Kulttuuri    |   Teatteriarvostelu

Kansallisteatterin Kolme sisarta vastaa hyvin kysymykseen, miksi klassikkonäytelmiä kannattaa esittää – ohjaaja Paavo Westerbergillä on Tšehov hyppysissään

Tällä kertaa klassikkoa kannattaa esittää rakkauden tähden, kirjoittaa kriitikko Sanna Kangasniemi.

Kolme sisarta. Ensi-ilta Kansallisteatterin suurella näyttämöllä. Anton Tšehovin näytelmän ohjaus ja sovitus Paavo Westerberg. Lavastus Markus Tsokkinen, pukusuunnittelu Anna Sinkkonen, valosuunnittelu Pietu Pietiäinen, musiikki ja äänisuunnittelu Sanna Salmenkallio, videosuunnittelu Ville Seppänen, naamioinnin suunnittelu Laura Sgureva, dramaturgi Eva Buchwald. Rooleissa Elena Leeve, Samuli Niittymäki, Terhi Panula, Emmi Parviainen, Eero Ritala, Esko Salminen, Marja Salo, Tuomas Tulikorpi, Anna-Maija Tuokko, Olavi Uusivirta ja Jussi Vatanen. ★★★★

”Maailman esitetyin klassikko!” huudahtaa Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho, kun tungen väliajalla kysymään häneltä selitystä klassikoiden esittämiseen. Myllyaho muistelee lukeneensa tiedon juuri jostakin ja jatkaa: ”eikö ole komeaa?”

No on. Tällä samalla näyttämöllä lähes päivälleen seitsemänkymmentäyksi vuotta sitten, 26.11.1947, Anton Tšehovin Kolme sisarta nähtiin ensimmäistä kertaa suomeksi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kolme sisarta on klassikoiden klassikko, ja sen viides sovitus Kansallisteatteriin nostatti odotukset korkealle. Ohjaaja Paavo Westerbergillä on takanaan vuoden 2014 kehuttu Vanja-eno, jonka senkin hän muutti puhekieliseksi ja teki osin samalla työryhmällä kuin Kolmen sisaren nyt.

Klassikkous, komeus, historia ja huipputiimi: kaikki tietenkin turhaa, jos onnistumista ei tule. Kylmiä ja vieraaksi jättäviä Tšehov-tulkintoja on varmasti nähty maailman näyttämöillä. Westerbergin Kolme sisarta ei sellainen ole. Tekee mieli sanoa: nyt ollaan Tšehovin aallonharjalla.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kolmen sisarensa lukeneita väite voi toki naurattaa. Kahdensadan vuoden päästä voivat olla eri mieltä meidän osaamisestamme.

Mutta siitä viis. Täytyy elää nyt.

Anton Tšehovin 1901 kantaesityssä näytelmässä on kolme isoa teemaa: työ, rakkaus ja tulevaisuus. Näistä kolmesta ja niiden yhteenliittymistä puhutaan ja uneksitaan pienessä mitättömässä varuskuntakaupungissa loputtomasti. Puhujina ovat yläluokkaiset sisarukset, jotka kenraali-isän kuolema on jättänyt kuihtuvaan elämään, harvenneiden vierailijoiden varaan.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Sisaret muistelevat eloisia onnen aikoja ja haaveilevat Moskovasta. Moskova, siellä kaikki olisi taas hyvin, elämä täyttä. Haaveet ja todellisuus kohtaisivat toisensa – toisin kuin latteassa nykyisyydessä, jossa ihmisyys kaikessa ristiriitaisuudessaan laittaa vain pitkästymään.

Kuten Vanja-enossa, toimii Westerbergin sovituksen puhekielisyys nytkin luontevasti – ja ehkä jopa paremmin nyt kun juttu on on tuttu jo. Eino Kaliman ja Martti Anhavan käännöksistä ounastelen haetun käsinojaa, ainakin Soljonyin ”lehtokurpan piksauttaminen” on Kalimaa.

Markus Tsokkisen lavastus, Pietu Pietiäisen valot, Sanna Salmenkallion musiikki: kaikki komeita tekemättä itsestään tarpeettomasti numeroa. Olgan, Mašan, Irinan ja Andrein kodissa on isot ikkunat ja rapistuneet maalaukset muistuttamassa menneestä. Valot ja musiikki kannattelevat taloa ja maailmaa sen ympärillä, betonista mennään yhdessä aaltopeltiin ja sitten taas vanhaan tiileen.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Anna Sinkkosen puvustus on kaunis mutta ei pelkää rikkoa esteettisyyttä: Mašan leoparditakki kertoo omaa viestiään hänen sisällään tapahtuneesta muutoksesta.

Ville Seppäsen videosuunnittelussa maapallon vesien, eläinten ja kaupunkien ihmeet heijastuvat rakenteisiin – tehden kuvista kuin sen voiman, joka laittaa talon ja sen ihmiset pyörimään.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Näyttämöllä livenä tehtävä videokuvaus toimii äänen ja kuvan epäsynkronian aiheuttaman šokkialun jälkeen hyvin. Venäläisten klassikoiden henkilökavalkadien kanssa koskaan tuskaillut ei voi kuin rakastaa roolinimin varustettuja pysäytyskuvia.

