Kulttuuri

Nimi joka teki bestsellerin, eli näin kirjat otsikoidaan ja muita kertomuksia – Tunnistatko suomalaiset klassikkokirjat trendikkäästi nimettyinä?

Nykyisten kirjannimitrendien siemenet kylvettiin yli sata vuotta sitten. Tutkija, kustannustoimittaja ja kaksi kirjailijaa kertovat, miten teos saa nimen ja kuka siitä päättää.

Viime talvena selasin Suomalaisen kirjakaupan 30 myydyimmän kirjan luetteloa ja pöyristyin.

Listalle olivat päässeet muiden muassa seuraavat teokset:
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Tyttö joka etsi varjoaan (David Lagercrantz, suom. Outi Menna, WSOY).

Ne, jotka ymmärtävät kauneutta (Jojo Moyes, suom. Heli Naski, Gummerus).
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kaikki se valo jota emme näe (Anthony Doerr, suom. Hanna Tarkka, WSOY).

Nainen joka unohti (Liane Moriarty, suom. Helene Bütsow, WSOY).

Mies joka luuli vaimoaan hatuksi (Oliver Sacks, suom. Marja Helanen-Ahtola, Tammi).
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Miten mielikuvituksetonta nimeämistä! Ja pilkut hukassa melkein kaikilla!

Kuluvana vuonna tilanne on vain pahentunut. Joku joka teki jotakin -nimiä löytyy melkein joka kustantamon katalogista.

En tiedä, ketä relatiivilauseiden invaasiosta syyttäisin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Ehkä edesmennyttä Stieg Larssonia ja hänen kustantamoaan Norstedtsia?

Supermenestyneen Millennium-trilogian ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 2005 nimellä Män som hatar kvinnor. Vuonna 2009 se ilmestyi Suomessa – ruotsalaisen mallin mukaisesti pilkutta – nimellä Miehet jotka vihaavat naisia (suom. Marja Kyrö, WSOY). Kaksi myöhempää osaa ovat nimiltään Tyttö joka leikki tulella ja Pilvilinna joka romahti.

Gumme­ruksen tieto­kirjallisuuden kustantaja, pitkään kustannus­toimittajana työskennellyt Johanna Laitinen keksii toisenkin ruotsalaisen syypään.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Se on Jonas Jonasson, joka kirjoitti romaanin Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi (suom. Raija Rintamäki, WSOY). Kirjan alku­kielinen nimi on Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann.

Satavuotias oli kansainvälinen hitti. Siitä, kuten Millenniumeistakin, on tehty elokuvasovitus. Elokuvien mukana nimimuoti leviää tehokkaasti ja kattavasti.



”Myyntimenestyksen jälkeen nimestä aletaan ottaa mallia”, Laitinen toteaa.

No jep.

Parina viime vuonna Suomessa on julkaistu muiden muassa teokset Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät, Valo jonka kadotimme, Anna kuolemalle se mikä kuoleman on, Poika joka ei itke, Naiset joita ajattelen öisin ja Mies joka rakasti uutisia.

Ensi vuonna ilmestyvät esimerkiksi Asioita jotka tekevät kodin, Mies joka loi Keski-Maan, Nimi jolla kutsutaan öisin, Taivaat jotka ansaitsemme ja Poika joka unohtui.

Otan yhteyttä tutkijaan. Käy ilmi, että ruotsalaiset som-nimet ovat vain jäävuoren huippu.

Niiden taustalla oleva trendi on kytenyt yli sata vuotta.

”Juuret ovat modernismissa, jolloin substantiivimuotoisten otsikoiden tilalle tulivat lausemuotoiset otsikot”, kertoo Turun yliopiston yleisen kirjallisuustieteen professori Hanna Meretoja.



Kaunokirjallisuutta uudistanut modernismi kipusi valta-asemaan 1900-luvun alussa. Modernismi hylkäsi realismille tyypilliset isot teemanimet (Sota ja rauha, Ylpeys ja ennakkoluulo) ja otti käyttöön lausemaiset tarinafragmentit (Kadonnutta aikaa etsimässä, Huomenna hän tulee, Kenelle kellot soivat).

Meretojan mukaan frag­menteilla ilmaistiin alun perin sitä, ettei yhteis­kuntaa saa haltuun objektiivisena koko­naisuutena, vaan kukin teos kertoo tarinan vain tietystä näkö­kulmasta, subjektiivisesti.

