Suomentaja Kersti Juva käänsi ensimmäisenä työnään Tarun Sormusten Herrasta – kääntämisen ytimessä on alkuperäisen tekstin syvällinen ymmärrys, 70 vuotta täyttävä suomentaja sanoo

Ensimmäisen kosketuksen kääntämiseen Kersti Juvahttps://www.hs.fi/haku/?query=kersti+juva sai jo lapsena. Isä luki tyttärelleen Suomen kansan satujen ja Raumalaisten jaaritusten lisäksi myös muumitarinoita. Niitä oli saatavilla vain ruotsiksi, joten isä teki lukiessaan prima vista -käännöstä suomeksi.

Perheestä ei kirjoja ja kulttuuria puuttunut, sillä isä, Mikko Juvahttps://www.hs.fi/haku/?query=mikko+juva, oli filosofian ja teologian tohtori.

Juvan koti ei ollut kaksikielinen, mutta ruotsi oli silti koko ajan läsnä, koska vanhemmat ja isovanhemmat puhuivat sitä. ­Äiti lauloi tuutulaulut ruotsiksi, ja Juva sanoo osaavansa ne ulkoa vieläkin.

”Tarkoitus myös oli, että puhuisimme ruotsia aina lauantaisin ruokapöydässä, mutta ei se koskaan toteutunut”, Juva nauraa.

Kodin kielellinen ilmapiiri auttoi Juvaa ymmärtämään, että eri kielet vaikuttavat maailmankuvaan ja siihen, miten ihminen näkee todellisuuden.

Koulussa Juva oli hyvä, muttei varsinainen virtuoosi, ei edes kielissä.

”Numerot olivat ihan hyviä. Kuuntelin kyllä tunnilla, mutta olin huolimaton, en lukenut läksyjä ja unohtelin kirjoja kotiin. Asiat eivät vielä silloin pysyneet ihan järjestyksessä.”

Rakkaus kieleen ja kirjallisuuteen kasvoi lukiossa, kun Juva sai suomen opettajakseen maineikkaan Viljo Tervosenhttps://www.hs.fi/haku/?query=viljo+tervosen. Hän ymmärsi, mitä kirjoja nuorilla kannatti luetuttaa ja – ennen kaikkea – miten niitä kannatti käsitellä.

”Yhteiset keskustelut olivat niin mielenkiintoisia, että halusin yhtä ihanaksi opettajaksi kuin Viljo. Se oli ajatukseni yli­opisto-opintojen alussa.”

Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun Juva tutustui kääntämisen kursseja pitävään kirjailija Eila Pennaseenhttps://www.hs.fi/haku/?query=eila+pennaseen, joka näki oppilaassaan poikkeuksellista lahjakkuutta.

”Kääntämisen löytäminen oli minulle todellinen valaistuminen. En voinut uskoa, että jotain niin mahtavaa on olemassa. Ja olen onnellinen, että se tapahtui niin varhain.”

Juvan kääntämisuran alku 70-luvun alussa on vaikuttava, ja se tehnyt hänen kielensä tutuksi suurelle joukolle suomalaisia. Pennasen piti kääntää Taru sormusten herrasta (1973–75), mutta kun hän ei ehtinyt, Juva lupautui tekemään sen. Juva suomensi ja Pennanen korjasi kaksi ensimmäistä osaa.

”Trilogian päätös oli ensimmäinen kokonaan oma työni. Olin silloin vasta päälle 25-vuo­tias.”

Kääntämisen ytimessä on Juvan mukaan alkuperäisen tekstin syvällinen ymmärrys. Sanoja ei voi vain suomentaa, vaan on ymmärrettävä kulttuuria, elämää ja kirjalliset konventiot. Juva onkin usein sanonut, että myös kääntäminen on taidetta.

”On erikoista ajatella, että laulaja ja soittaja saavat kyllä käyttää työssään nuotteja, mutta kääntäjä muka vain toistaa.”

”Vaikka tarinaa ei tarvitse keksiä, kielen ja ilmaisun on oltava samalla tasolla kuin kirjailijalla, usein jopa korkeammalla. Kääntäjän pitää tuntea rakkautta ja intohimoa omaan ilmaisuun.”

Juva halusi ymmärtää kääntämistä varten brittiläistä kulttuuria ja kieltä entistä paremmin. Se oli yksi syy, miksi hän lähti Oxfordiin vuonna 1985, ja on siitä lähtien asunut Suomen lisäksi myös Britanniassa.

”Halusin tietää, mitä niiden ihmisten päässä liikkuu. Olin vähän niin kuin se tutkija [Dian Fosseyhttps://www.hs.fi/haku/?query=dian+fossey], joka pyrki ymmärtämään gorillojen elämää ja meni asumaan niiden kanssa vuorille.”

Vuosikymmen myöhemmin Juva onnistui omien sanojensa mukaan yhdistämään huvin ja hyödyn, sillä hän löysi Oxfordista puolisonsa, teologian tohtori Juliette Daynhttps://www.hs.fi/haku/?query=juliette+dayn. Pari avioitui Suomessa viime vuonna.

Paineita työhön ei tuo se, jos käännettävä teos on bestseller. Korkeatasoinen kirja sen sijaan haastaa kokeneenkin kääntäjän.

”Shakespearehttps://www.hs.fi/haku/?query=shakespeare joitain vuosia sitten otti koville. Käänsin näytelmän Windsorin iloiset rouvat (2006) ja Paljon melua tyhjästä (2009), ja sitä rimakauhua en mielelläni toistaisi. Ymmärsin, ettei näillä taidoilla mennä ehkä ihan niin korkealle. Vaikka kyllä molemmista tuli tosi hauskat.”

Kovimpana saavutuksenaan Juva pitää Laurence Sternehttps://www.hs.fi/haku/?query=laurence+sterne -käännöstään Tristram Shandy – elämä ja mielipiteet. (1998) ”Se todella onnistui, vaikka teosta pidettiin mahdottomana kääntää.”

Juvasta on tärkeää ymmärtää, ettei suomalainen kulttuuri voi elää vain omien kirjailijoiden varassa – ja myös kääntäjien työ on olennainen osa kotimaisen kirjallisuuden kenttää.

Tällä hetkellä Juva kirjoittaa omaa kirjaa suomentamisesta. Samalla hän vetää Koneen säätiön rahoittamaa kaksivuotista Suomentajat lukijoiden luo -projektia, jossa eri suomentajat vierailevat kirjastoissa kertomassa työstään.

”Laaja kääntäminen eri kielistä on sivistyksen ja demokratian elinehto. Ilman käännöstyön tarjoamaa ikkunaa maailmaan Suomi olisi aikamoinen umpiperä.”