Kulttuuri
Matti Nykäsen nöyryytys loppuu nyt – näytelmä mäkikotkasta yllättää kolmesti
Monologiesitys.
Matti Nykänen – Hyppy sumuun. Ensi-ilta Korjaamolla. Käsikirjoitus Tatu Mönttinen, ohjaus Seppo Honkonen, äänisuunnittelija Juuso Voltti, valoajo Ainu Palmu, näyttämöllä Tatu Mönttinen, ääninäyttelijät Elsa Saisio, Kai Vaine, Riku Korhonen. ★★★
Se on ihan fifty-sixty miten käy.
Monologi mäkihyppääjä Matti Nykäsestähttps://www.hs.fi/haku/?query=matti+nykasesta tuntuu samaan aikaan sekä loistavalta mahdollisuudelta että suurelta uhalta. Voiko julkisuudessa ryvettyneestä urheilusankarista saada esityksen, joka ei sorru värikästä esikuvaansa latteammaksi esitelmäksi? Esityksen, joka kulkee eteenpäin eikä jää vain toistamaan Nykäsen saavutuksia tai henkilökohtaisia tragedioita?
Näköjään voi. Tatu Mönttisenhttps://www.hs.fi/haku/?query=tatu+monttisen käsikirjoittama ja näyttelemä ja Seppo Honkosenhttps://www.hs.fi/haku/?query=seppo+honkosen ohjaama Matti Nykänen – Hyppy sumuun yllättää ainakin kolmesti, ja on enemmän mahdollisuus kuin uhka.
Ensimmäinen yllätys on, että esitys on varsin kiltti. Nykästä kohdellaan nätisti. Toisin kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, kun jokainen lööppi huusi Nykäsen ryypänneen tai tapelleen. Ajan tapa, sanoisin. Nyt poimimme väärinymmärrettyjä valokeilaan ja yritämme ymmärtää.
Kiltteys ei tarkoita, etteikö sankarin synkkiä hetkiä näytettäisi. Päinvastoin, niistä työryhmä on osannut kaivaa ihmisen julkisuuskuvan takaa.
Sen sijaan, että Nykäsen elämää käytäisiin läpi kronologisesti, pureudutaan hetkiin, joita Nykänen on kokenut. Näiden kautta selväksi tulevat suhteet perheeseen, naisiin, lapsiin ja mediaan. Sopiviin väleihin tiputellaan Nykäsen lentäviä lauseita – onhan mäkihyppääjä Kimi Räikkösenhttps://www.hs.fi/haku/?query=kimi+raikkosen ja Seppo Rädynhttps://www.hs.fi/haku/?query=seppo+radyn kaltainen filosofi.
Rakenne toimii, ja alun pienen hapuilun ja luentomaisen Wikipedia-osuuden jälkeen esitys nousee hyppyrin nokalta tasaiseen lentoon.
Toinen yllätys on näyttelijä Tatu Mönttisen vilpittömyys. Hän tuntuu olevan perehtynyt Nykäseen huolellisesti ja pysyy mäkilegendan puolella. Mönttinen rakentaa pala palalta inhimillistä Mattia.
Välillä Mönttinen hyppää visailuisännän rooliin, välillä omaksi itsekseen. Yleisön on helppo pysyä hänen mukanaan.
Tosin Korjaamon kulmasalia intiimimpi tila olisi voinut tuoda näyttelijäntyön vielä lähemmäs yleisöä ja avata nekin tunnehanat, jotka nyt jäävät vain kevyesti tippumaan.
Esitys on selkeä esimerkki dokumenttiteatterista. Lähdemateriaalia pöyhitään taitavasti teatterin muotoon.
Turha luennointi jää onneksi vähiin.
Kolmas yllätys on Matti Nykäsen suhtautuminen näytelmään.
Mönttinen olisi halunnut saada mäkihyppylegendan haastattelun mukaan. Pyyntöjen jälkeen Nykänen kieltäytyi. Esityksestä saa kuvan, että monologitekstissä käsitellyt kipeät tapahtumat olivat Nykäselle liikaa. Nykäsen kieltäytyminen on monologille jos ei jättipotti, niin ainakin tyylipuhdas telemark-alastulo.
Tämä sinetöi sen, että esitys kannatti tehdä. Ihminen haluaa tietää kaiken, mitä joku toinen tahtoo salata. Elää välikäden kautta kivuliaitakin tunteita.
Jokainen tuntui yleisössä ymmärtävän, miksi Nykänen ei halunnut lähteä mukaan. Hänestä on hyödytty tarpeeksi.
