Miksei Suomesta vieläkään tule maailmantähtiä, vaikka muut Pohjoismaat porskuttavat? – Tulevaisuuden musiikkivaikuttajat vannovat, että ”kulta-ajat ovat vasta tulossa”

Suomalainen pop voi monella mittarilla hyvin.

Vain elämää -ohjelman ja sen kopioiden myötä suomalaiset artistit on saatu säröineen ja suruineen ujutettua kahvipöytäkeskusteluihin ja Aku Ankan sivuille.

Cheekit, sannit ja anttituiskut myyvät areenakeikkoja sekä festarilippuja.

Kotimaisiin supertähtiin panostavat festarit, kuten Tikkurila-festivaali, Ruisrock ja Suomipop, menestyvät.

Vaan missä ovat meidän tovelomme ja -styrkemme, iconapopimme ja lykkelimme? Miten viemme musiikkia ulkomaille, kun englanniksi eivät laula kuin Sunrise Avenue, Michael Monroehttps://www.hs.fi/haku/?query=michael+monroe, The Rasmus ja Nightwish?

Ja pitäisikö olla huolissaan siitä, ettei listoilla juhli kuin poppi ja räppi?

Entä miten korjataan se, että festarien esiintyjistä valtaosa oli tänäkin kesänä miehiä?

Helsingin Sanomat tapasi kesällä Turun Ruisrockissa kolme henkilöä, joiden tehtävänä on vastata näihin kysymyksiin ja määrittää, millaista popmusiikkia täällä tulevaisuudessa tehdään.

Annika Oksanenhttps://www.hs.fi/haku/?query=annika+oksanen on työskennellyt puolitoista vuotta agenttina ja promoot­torina Live Nation -ohjelma­toimistossa. Sitä ennen hän työskenteli eri festivaaleille ja toimi yrittäjänä. Oksanen on myös aktiivinen dj-kollektiivi Menkkaklubin jäsen ja toiminut Cat Powerin https://www.hs.fi/haku/?query=cat+powerinassistenttina.

Jannika Nyqvisthttps://www.hs.fi/haku/?query=jannika+nyqvist on Universal Music Finlandilla product & promotion manager. Hän vastaa Pyhimyksenhttps://www.hs.fi/haku/?query=pyhimyksen, Paperi Thttps://www.hs.fi/haku/?query=paperi+t:n ja Gasellien kaltaisten artistien brändeistä ja markkinoinnista. Nyqvist tekee läheistä yhteistyötä Universalilla A&R:nä työskentelevän Pyhimyksen eli Mikko Kuoppalanhttps://www.hs.fi/haku/?query=mikko+kuoppalan kanssa.

Feniks Willamollahttps://www.hs.fi/haku/?query=feniks+willamolla on Oksasen tapaan tausta Fullsteamilla. Nykyään hän työskentelee All Day Agencyssa agenttina ja promoottorina. All Day on tuonut Ruisrockiin Princess Nokianhttps://www.hs.fi/haku/?query=princess+nokian, Skeptanhttps://www.hs.fi/haku/?query=skeptan ja jopa viidenneksen kotimaisista artisteista.

Kolmikko valittiin helmikuussa pohjoismaisten musiikkivientitoimistojen muodostaman Nomexin koostamalle Nordic 20 under 30 -listallehttps://musicfinland.com/en/news/nordic-music-biz-top-20-under-30-have-been-chosen.

He ovat ehdolla myös torstaina Tampereella alkavan Musiikki & Media -tapahtuman Industry Awardsin ”tulevaisuuden suunnannäyttäjä” -kategoriassa. Lisäksi Nyqvist on ehdolla vuoden pr- / markkinointihenkilöksi ja Oksanen vuoden ohjelmamyyjäksi / agentiksi.

Esitimme Oksaselle, Nyqvistille ja Willamolle viisi väitettä alasta, jolla he työskentelevät.

