Alkuvuodesta 2013 J.Karjalainenhttps://www.hs.fi/haku/?query=j.karjalainen julkaisi singlen nimeltä Mennyt mies. Se oli Karjalaisen ensimmäinen rockbändin kanssa tehty levytys yli kymmeneen vuoteen, ja samalla loppui myös Karjalaisen akustinen folk-kausi.
Viiden viime vuoden ajan Karjalaisen suosio on ollut taas 1990-luvun huippuvuosien tasolla.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Vaikea on uskoa, että myöskään uusi Sä kuljetat mua -levy sitä notkauttaisi. Albumi on luonnollinen jatke Et ole yksin -levylle ja sitä seuranneelle Sinulle Sofia -albumille.
Yhdistävänä tekijänä on ennen kaikkea Karjalaisen mainion yhtyeen vanhasta rhythm & bluesista kumpuava orgaaninen sointi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
JosSinulle, Sofia oli monin paikoin valoisa ja lempeä levy, niin Sä kuljetat mua on tummempi ja mystisempi.
Vaikutelma tulee sävellyksistä ja soitosta, mutta ennen kaikkea Karjalaisen teksteistä, joissa on nyt vähemmän naivismia ja hokemia ja enemmän moniselitteisiä ja unenomaisia tarinoita ja tuokiokuvia.
Levyn avaava nimiraita ja perään kuultava Gunpowder Cha Cha ovat David Lynchhttps://www.hs.fi/haku/?query=david+lynch -henkisiä eksoottiseen ympäristöön sijoitettuja lauluja. Jälkimmäisen alaotsikkonakin on vähän alleviivaavasti ”Elokuvasta Kuolema pukeutuu kimonoon”. Kappaleen elokuvallisuutta lisää sovitus, jossa kuuluu Laika & The Cosmonauts -yhtyeen sointi. Karjalaisen yhtyeen neljästä soittajasta kolme on entisiä Laika-muusikoita.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Kontrasti seuraavana kuultavaan suoraviivaiseen soulbiisiin, Rosettaan on voimakas. Karjalainen on joskus viitannut kappaleissaan epäsuorasti yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin aiheisiin, mutta tuskin koskaan yhtä suorasanaisesti kuin parisuhdeväkivallasta kertovassa Rosettassa.
Jotain uhkaavaa on myös jo singlenä julkaistussa Tummansinisessä seuralaisessa, jonka päähenkilö on tuunatulla autollaan yksin yössä ajava mies. Diskokomppi ja Kraftwerk-henkinen syntetisaattoririffi korostavat yksinäistä tunnelmaa.
Levyn helmi on kuitenkin Terve, Sirkka Lautamies, joka palauttaa mieleen Karjalaisen vanhat kappaleet, kuten Tähtilampun alla ja Villejä lupiineja ja viiden vuoden takaisen Sinivalkoisia sirpaleita.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Sirkka Lautamiehen tarinan ytimessä on ihmisen elämän katoavuus, toisaalta myös Suomen historia, joka tuntuu kiehtovan Karjalaista.
Tässäkin tarinan kruunaavat sävellykseen ja sovitukseen rakennetut vastakohdat: tunteellinen slaavilainen mollimelodia, soittorasiamainen introteema ja 1980-luvun brittiläisestä reggaefuusiosta lainattu kolkko sointi.
Kommenttisi on moderoitavana.
Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa.
Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24