Lausenimet osoittautuivat pidetyiksi. Niiden voittokulku on jatkunut modernismista postmodernismiin ja tähän päivään.

Että hän muistaisi saman, Rose on poissa, Kaikki se valo jota emme näe, Nimeni on Lucy Barton”, Meretoja luettelee viime vuosien kaunokirjojen lausenimiä.

Lauseet voivat olla paitsi fragmentaarisia myös kokonaisia. Jotkin ovat pistettä vaille valmiita virkkeitä: Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa (Eeva Turunen, Siltala). En palaa takaisin koskaan, luulen (Satu Vasantola, Tammi).



Henkilöhahmojen nimien käyttö ei ole sattumaa. Se kertoo kulttuuristamme.

Hahmojen nimet ovat nousseet suosituiksi romaanien nimiksi 1700-luvulta lähtien. Niihin aikoihin individualismi käänsi kirjallisuuden katseen yhteisöstä yksilöön.

”Keskiöön nousi tavallisen ihmisen kokemusmaailma, ainutlaatuisen yksilön elämäntarina”, Meretoja kertoo.

Robinson Crusoe, Oliver Twist, Anna Karenina.

Rose, Lucy Barton, Neiti U.

Sekä naisten että miesten nimiä on käytetty aina. Mutta, Meretoja huomauttaa, naisiin liitetään paljon useammin ihmissuhde- ja perhesuhdemääreitä kuin miehiin. Mrs. Dalloway, Madame Bovary, Aikamatkustajan vaimo, The Good Sister, Äiti marraskuu, The Memory Keeper’s Daughter.

”Miehiä ei juuri koskaan määritetä ensisijaisesti aviomiehiksi, isiksi, veljiksi tai pojiksi.”



Sukupuolisanastoa viljellään kirjojen kansissa tiuhaan. Tytöt, naiset, pojat ja miehet ovat tavanomaisia nimien aloittajia.

Nainen junassa (Paula Hawkins: The Girl on the Train, suom. Oona Timonen, Otava) oli jännityskirjahitti, jota seurasivat Nainen ikkunassa, Nainen hytissä numero 10, Salattu nainen ja lukuisat muut.

”Veturi näissä trendeissä on angloamerikkalainen maailma”, Johanna Laitinen toteaa.

”Miettisin itse tällä hetkellä tosi tarkkaan tyttö- tai nainen-alkuisten nimien antamista. Tosin jos kyse olisi alkuteoksen nimestä, en lähtisi muuttamaan sitä, jos se vain toimii suorana käännöksenä.”

Laitinen korostaa, että niin käännetyssä kuin kotimaisessa kirjallisuudessa kunnioitetaan aina kirjailijan toiveita.



Mutta vaikka kirjailijan näkemyksellä on väliä, lopulta kirjojen nimet päätetään kustantamoissa. Kirjailijan allekirjoittamassa sopimuksessa on yleensä nimeen liittyvä kohta, jossa päätösvallan linjataan kuuluvan kustantajalle.

”Nimet palvelevat sekä kaupallisia että kirjallisia tarpeita”, Hanna Meretoja tiivistää.

”Sekä kirjailijoille että kustantajille lienee tärkeää, että nimi vastaa kirjan sisältöä.”

Nimiprosessin vastuuhenkilö on kustannustoimittaja. Hän kyselee vaihtoehtoja kirjailijalta ja tekee tarvittaessa omia ehdotuksiaan.

”Tietysti meillä talon sisällä myös testataan nimeä ennen valintaa”, Laitinen kertoo Gummeruksen toimintatavasta.

”Nimiehdotukset kerrotaan myynti-, markkinointi- ja tiedotusosastoille esittelytilaisuuksissa. Heiltä tulee tosi hyviä ja perusteltuja mielipiteitä.”



Laitisen mielestä kirjan nimen ja kannen pitää kertoa, millaisesta teoksesta on kysymys. Erityisesti genrekirjallisuudessa, kuten fantasiassa tai chick litissä, on tärkeää, että nimi viittaa oikeaan lajityyppiin. Lukijan odotusten on täytyttävä.

Otetaan esimerkki: Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu -romaani, jonka Laitinen kustannustoimitti.