1. Suomalainen musiikki kiinnostaa

Suomalainen musiikki ei ole ehkä koskaan voinut näin hyvin, Annika Oksanen sanoo. Kotimaiset artistit ovat nousseet festareilla samalle tasolle ulkomaisten kanssa, minkä huomasi esimerkiksi Ruisrockissa, missä Cheekhttps://www.hs.fi/haku/?query=cheek, Haloo Helsinki ja Kaija Koohttps://www.hs.fi/haku/?query=kaija+koo saavat ihmismeret liikkeelle.

”Pitkään tuntui absurdilta, että kotimainen artisti tekisi keikan Hartwall-areenalla. Nyt se on taso, jolle pyritään.”

Feniks Willamon mukaan kotimaisten vahva edustus vastaa kysyntään. Peruskuluttaja haluaa kuunnella ja nähdä livenä kotimaisia esiintyjiä, jotka ovat vielä televisiosta tuttuja.

Vain elämää mainitaan keskustelussa ensimmäisen kerran ajassa 6.25.

”Suomessa on myös opittu brändäämään ja rakentamaan artisteja samaan tapaan kuin ulkomaisia artisteja. Kokonaisuutta ei ole ennen mietitty niin isosti”, Oksanen lisää.

Kokonaisuuteen kuuluvat levykonseptit, erikoiset keikat, pop up -tapahtumat ja yllätyksellisyys.

Suomessakin on alettu tehdä sitä, mitä Beyoncéhttps://www.hs.fi/haku/?query=beyonce, Frank Ocean https://www.hs.fi/haku/?query=frank+oceanja Eminemhttps://www.hs.fi/haku/?query=eminem tekevät maailmalla. JVG:n Popkorni (2017) ilmestyi vailla ennakkopöhinää ja nousi listakärkeen.

Universalilla mietitään Nyqvistin mukaan tarkkaan kaikki: mitä julkaistaan singlenä ja koska, milloin julkaistaan albumi, milloin ilmoitetaan keikkatiedot. Kaikki on yhtä harkittua pakettia.

Onko suomalaisen musiikin arvonnousu täysin alan vaikuttajien intresseissä? Onko unelma se, että kotimaisia artisteja nähtäisiin listoilla ja festareilla vieläkin enemmän?

Oksanen myöntää, että kotimaisia festareita kiertävät samat kotimaiset artistit. Isoimmat buukataan jokaiselle, koska ne takaavat lipunmyynnin.

Nyqvistin mukaan on ihanaa, että suomalaisia on enemmän, mutta suomalaisille täytyy voida esitellä myös ulkomaisia artisteja. Sellaisia kuin Ruisrockiin tuodut Princess Nokia, Lil Xan https://www.hs.fi/haku/?query=lil+xanja Clean Bandit.

”Kuinka moni matkustaa ulkomaille katsomaan ulkkarien keikkoja”, hän kysyy retorisesti.

Willamon All Day edustaa noin 60 suomalaista artistia ja hyötyy suomimusan suosiosta.

”Kun isommat kasvavat isommiksi, vanavedessä pääsee muitakin”, hän sanoo. Gasellit esimerkiksi täytti Ruisrockissa Rantalavan edustan. ”Merkkejä on ilmassa, että ne nousevat seuraavaksi [jäähalliluokkaan]. Totta kai se hyödyttää meitä.”

Suomalainen musiikki tarkoittaa käytännössä suomenkielistä musiikkia. Suomimusan edellinen aalto oli rasmusten, himien ja apocalypticoiden englanninkielistä kansainvälistymispinnistelyä, mutta nyt vedetään suomeksi.

Anna Abreukin https://www.hs.fi/haku/?query=anna+abreukinon nykyään suomeksi tuhmaileva Abreu, Hanna Pakarinen https://www.hs.fi/haku/?query=hanna+pakarinenvaihtoi suomeen vuonna 2010 ja Ville Valo https://www.hs.fi/haku/?query=ville+valovalmisteleehttps://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005809588.html levyllistä Baddinginhttps://www.hs.fi/haku/?query=baddingin viisuja.

Muutos on helppo ymmärtää maalaisjärjellä: suomenkieliseen musiikkiin on helpompi suomenkielisen samastua. Sanat tulevat lähemmäs.

