Kulttuuri

Leïla Slimani kirjoitti romaanin hoidokkinsa murhaavasta lastenhoitajasta – nyt hän kritisoi niin ranskalaisen kuin suomalaisenkin keskiluokan naiiviutta

Leïla Slimanin mielestä eurooppalaiset kärsivät identiteettiongelmasta. Etenkin kansallisuuksiin perustuvat identiteetit asettuvat tämän päivän länsimaissa kyseenalaisiksi. ”Menneisyyttä kohtaan koetaan nostalgiaa, ajatellaan, että silloin asiat olivat paremmin.”

Leïla Slimania paleltaa.

”En tiennyt, että Helsingissä tuulee näin paljon”, hän sanoo ja vetää valkoisen villapaitansa hihoja alemmaksi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Tämä on Slimanin ensimmäinen kerta Suomessa. Hän on tulossa Portugalista ja lähdössä Albaniaan, piipahdettuaan ensin nopeasti koti-Pariisissa.

Tällaista maasta toiseen lennähtelyä Slimanin elämä on ollut sen jälkeen, kun hänen toinen romaaninsa Kehtolaulu (Chanson douce, suom. Lotta Toivanen, WSOY) ilmestyi ranskaksi vuonna 2016. Elokuussa suomeksi ilmestynyt Kehtolaulu voitti Goncourtin, Ranskan arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, sen käännösoikeudet myytiin yli neljäänkymmeneen maahan ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron nimitti Slimanin ranskan kielen ja ranskalaisen kulttuurin edustajaksi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Ranskan Ellen kanteen hänet kuvattiin rennon tyylikkäässä raitahaalarissa otsikolla ”Leïla Slimani Superstar”.

Slimanista on tullut uuden ranskalaisen kirjallisuuden kasvot, ja Kehtolaulun ensimmäiset virkkeet ovat hyvää vauhtia hilautumassa kirjallisuuden kuolemattomien aloitusten joukkoon, sinne Anna Kareninan ja Tuntemattoman sotilaan seuraan.

”Vauva on kuollut. Kuolema oli tullut parissa sekunnissa.”
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Aloitus on hyytävä, eikä loppu päästä lukijaa sen helpommalla. Romaanissa Slimani kuvaa keskiluokkaista pariskuntaa, Myriamia ja Paulia, jotka päätyvät palkkaamaan kahdelle lapselleen lastenhoitajan, Louisen. Alkuun täydelliseltä Maija Poppaselta vaikuttava Louise kuitenkin murhaa molemmat lapset, viiltää itseltään ranteet auki ja iskee sitten vielä varmuudeksi veitsen kurkkuunsa.

Slimani teki Louisen niin pelottavaksi kuin pystyi. Louisen kampaus on aina virheetön, samoin kuin meikki, mekot ja kengät. Hän laittaa ihanaa ruokaa, pitää asunnon täydellisessä järjestyksessä ja leikkii lasten kanssa tuntikausia.

”Mikään ei ole pelottavampaa kuin täydellisyys”, Slimani perustelee.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Paitsi tietenkin omien lasten kuolema, jokaisen vanhemman pahin painajainen.

Kehtolaulun isoin teema ei kuitenkaan ole lastenhoitajan täydellisyys tai siitä seuraava lastenmurha, vaan identiteetti. Leïla Slimanin mielestä eurooppalaiset kärsivät identiteettiongelmasta. Etenkin kansallisuuksiin perustuvat identiteetit asettuvat tämän päivän länsimaissa kyseenalaisiksi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

”Menneisyyttä kohtaan koetaan nostalgiaa, ajatellaan, että silloin asiat olivat paremmin”, hän sanoo.

Slimanin mukaan asiat ovat kuitenkin paremmin nyt kuin sata tai viisikymmentä vuotta sitten. Eikä paluuta entiseen missään tapauksessa ole.

”On surullista yrittää jähmettää identiteetti joksikin, joka ei saa koskaan muuttua. Että esimerkiksi minun pitäisi olla valkoihoinen kristitty voidakseni olla ranskalainen.”

