Kun J. Karjalainen kirjoittaa musiikkia, hän tekee palapeliä.
Aluksi hän käy läpi arkistojaan. C-kasetteja, mustakantisia muistikirjoja, iPadin tiedostoja.
Hän löytää joskus äänittämänsä melodianpätkän, joka tuntuu hyvältä. Hän ryhtyy etsimään sille paria: sanoitusta tai aihetta, josta kehitellä sanoitusta.
