Kulttuuri

Kuka saa Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon? Tässä ovat kaikki kymmenen ehdokasta

15 000 euron arvoinen palkinto jaetaan 15. marraskuuta.

Vuoden parhaalle suomeksi kirjoitetulle esikoisteokselle myönnettävä Helsingin Sanomien palkinto on edennyt finaalivaiheeseen. Tänä vuonna esikoisia ilmestyi 70, ja raati nostaa niistä nyt esiin kymmenen: kuusi romaania, kaksi runoteosta, yhden lyhytproosakokoelman ja yhden esseekokoelman.

Kärkikymmenikkö esittäytyy tänään sunnuntaina kello 14 Senaatintori-lavalla alkavassa tilaisuudessa Helsingin kirjamessuilla.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Palkinto, 15 000 euroa, jaetaan 15. marraskuuta. Tunnustus jatkaa vuosina 1964–1994 myönnetyn J.H. Erkon esikoiskirjapalkinnon perinnettä.

Raatiin kuuluvat Suvi Ahola, Sanna Kangasniemi, Juhani Karila, Antti Majander, Eino Santanen sekä viime vuoden voittaja Pauli Tapio.

Kolme kysymystä esikoiskirjailijoille:

1. Miksi kirjoitat?

2. Miksi juuri tämä kirja?

3. Sijoita itsesi suomalaiseen kirjallisuuteen.

Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolme sinfoniaa


1. Aloin kirjoittaa varhais­nuorena, koska syntyi tarve toistaa suuria luku- ja elokuva­elämyksiä. Kirjoittami­sessani on edelleen tästä kaikuja. Nykyisin tärkein syy lienee se, että kirjoittamalla tutkin elämistä. Yhä enemmän olen myös kiinnostunut romaanin muodon mahdollisuuksista.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

2. Näin valokuvan vanhasta perhoskokoelmasta. Kokoelma tuntui suurelta ja ylevältä, toisaalta se toi koskettavasti esiin ihmisen pienuuden ja hänen vilpittömän yrityksensä ymmärtää maailmaa. Lapsena kuulin, kun eräästä miehestä sanottiin että hän on saksalaisen sotilaan lapsi. Hänen taustastaan puhuttiin jotenkin salamyhkäisesti ja se jäi mieleen. Nämä ovat tärkeimmät yksittäiset elementit. Ratkaisevin oli kuitenkin hetki, jolloin lakkasin pakottamasta tekstiä novellin tai romaanin muotoon, kirjoitin vain.

3. Viime vuosina olen pitänyt erityisesti Kristina Carlsonin ja Joel Haahtelan teoksista.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Ote arviosta: ”Jos pienoisromaani ei kasva kokoaan suuremmaksi, se tuottaa pettymyksen.

Taivalkoskelta kotoisin olevan Anna-Liisa Ahokummun Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa kasvaa, reilustikin. Mutta se myös luottaa lepattavaan vertauskuvallisuuteen, jopa yltiöpäisesti.”

”Ahokumpu kirjoittaa taitavan artistista proosaa.

Ehkä voi sanoa näin: kun perhonen räpäyttää siipiään sodan aikana Rovaniemen seudulla, ihmisten välille syntyy vuosikymmenten päähän kantautuvia seurauksia – sekä jossain vaiheessa Saksassa niiden ilmenemismuotoja, sinfonioita.”

Antti Majander, HS 19.3.

Lue koko arvostelu täältä.

Silvia Hosseini: Pölyn ylistys


1. Kirjoit­taminen on minulle luon­tevin tapa ottaa selkoa lajitove­reistani ja maailmasta ylipäänsä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

2. Halusin selvittää, mikä tylsässä, mauttomassa tai moraalisesti epäilyttävässä taiteessa ja viihteessä kiehtoo.

3. Esseekokoelman tekijänä olen auttamatta marginaalissa. Täällä on huono tarjoilu, mutta parhaat näköalat.

Ote arviosta: ”Esikoisteos sekoittaa reippaasti korkeaa, matalaa ja henkilökohtaista – tai ainakin sellaisena esitettyä. Saamme tietää kirjoittajan pitävän muun muassa Leonard Cohenista, väkivaltaviihteestä, shoppailemisesta ja rajusta seksistä.