Ihonväri on Kehtolaulussa merkittävä, mutta hienovarainen osa henkilöhahmojen identiteettien rakentumista. Perheen äiti, ja siis työn­antaja, on Slimanin itsensä lailla ruskeaihoinen, marokkolaissyntyinen nainen: maahanmuuttaja.

Lastenhoitaja Louise puolestaan on juuri sellainen valkoihoinen kristitty, jollaisten ympärille länsimaalaisuus on vanhastaan kasattu.

Ranskalaiselle lukijalle tämä kahden naisen muodostama valta- ja identiteettikuvio on kenties selvempi kuin suomalaiselle. Slimanin mukaan ranskalaislukijalle on nimittäin aivan selvää, että lastenhoitajista valtaosa on tummaihoisia, maahanmuuttajataustaisia naisia.


Rotu ei ole Kehtolaulussa poliittinen tai ideologinen asia, Slimani selittää. Siinä on kyse jostain laajemmasta: olemassaolosta, minuudesta.

”Louise on sekä yksin että nöyryytetty”, Slimani selittää. ”Hänen rasistinen miehensäkin sanoo, että lasten hoitaminen ei ole valkoisen ihmisen työtä.”

Mutta jos Louisen hahmoon liittyy Kehtolaulussa häpeää, niin on sitä myös äiti-Myriamissa, joka tasapainoilee uran ja äitiyden asettamien roolien välillä.

Tässäkin voisi vetää yhtäläisyysmerkkejä kirjailijan ja henkilöhahmon välille, sillä myös Slimanilla on kaksi lasta ja paljon aikaa vaativa työ. Hän kertoo toimittajien kyselevän yhtenään, uskooko hän näiden kahden roolin yhdistämisen olevan mahdollista.

”Vastaan aina, että jos se on mahdollista miehelle, on se mahdollista myös naiselle”, Slimani sanoo.

Hän uskoo tämän aiheen olevan yksi tärkeä syy Kehtolaulun suosioon. Se kohta, josta ihmiset löysivät itsensä ja ympäristönsä.

”Elämme yhteiskunnassa, jossa naiset käyvät yhä useammin töissä ja haluavat yhä useammin olla muutakin kuin äitejä ja vaimoja: he haluavat olla yksilöitä, ja vähän itsekkäitä.”

Naisen on hyvin vaikeaa olla itsekäs, Slimani toteaa. Hetken itsekkyydestä seuraa heti valtava syyllisyys.

Tässä vallitsee hänen mielestään sukupuolten välinen epätasapaino.

”Miesten pitäisi tuntea enemmän ja naisten vähemmän syyllisyyttä kodin jättämisestä työpäivän ajaksi”, hän sanoo. ”Meidän on taisteltava yhtäläisen syyllisyyden saavuttamiseksi.”

Ennen ryhtymistään kirjailijaksi Slimani työskenteli toimittajana ­panafrikkalaisessa Jeune Afrique -lehdessä, ja juttuja tehdessään hän matkusti laajalti ympäri Afrikkaa. Etenkin työskentely Tunisiassa ja Marokossa arabikevään aikaan 2010–2011 on jäänyt hänen mieleensä.

Kirjailijana oleminen on täysin erilaista kuin toimittajan työ, Slimani sanoo: jotakin, josta hän ei aiemmin ollut uskaltanut unelmoidakaan.


Huolimatta siitä, että tutkimusten mukaan yhä harvempi ranskalainen lukee kirjoja (huhtikuussa tehdyn tutkimuksen mukaan ranskalaiset lukevat EU-kansalaisista vähiten, keskimäärin kaksi minuuttia päivässä), on kirjailijan ammatti Slimanin mukaan Ranskassa edelleen erittäin arvostettu. Hän muistaa, miten löysi teini-ikäisenä Balzacin, Baudelairen, Zolan ja muut ranskalaisen kirjallisuuden klassikot ja ajatteli, että kirjailijan työ on varmasti kauneinta maailmassa.

