Kulttuuri

Leïla Slimani kirjoitti romaanin hoidokkinsa murhaavasta lastenhoitajasta – nyt hän kritisoi niin ranskalaisen kuin suomalaisenkin keskiluokan naiiviutta

Leïla Slimanin mielestä eurooppalaiset kärsivät identiteettiongelmasta. Etenkin kansallisuuksiin perustuvat identiteetit asettuvat tämän päivän länsimaissa kyseenalaisiksi. ”Menneisyyttä kohtaan koetaan nostalgiaa, ajatellaan, että silloin asiat olivat paremmin.”

Leïla Slimania paleltaa.

”En tiennyt, että Helsingissä tuulee näin paljon”, hän sanoo ja vetää valkoisen villapaitansa hihoja alemmaksi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Tämä on Slimanin ensimmäinen kerta Suomessa. Hän on tulossa Portugalista ja lähdössä Albaniaan, piipahdettuaan ensin nopeasti koti-Pariisissa.

Tällaista maasta toiseen lennähtelyä Slimanin elämä on ollut sen jälkeen, kun hänen toinen romaaninsa Kehtolaulu (Chanson douce, suom. Lotta Toivanen, WSOY) ilmestyi ranskaksi vuonna 2016. Elokuussa suomeksi ilmestynyt Kehtolaulu voitti Goncourtin, Ranskan arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, sen käännösoikeudet myytiin yli neljäänkymmeneen maahan ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron nimitti Slimanin ranskan kielen ja ranskalaisen kulttuurin edustajaksi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Ranskan Ellen kanteen hänet kuvattiin rennon tyylikkäässä raitahaalarissa otsikolla ”Leïla Slimani Superstar”.

Slimanista on tullut uuden ranskalaisen kirjallisuuden kasvot, ja Kehtolaulun ensimmäiset virkkeet ovat hyvää vauhtia hilautumassa kirjallisuuden kuolemattomien aloitusten joukkoon, sinne Anna Kareninan ja Tuntemattoman sotilaan seuraan.

”Vauva on kuollut. Kuolema oli tullut parissa sekunnissa.”
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Aloitus on hyytävä, eikä loppu päästä lukijaa sen helpommalla. Romaanissa Slimani kuvaa keskiluokkaista pariskuntaa, Myriamia ja Paulia, jotka päätyvät palkkaamaan kahdelle lapselleen lastenhoitajan, Louisen. Alkuun täydelliseltä Maija Poppaselta vaikuttava Louise kuitenkin murhaa molemmat lapset, viiltää itseltään ranteet auki ja iskee sitten vielä varmuudeksi veitsen kurkkuunsa.

Slimani teki Louisen niin pelottavaksi kuin pystyi. Louisen kampaus on aina virheetön, samoin kuin meikki, mekot ja kengät. Hän laittaa ihanaa ruokaa, pitää asunnon täydellisessä järjestyksessä ja leikkii lasten kanssa tuntikausia.

”Mikään ei ole pelottavampaa kuin täydellisyys”, Slimani perustelee.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Paitsi tietenkin omien lasten kuolema, jokaisen vanhemman pahin painajainen.

Kehtolaulun isoin teema ei kuitenkaan ole lastenhoitajan täydellisyys tai siitä seuraava lastenmurha, vaan identiteetti. Leïla Slimanin mielestä eurooppalaiset kärsivät identiteettiongelmasta. Etenkin kansallisuuksiin perustuvat identiteetit asettuvat tämän päivän länsimaissa kyseenalaisiksi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

”Menneisyyttä kohtaan koetaan nostalgiaa, ajatellaan, että silloin asiat olivat paremmin”, hän sanoo.

Slimanin mukaan asiat ovat kuitenkin paremmin nyt kuin sata tai viisikymmentä vuotta sitten. Eikä paluuta entiseen missään tapauksessa ole.

”On surullista yrittää jähmettää identiteetti joksikin, joka ei saa koskaan muuttua. Että esimerkiksi minun pitäisi olla valkoihoinen kristitty voidakseni olla ranskalainen.”