Särmätyn omakohtainen ote tuntuu tietoiselta, jopa esitykselliseltä, ja ensiärsytyksen jälkeen – ihan sympaattiselta. Hosseinin esseeminässä on läsnäoloa, lämpöä ja naurua, ja hän kykenee ilmaisemaan asennettaan taitavasti.”

”Hosseini ajattelee hyvin, hän kykenee pitämään monta palloa ilmassa yhtä aikaa, notkeasti ja elämäniloisesti kuin sirkustaiteilija. Näin vähäisestäkin tomusta kasvaa aina suurempi tähtikuvio.”

Mervi Kantokorpi, HS 12.5.

Lue koko arvostelu täältä.

Jani Mäkivalli: Ääniseltä itään


1. Se on osa persoo­naani, ainakin jonkin­laisessa keski-iän kriisissä muuttunutta persoonaani. Koen tarvetta tällaiseen ilmaisuun. Se on ollut myös hyvää vaihtelua opettajan työlle.

2. Tunnen ammattini puolesta historiaa. Suomalaista sotakirjallisuutta on paljon, mutta halusin tehdä pasifistisen sotaromaanin, jossa äärimmäinen kokemus laittaa koetteille ihmisen fysiikan, psyykeen ja moraalin.

3. Tämä on paha. Olen väinölinnani, veijomereni, penttihaanpääni, anttituurini ja hannusalamani lukenut. Samuli Parosen Kuolismaantie on hyvä sotaromaani, vaikkakin erilainen kuin minun. Olen siis varsin perinteinen, en ainakaan postmodernisti. En ole koskaan ollut missään kirjallisuuskoulutuksessa.

Ote arviosta: ”Sotaromaani yllättää – – Toimintajännitystä riittää, mutta Jani Mäkivalli tähtää esikoisteoksessaan syvemmälle, ihmismielen eettisiin ratkaisuihin mahdottomissa olosuhteissa.” – – ”Ääniseltä itään onnistuu pitämään ratkaisujen moraalista jännitysä tiukalla loppuun saakka.”

Vesa Karonen, HS 26.10.

Lue koko arvostelu täältä.

Tuukka Pietarinen: Yksin ja toisin


1. Kirjoitan, koska se on minulle luonteva tapa ajatella.

2. En tiedä, onko sille miten asiat ovat mitään perimmäistä syytä. Sama pätee myös tähän kirjaan: en tiedä, miksi juuri tämä.

3. Teoksen muoto on saanut vaikutteita sekä suomalaisesta proosarunosta että fragmentaarisemmasta runoudesta.

Ote arviosta: ”Pietarisen teos on taitavasti rytmitetty ja huolella työstetty kokoelma, jolle omaperäisen säväyksen antavat lyhyet, absurdit kertomukset tuntemattoman kaupungin anonyymeista asukkaista.”

”Tällainen runous vaatii pelkistettyä ilmaisua, joka välittää vaikeatkin ajatukset lukijalle mahdollisimman selkeässä muodossa – ontologian erikoissanastoon ei sovi upota.

Tässä Pietarinen onnistuu, esikoisrunoilijaksi uskomattoman hyvin, mutta hänen lyyrinen potentiaalinsa ei vielä ole täysin käytössä. Yllättävillä sanavalinnoilla ja rekisterin muutoksilla tekstin voisi saada eri tavalla eloon, kun nyt ilmaisun tarkkuus lipsuu paikoin ylivarovaisuudeksi.

Tuttavuus on kuitenkin ilahduttava ja kirja tarjoaa kokoaan enemmän ajateltavaa.”

Vesa Rantama, HS 25.10.

Lue koko arvostelu täältä.

Kirsikka Saari: Hölmö nuori sydän


1. Kesti pitkään, melkein kym­menen vuotta, löytää rohkeus kirjoittaa fiktiota ja oikea ala. Kun oma ala ja ääni löytyi, koko elämä muuttui. Kutsumus­ammatti, siis. Kirjoittaminen on kommunikointia, oman ja maailman kaaoksen järjestämistä ja ihmisyyden äärellä olemista, tyylilajista riippumatta. On hirveän onnellista, että sitä voi tehdä työkseen.