”En uskonut, että se oli mitään sellaista, mitä minä voisin tehdä”, hän sanoo. ”Se oli hyvin etäällä.”

Etäiseksi se olisi jäänytkin, elleivät Slimanin mies ja äiti olisi puuttuneet asiaan. He rohkaisivat häntä osallistumaan kirjoittamiskurssille, jättämään työnsä ja keskittymään romaanin kirjoittamiseen.

”He uskoivat minuun ennen kuin uskoin itse itseeni.”

Alkuun tämä usko ei kuitenkaan näyttänyt johtavan mihinkään. Slimani sai ensimmäisen käsikirjoituksensa valmiiksi, lähetti sen kustantamoon, kustantamo palautti sen. Sitten toinen, sitten kolmas, neljäs ja viides, kunnes esikoisromaanin raakile oli kiertänyt kutakuinkin kaikki ranskalaiskustantamot läpi.

”Kaikki hylkäsivät sen, koska se oli erittäin huono romaani”, Slimani sanoo nyt.

Hylkäysilmoitusten tullessa hän oli ”todella masentunut” useiden kuukausien ajan. Hänen ylpeytensä koki kolauksen: hylkääminen oli nöyryyttävää. Lisäksi hän oli tylsistynyt, sillä hän vietti päivänsä kotona kahdestaan pienen poikansa kanssa.

Tähänkin liittyy häpeää, ja sitä Slimani käsittelee Kehtolaulussa.

Että äitiys ei ole pelkkää rakkautta ja hellyyttä. Että äitiys on myös poliittista, yhteiskunnallista ja taloudellista.

Lisäkierteen jo ennestään monimutkaiseen vanhemmuuteen tuo se, kun perheeseen palkataan lastenhoitaja, josta tulee osa perhettä – eikä kuitenkaan koskaan tule. Valta-asetelma työantajan ja työntekijän välillä on alituisesti läsnä.

Slimani korostaa Louisen altavastaajan asemaa sillä, että tämä ei osaa lukea.

Ranskassa lähes kaikki osaavat lukea, mutta Slimanin synnyinmaassa Marokossa tilanne etenkin naisten keskuudessa on toinen. Slimanin ollessa lapsi maan naisista 70 prosenttia oli lukutaidottomia, ja tälläkin hetkellä yli 40 prosenttia.

”On valtavan surullista, miten epäreilua ja väkivaltaista on elää maassa, jossa niin moni ei osaa ­lukea”, Slimani sanoo. ”Miten vaikeaa ihmisten on taistella oikeuksiensa ja arvokkuutensa puolesta.”

Hän luettelee arkipäivän asioita, joita lukutaidottomat ihmiset eivät voi tehdä: lukea opaskylttejä, lukea ruokalistaa.

”Se on kuin kävelemistä pimeässä, yrittämässä löytää tietä”, hän kuvittelee.

Ja ennen kaikkea se on luokka­kysymys. Ranskassa, samoin kuin Suomessa, suuri keskiluokka on pitkään halunnut kieltää elävänsä luokkayhteiskunnassa.

”Jos työskentelet tehtaassa, tiedät kuuluvasi luokkaan; tiedät, että luokkia on olemassa. Jos olet hyvin rikas, tiedät, että luokkia on olemassa”, Slimani selittää.

Kehtolaulun pariskunta, Myriam ja Paul, kuitenkin kuuluvat porvaristoon, joka ei halua myöntää olevansa porvaristo. Ranskassa tälle uudelle luokalle on nimikin. He ovat boboja, lyhenteenä sanoista bourgeois-bohème eli porvari-boheemi.

”He sanovat: me olemme kaikki tasa-arvoisia, me emme ole rasisteja, me välitämme kulttuurista ja ympäristöstä”, Slimani luettelee. Hänellä on boboille myös tutumpi nimi: hipsteri.

Kehtolaulussa Slimani halusi asettaa tämän ihanteellisen ajatustavan vastakkain todellisuuden kanssa.

