retkiä Saamen­maassa eli Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjois­osissa yhdeksän vuoden aikana. Kirjallisten lähteiden luettelossa on tunnettuja suomalaisia ja saamelaisia tieteentekijöitä.

Tuloksena on osin erätunnelmia maalaava, osin tiukan faktapitoinen teos. Huoltaan ympäristöstä Haataja ei peittele. Hän kuuluukin Suomen luonnonsuojeluliiton hallitukseen.

Teoksen lähtökohdaksi hän mainitsee, että ihmisen tekosien kuten ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät nopeasti Lapin karussa luonnossa.

”Lappi on hyvä koelaboratorio seurata ympäristön muutosta”, hän sanoo.

”Jos me haluamme turvata lastemme tulevaisuuden, meidän pitäisi turvata valtavasti enemmän ympäristöjä. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, haluammeko me säilyttää planeetan ihmiselle elinkelpoisena. Vai haluavatko ihmiset vain nopeita nautintoja.”

Haataja muistuttaa, että käynnissä on eläinlajien kuudes massasukupuutto.

Haataja on myös ottanut kirjansa runsaat ja näyttävät valokuvat.

Eräät niistä esittävät naalia, äärimmäisen uhanalaista tundran pienpetoa. Luonnonvaraisen naalin Haataja sanoo kadonneen Norjan Ruijasta ja Suomen pohjoisosista sinä aikana, kun hän keräsi materiaalia kirjaansa.

Naalia napsivat suihinsa esimerkiksi ketut. Kettuja taas piisaa, koska ihminen on käytännössä poistanut Lapista niiden luonnollisen vihollisen suden. Susia ei sallita, koska ne syövät myös poroja eli poronhoitajien omaisuutta.

Poromiesten oikeuden muokata Lapin kasvi- ja eläinkuntaa Haataja kyseenalaistaa.

Hän kirjoittaa kirjassa, että poronhoito – sekä suomalainen että saamelainen – on ”ottanut omistukseensa” koko poronhoitoalueen alkuperäisen metsä- ja tunturipeurakannan, muokannut sen ajan mittaan poroksi ja käyttää nyt poron kautta omistusoikeutta suurpetoihin ja koko pohjoiseen ekosysteemiin.

”Näistä asioista pitää keskustella. Ihmisillä on oikeus tietää, jotta voivat tulevaisuudessa päättää, tehdäänkö samalla vaiko eri tavalla”, hän sanoo.

”Keskeinen ongelma yleensä monimuotoisuuden katoamisessa on se, että asiat vain katoavat. Jonain päivänä niitä ei vain enää ole. Jos ei osaa katsoa tai kaivata, ei huomaa, että palaset katosivat. Jokainen Lapissa kävijä huomaisi, jos tietäisi, miltä maasto näyttää, kun siellä on jäkälää.”

Haatajan mukaan on päivänselvää, että poroja on liikaa. Niillä alueilla, joilta porot on aidattu pois, jäkälää esiintyy. Mutta:

”Jäkäläkatoa eivät aiheuta porot vaan ihmisen rakentama paliskuntajärjestelmä.”

Paliskunnat ovat poronomistajien alueellisia yhteenliittymiä, jotka lain mukaisesti vastaavat karjan hoidosta. Paliskuntia on kymmeniä, ja niiden väleissä on maastossa aidat.

Poronhoitoalue eli noin kolmannes Suomen maa-alasta siis muodostaa paliskuntien tilkkutäkin, jossa karja ei pääse kiertämään läntiltä toiselle vaan syö puhtaaksi kukin omansa.

Haatajan mukaan kierto edistäisi jäkäläkasvustojen elpymistä. Mutta kierron järjestäminen edellyttäisi niin porojen kuin paliskuntienkin määrän rajua pienentämistä.

Näistäkin on puhuttu pitkään. Haatajan ehdotus toteutuu yhtä todennäköisesti kuin vihreä puolue yhdistyy perussuomalaisten kanssa.

Kirjailija toki itsekin tämän tietää. Moni paliskunta kiistää tiukasti poronhoitotapansa kurittavan jäkäläkantaa. Ja poromiehien etujärjestö Paliskuntain yhdistys seisoo vankkumatta jäseniensä takana.

Pohjoinen-kirjassaan Haataja tunnustaa syvän rakkautensa saamelaisalueen luontoon. Hän myös listaa huolellisesti tavat, joilla Suomi on alistanut alkuperäiskansaansa: pakkosuomalaistaminen, heimoidentiteetin omiminen matkailunedistykseen, maa- ja vesioikeuksien kaventaminen...

Kirjoittaessaan Suomen suhteesta saamelaisalueeseensa Haataja myös käyttää saamelaisaktiivien suosimaa termiä ”kolonisoida”, joka on vahvasti politisoitunut.

Vastapainoksi hän ihmettelee, miksi alkuperäiskansa ei suostu päivittämään vanhaa näkemystään poronhoidosta, vaikka luonnontila ja maailma ympärillä muuttuu. Tunturien kansa ei luota tiedemieheen vaan perimätietoon.

Sata vuotta sitten porosaamelaiset elivät tiettömillä taipaleilla porojensa kanssa ympäri vuoden. Sittemmin poromiehet ovat muuttaneet taloihin teitten varsiin, ja poronhoidosta on tullut tehomaataloutta muistuttavaa suurkarjan hoitoa. Kun jäkälä loppuu, porojen ruuaksi ajetaan maastoon heinää.

Hieman vinosti hymyillen Haataja muistuttaa, että länsimaisen tieteen saavutukset kelpaavat poromiehille silloin, kun ne palvelevat heidän etuaan.

”Kyllä se moottorikelkkakin on perustutkimuksen tulos.”

Antti Haataja: Pohjoinen – jälkemme maailman laidalla (Tammi). 303 sivua. Oikaisuja klo 12:05: Toisin kuin Norjan Tanan maastoa esittävän ilmakuvan kuvatekstissä aiemmin mainittiin, kuvassa ei ole jäkälää. Naalikuva vuodelta 2011 on Norjan Finnmarkista, ei Utsjoelta.