Ihonväri on Kehtolaulussa merkittävä, mutta hienovarainen osa henkilöhahmojen identiteettien rakentumista. Perheen äiti, ja siis työn­antaja, on Slimanin itsensä lailla ruskeaihoinen, marokkolaissyntyinen nainen: maahanmuuttaja.

Lastenhoitaja Louise puolestaan on juuri sellainen valkoihoinen kristitty, jollaisten ympärille länsimaalaisuus on vanhastaan kasattu.

Ranskalaiselle lukijalle tämä kahden naisen muodostama valta- ja identiteettikuvio on kenties selvempi kuin suomalaiselle. Slimanin mukaan ranskalaislukijalle on nimittäin aivan selvää, että lastenhoitajista valtaosa on tummaihoisia, maahanmuuttajataustaisia naisia.


Rotu ei ole Kehtolaulussa poliittinen tai ideologinen asia, Slimani selittää. Siinä on kyse jostain laajemmasta: olemassaolosta, minuudesta.

”Louise on sekä yksin että nöyryytetty”, Slimani selittää. ”Hänen rasistinen miehensäkin sanoo, että lasten hoitaminen ei ole valkoisen ihmisen työtä.”

Mutta jos Louisen hahmoon liittyy Kehtolaulussa häpeää, niin on sitä myös äiti-Myriamissa, joka tasapainoilee uran ja äitiyden asettamien roolien välillä.

Tässäkin voisi vetää yhtäläisyysmerkkejä kirjailijan ja henkilöhahmon välille, sillä myös Slimanilla on kaksi lasta ja paljon aikaa vaativa työ. Hän kertoo toimittajien kyselevän yhtenään, uskooko hän näiden kahden roolin yhdistämisen olevan mahdollista.

”Vastaan aina, että jos se on mahdollista miehelle, on se mahdollista myös naiselle”, Slimani sanoo.

Hän uskoo tämän aiheen olevan yksi tärkeä syy Kehtolaulun suosioon. Se kohta, josta ihmiset löysivät itsensä ja ympäristönsä.

”Elämme yhteiskunnassa, jossa naiset käyvät yhä useammin töissä ja haluavat yhä useammin olla muutakin kuin äitejä ja vaimoja: he haluavat olla yksilöitä, ja vähän itsekkäitä.”

Naisen on hyvin vaikeaa olla itsekäs, Slimani toteaa. Hetken itsekkyydestä seuraa heti valtava syyllisyys.

Tässä vallitsee hänen mielestään sukupuolten välinen epätasapaino.

”Miesten pitäisi tuntea enemmän ja naisten vähemmän syyllisyyttä kodin jättämisestä työpäivän ajaksi”, hän sanoo. ”Meidän on taisteltava yhtäläisen syyllisyyden saavuttamiseksi.”

Ennen ryhtymistään kirjailijaksi Slimani työskenteli toimittajana ­panafrikkalaisessa Jeune Afrique -lehdessä, ja juttuja tehdessään hän matkusti laajalti ympäri Afrikkaa. Etenkin työskentely Tunisiassa ja Marokossa arabikevään aikaan 2010–2011 on jäänyt hänen mieleensä.

Kirjailijana oleminen on täysin erilaista kuin toimittajan työ, Slimani sanoo: jotakin, josta hän ei aiemmin ollut uskaltanut unelmoidakaan.


Huolimatta siitä, että tutkimusten mukaan yhä harvempi ranskalainen lukee kirjoja (huhtikuussa tehdyn tutkimuksen mukaan ranskalaiset lukevat EU-kansalaisista vähiten, keskimäärin kaksi minuuttia päivässä), on kirjailijan ammatti Slimanin mukaan Ranskassa edelleen erittäin arvostettu. Hän muistaa, miten löysi teini-ikäisenä Balzacin, Baudelairen, Zolan ja muut ranskalaisen kirjallisuuden klassikot ja ajatteli, että kirjailijan työ on varmasti kauneinta maailmassa.