Lausemuotoisen, trendikkäästi viiden sanan mittaisen nimen keksi kirjailija itse. Laitinen piti siitä heti, samoin muut kustantamossa.

”Se on vähän mystinen, ehkä-sanan takia varmaankin. Sitä voi makustella, se on koukuttava. Se kuvaa teosta monella eri tavalla.”

Koukuttavuus on tärkeä kriteeri. Kirjan nimen ja kannen on kaapattava huomio ja jäätävä mieleen kerrasta.

Nimistä on tullut eräänlaisia minitarinoita.

”Se saattaa liittyä pyrkimykseen herättää lukijan mielenkiinto antamalla esimakua kirjan kertomasta tarinasta”, Hanna Meretoja sanoo.

Japanissa homma on viety Suomea pidemmälle. Meretojan mukaan japanilaisessa nuorille aikuisille suunnatussa viihdekirjallisuudessa muotia ovat erittäin pitkät otsikot. Kirjan nimi voi olla jopa 30 sanan mittainen.

”Saattaa tulla sellainen olo kuin kanteen olisi mahdutettu kirjan ensimmäinen luku.”



Pitkien sanarimpsujen vastapainona meillä ja maailmalla trendaavat yhden sanan nimet.

”Silloin nimeen on etsitty painava, erityisen merkityksellinen sana, johon kirja jollakin tavoin tiivistyy. Atonement, Purity, Oneiron.”

Painavista nimistä puheen ollen: Riikka Pulkkinen.

Hänen kolme ensim­mäistä romaaniaan on nimetty jykevästi. Raja, Totta, Vieras.

Pulkkinen kertoo, että Rajan (Gummerus, 2006) keksi kustannus­toimittaja Mikko Aarne.

”Oma ehdotukseni oli Pelastaja, mutta Tommy Tabermannilta olikin juuri ilmestynyt sen niminen ­teos.”

Aarnen nimi-idean kautta Pulkkinen ymmärsi, että keskeneräisessä kirjassa tosiaan oli kyse rajoista ja rajankäynnistä.

Oivallus vaikutti viimeiseen kirjoituskierrokseen merkittävästi. Raja tuli mukaan tekstiin.

”Kritiikeissä huomautettiin, että nimi latistuu liian toiston myötä”, Pulkkinen kertoo.

Se oli Pulkkisesta aiheellinen huomio. Tätä nykyä hän varoo mainitsemasta kirjan nimeä tekstissä.

Totta-romaanin (Otava, 2010) työnimi oli ensin Valhe, sitten Lume. Jossain vaiheessa Pulkkinen huomasi, ettei kirja kerrokaan valheesta.

”Enemmänkin siitä, että rakkaus on aina kokijalleen totta.”

Romaanin englanninkielisen käännöksen nimeksi tuli yksin­kertaisesti True, mutta Italiassa kirja kantaa nimeä L'armadio dei vestiti dimenticati, ”unohdettujen vaatteiden kaappi”. Se aiheutti hämmentäviä tilanteita markkinointimatkoilla.

”Italiassa minulta kyseltiin jatkuvasti leningeistä ja muodista. Muissa maissa sain vastata filosofisiin, totuuden luonnetta koskeviin kysymyksiin.”

Nimen tärkeys tuli harvinaisen selväksi.



Vieras (Otava, 2012) kulki pitkään nimellä Vieraan kirja. Kirja-sana jäi pois kustantajan ehdotuksesta.

”Itse olin silloin jo vähän kyllästynyt lyhyisiin nimiin”, Pulkkinen sanoo.

Vieraan jälkeen Pulkkiselta on julkaistu Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän, Paras mahdollinen maailma ja Lasten planeetta.

Lukijana Pulkkinen pitää eniten nimistä, jotka herättävät kysymyksen ja tarjoavat tulkinta-avaimen teokseen.

Lentokenttien kirjakauppojen hyllyjä silmäillessään hän on bongannut trendin, joka on kenties parhaillaan valumassa kohti Suomea. Kyse on intiimin ja virallisen yhdistämisestä tähän tapaan: The Ministry of Utmost Happiness (Äärimmäisen onnen ministeriö), Dept. of Speculation (Syvien pohdintojen jaosto).



Omia kirjojaan nimetessään Pulkkinen pyrkii välttämään liiallista outoutta.