Matti Nykänen – Hyppy sumuun. Ensi-ilta Korjaamolla. Käsikirjoitus Tatu Mönttinen, ohjaus Seppo Honkonen, äänisuunnittelija Juuso Voltti, valoajo Ainu Palmu, näyttämöllä Tatu Mönttinen, ääninäyttelijät Elsa Saisio, Kai Vaine, Riku Korhonen. ★★★
Se on ihan fifty-sixty miten käy.
Monologi mäkihyppääjä Matti Nykäsestähttps://www.hs.fi/haku/?query=matti+nykasesta tuntuu samaan aikaan sekä loistavalta mahdollisuudelta että suurelta uhalta. Voiko julkisuudessa ryvettyneestä urheilusankarista saada esityksen, joka ei sorru värikästä esikuvaansa latteammaksi esitelmäksi? Esityksen, joka kulkee eteenpäin eikä jää vain toistamaan Nykäsen saavutuksia tai henkilökohtaisia tragedioita?
Näköjään voi. Tatu Mönttisenhttps://www.hs.fi/haku/?query=tatu+monttisen käsikirjoittama ja näyttelemä ja Seppo Honkosenhttps://www.hs.fi/haku/?query=seppo+honkosen ohjaama Matti Nykänen – Hyppy sumuun yllättää ainakin kolmesti, ja on enemmän mahdollisuus kuin uhka.
Ensimmäinen yllätys on, että esitys on varsin kiltti. Nykästä kohdellaan nätisti. Toisin kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, kun jokainen lööppi huusi Nykäsen ryypänneen tai tapelleen. Ajan tapa, sanoisin. Nyt poimimme väärinymmärrettyjä valokeilaan ja yritämme ymmärtää.
Kiltteys ei tarkoita, etteikö sankarin synkkiä hetkiä näytettäisi. Päinvastoin, niistä työryhmä on osannut kaivaa ihmisen julkisuuskuvan takaa.
Sen sijaan, että Nykäsen elämää käytäisiin läpi kronologisesti, pureudutaan hetkiin, joita Nykänen on kokenut. Näiden kautta selväksi tulevat suhteet perheeseen, naisiin, lapsiin ja mediaan. Sopiviin väleihin tiputellaan Nykäsen lentäviä lauseita – onhan mäkihyppääjä Kimi Räikkösenhttps://www.hs.fi/haku/?query=kimi+raikkosen ja Seppo Rädynhttps://www.hs.fi/haku/?query=seppo+radyn kaltainen filosofi.
Rakenne toimii, ja alun pienen hapuilun ja luentomaisen Wikipedia-osuuden jälkeen esitys nousee hyppyrin nokalta tasaiseen lentoon.
Toinen yllätys on näyttelijä Tatu Mönttisen vilpittömyys. Hän tuntuu olevan perehtynyt Nykäseen huolellisesti ja pysyy mäkilegendan puolella. Mönttinen rakentaa pala palalta inhimillistä Mattia.
Välillä Mönttinen hyppää visailuisännän rooliin, välillä omaksi itsekseen. Yleisön on helppo pysyä hänen mukanaan.
Tosin Korjaamon kulmasalia intiimimpi tila olisi voinut tuoda näyttelijäntyön vielä lähemmäs yleisöä ja avata nekin tunnehanat, jotka nyt jäävät vain kevyesti tippumaan.
Esitys on selkeä esimerkki dokumenttiteatterista. Lähdemateriaalia pöyhitään taitavasti teatterin muotoon.
Turha luennointi jää onneksi vähiin.
Kolmas yllätys on Matti Nykäsen suhtautuminen näytelmään.
Mönttinen olisi halunnut saada mäkihyppylegendan haastattelun mukaan. Pyyntöjen jälkeen Nykänen kieltäytyi. Esityksestä saa kuvan, että monologitekstissä käsitellyt kipeät tapahtumat olivat Nykäselle liikaa. Nykäsen kieltäytyminen on monologille jos ei jättipotti, niin ainakin tyylipuhdas telemark-alastulo.
Tämä sinetöi sen, että esitys kannatti tehdä. Ihminen haluaa tietää kaiken, mitä joku toinen tahtoo salata. Elää välikäden kautta kivuliaitakin tunteita.
Jokainen tuntui yleisössä ymmärtävän, miksi Nykänen ei halunnut lähteä mukaan. Hänestä on hyödytty tarpeeksi.
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
- Teatteri Seuraa
- Mäkihyppy Seuraa
- Kulttuuri Seuraa
- Laura Hallamaa Seuraa
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24