2. Olen kotoisin Itä-Helsingistä. Se on ristiriitainen paikka, eri todellisuuksia on ihan vierekkäin. Myös äärioikeiston nousu mietitytti, teki mieli tutkia mikä siinä houkutti ja herätti niin paljon tunteita – se tuntuu vetoavan nimenomaan tunteiden kautta. Lennin ja Kiiran hahmoissa tiivistyi minulle monta muutakin asiaa, jotka kiinnostivat: yksinäisyys, häpeä ja halu kuulua johonkin yhteisöön. Teinivanhemmuus kiinnosti koska olen nähnyt sitä läheltä, mutta se oli myös tapa kertoa hapuilevasta vanhemmuudesta ylipäätään.

3. Vimmaisen nuorison (tai ainakin nuorten miesten) kuvauksia on tietysti ollut aina, vaikkapa Seitsemän veljestä on tunnistettava ja hauska yhä. Riina Katajavuori on tuonut sen nykypäivään Wenla Männistö -kirjassaan. Suomalaisessa kirjallisuudessa innostaa tyyli, jossa yhdistyy surumielisyys, hauskuus, lyyrisyys ja näennäinen kepeys, kuten vaikka Riku Korhosella ja Pirkko Saisiolla, jotka ovat tietysti kirjoittaneet myös tunnetut lähiökuvaukset. Haparoivan ensirakkauden kuvausta on verrattu Anna-Leena Härkösen Häräntappoaseeseen, mutta teemojen puolesta löydän enemmän esikuvia ruotsalaisesta ja brittikirjallisuudesta.

Ote arviosta: ”Saari kuvaa uskottavasti syrjäytyneiden epätoivoa.” – – ”Kirsikka Saaren 200-sivuisessa romaanissa jaarittelu on minimissä. Käsikirjoittajana menestyneen Saaren tyyli on toteava ja suora. Hän noudattaa ’näytä, älä selitä’ -periaatetta.

Noora Vaarala, HS 27.10.

Lue koko arvostelu täältä.

Stina Saari: Änimling


1. Minulla oli tarve löytää oma ääni ja tapa kirjoittaa, ja näpertää sen avulla kasaan jokin jännittävä maailma, jossa liikkua ja ajatella. Sinne maailmaan tuntuu mukavalta kutsua muita, lukijoita tai kuulijoita, mukaan! Haluaisin olla sellainen ihminen ja kirjoittaja, että voisin antaa muille jotakin, ikään kuin, hyvää.

2. Seksuaalinen väkivalta on maailmanlaajuinen, vakava ongelma, joka vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja intiimeihin suhteisiin. Se vaikuttaa siihen, miten me kohdataan toisiamme ja miten me nähdään itsemme, ja nämä painavat asiat kannetaan usein myös sukupolvien yli. Aihe on hyvin arka, vaikea ja kipeä.

Halusin kirjoittaa maailmaan jonkin lempeän tilan, vaikka se olisi vain A5-arkin kokoinen. Sitä lukeminen kai minulle tarkoittaa. Jotain sellaista kuin kuuntelemista ja kasvamista. Halusin tällä kirjalla sanoa ihmisille, että ei tarvitse pelätä; nyt leikitään maailmaa!

3. En osaa sijoittaa. Mutta olen iloisesti täällä messissä, jotenkin.

Ote arviosta: ”Joskus kielen astia on yksinkertaisesti runnottava rikki. Stina Saaren esikoisrunokokoelma Änimling tekee näin, ja lopputuloksena on innostavin suomenkielinen kokeileva runokirja vuosiin. – – Änimling on tapahtumapaikka, jossa tapahtuu koko sivun leveydeltä.”

Vesa Rantama, HS 26.10.

Lue koko arvostelu täältä.

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu


1. Tylsistyn helposti. Kirjoit­tamalla voin luoda draaman mitä pienimmästä asiasta.

2. Halusin, että elämäni surkeimmasta vuodesta (2017) olisi edes jollekin iloa.

3. Suomalainen kirjallisuus on jäänyt minulle melko vieraaksi, koska koulussa tuputetut kirjat kertoivat aina miehistä. Luulin, ettei kirjallisuudella voisi olla mitään annettavaa tytöille, ja luin sitten lähinnä musiikki- ja naistenlehtiä. Näin ollen sijoittaisin itseni jonnekin Suosikin ja Me Naisten väliin.