”En uskonut, että se oli mitään sellaista, mitä minä voisin tehdä”, hän sanoo. ”Se oli hyvin etäällä.”

Etäiseksi se olisi jäänytkin, elleivät Slimanin mies ja äiti olisi puuttuneet asiaan. He rohkaisivat häntä osallistumaan kirjoittamiskurssille, jättämään työnsä ja keskittymään romaanin kirjoittamiseen.

”He uskoivat minuun ennen kuin uskoin itse itseeni.”

Alkuun tämä usko ei kuitenkaan näyttänyt johtavan mihinkään. Slimani sai ensimmäisen käsikirjoituksensa valmiiksi, lähetti sen kustantamoon, kustantamo palautti sen. Sitten toinen, sitten kolmas, neljäs ja viides, kunnes esikoisromaanin raakile oli kiertänyt kutakuinkin kaikki ranskalaiskustantamot läpi.

”Kaikki hylkäsivät sen, koska se oli erittäin huono romaani”, Slimani sanoo nyt.

Hylkäysilmoitusten tullessa hän oli ”todella masentunut” useiden kuukausien ajan. Hänen ylpeytensä koki kolauksen: hylkääminen oli nöyryyttävää. Lisäksi hän oli tylsistynyt, sillä hän vietti päivänsä kotona kahdestaan pienen poikansa kanssa.

Tähänkin liittyy häpeää, ja sitä Slimani käsittelee Kehtolaulussa.

Että äitiys ei ole pelkkää rakkautta ja hellyyttä. Että äitiys on myös poliittista, yhteiskunnallista ja taloudellista.

Lisäkierteen jo ennestään monimutkaiseen vanhemmuuteen tuo se, kun perheeseen palkataan lastenhoitaja, josta tulee osa perhettä – eikä kuitenkaan koskaan tule. Valta-asetelma työantajan ja työntekijän välillä on alituisesti läsnä.

Slimani korostaa Louisen altavastaajan asemaa sillä, että tämä ei osaa lukea.

Ranskassa lähes kaikki osaavat lukea, mutta Slimanin synnyinmaassa Marokossa tilanne etenkin naisten keskuudessa on toinen. Slimanin ollessa lapsi maan naisista 70 prosenttia oli lukutaidottomia, ja tälläkin hetkellä yli 40 prosenttia.

”On valtavan surullista, miten epäreilua ja väkivaltaista on elää maassa, jossa niin moni ei osaa ­lukea”, Slimani sanoo. ”Miten vaikeaa ihmisten on taistella oikeuksiensa ja arvokkuutensa puolesta.”

Hän luettelee arkipäivän asioita, joita lukutaidottomat ihmiset eivät voi tehdä: lukea opaskylttejä, lukea ruokalistaa.

”Se on kuin kävelemistä pimeässä, yrittämässä löytää tietä”, hän kuvittelee.

Ja ennen kaikkea se on luokka­kysymys. Ranskassa, samoin kuin Suomessa, suuri keskiluokka on pitkään halunnut kieltää elävänsä luokkayhteiskunnassa.

”Jos työskentelet tehtaassa, tiedät kuuluvasi luokkaan; tiedät, että luokkia on olemassa. Jos olet hyvin rikas, tiedät, että luokkia on olemassa”, Slimani selittää.

Kehtolaulun pariskunta, Myriam ja Paul, kuitenkin kuuluvat porvaristoon, joka ei halua myöntää olevansa porvaristo. Ranskassa tälle uudelle luokalle on nimikin. He ovat boboja, lyhenteenä sanoista bourgeois-bohème eli porvari-boheemi.

”He sanovat: me olemme kaikki tasa-arvoisia, me emme ole rasisteja, me välitämme kulttuurista ja ympäristöstä”, Slimani luettelee. Hänellä on boboille myös tutumpi nimi: hipsteri.

Kehtolaulussa Slimani halusi asettaa tämän ihanteellisen ajatustavan vastakkain todellisuuden kanssa.

