Onko nolla levyä tarpeeksi? Uuteen Oodiin ei tule levyosastoa ja kirjatarjonnassa Sello ja Pasila päihittävät sen ylivoimaisesti – ”Ei voi olla totta!”

”Mitä!” huudahtaa elämäntapataiteilijaksi itseään kutsuva Niki Hermashttps://www.hs.fi/haku/?query=niki+hermas tyrmistyneenä Kingston Wall -boksi kädessään Postitalon Kirjasto 10:ssä Helsingin ydinkeskustassa.

”Ei voi olla totta!” graafikko Anastasia Antrenkamphttps://www.hs.fi/haku/?query=anastasia+antrenkamp äimistyy matkalla Dmitri Šostakovitšinhttps://www.hs.fi/haku/?query=dmitri+sostakovitsin tuotannon levytyksiä etsimään.

He ovat juuri saaneet kuulla, että musiikkipitoinen Kirjasto 10 sulkeutuu tällä viikolla ja joulukuussa parinsadan metrin päässä avautuvaan Oodiin tulee pyöreät nolla cd- ja vinyylilevyä.

Kaikki levyt viedään täältä ydinkeskustasta Pasilan kirjastoon.

”Sinne Jumalan kuuseen”, Antrenkamp tuomitsee.

Oodiin saa kyllä levyjä varaamalla ja päivän toimitusajalla. Mutta laajan levykokoelman selailun lumo ydinkeskustassa katoaa.

”Sehän on juuri se juttu. Miten voisin varata kirjan, jonka olemassaolosta en tiedä? Löydän niitä selailemalla kirjahyllyjä. En myöskään tiennyt, että Kingston Wall -boksi on olemassa ennen kuin näin sen täällä”, Hermas sanoo.

Suomalaiset kuuntelevat yhä enemmän musiikistaan internetin kautta, mutta silloin jäävät levytystiedot ja cd-bokseissa joskus hyvinkin hienot esseet ja syvällinen taustoitus musiikista saamatta.

”Levyjen teosesittelyteksteistä saa aina lisäarvoa, lainaan sitten Šostakovitšia, Bachiahttps://www.hs.fi/haku/?query=bachia tai Arvo Pärtiähttps://www.hs.fi/haku/?query=arvo+partia, Antrenkamp sanoo.

Spotify Premium ja monet vastaavat palvelut eivät myöskään pääse vielä cd-tason hifi-laatuun.

”Levyt pitää kuunnella keskittyneesti omilla hifi-laitteilla”, Antrenkamp tähdentää.

Kirjasto 10:ssä on tietysti myös asiakkaita, joille tämäkin järjestely käy. Tapaamme nuorenparin, joka katselee cd-levyjä kuin muinaismuistoja odotellessaan lounasravintolan aukeamista.

”Kuuntelemme kaiken netistä.”

Opiskelija Evan Edwardshttps://www.hs.fi/haku/?query=evan+edwards on tullut vain nauttimaan kirjaston rauhasta meditaatiomielessä ja uskoo löytävänsä musiikkinsa tarvittaessa Espoon Leppävaaran musiikkiosastolta.

Lakimies Nelly Vilkkulahttps://www.hs.fi/haku/?query=nelly+vilkkula käy kirjastossa tällä kertaa vain skannaamassa asiakirjoja.

”Aika vähän tulee musiikkia enää fyysisiltä tallenteilta kuunneltua. Mutta aktiivisempien musiikinharrastajien puolesta olen pahoillani.”

Vielä on kuitenkin muutama päivä aikaa nauttia Kirjasto 10:n palveluista. HS:n vieraillessa kirjastosta löytyi klassisella puolella hyllystä löytyi esimerkiksi huippupianisti Emil Gilelsinhttps://www.hs.fi/haku/?query=emil+gilelsin konserttoboksi, Arturo Toscanininhttps://www.hs.fi/haku/?query=arturo+toscaninin Verdihttps://www.hs.fi/haku/?query=verdi-levytysten boksi ja hyvin paljon muuta.