Ote arviosta: ”Savonlahti tarttuu teoksessaan somepinnan alla muhiviin ristiriitoihin.”

”Savonlahti on ankkuroinut jokanaisen tarinan arjen tarkkoihin havaintoihin, Philip Glassin teoksia muistuttavaan minimalistiseen toisteisuuteen, jossa muutoksen huomaa vasta jälkeenpäin.

Se kuulostaa chick lit -kirjojen päättäväisten urarakettitarinoiden ja sattumilla hekumoivien romanttisten juonikuvioiden jälkeen tuoreelta ja ennen kaikkea rehelliseltä, jopa kapinalliselta.

Että ihan tavallinen naisenelämä voisi olla kertomisen arvoista. ”

Taika Dahlbom, HS 15.9.

Lue koko arvostelu täältä.

Tapani Tolonen: Sokeisto


1. Kirjoitan siksi, että se on hauskaa. Siihen ei liity mitään vakavaa. Se on leikkimistä nukeilla: ”Tää tulis täältä ja sanois...” Se on silti tärkeää. Joskus taiteen tekeminen saattaa olla ainoa hauskuus elämässä ja silloin sen avulla pysyy järjissään, iloisena ja fyysisesti terveenä.

2. Kirjani käsittelee vuoden 1905 suurlakkoa. Minua kiinnosti, miten suuri tapahtuma pyyhkii pois menneisyytensä. Suomi ennen suurlakkoa oli täynnä kaikenlaista outoa ja salaperäistä: Hämäriä tyyppejä, yhden miehen kansanliikkeitä, epämääräistä kohdentumatonta tahtoa johonkin. Suurlakossa - vähän yksinkertaistaen - karismaattisiin sekoboltseihin henkilöityneet suuntaukset muuttuivat joukkoliikkeiksi, ja lopun tiedämme. Tämän lisäksi halusin kirjoittaa romaanin, jossa päähenkilöiden rakkaus on heille itsestään selvää ja väistämätöntä. Sellaistakin on nimittäin.

3. Sokeiston esikuvina olivat Jenni Linturin Malmi 1917 ja Jari Tervon Troikka. Lajityypiltään se sijoittunee lähelle näitä ja Kjell Westön historiallisia romaaneja. Menneen Helsingin romantisoinnissa on sukulaisuutta Virpi Hämeen-Anttilan Björk-dekkareihin. Nuoruuden ja ulkopuolisuuden kuvaamisessa otin vaikutteita Kauko Röyhkältä, erotiikassa Mika Waltarilta, pienten mielenliikkeiden ruotimisessa Arvid Järnefeltiltä. Kieltä ryyditin Paavo Haavikon runoista pöllityillä jipoilla.

Ote arviosta: ”Tolonen on sisäistänyt vuoden 1905 tapahtumat ja aatehistorialliset virtaukset niin hyvin, että ne valahtavat sävykkääksi matoksi yksilökeskeisen tematiikan alle.

Toisin sanoen turkulainen matematiikan opettaja, filosofian tohtori ja animaattori Tapani Tolonen astuu debyytillään suoraan täysin päteväksi tekijäksi.”

Antti Majander, HS 12.3.

Lue koko arvostelu täältä.

Eeva Turunen: Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa


1. Aloitin kirjoit­tamisen opiskel­lessani arkki­tehtuuria. Yks kaks aloin suoltaa punaisella fontilla yksiössä, johon kuuluivat viereisen koulun välituntikellot. Ajattelin, etten voi kehittyä hyväksi, olinhan mielestäni niin sanotusti visuaalinen ihminen. Yhtäkkiä ajauduin riippuvuuteen: kirjoitinkin päivittäin. Ilman kirjoittamista on melko kamalaa.