Ei englanninkielinen musiikki suinkaan hävinnyt ole. Viime vuonna radiossa soihttps://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005750454.html kaksi ulkomaista kappaletta yhtä kotimaista kohden. Suomalaiset laulavat kuitenkin suomeksi, ja poikkeuksia on vain muutama.

Vain elämää -ohjelman vaikutusvallasta on kirjoitettu teratavuittain artikkeleita. Ja tottahan se on: kun laitetaan seitsemän muusikkoa illallispöytään laulamaan toistensa kappaleita ja itkemään, kaikki voittavat.

Elastisenhttps://www.hs.fi/haku/?query=elastisen Naurava kulkuri, Paula Vesalan https://www.hs.fi/haku/?query=paula+vesalanSori ja Antti Tuiskunhttps://www.hs.fi/haku/?query=antti+tuiskun Sata salamaa soivat radioissa ja keikkalavoilla.

”Onhan se valtakunnallista televisiota. Mummot katsoo”, Willamo sanoo.

Vain elämään suosio on kuitenkin hiipumaan päin: katsojaluvut ovat pysyneet kohtuullisina, mutta levymyynnit sakkaavat. Toimittaja Noora Vaarala https://www.hs.fi/haku/?query=noora+vaaralaarveli HS:ssahttps://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005707868.html aiemmin, että tämän syksyn kaudella nuotataan ”popmeren viimeisiä kaloja”.

Mutta vaikka ohjelma ei enää tee cheekejä jokaiselle esiintyjälleen, on siihen osallistuminen yhä pieni lottovoitto. Eikä formaatti ole ihan heti kuolemassa.

Tämä syksy näyttää, miten Lauri Ylönenhttps://www.hs.fi/haku/?query=lauri+ylonen, Eveliinahttps://www.hs.fi/haku/?query=eveliina ja kumppanit onnistuvat.

2. Meillä ei ole vientitoivoja, paitsi se yksi

Suomessa ei tehdä englanninkielistä musiikkia, mutta maailmalla on yksi suomalainen, joka sitä tekee.

”Almaa lähdettiin rakentamaan ulkomailta. Vasta myöhemmin täällä Suomessa tajuttiin, että oho, toihan menestyy tuolla”, Oksanen sanoo ja hymyilee.

”Strategia on poikennut siitä perinteisestä, jossa rakennetaan artistia ensin kotimaassa ja viedään sitten ulkomaille.”

Syy Alman suosioon ja hypetykseen tulee Oksaselta kuin tykin suusta: sikahyvä tiimi artistin ympärillä. Konsepti ja tarina on mietitty loppuun asti.

Nyqvist jatkaa:

”Striimiajan myötä isoksi haasteeksi on tullut artistin brändäys niin, että se erottuu. Spotifyyn julkaistaan päivässä yli 40 000 kappaletta, ja artisteja tulee koko ajan enemmän. Alma on mielenkiintoinen. Sillä on neonkeltainen tukka, upea ääni ja kaksossisko lavalla.”

”Pari vuotta sitten se oli Flow’ssa roskien kerääjänä. Nyt se on festarin isoimpia artisteja”, Oksanen sanoo.

Alman kohdalla ”vientitoivo” on ehkä väärä sana, sillä hän on ollut alusta asti kansainvälinen artisti. Suomessa keikkoja oli koko kesänä kaksi: ensimmäinen Ruisrockissahttps://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005748591.html, toinen Flow’ssa.

Vanavedessä seuraa muitakin, kolmikko uskoo.

Keitä? Siihen heillä ei ole vastausta.

Willamo on kiertänyt vuosia ympäri Eurooppaa showcase-tapahtumissa. Niissä nousevat artistit esiintyvät musiikki- ja media-alan vaikuttajille. Läsnä on perinteisesti porukkaa levy-yhtiöistä, ohjelmatoimistoista, mediasta ja mainosalalta. Maailmalla tärkeimpiä ovat Yhdysvaltain SXSW, Alankomaiden Eurosonic ja brittien The Great Escape. Suomesta löytyvät Tampereen Lost in Music ja Seinäjoen MARS-festivaali.

