Rappukäytävään kantautuu 80-lukulainen syntetisaattorisinfonia, jonka julkaisuun ei voi olla mitään muuta syypäätä kuin saksalainen ECM-yhtiö. ”Laitoin sen soimaan, jotta löytäisit perille”, Kauko Röyhkä sanoo kun astun musiikin johdattelemana hänen työhuoneeseensa. Kyyristelevä pitkä mies näyttää pienessä työhuoneessa kuin leikkimökkiin eksyneeltä jättiläiseltä.