2. Juuri tämä kirja tislautui suuresta fragmenttiliemestä. Nyt kun selailen niin sanottua kirjaa näihin kysymyksiin vastaamisen aattona, minusta vaikuttaa siltä, että pakkomielteeni on kohdistunut ihmisten välisiin etäisyyksiin; olen pyrkinyt pureutumaan niihin ilmaisunvapauttani liiemmin kaventamatta. Näyttää siltä, että olen sallinut tekstien muotoutua varsin pidäkkeettömästi ja karttanut lokeroita, unohtamatta leikkiä ja hankalista asioista uuttuvaa huumoria. Onko kyseessä novellikokoelma, episodiromaani, runoteos vai niin sanottu elämäkerta?

Kenties siksi juuri tämä kirja.

3. Tehtävä tuntuu viidettä päivää perin vaikealta, ja joku muu varmasti suoriutuu siitä minua paremmin. Viihdyn siellä, missä on kärsiviä humoristeja, kekseliästä kielenkäyttöä, rytmitajua sekä pilkettä ja kapinaa.

Ote arviosta: ”Turusen kerronnan koominen, lempeähkö ironia kasvattaa tyylillä hahmojen maailmoja esiin.”

”Turunen osaa taitavasti kertoa pienin vihjein ihmissuhteiden lainalaisuudet.”

”Tuntuu että Eeva Turusen esikoisteos lajirajoja paukutellessaan kuvaa koko painollaan, miten useimmat määritelmät voidaan ainakin kokeeksi nauraa kumoon.”

Mervi Kantokorpi, HS 8.5.

Lue koko arvostelu täältä.

Enni Vanhatapio: Absentia


1. Kirjoit­taminen on minulle ainoa tapa yrittää jäsentää kaoottista mieltäni, ihmetellä maailmaa.

2. Aloittaessani en tiennyt kirjoittavani juuri tätä kirjaa. Sana absentia oli kuitenkin pyörinyt päässäni pitkään. Huomasin kirjoittamieni sirpaleisten kohtien yhdistyvän pohdintaan poissaolosta ja katoamisesta. Olen kiinnostunut ihmissuhteisiin kietoutuvasta vallankäytöstä, tavoista joilla yritämme saada toisistamme otteen, ja kaikki kirjoittamani alkoi nopeasti kytkeytyä myös näihin teemoihin.

3. Tämän tehköön joku muu, itse en osaa. Kirjoittaessani leikin olevani kielen kanssa kahden.

Ote arviosta: ”Kirjailijan havainnot ovat poikkeuksellisen tarkkoja ja aistittavia, kieli rajuudessaankin herkkävireistä ja omaäänistä.”

”Ihailen erityisesti Vanhatapion taitoa seurata ja kuvata lapsen mielenliikkeitä ja tajunnanvirtaa, havainnoimisen ja asioiden yhdistelemisen taikuutta.”

Anni Valtonen, HS 29.5.

Lue koko arvostelu täältä.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Tutkimus: Luomuviljely kuormittaa ilmastoa enemmän kuin tavallinen viljely

    2. 2

      Tanskalainen ja norjalainen nainen löytyivät kuolleena syrjäisestä vuoristosta Marokossa – ruumiissa väkivallan merkkejä

    3. 3

      Yksi tiedostamaton viestimme muuttaa keskustelu­kumppanin vähäpuheiseksi ja kertoo, olemmeko oikeita ihmisiä

    4. 4

      Poikkeuksellinen poliisi­tiedote: Itä-Uudenmaan poliisi nappasi kauppa­keskus Jumbosta keski-ikäisen tillin­haistelijan

    5. 5

      Onko kynttilöiden poltto jopa yhtä haitallista kuin passiivinen tupakointi? Selvitimme

    6. 6

      Mies sai tuomion salametsästyksestä USA:ssa: Vuosi vankeutta ja Disney-klassikko Bambi kerran kuussa

    7. 7

      Moni syö itsensä väsyksiin, ja vireys voi hävitä tunneiksi – näillä ravinto-ohjeilla vältät ilta­päivän uupumuksen

      Tilaajille
    8. 8

      Aktivisti­sijoittajan huhutaan astuvan Björn Wahlroosin varpaille – Onko Nordeassa edessä titaanien taisto?