”Hyvillä aikeilla ei tee mitään, ellei niitä pysty soveltamaan käytännössä”, hän tokaisee. Luokan kieltäminen on hänen mukaansa jopa vahingollista: kieltämällä luokka­erojen olemassaolon saattaa tulla nöyryyttäneeksi muita ihmisiä tai vähätelleeksi näiden ongelmia. Jokainen linnoittautuu yhä tiukemmin omaan kuplaansa seurustelemaan samanmielisten ja samankaltaisista lähtökohdista tulevien ihmisten kanssa.

Slimani itse asuu Pariisissa trendikkäässä Pigallen kaupunginosassa, keskellä pieniä luomuruokapuoteja, kulttuuritapahtumia ja samanmielisiä ystäviä.

Kasvoilla häivähtää tuima hymy.

”En halua olla tekopyhä”, hän sanoo. ”Rakastan elämäntapaani ja asuinaluettamme, se on minusta todella cool. On kivaa käydä hyvissä ravintoloissa ei-rasististen ystävieni kanssa, enkä oikeastaan haluaisi haastaa itseäni kohtaamaan ihmisiä jotka ovat väkivaltaisia tai rasisteja.”

”Mutta minun pitäisi, tietenkin. Kirjailijana ja intellektuellina minun pitäisi.”

Kuka?

Leïla Slimani


  Syntynyt 3. lokakuuta 1981 Rabatissa, Marokossa.

  Muutti Pariisiin 17-vuotiaana, asuu siellä edelleen. Marokon ja Ranskan kansalainen.

  Opiskellut valtiotieteitä ja media-alaa.

  Työskenteli toimittajana Afrikassa arabikevään aikaan, vangittiin Tunisiassa.

  Esikoisromaani Dans le jardin de l’ogre (2014) kertoo seksiriippuvuudesta kärsivästä naisesta.

  Tietokirja marokkolaisesta seksielämästä Sexe et Mensonges: La Vie Sexuelle au Maroc ilmestyi 2017.

  Toinen romaani Kehtolaulu voitti Goncourt-palkinnon.

  Naimisissa, kaksi lasta.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kirjallisuus
  • Ranska
  • Kulttuuri
  • Arla Kanerva

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Lehti julkaisi karmivia yksityiskohtia: Sauditoimittajan epäilty surma kesti seitsemän minuuttia

    2. 2

      Maailmasta loppuu metalli, kun 80% puhelimista jää kierrättämättä – Syy on kuluttajien hölmö tapa, sanoo asiantuntija, jonka kanssa HS purki iPhonen ja tutki sen metallit

      Tilaajille
    3. 3

      Saako toimittaja ilmoittaa raskauttavia tietoja työnantajalle – Louhimiehen tapauksessa on yksi merkittävä ero viimekeväiseen somekohuun

      Tilaajille
    4. 4

      Helsingin kirjamessut perui Kiuas-kirjakustantamon osallistumisen messuille – Kustantamon taustalla äärioikeistolaisista kommenteista tunnettu Timo Hännikäinen

    5. 5

      Yliopistollinen tutkimus: Miehet pitävät vaimot uskollisina ansaitsemalla heitä paremmin – uskotonta vaimoa uhkaa kulutusmahdollisuuksien väheneminen

    6. 6

      Hallitus sai eduskunnan luottamuksen äänin 101–73 – Oppositiostakin tukea hallituksen linjalle

    7. 7

      Donald Trump haukkui Stormy Danielsia Twitterissä hevosnaamaksi – ja ihmiset vetosivat heti presidentin vaimoon, jolla saattaisi olla ratkaisu

    8. 8

      Särötön kuva ”tavallisista suomalaispojista” SS-joukoissa romuttuu vuoden tärkeimmässä sotahistorian teoksessa

    9. 9

      Suursijoittaja William Browder väittää suomalaisen Oras-yhtiön sotkeutuneen Nordean kanssa samaan rahanpesuepäilyyn

    10. 10

      Poliisi: Huijarit hakivat pikavippejä yli 180 000 eurolla toisen ihmisen nimiin

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Ylisuorittajien ongelmat ovat ylellisyyttä – Minun on vaikea surra ihmisten puolesta, jotka ovat saavuttaneet elämässään liikaa