Perinteisesti alan showcase-keikoille on Suomesta viety vaihtoehtomusiikkia ja indiebändejä. Sellaisia kuin French Films, Satellite Stories, Lau Nauhttps://www.hs.fi/haku/?query=lau+nau ja Huoratron.https://www.hs.fi/haku/?query=huoratron. Showcase-esiintymisten myötä ne ovat päässeet festareille ja klubikeikoille Eurooppaan.

Willamo muistuttaa, että Keski-Euroopassa keikkapaikkoja on ihan eri määrä Suomeen verrattuna. Satellite Storiesille riittää Suomessa yleisöä isommissa yliopistokaupungeissa. Saksassa se voi rundata viikkotolkulla, koska kaupunkeja on moninkertaisesti.

Suosio saksalaiskaupunkien rokkiklubeilla on yksi asia, valtavirtamenestys toinen.

”On hyvä, että käydään soittamassa showcaseja. Mutta onko meillä sitten muuta”, Willamo kysyy ja hiljenee.

Nyqvisthttps://www.hs.fi/haku/?query=nyqvist nostaa oman levy-yhtiönsä nimiä: aloittelevan Lxandran https://www.hs.fi/haku/?query=lxandranja Lennonhttps://www.hs.fi/haku/?query=lennon, jolla on Spotifyssa joitain miljoonia kuunteluita, mutta jonka viimeisin oma kappale on vuodelta 2016. Sen jälkeen on tullut remixejä Seinabo Seylle https://www.hs.fi/haku/?query=seinabo+seylleja Tove Lollehttps://www.hs.fi/haku/?query=tove+lolle.

Ja sitten on Saarahttps://www.hs.fi/haku/?query=saara, jota toimittaja Oskari Onninenhttps://www.hs.fi/haku/?query=oskari+onninen kuvaili HS:ssa keväällä 2017 lunastamattomaksi lupaukseksihttps://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005145935.html.

”Voisihan niitä toki olla enemmänkin. Mutta kun pitää saada se ensimmäinen. Music Finland tekee koko ajan hyvää työtä”, Nyqvist sanoo viitaten suomalaisen musiikin kansainvälistymistä edistävään yhdistykseen.

Onko Suomi umpikujassa? Muista Pohjoismaista tulee jatkuvasti kansainvälisiä artisteja, jotka joko laulavat englanniksi tai tekevät instrumentaalista tanssimusiikkia.

Tavallaan on, tavallaan ei.

Sikäli tilanne on erinomainen, että Suomessakin voi nyt tehdä uran A-luokan poptähtenä ja keikkailla kokonsa mukaisesti jäähalleissa.

Mutta on myös selvää, ettei kunnianhimoiselle artistille taustatiimeineen pitäisi riittää se, että on Suomen suurimpia.

Oksanen sanookin, että jotkut varmasti harkitsevat vaihtamista englannin kieleen, kun kaikki on saavutettu kotimaassa.

”Kun projekti Suomessa päättyy aletaan miettiä kielen vaihtamista ja ulkomaille menemistä. Uskon, että tällainen on tulevaisuudessa mahdollista.”

Sitten Oksasella välähtää: Isac Elliot https://www.hs.fi/haku/?query=isac+ellioton muuten tosi iso!

Sehän on, Nyqvist komppaa.

Keksittiinhän tässä vielä yksi vientitoivo. 17-vuotias Elliot lauloi keväällä norjalaisen dj:n SJUR:n https://www.hs.fi/haku/?query=sjur:nkappaleen Rich & Famous, jota on kuunneltu Spotifysta yli 12 miljoonaa kertaa. Elliot on erityisen iso juuri Norjassa. Aika näyttää, onnistuuko hän pitämään suosiostaan kiinni.

Yksi juna meiltä meni kokonaan ohi. Kun Ruotsista tuli Aviciihttps://www.hs.fi/haku/?query=avicii ja Swedish House Mafia, Norjasta Alan Walker https://www.hs.fi/haku/?query=alan+walkerja Todd Terje https://www.hs.fi/haku/?query=todd+terjeja Tanskasta Trentemøllerhttps://www.hs.fi/haku/?query=trentem%C3%B8ller sekä Møhttps://www.hs.fi/haku/?query=m%C3%B8, Suomessa oli hiljaista.