”Hyvillä aikeilla ei tee mitään, ellei niitä pysty soveltamaan käytännössä”, hän tokaisee. Luokan kieltäminen on hänen mukaansa jopa vahingollista: kieltämällä luokka­erojen olemassaolon saattaa tulla nöyryyttäneeksi muita ihmisiä tai vähätelleeksi näiden ongelmia. Jokainen linnoittautuu yhä tiukemmin omaan kuplaansa seurustelemaan samanmielisten ja samankaltaisista lähtökohdista tulevien ihmisten kanssa.

Slimani itse asuu Pariisissa trendikkäässä Pigallen kaupunginosassa, keskellä pieniä luomuruokapuoteja, kulttuuritapahtumia ja samanmielisiä ystäviä.

Kasvoilla häivähtää tuima hymy.

”En halua olla tekopyhä”, hän sanoo. ”Rakastan elämäntapaani ja asuinaluettamme, se on minusta todella cool. On kivaa käydä hyvissä ravintoloissa ei-rasististen ystävieni kanssa, enkä oikeastaan haluaisi haastaa itseäni kohtaamaan ihmisiä jotka ovat väkivaltaisia tai rasisteja.”

”Mutta minun pitäisi, tietenkin. Kirjailijana ja intellektuellina minun pitäisi.”

Kuka?

Leïla Slimani


  Syntynyt 3. lokakuuta 1981 Rabatissa, Marokossa.

  Muutti Pariisiin 17-vuotiaana, asuu siellä edelleen. Marokon ja Ranskan kansalainen.

  Opiskellut valtiotieteitä ja media-alaa.

  Työskenteli toimittajana Afrikassa arabikevään aikaan, vangittiin Tunisiassa.

  Esikoisromaani Dans le jardin de l’ogre (2014) kertoo seksiriippuvuudesta kärsivästä naisesta.

  Tietokirja marokkolaisesta seksielämästä Sexe et Mensonges: La Vie Sexuelle au Maroc ilmestyi 2017.

  Toinen romaani Kehtolaulu voitti Goncourt-palkinnon.

  Naimisissa, kaksi lasta.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kirjallisuus
  • Ranska
  • Kulttuuri
  • Arla Kanerva

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Myös maailman vaikutusvaltaisin lehti hehkuttaa Oodi-kirjastoa – ”Torille!” arkkitehti Antti Nousjoki iloitsee

    2. 2

      Linnan juhlissa puvullaan huomiota herättänyt Elina Gustafsson kertoo saamastaan vihapuheesta: ”Olen oikeastaan kiitollinen”

    3. 3

      Yle ja Karjalainen väittivät virheellisesti Jussi Halla-ahon olleen paikalla ”natsilippu­kulkueessa” – Halla-aho arvosteli ”vastuullista mediaa” ja ajautui väittelyyn siitä, mihin oli oikein osallistunut

    4. 4

      Keskenmeno on ihmisellä sääntö eikä poikkeus – kohtu valikoi tarkkaan, kenet se ottaa vastaan

      Tilaajille
    5. 5

      Klonkun näyttelijä teki roolisuorituksen jakomielisenä Theresa Mayna – ehkä ilkeimmässä brexit-videossa ikinä

    6. 6

      Venäjä lennätti kaksi strategista pommittajaa Venezuelaan

    7. 7

      Silmukka kiristyy Trumpin ympärillä – ”Henkilö 1” kehotti lakimiestään rikkomaan lakia ja suunnitteli pilvenpiirtäjää Moskovaan vielä kesken vaalikampanjan

    8. 8

      Suomesta on tullut myrkkyä – Venäjällä tunnetaan syvää tyytymättömyyttä suomalaisia kohtaan

    9. 9

      Helsingin Koskelantiellä syttyi maanantai-iltana räjähdysmäinen tulipalo: Silmin­näkijöiden mukaan lieskat löivät voimalla ikkunasta ja kaupungin­osa oli täynnä savua