    9. 9

      Kodin murtosuojaa myyvien yritysten mainoskikka ärsyttää monia – ”Varkaathan näkevät postilaatikko­rivistä, mihin taloihin kannattaa mennä”

    10. 10

      ”Entä jos Sale twiittailisi kuin Trump?” – sometili laittaa Trumpin sanat Sauli Niinistön suuhun, tehden USA:n presidentin öykkäröinnistä näkyvämpää

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Jos kävelen autiolla kadulla naisen perässä, en missään nimessä ota juoksu­askelia, vaikka olisi kiire

    2. 2

      17-vuotiaana Sini Pyy käytännössä katkesi vyötärön kohdalta – nyt hän kehittää yliopisto­ihmisten kanssa sopivaa hiihtokelkkaa paralympialaisia varten

    3. 3

      Poikkeuksellinen poliisi­tiedote: Itä-Uudenmaan poliisi nappasi kauppa­keskus Jumbosta keski-ikäisen tillin­haistelijan

    4. 4

      Kodin murtosuojaa myyvien yritysten mainoskikka ärsyttää monia – ”Varkaathan näkevät postilaatikko­rivistä, mihin taloihin kannattaa mennä”

    5. 5

      Moni syö itsensä väsyksiin, ja vireys voi hävitä tunneiksi – näillä ravinto-ohjeilla vältät ilta­päivän uupumuksen

      Tilaajille
    6. 6

      Kauppakeskushanke ajautui vaikeuksiin Vantaalla: ”Joudumme miettimään eri vaihtoehtoja”

    7. 7

      Yksi tiedostamaton viestimme muuttaa keskustelu­kumppanin vähäpuheiseksi ja kertoo, olemmeko oikeita ihmisiä

    8. 8

      ”Entä jos Sale twiittailisi kuin Trump?” – sometili laittaa Trumpin sanat Sauli Niinistön suuhun, tehden USA:n presidentin öykkäröinnistä näkyvämpää

    9. 9

      Lääkäri Antti Heikkilän uutuus­kirja vilisee virheitä – HS pyysi asian­tuntijoita arvioimaan tekstin: ”Tällaiset väitteet voivat johtaa kuoleman­tapauksiin”, professori sanoo

      Tilaajille
    10. 10

      Jouluidylliä voi varjostaa kolmen vuoden seksittömyys, joka nostaa parisuhteen konfliktit pintaan, sanoo asiantuntija – HS:n testi kertoo, millainen jouluihminen olet

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Suomesta on tullut myrkkyä – Venäjällä tunnetaan syvää tyytymättömyyttä suomalaisia kohtaan

    2. 2

      Lääkäri Antti Heikkilän uutuus­kirja vilisee virheitä – HS pyysi asian­tuntijoita arvioimaan tekstin: ”Tällaiset väitteet voivat johtaa kuoleman­tapauksiin”, professori sanoo

      Tilaajille
    3. 3

      Suurta osaa naisista koskevaa terveysongelmaa ei ole tutkittu, vaikka se haittaa elämänlaatua merkittävästi – Professori: ”Pidetty liian banaalina ongelmana”

    4. 4

      Kansallisbaletin Tuhkimon ylipainoiseksi puettu hahmo loukkasi Ani Kellomäkeä niin, että hän lähti esityksestä pois: ”En halunnut osallistua yhteiseen kiusaamishetkeen”

    5. 5

      Kun 35-vuotias nainen haluaa lapsen, mutta ei kelpuuta mukavaa miestä, naisen täytyy olla sekaisin

    6. 6

      Laura Huhtasaari kirjoitteli blogiinsa väitteitä islamista, sai kirjoituskiellon, samalla perussuomalaisnaiset kampanjoivat suut teipattuna – tästä kaikessa on kyse

    7. 7

      Tältä näyttävät joulun uudet herkut – kokeile suosikkiasi tämän vuoden joulupöydässä, ja muista myös rakkaat klassikkoreseptit

    8. 8

      Merten roskapyörteiden kunnian­himoinen puhdistus­operaatio vastatuulessa – teinin keksinnöstä löytyi kohtalokas vika

    9. 9

      Kokenut maailman­matkaaja vinkkaa kymmenen ainut­laatuista matka­elämystä – mukana myös suomalainen, unohdettu helmi

    10. 10

      Pekka Haaviston lausunto perus­suomalaisista oli viisautta, jota vihreät eivät kestä kuulla

    11. Näytä lisää