Suomesta olisi pitänyt saada yksi edm-tähti. Tuntuu, että missattiin jotain.

”Ja periaatteessa missattiinkin”, Nyqvist sanoo.

”Kansainvälinen kilpailu on vaan niin kovaa. Oliko meillä riittävästi kokemusta viennistä? Kaikki tapahtui niin nopeasti. Ehkä olisimme kaivanneet sitä, että kaikki Pohjoismaat puhaltavat yhteen hiileen, kuten nykyään yritämme tehdä.”

Willamon mielestä ei ole järkeä verrata Suomea ja Ruotsia toisiinsa. Fakta on, että Suomi tulee musiikkiviennin ja popteollisuuden osalta länsinaapuriaan jäljessä, eikä se muutu hetkessä. Tärkeää on tehdä hyvää musiikkia ja rakentaa artistibrändi niin, ettei se ratsasta yhden kortin varassa.

”Kyllähän suomalaisuus on mielenkiintoinen juttu. Mutta Alman kohdalla Suomi on osa tarinaa, ei se kärki”, Willamo sanoo.

3. Räppi on aikamme rokkia

Suomen virallisen singlelistan kärkikymmeniköstä löytyi kymmenen vuotta sitten Metallicaa, Apulantaa ja Happoradiota. Nyt kitaravetoista rokkia ei ole lainkaan.

Annika Oksanen uskoo rockin tekevän vielä paluun. Ongelma on, että se on äitien ja isien musiikkia. Siksi räppi ja edm jyräävät nyt.

Pasa-bändissä kitaraa soittanut Willamo tunnistaa lajityyppien fuusioitumisen.

”Rock ui yllättäviin paikkoihin. Edustamani Versace Henrikinhttps://www.hs.fi/haku/?query=versace+henrikin keikoilla pitti pyörii ja räppäri huutaa mikkiin. Se on punkia uudessa muodossa. Ja jos Töölön ketterän keikalla katsoo vain yleisöön, sitä voisi kuvitella olevansa Disco Ensemblen keikalla.”

Oksanen muistaa yllättyneensä nähdessään räppikeikalla ensimmäistä kertaa moshpitin. ”Nyt se on normi.”

Kirjoitushetkellä Suomen suosituimpien kärkikympissä on seitsemän kappaletta, jotka esittää tai joissa vierailee räppäri. Vuoden puhutuimpia levyjä ovat Drakenhttps://www.hs.fi/haku/?query=draken, Nicki Minajinhttps://www.hs.fi/haku/?query=nicki+minajin ja Kanye Westin https://www.hs.fi/haku/?query=kanye+westinuutukaiset. Suomi-kesää on dominoinut Cheek.

Pop ja rap ovat myös yhdistyneet niin, että JVG:n ja Mikael Gabrielinhttps://www.hs.fi/haku/?query=mikael+gabrielin kaltaisia artisteja on vaikea lokeroida.

”Jos kysyy aitopäältä, niin nykyräppi on ihan eri juttu kuin mitä se oli ysärillä”, Willamo tiivistää.

Puhdas hupiräppi on kokemassa inflaatiota. Syvällisemmät ja synkemmät tekstit vetoavat nyt. Angstisuus, joka leimasi 1970-luvulla punkia, ysärillä grungea ja 2000-luvun alussa emo-rockia, löytää nyt ilmaisuväylänsä internet-räppäreissä.

Säde Mäkipää https://www.hs.fi/haku/?query=sade+makipaayritti kesällä selittäähttps://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005760015.html HS:ssa, miksi seksismillä ja päihteillä flirttailevat SoundCloud-räppärit, kuten edesmenneet XXXTentacionhttps://www.hs.fi/haku/?query=xxxtentacion ja Lil Peephttps://www.hs.fi/haku/?query=lil+peep, ovat nyt niin suosittuja.