Populaarimusiikin puolelta löytyi Kraftwerk-boksi, Tori Amoshttps://www.hs.fi/haku/?query=tori+amos -boksi, Irwin Goodmaninhttps://www.hs.fi/haku/?query=irwin+goodmanin Vain elämää -boksi, kaikki Motown-levy-yhtiön singlet bokseina, The Life and Times of Alice Cooper -boksi Johnny Rotteninhttps://www.hs.fi/haku/?query=johnny+rottenin esipuheella, Isokynä Lindholm -boksi ja satoja muita aarteita.

”Minä etsin Iron Butterflyä, eläkeläinen Harri Ingmanhttps://www.hs.fi/haku/?query=harri+ingman kertoo. ”In-A-Gadda-Da-Vida -hitti vuodelta 1968 pitäisi saada kuunteluun pitkänä 17 minuutin versiona ja singleversiona, koska vinyyliä ei ole enää hyllyssäni.”

Kaikkea ei kympistäkään löydä. Eläkeläinen Raine Varimaahttps://www.hs.fi/haku/?query=raine+varimaa etsi turhaan hyvää venäläislevytystä Pjotr Tšaikovskinhttps://www.hs.fi/haku/?query=pjotr+tsaikovskin viidennestä sinfoniasta, mutta mukaan tarttuu sentään Charles Ivesiahttps://www.hs.fi/haku/?query=charles+ivesia ja muuta kiinnostavaa.

”Ennen klassista musiikkia oli täälläkin paljon enemmän. Ja nyt Oodiin ei tule siis lainkaan sitä”, Anastasia Antrenkamp ihmettelee.

Keskustakirjaston johtaja Anna-Maria Soininvaarahttps://www.hs.fi/haku/?query=anna-maria+soininvaara sanoo, että nyt siirrytään ”kokoelma-ajattelusta muihin musiikin harrastajia tukeviin palveluihin”.

Oodiin tulee studioita harjoitteluun, äänittämiseen ja editointiin sekä soitinlainausta ja konsertteja esimerkiksi Musiikkitalon toimijoiden avulla.

”Ensimmäinen Kohtaamisia-klubi on Oodissa jo avajaisviikolla 8. joulukuuta.”

Levykokoelmaa ei Oodiin haluttu, koska ”lainaus on ollut laskevaa jo vuosia”.

Runouden lainaus saattanee myös olla vähäistä. Miksi runoja kuitenkin tulee Oodiin?

”Vertaus on hiukan provosoiva. Emme ole nyt poistamassa musiikkia vaan tietyn formaatin, jonka lainaus laskee jo hyvin monetta vuotta peräkkäin. Sen sijaan painetun kirjan lainaus on yllättävänkin hyvin pitänyt kutinsa. Runot ovat siinä joukossa vain yksi genre, alkuaankin pieni.”

Oodiin saadaan aluksi vähän yli satatuhatta nidettä, joista noin 80 000 on kirjoja. Tämä selittyy sillä, että myös esimerkiksi dvd-levyt ja pelit lasketaan niteiksi.

Oodin kokoelma on siis selvästi pienempi kuin Sellon yli 209 000 kappaleen aineisto ja Pasilan nykyinen noin 174 000 niteen aineisto. Kaikkiaan Oodista tulee kokoelmaltaan pääkaupunkiseudun kuudenneksi suurin kirjasto.

Musiikinystäville Oodin niteisiin tulee sentään nuotteja ja musiikkikirjallisuutta, vaikka levyjä ei kirjastoon saadakaan.

”Kympin kokoelmassa on vähän vajaa 7 500 nuottia. Ne siirtyvät Oodiin, johon saadaan lisäksi 1 700–2 000 uutta nuottinidettä”, Soininvaara

Oodin tietokirjojen ja nuottien alue saa myös ”reilusti metrejä”.

”Kymppiä vaivannutta tilanpuutetta ja siitä seurannutta ahtautta ei jouduta Oodissa kärsimään.”

Mutta esimerkiksi Niki Hermasia tämä ei tyydytä.

”Vähän tyhjä arpa. Jos tehdään tuollainen hillitön rakennus, niin miksi siinä ei voi olla sitä levyosastoa?”