Imelältä kuulostamisen uhalla on sanottava, että Paavo Westerbergillä tuntuu todella olevan Tšehov hyppysissään. Hän lukee rivien välejä ja tuo sieltä perusteltuja lahjoja. Ei mitään väkivaltaa tekstille; muutamassa kohtauksessa pieni ällistys vain muuttuu sisäiseksi nyökkäykseksi. Ei mutta, juuri noin, noin juurihan se voi olla.

Näyttelijät onnistuvat sekä yksilöinä että yksikkönä. Roolien yhteispeli synnyttää yhteisöllisyyden, rakkaudellisuuden tunnetta. Se ilmenee yllättävinä suudelmina, kätenä, joka pitää hellästi kiinni riidan päätyttyä.

Fyysinen näyttelijäntyö on aivan Westerbergin ohjauksen keskiössä. Näyttelijät ilmentävät tunteet ruumiillaan, toiminnallaan. Kuka sanoo ettei punnertamalla voi väitellä? Kun Jussi Vatasen Versinin loikkii balettihyppyjä ja Samuli Niittymäen Soljonyi urakoi linkkuveitsenä vatsaliikkeitä, on ehdottoman selvää, että kaikki on motivoitua. Taituruutta ei esitellä taituruuden vuoksi.

Kaikkiin rooleihin on tuotu kompleksisuus, inhimillisyys ja sen ristiriidat. Tunteet välittyvät, tuntuvat luonnonmukaisilta ja tutuilta. Emmi Parviainen kiroaa kiukkuisena Mašana, Esko Salmisen Tšebutykin hekottelee ”kuin satavuotias vauva” ja Anna-Maija Tuokko Natašana kopsuttelee karistellessaan epävarmuuttaan.

Näyttämölle syntyy ihmisiä. Heitä on helppo rakastaa.

Työstä riittää Kolmessa sisaressa puhetta, mutta sitä ei tehdä. Onkin oivallista, että juuri tuo teema jää vaille fyysistä ilmaisua. Rakkaus ja tulevaisuus sen sijaan, ne ovat silkkaa ruumiin kieltä.

Kun Jussi Vatanen nousee tuolille puhumaan siitä, miten kahdensadan vuoden päästä ”meidän maailma tulee näyttämään kammottavalta ja naurettavalta”, on kysymys klassikkonäytelmän esittämisen mielekkyydestä yksin sillä lunastettu. Siinä se on, yksi niistä kysymyksistä, jonka Tšehov on jättänyt meille nykyihmisille. Mitä se, mitä teemme, tarkoittaa tuleville sukupolville?

Me emme ole jouten hetkeäkään kun klikkailemme videosta toiseen, mutta aivan kuten Veršinin, mekin toivomme, että lapsillamme olisi asiat paremmin. Mutta miten se ilmastonmuutoksen maailmassa lunastetaan, jos asioiden parantamiseen tarvittava työ tarkoittaa meillekin vain suuria puheita?

Lanka langalta vahvemmaksi kutoutuvaa teatteria, mutta jotain säröjä sentään. Lavasteita kääntämään tulleet tunnuksettomat sotilaat ja lopun tikkaava juoksentelu tuntuivat, jos eivät tyylirikoilta, niin ainakin häiriöiltä lähetyksessä.

Ikuinen ongelma näyttää olevan myös kesto. Uskon loppumattomasti siihen, että taide voidaan asettaa ajan raameihin. Seitsemän minuuttia ensimmäisestä, kolme toisesta näytöksestä? Esimerkiksi? Se ihan oikeasti auttaisi meitä yleisössä.

Lopuksi kuitenkin… rakkaus. Se on kaikki kaikessa, sen Westerberg tekee työryhmänsä kanssa todella selväksi. Me katsomme sitä ruuduiltamme ja toivomme sitä. Me kaihoamme sitä, tunnetta, joka huimaisi, tuntuisi vielä enemmältä kuin se mitä kukaan näki John Travoltan ja Uma Thurmanin tanssissa Pulp Fictionissa.

Rakkautta, joka on täyttymättömänäkin niin suurta, että rinta on haljeta. Rakkautta, joka epätoivoisenakin nostaa betonitalon ilmaan.

Siitä löytyy myös tällä kertaa vastaus siihen, miksi klassikoita on esitettävä.

Rakkauden tähden.



Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Kun 35-vuotias nainen haluaa lapsen, mutta ei kelpuuta mukavaa miestä, naisen täytyy olla sekaisin

    2. 2

      Saan Amer Sports -yrityskaupasta 18 200 euroa, mutta ei se helpolla tule

    3. 3

      Poliisi julkaisi lisää tietoja Käpylän tuhoisasta tulipalosta – Murhan yrityksestä epäilty mies jatkaa pakoaan

    4. 4

      Koiran käytöshäiriöillä ja ihmisen mielen­terveysongelmilla on yllättävä yhteys, paljastaa väitöstutkimus

    5. 5

      Kela teki virheen – Nyt odotamme ja pyydämme ymmärrystä lapsilta, laskuttajilta sekä vuokranantajalta

    6. 6

      Tämä Strasbourgin ammuskelusta tiedetään: Ainakin kolme kuollutta, sadat poliisit etsivät yhä tekijää

    7. 7

      Kun raskaus ei vain ala – Yhä useampi pari joutuu turvautumaan hedelmöityshoitoihin, eikä syy ole pelkkä lasta haluavien iäkkyys

      Tilaajille
    8. 8

      Iina Puskala, 43, urakoi vuodessa 366 maratonia ja löysi juoksemisesta nuoruuden lähteen – hänen metabolinen ikänsä on nyt 28

    9. 9

      NBA:n tähtipelaaja Stephen Curry ei usko ihmisen käyneen kuussa – Nasa kutsui pelaajan tutustumaan kuukiviin, pelaajalta hauska kuittaus

    10. 10

      Tältä näyttävät joulun uudet herkut – kokeile suosikkiasi tämän vuoden joulupöydässä, ja muista myös rakkaat klassikkoreseptit

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Oulun seksuaalirikoksesta etsitty mies otettiin kiinni Saksassa

    2. 2

      Suurta osaa naisista koskevaa terveysongelmaa ei ole tutkittu, vaikka se haittaa elämänlaatua merkittävästi – Professori: ”Pidetty liian banaalina ongelmana”

    3. 3

      Käpylän räjähdysmäistä tulipaloa tutkitaan murhan yrityksenä – Poliisi julkaisi kuvan epäillystä, jonka uskotaan heittäneen asuntoon poltto­pullon

    4. 4

      Tämä Strasbourgin ammuskelusta tiedetään: Ainakin kolme kuollutta, sadat poliisit etsivät yhä tekijää

    5. 5

      Kun 35-vuotias nainen haluaa lapsen, mutta ei kelpuuta mukavaa miestä, naisen täytyy olla sekaisin

    6. 6

      Suomeen rekisteröitiin uusi maahanmuutto­vastainen puolue

    7. 7

      ”Kun vessanpönttö vedettiin, tavara meni väärään suuntaan ja levisi alakaton päälle” – Valvoja on huolissaan rakennus­työmaiden kokemattomista mestareista

    8. 8

      Kauppakeskus Redi aikoo nyt ratkaista ongelmat 30 000 euron kilpailulla – Miksi ei vain piirretä nuolia lattiaan?

    9. 9

      Saksalaislehti: Vladimir Putinin henkilö­kortti löytyi Stasin arkistosta

    10. 10

      Iso amerikkalainen tutkimus­ryhmä on viemässä suomalaistutkijan kunnian viruslöydöstä – ”Kopioivat minun ideani”

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mies oli hurmaava, mutta kun yksiön ovi yöllä sulkeutui, Minna tajusi jotain olevan vialla – ”Minulle tapahtui asioita, joita en olisi halunnut tapahtuvan”

      Tilaajille
    2. 2

      Kansanedustaja Touko Aallon päälle käytiin Linnan juhlissa – ”Kahdella kädellä rintakehään niin voimakkaasti kuin pystyy”

    3. 3

      Kuvakooste: Valitsimme Linnan juhlien kymmenen säväyttävintä pukua – lukijoiden suosikiksi nousi 19-vuotias yllätysnimi

    4. 4

      Helsingissä hakaristilippujen kantaminen johti käsirysyyn, pidätyksiin ja epäilykseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan – Kaksi pidätettiin myös 612-soihtukulkueen häirinnästä

    5. 5

      Suomesta on tullut myrkkyä – Venäjällä tunnetaan syvää tyytymättömyyttä suomalaisia kohtaan

    6. 6

      Kesän jälkeen äitien kasvoilta katosivat ilmeet, ja kätilö Rosmariini Tolonen näki sen – HS:n erikoisartikkeli vie vainottujen rohingyojen pakolaisleirille

      Tilaajille
    7. 7

      Näyttelijä Jasper Pääkkönen rikkoi asuvalinnallaan etikettiä – kumppanilla kultainen, käärmeteemainen paljettiasu

    8. 8

      Suurta osaa naisista koskevaa terveysongelmaa ei ole tutkittu, vaikka se haittaa elämänlaatua merkittävästi – Professori: ”Pidetty liian banaalina ongelmana”

    9. 9

      Ennätykselliset veronpalautukset maksuun tänään – ensi vuonna valtaosa ei enää saa ”joulupalautuksia”

    10. 10

      Kahden eri miehen epäillään yrittäneen suistaa linja-auton tieltä kahdella paikkakunnalla – Bussiyhtiön toimitusjohtaja kertoo HS:lle, mitä Uuraisilla tapahtui 85 kilometrin tuntivauhdissa

    11. Näytä lisää