Uusi Freddie Mercury -elämäkertaelokuva epäonnistuu, koska siitä puuttuu röyhkeys ja taiteilijuus

Draama

Bohemian Rhapsody. Ohjaus Bryan Singer. Päärooleissa Rami Malek, Lucy Boynton, Gwilym Lee, Ben Hardy, Joseph Mazzello. 135 min. S

★★

On todella hämmentävää istua Tennispalatsin Scape-salissa ja katsoa valkokankaalta Queen-yhtyeen keikkaa Live Aid -konsertissa kesällä 1985. Lontoon Wembley-stadionille on ahtautunut yli 70 000 katsojaa. Freddie Mercuryhttps://www.hs.fi/haku/?query=freddie+mercury astuu reippaasti lavalle ja todistaa, ettei ole muuttunut rockin dinosaurukseksi.

Paitsi että koko kohtaus on keinotekoinen ja fiktiivinen. Lavalla on näyttelijä Rami Malekhttps://www.hs.fi/haku/?query=rami+malek. Vain musiikki on peräisin alkuperäisestä konsertista.

Kohtaus on tehty huolella. Youtubesta voi tarkistaa, että jopa flyygelin päällä olevat mukit on aseteltu täsmälleen samalla tavalla kuin ne tuolla maagisella hetkellä olivat. Alkuperäinen video kannattaa muutenkin katsoa viimeistään elokuvan jälkeen.

Freddie Mercuryn elämäkertaelokuva esittelee päähenkilön, jolla on hyvin vähän tekemistä esikuvansa kanssa. Mr. Robot -sarjasta tuttu Rami Malek ei tuntenut Mercuryä ennestään, eikä ohjaaja Bryan Singerhttps://www.hs.fi/haku/?query=bryan+singer ole onnistunut löytämään hänestä lainkaan sitä röyhkeyttä, joka teki maahanmuuttajataustaisesta nuorukaisesta rock-sankarin.

Uran alkuvaiheissa Malek on uskottavampi. Nuorena Mercury varmasti muistuttikin enemmän 1970-luvun muita feminiinisiä glamour-tähtiä David Bowienhttps://www.hs.fi/haku/?query=david+bowien ja Marc Bolaninhttps://www.hs.fi/haku/?query=marc+bolanin tyyliin, mutta Queenin perustamisen jälkeen hänestä kuoriutui jotain aivan muuta. Bowie oli pop, mutta Mercury oli macho ja oopperaa. Tämän muuntumisen elokuva hukkaa jokseenkin täysin.

Sen sijaan huomiota on kiinnitetty muun muassa Mercuryn ulkoneviin etuhampaisiin (hänellä oli ylimääräisiä hampaita). Kuka niitä edes muistaa?

Malekin replikointia tekohampaat häiritsevät huomattavasti. Ja maskeeraukseen liittyen voisi esittää kainon toiveen, että kukaan ei ikinä enää pukisi 1970-luvun muusikoille naurettavia peruukkeja tai hiustenpidennyksiä. Ilmankin selvittäisiin.

Freddie Mercury -elokuvahanke on edennyt nihkeästi. Nyt voi vain kuvitella, millainen siitä olisi saattanut tulla, jos päärooliin olisi todella päätynyt koomikko Sacha Baron Cohenhttps://www.hs.fi/haku/?query=sacha+baron+cohen tai näyttelijä Ben Whishawhttps://www.hs.fi/haku/?query=ben+whishaw.

Alussa käsikirjoitusta valmisteli itse Peter Morganhttps://www.hs.fi/haku/?query=peter+morgan (The Queen, The Crown).

Bohemian Rhapsodyn juoni kulkee latuja, jotka tulevat ensimmäisenä mieleen kelle tahansa. Ensin Mercury nähdään huonossa hapessa matkalla Live Aid -lavalle.

Sen jälkeen takaudutaan menneisiin: nuoruuteen, bändijuttuihin, menestykseen, homouteen, bilettämiseen ja lopulta aidsiin.

Queen-elokuva on vuosien aikana törmännyt useaan otteeseen taiteellisiin erimielisyyksiin eikä ihme. Lopputulos on sovinnainen ja laimea.

Nuoruuden tyttöystävällä Mary Austinillahttps://www.hs.fi/haku/?query=mary+austinilla oli toki tärkeä rooli Mercuryn elämässä, mutta elokuvassa hänen osuuttaan ylikorostetaan. Miten vielä vuonna 2010-luvulla voi olla niin vaikeaa kertoa homomiehestä ilman heteropehmennystä?

Ja ovatko Mercuryn suhteet muutenkaan se päällimmäinen taso, joka hänestä kannattaa kertoa? Hän oli esiintyjä, muusikko ja taiteilija, mutta nämä puolet olisivat edellyttäneet päärooliinkin eri luokan näyttelijää.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun Queen rahastaa edesmenneellä keulakuvallaan.