Siksi, koska turhautumiseen ja inhoon samastutaan.

”Eräskin artisti kirjoittaa aivan karmivia sanoja ja nousee ilman isompaa tukea Spotifyn top 10:een. Nuoriin vetoaa vaarallisuus”, Nyqvist arvioi.

”XXXTentacion kiinnosti nuoria, vaikka brändi on mielestäni kyseenalainen.”

Uudet räppärit myös lainaavat edelliseltä rock-sukupolvelta. Lil Peep oli paljon velkaa Linkin Parkille, ja hänen kuoltuaan video räppärin laulamasta In the Endistä levisi verkossa.

Ruisrockissa Princess Nokian dj soitti puolestaan keikan loppuun Sum41:n punkrockia.

Ehkä kitarat löydetään taas uuden sukupolven myötä. Ja ehkä bändit tulevat samalla takaisin, kun edm-buumikin on jo selkeästi laskussa. Toistaiseksi sooloartistit ja ennen kaikkea räppärit ovat ykkösjuttu.

4. Suosion määrittäminen on yhä vaikeampaa

Ennen artistin suosio perustui kärjistäen albumimyynteihin. Suomen virallisen albumilistan perusteella oli helppo sanoa, että vuosi 1996 oli Jari Sillanpään https://www.hs.fi/haku/?query=jari+sillanpaan(Jari Sillanpää), 2001:tä hallitsi Anssi Kelahttps://www.hs.fi/haku/?query=anssi+kela (Nummela) ja 2010 kuului Jenni Vartiaisellehttps://www.hs.fi/haku/?query=jenni+vartiaiselle (Seili).

Nyt on vaikeampaa. Musiikkituottajat ry laskee nykyään suoratoistot osaksi albumimyyntejä, mutta kaava ei ole täydellinen. Koska laskutapoja on erilaisia, niiden keskinäinen vertailu on myös vaikeampaa.

Esimerkki: Saaran Superpowers-singlellä on Spotifyssa liki kahdeksan miljoonaa kuuntelua – enemmän kuin useimmilla yhdysvaltalaisen St. Vincentin https://www.hs.fi/haku/?query=st.+vincentinuuden levyn kappaleilla. Silti St. Vincent oli Flow’n odotetuimpia esiintyjiä, ja Saara valitteli somessa, ettei kesäksi ole myyty ainuttakaan keikkaahttps://twitter.com/helloimSAARA/status/1000801115087228931.

Spotifyn ja Youtuben luvut ovat artistin taustatiimeille tärkeä mittari keikkoja sovittaessa, mutta kaikkea ne eivät kerro. On artisteja, jotka striimaavat paljon, mutta eivät myy perusklubia täyteen. Nuorisolle saattaa riittää striimaus ja ehkä festarikeikka.

Joskus se menee toisinkin päin. Gasellien kuulijaluvut laahasivat pitkään livesuosiota jäljessä.

”Nyt keikkasuosio on alkanut näkyä myös Spotifyssa. Vuoden 2017 Veli oli ensimmäinen kultaa myynyt albumi”, Nyqvist sanoo.

Gasellien tapa rakentaa suosiota on monella tapaa ajan virtausten vastainen. Tyypillisempää on mennä pari sinkkua edellä. Suosio tulee nopeasti, jos on tullakseen.

Nyqvist huomauttaa myös, ettei kaikista artisteista haluta jättiläisiä. Olennaista on saada kaikki irti siitä, mitä artisti haluaa itse tehdä – oli kyseessä Cheek tai Paperi T. Pienemmilläkin artisteilla on arvonsa ja artisti voi olla menestynyt, vaikka ei tekisikään jäähallikeikkoja.

Olavi Uusivirranhttps://www.hs.fi/haku/?query=olavi+uusivirran fanikanta on esimerkiksi Elastista pienempi, mutta se on hurjan omistautunut. Se tarkoittaa, että artisti ja hänen taustatiiminsä ovat onnistuneet työssään.