Joillekin kirjailijoille outous voi olla etu tai suoranainen välttämättömyys. Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjojen nimien on vihjattava, että kyse ei ole ihan perusproosasta.

”On hyvin vaikeaa löytää nimeä, joka välittäisi tietyn moni­genreisyyden. Että on fantasiaa, maagista realismia, dekkaria ja vähän vaikka mitä yhdistetty. Ei saa kuulostaa liian dekkarimaiselta, jotta perinteisen dekkarin lukijat eivät sitten pety.”

Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta -esikoisromaanin (Atena, 2006) nimi oli kompromissi.

”Työnimi oli Laura Lumikon hajoaminen, mutta kustantamon mielestä se ei ollut kovin myyvä. Lopulta valittiin se vähiten ongelmallinen vaihtoehto”, Jääskeläinen kertoo.

”Ei kukaan täysin tyytyväinen ollut.”

Nimi on osoittautunut hieman harhaanjohtavaksi. Romaania on luultu novellikokoelmaksi. Nimi on myös kirjoitettu väärin: Lumiukko ja yhdeksän muuta, Lumikki ja seitsemän muuta.



Myöhempien teostensa nimiin Jääskeläinen on tyytyväinen. Taivaalta pudonnut eläintarha, Harjukaupungin salakäytävät, Sielut kulkevat sateessa ja erityisesti viimeisin, Väärän kissan päivä, vastaavat teoksia.

Arvoituksellinen ”väärä kissa” oli aluksi ”mutanttikissa”.

”Kuulosti radioaktiiviselta. Nimeä pyöriteltiin, kunnes kustannustoimittaja Kanerva Eskola sai älynväläyksen.”

Jääskeläiselle kirjojen työnimet ovat kirjoittamisen kompasseja. Hän ei pysty etenemään, ellei käsikirjoituksella ole valmiilta tuntuvaa otsikkoa.

Kun se on keksitty, Jääskeläinen alkaa pelätä.

”Että mitä jos joku kollega julkaiseekin sillä nimellä.”



Jääskeläisestä nimi on oikeastaan kaunokirjan tekemisen vaikein osa.

On varottava väärinkäsityksiä ja kuluneita ilmauksia. Jännityskirjallisuudessa ylikäytettyjä sanoja ovat esimerkiksi yö, pimeys ja hämärä. Niitä Jääskeläinen ei halua omien teostensa kansiin.

”Kirjojen nimeäminen on tietynlainen kuningaslaji”, hän sanoo.

”Se on sukua runoudelle.”

Okei, okei. Ei ole helppoa. Ymmärrän.

”Nimien halutaan erottuvan ja jäävän mieleen. Hyvä kirjan nimi on yhtä ainutlaatuinen kuin kirjakin”, Hanna Meretoja sanoo.

Ja jatkaa:

”Tosiasiassa kirjojen nimet muistuttavat kuitenkin yllättävän paljon toisiaan.”

Niin. Jos laittaisivat edes ne pilkut paikoilleen.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Japanissa harvinaiset airokalat ovat nousseet pintaan – Myös tutkijat uskovat historiallisen suuren maanjäristyksen olevan vain ajan kysymys

    2. 2

      Suvi Pitkänen kärsii yhä epäonnistuneesta huulten täyttämisestä – pistoshoitojen seurauksena voi olla jopa sokeutuminen

    3. 3

      Espoolaislähiössä tapahtuu kummia: Kauaksi keskikaupungin vilinästä on syntynyt kivijalkakauppojen keskittymä

    4. 4

      Putkiremontti ilmaiseksi – Anna-Liisa Kuisman taloyhtiö sai omituisen hyvän tarjouksen, mutta mitä se oikeasti tarkoittaa?

    5. 5

      10 vuotta sitten maailma menetti musiikillisen neron kun Miika Tenkula löytyi kotoaan kuolleena – Vain 34-vuotiaana traagisesti kuolleen hevikitaristin elämä katkesi tragediaan, johon niin moni taiteilija on kaatunut

      Tilaajille
    6. 6

      Hyvänä nukkujana pidetty voi kärsiä vakavasta sairaudesta – nämä merkit kielivät, että uni ei ole normaalia

      Tilaajille
    7. 7

      Saturday Night Live pilkkasi hätätilajulistusta, ja Donald Trump sai tarpeekseen: ”Miten kanavat selviävät tästä ilman seuraamuksia?”