    2. 2

      Sakot voi saada myös 24 tunnin paikalla, koska pysäköinninvalvojilla on salapoliisi­keinonsa – seitsemän kysymystä ja vastausta parkkikiekon käytöstä

    3. 3

      Yliopistollinen tutkimus: Miehet pitävät vaimot uskollisina ansaitsemalla heitä paremmin – uskotonta vaimoa uhkaa kulutusmahdollisuuksien väheneminen

    4. 4

      Raaka joukkotappelu Konalassa keskellä kirkasta päivää: Kaksi epäiltyä tapon yritystä ja kaksi pahoinpitelyä – poliisi otti kiinni kuusi ihmistä

    5. 5

      Väkivaltainen exä tarkkaili kumppaniaan älyjääkaapin avulla – Älylaitteilla ja niiden vakoiluohjelmilla tehdään ankaraa lähisuhdeväkivaltaa, jossa rajana on vain mielikuvitus

      Tilaajille
    6. 6

      Särötön kuva ”tavallisista suomalaispojista” SS-joukoissa romuttuu vuoden tärkeimmässä sotahistorian teoksessa

    7. 7

      Uusi löytö voi muuttaa historiankirjoituksen Pompeijin tuhon ajankohdasta – päivämäärä löytyikin kirjoitettuna seinään

    8. 8

      Tämä riemastuttava maalaus Donald Trumpista ja entisistä presidenteistä nousi koko internetin vitsin aiheeksi – eikä ihme, koska se on täynnä upeita yksityiskohtia

    9. 9

      Kokeile HS:n elvytyspelillä, osaatko painelu-puhalluselvytyksen

    10. 10

      Aku Louhimies väittää ohjauspestinsä kansainvälisessä sarjassa olevan katkolla Ylen toimittajan takia – Ohjaajan agentti: Toinen henkilö työskentelee nyt Louhimiehen jaksojen parissa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kuvia Suomesta, osa 37: Akseli Valmunen kuvasi lähiötä, jossa latvialaiset telakkatyöläiset ja suomalaiset työttömät elävät rinnakkain

      Tilaajille
    2. 2

      Helsinki laski, että 87-vuotias Eeva tulee kuukauden toimeen 101 eurolla – sosiaali­työntekijä neuvoi myymään asunnon tai ottamaan lainaa lääkkeisiin

    3. 3

      Verohallinto julkaisi Instagramissa kenties kaikkien aikojen kuivimman vitsin, eikä kukaan oikein tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella

    4. 4

      Neljän kuukauden korvatulehdus ja kuusi poskiontelotulehdusta päälle – Karoliina Sallinen-Pentikäisen loputtomaan sairasteluun löytyi syy, joka on suomalaisille erityisen tyypillinen

      Tilaajille
    5. 5

      ”Turha niitä on enää töihin koittaa, ne on ryypänneet terveytensä jo” – Turun telakka takoo vaurautta, mutta sen varjossa elää köyhyyteen käpertynyt lähiö

      Tilaajille
    6. 6

      Suomessakin suositun antibiootin käyttöä rajoitetaan vakavien haittojen takia – Lääke aiheuttanut revenneitä jänteitä, lihas­kipuja ja uni­häiriöitä

    7. 7

      Maailmanloppu on tulossa, ja se on kaikin tavoin erilainen kuin aiemmat maailmanloput

    8. 8

      Puolen metrin syvyydestä löytyi tuhat vuotta vanha viikinkilaiva Norjassa – ”Tämä on maailman­sensaatio”

    9. 9

      ”Tasa-arvoinen peruskoulu on vitsi” – Elina Tuomesta tuli uupuvien opettajien ääni­torvi ja nyt hän sanoo, että Suomessa tehdään ihmis­oikeus­loukkauksia

      Tilaajille
    10. 10

      Asiantuntijoiden varoitus poliiseille: Älä katso iPhone-puhelinta

    11. Näytä lisää