”Nuorempi sukupolvi on osoittanut levy-yhtiössä, että taiteellisuudelle ja hyvinkin erilaisille sekä rohkeille ratkaisuille kannattaa antaa tilaa. Kaikilla tasoilla sitä ei aina tajuttu.”

5. Musateollisuus on miehinen

Willamon mukaan tasa-arvosta keskustellaan seminaareissa, mutta häirintää esiintyy silti.

”Vasta kun se on saatu kitkettyä pois, voidaan puhua tilanteesta, jossa tasa-arvo toteutuu.”

Hän toivoo, että nais-etuliitteistä päästäisiin eroon. Ja ettei uusia sisäpiiriä tai haippirinkejä tapahtuisi.

Suomen musiikkiala julkisti tammikuussa kuusi teesiä ”tasa-arvon, monimuotoisuuden ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi musiikkialalla”. Teesien allekirjoittajissa on kymmeniä musiikkialan toimijoita liitoista radiokanaviin ja levy-yhtiöihin.

Työtä riittää silti. Vaikka yli 40 prosenttia musiikkialan tekijöistä on naisia, Nyqvist sanoo johtopaikkojen lukujen puhuvan omaa kieltään. Hän viittaa Music Finlandin teettämään selvitykseenhttps://musicfinland.fi/fi/kuulumisia/selvitys-suomen-musiikkitoimiala-naeyttaeytyy-miesvaltaisena, jonka mukaan hallituspaikoista 72,7 prosenttia ja hallitusten puheenjohtajapaikoista liki 85 prosenttia on miesten hallussa. Taiteellisista johtajista yli 88 prosenttia on miehiä.

Eikä esiintyjien puolella mene sen paremmin: kesän suomalaisfestivaalien artistien sukupuolijakauma oli tyrmäävähttps://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005695015.html.

Tämä tulee kuitenkin muuttumaan. Alkuvuodesta uutisoitiin eurooppalaisten festivaalien oikaisevan esiintyjiensä sukupuolijakaumaa. Ainakin Flow on sitoutunut hankkeen tavoitteisiinhttps://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005585669.html.

Nyqvist mainitsee myös Marja Kokonhttps://www.hs.fi/haku/?query=marja+kokon, joka palkattiin ensimmäisenä naisena Universal Musicin A&R-osaston johtoon vuonna 2015.

”Meidän sukupolvemme katsoo asiaa jo täysin eri silmin. Naiset voivat olla johtajia siinä missä miehetkin.”

Ehkä jonain päivänä myös artistit itse ottavat kantaa? Tällä hetkellä kotimaiset popparit pysyvät turvallisen vaiti, kun taas Yhdysvalloissa isoimmat tähdet Pharrell Williamsistahttps://www.hs.fi/haku/?query=pharrell+williamsista Nicki Minajiin ja Ariana Grandeenhttps://www.hs.fi/haku/?query=ariana+grandeen ottavat kantaa ja ovat avoimen poliittisia.

”Isoimpien artistien yleisönä on koko Suomen kansa. Silloin voi olla vaikeaa puhua yhteiskunnallisista aiheista. Varsinkin, jos on profiloitunut bailu- tai hyvän mielen artistiksi”, Willamo arvioi.

”Voi olla, että jatkossa sitä pidetään hyväksyttävämpänä – eikä sellaisena, että tuputetaan ideologiaa.”

Oksanen olisi kaivannut Suomeen sellaista rintamaa, jollainen Ruotsissa nousi #metoo-liikkeen myötä. Hän arvelee myös, etteivät kaikki ymmärrä feministi-sanan perimmäistä tarkoitusta, ja siksi sitä varotaan turhaan.

Tasa-arvon kohenemisen lisäksi Nyqvistin, Oksasen ja Willamon toiveet omalle tulevaisuudelleen ovat selkeitä: Lisää artistiprojekteja, joiden konseptoinnissa he saavat olla mukana alusta asti. Voimakkaampaa musiikkivientiä ja panostusta kansainvälisiin markkinoihin. Päämäärätietoisuutta ja sitkeyttä.

Yhdestä asiasta Nyqvist on erityisen varma:

”Musiikkialan uusi kulta-aika on tulossa.”