    8. 8

      Opettajat kapinoivat omaa järjestöään vastaan työajan muutoksista – ”Palkka laskee jopa 9 000 euroa vuodessa”

    9. 9

      Palvelutalon työntekijä pakotti Alzheimeria sairastavan vanhuksen seksuaaliseen tekoon – Sai 60 päivän ehdollisen tuomion

    10. 10

      Ikonisessa kuvassa suuteleva merimies on kuollut

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Hyvänä nukkujana pidetty voi kärsiä vakavasta sairaudesta – nämä merkit kielivät, että uni ei ole normaalia

      Tilaajille
    2. 2

      Espooseen rakennettiin kauppakeskittymä, jonne ei pääse kävellen eikä polkupyörällä – Suojatie johtaa ojaan

    3. 3

      Saturday Night Live pilkkasi hätätilajulistusta, ja Donald Trump sai tarpeekseen: ”Miten kanavat selviävät tästä ilman seuraamuksia?”

    4. 4

      Selvitys paljasti lohduttoman tilanteen: Tuhansien talojen jätevedet valuvat suoraan luontoon Helsingin seudulla

    5. 5

      Kukaan ei tiedä, miksi tämä talo on suojeltu – Helsingin valtaväylien puristuksessa pakkohuutokaupataan 100-vuotiasta mökkiä

    6. 6

      Pariskunta luuli ostaneensa 500 neliön omakotitalon Helsingistä, todellinen huoneistoala olikin vain 360 neliötä – Hovioikeus pani pisteen erikoiselle riidalle

    7. 7

      Monet pojat harrastavat huonoa seksiä, koska eivät kuuntele tyttöjä, sanoo kehutun seksioppaan tehnyt kirjailija

    8. 8

      Sadattuhannet suomalaiset kärsivät pakon­omaisen virtsaamisen tarpeesta, ja ihminen voi myös ehdollistaa itsensä pissahätään – Apu saattaa löytyä elin­tapojen muutoksesta

      Tilaajille
    9. 9

      Opettajat kapinoivat omaa järjestöään vastaan työajan muutoksista – ”Palkka laskee jopa 9 000 euroa vuodessa”

    10. 10

      Venäjä aloitti jo hiostamisen – Kremlissä on ehkä laskelmoitu, että kiltti Suomi saadaan vetämään Venäjän vankkureita

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Karski moottoripyörämies lähestyi minua parkkipaikalla eikä jättänyt perääntymiselle tilaa – hetken päästä seisoimme vaiti ja näin, millainen voima piilee eläimessä

    2. 2

      Sofia Pahtela aloitti työt bussikuskina maanantaina ja nousi heti ilmiöksi – Selitys on yksinkertainen

    3. 3

      Lauri Markkasesta voi tulla kaikkien aikojen suomalais­urheilija – HS:n erikois­artikkeli näyttää, mikä tekee nuoresta kori­palloilijasta niin poikkeuksellisen

    4. 4

      Ostaja löi sokkona pöytään voittavan tarjouksen Kivihaan 100-vuotiaasta puutalosta – Kohta alkoi kaduttaa

    5. 5

      ”Olen tehnyt paljon väärää, maannut avio­miesten ja perheen­isien kanssa” – Pienessä suomalais­kaupungissa asuu entinen prostituoitu ja ihmis­kaupan uhri

      Tilaajille
    6. 6

      Teemu ja Sirpa Selänne kohahduttivat ystävyyssäännöllä ja paljastivat erikoisen ilmiön – miehen ja naisen välinen ystävyys ei ole aivan yksinkertaista, kertoi tuhat lukijaa

      Tilaajille
    7. 7

      Oli huippulukio, oli harrastukset, oli liikaa intoa ja liian vähän aikaa – Ja niin Elena Shemyakin mieli hajosi

      Tilaajille
    8. 8

      ”Koen elämäni menneen hukkaan” – Lasten saamista katuvat naiset piilottavat ajatuksensa jopa puolisoiltaan

    9. 9

      Punnerrustesti ennustaa sydänterveyttä – yksinkertaisen testin voi tehdä missä ja koska vain

    10. 10

      Keskellä espoolaista lähiötä on valtava kivilinna, johon kuuluu 200 metriä omaa uimarantaa

    11. Näytä lisää