    10. 10

      Tapiolan uimahalli aiotaan purkaa – Arvorakennuksen pieleen menneeseen remonttiin upotettiin yhdeksän miljoonaa euroa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Suomesta on tullut myrkkyä – Venäjällä tunnetaan syvää tyytymättömyyttä suomalaisia kohtaan

    2. 2

      Tapiolan uimahalli aiotaan purkaa – Arvorakennuksen pieleen menneeseen remonttiin upotettiin yhdeksän miljoonaa euroa

    3. 3

      Keskenmeno on ihmisellä sääntö eikä poikkeus – kohtu valikoi tarkkaan, kenet se ottaa vastaan

      Tilaajille
    4. 4

      Monille tuttu iltapäivän hetki on ensimmäinen merkki kaamos­väsymyksestä – Joka kolmas aikuinen potee pimeää, ja oireet alkavat usein kolme­kymppisenä

    5. 5

      Silmukka kiristyy Trumpin ympärillä – ”Henkilö 1” kehotti lakimiestään rikkomaan lakia ja suunnitteli pilvenpiirtäjää Moskovaan vielä kesken vaalikampanjan

    6. 6

      Yle ja Karjalainen väittivät virheellisesti Jussi Halla-ahon olleen paikalla ”natsilippu­kulkueessa” – Halla-aho arvosteli ”vastuullista mediaa” ja ajautui väittelyyn siitä, mihin oli oikein osallistunut

    7. 7

      Velattomana kuoleminen ei ole järkevää, sanoo Ruotsin pankkivalvoja – ruotsalaiset velkaantuvat ja vaurastuvat samaan aikaan

    8. 8

      Krp hakee rikos­insinöörejä kryptisellä koodi­kielellä – ”Tarkoitus on kiinnittää oikean kohde­ryhmän huomio”

    9. 9

      Johanna Puro on viime kuukaudet paimentanut poliisia tutkimaan poikansa pyörän varkautta – ”Eikö poliisi itse osaa siirtää tiedostoa muistitikulle?”

    10. 10

      Klonkun näyttelijä teki roolisuorituksen jakomielisenä Theresa Mayna – ehkä ilkeimmässä brexit-videossa ikinä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mies oli hurmaava, mutta kun yksiön ovi yöllä sulkeutui, Minna tajusi jotain olevan vialla – ”Minulle tapahtui asioita, joita en olisi halunnut tapahtuvan”

      Tilaajille
    2. 2

      Kansanedustaja Touko Aallon päälle käytiin Linnan juhlissa – ”Kahdella kädellä rintakehään niin voimakkaasti kuin pystyy”

    3. 3

      Kuvakooste: Valitsimme Linnan juhlien kymmenen säväyttävintä pukua – lukijoiden suosikiksi nousi 19-vuotias yllätysnimi

    4. 4

      Helsingissä hakaristilippujen kantaminen johti käsirysyyn, pidätyksiin ja epäilykseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan – Kaksi pidätettiin myös 612-soihtukulkueen häirinnästä

    5. 5

      Suomesta on tullut myrkkyä – Venäjällä tunnetaan syvää tyytymättömyyttä suomalaisia kohtaan

    6. 6

      Oulun poliisi varoittaa: Ulkomaalaistaustaiset miehet saalistavat nuoria tyttöjä netissä

    7. 7

      Näyttelijä Jasper Pääkkönen rikkoi asuvalinnallaan etikettiä – kumppanilla kultainen, käärmeteemainen paljettiasu

    8. 8

      Kesän jälkeen äitien kasvoilta katosivat ilmeet, ja kätilö Rosmariini Tolonen näki sen – HS:n erikoisartikkeli vie vainottujen rohingyojen pakolaisleirille

      Tilaajille
    9. 9

      Ystäväni ei vieläkään tiedä, mitä hänen ex-poikaystävänsä teki päivisin

    10. 10

      Ihminen syttyi tuleen Espoon keskuksen terveysasemalla

    11. Näytä lisää