Kulttuuri    |   Lauantaiessee

En halua tehdä työtä kirjailijan puolesta – vaadin parempia loppuja kirjoihin

Kun romaani lähestyy loppuaan, varaudun petty­mykseen.

Parhaassa tapauksessa pettymys on hyvälaatuinen: kirja on ollut niin hieno, että sen päättyminen harmittaa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Pahimmassa tapauksessa lopetus on niin surkea, että lukukokemus menee pilalle.

Kirjailijoita ei käy kateeksi. Loppu on hirveän helppo sössiä. Se voi olla liian avonainen, liian umpinainen, lässähtävä, sekava, ennenaikainen, pitkästyttävä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Se voi vesittää kaiken. Aloittaessa kaikki on mahdollista. Lopettaessa vaihtoehtoja on hyvin rajallisesti.

Lokakuussa ilmestyneessä Maailmojen loput -esseeteoksessa (WSOY) kirjailijat Sinikka Vuola ja Tommi Melender paneutuvat romaanien lopetusten problematiikkaan.

Teos tulee tarpeeseen. Lopettamista on pohdittu kotimaisen kirjoittamis-self-helpin piirissä vähänlaisesti. Aloitusten aatelistoa ovat koonneet esimerkiksi Kaisa Neimala ja Jarmo Papinniemi Aloittamisen taito -teokseen (Avain, 2010).
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Aloittamisen taito on kookas kovakantinen, Maailmojen loput pienehkö pehmeäkantinen. Jälkimmäinen vaikuttaa helposti lähestyttävältä, pohdiskelevalta ja yksityiseltä enemmän kuin julistavalta kokonaisesitykseltä.

Ei julistamiselta kuitenkaan täysin vältytä.

Maailmojen loput on kirjoitettu vuoropuheluksi. Vuola ja Melender kertoilevat toisilleen, millaisia lukijoita ja kirjailijoita ovat, millaisista lopetuksista pitävät ja millaisista eivät. Ennen kaikkea he harmittelevat sitä, miten monet lupaavasti alkavat teokset väljähtyvät loppua kohti.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Niinpä.

Ymmärrettävästi kirjan esseet koostuvat pitkälti Vuolan ja Melenderin kirjallisten makujen esittelystä. Maut osoittautuvat melko samankaltaisiksi, vaikka pieniä eroavaisuuksiakin löytyy.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Sävy on ylevä. Runoilijana tunnettu Vuola muun muassa ”tunnustaa”, ettei runous ollut hänen ”kirjallinen ensirakkautensa”, vaan hän viehättyi nuorena proosasta. Melender mainitsee pariin kertaan olevansa ”pikemminkin poeettinen kuin narratiivinen sielu”.

Esseiden edetessä käy selväksi, että Vuola ja Melender arvostavat niin sanottua korkeakirjallisuutta ja avoimia loppuratkaisuja. Melender inhoaa erityisesti onnellisia loppuja, nopeasti kyllästyvä Vuola toivoo yllätyksiä.

Kumpikin nostaa kielen ja tyylin juonta tärkeämmäksi. Nyökyttelen. Kirjailijoiden juhlavaa, älykästä jutustelua on hauska seurata.

Kunnes poiketaan korkeakirjallisuuden turvallisesta piiristä toisaalle.

Maailmojen loppujen jälkimmäisessä puolikkaassa käydään läpi kolmenkymmenen romaanin lopetukset. Vanhojen ja uusien klassikkoromaanien joukosta erottuu yksi hömppäkirja, Helen Fieldingin Bridget Jones -sarjan ensimmäinen osa Bridget Jones – elämäni sinkkuna (Otava, suom. Sari Karhulahti).

Sen Vuola lyttää monisanaisesti. Hän kertoo kirjan sotivan sitä vastaan, mitä hän itse pitää ”kiinnostavana saati poikkeuksellisena teoksena”. Vuolan mukaan chick litiltä on ”tarpeetonta odottaa” innovatiivisuutta. ”Silloin kyse olisi jo toisesta lajista”, hän sanoo. Viihdekirjallisuuden lukija ei hänen mukaan kaipaa yllätyksiä tai poikkeamia. Siksi myös ajatus hyvästä lopusta on chick litissä sekundäärinen kysymys.

Jaahas. Kerrotaan silti, miten Bridget Jones – elämäni sinkkuna päättyy. Sen viimeinen virke kuuluu näin: ”Erinomainen vuosi.”

Kirjan lukeneet muistavat, että toteamus on samaan aikaan vilpitön ja ironinen. Hölmöilevän Jonesin vuosi on ollut kaoottinen, raskas ja ahdistava. Kun asiat kuitenkin ovat lopulta asettuneet toivottuun malliin, hän toteaa ajanjakson erinomaiseksi.

Huomaan loukkaantuvani chick litin ja genrekirjallisuuden puolesta. Ikään kuin raamien sisällä ei voisi yllättää lukijaa tai rakentaa hienoa lopetusta. Eikö genrekirjallisuuden piirissä ole mahdollista lainkaan onnistua tai epäonnistua?

Ja eikö korkeakirjallisuuskin ole lopulta eräänlainen genre omine lainalaisuuksineen? Vaikka muotti ei olisi yhtä näkyvä, se voi silti olla olemassa.

Korkeakirjallisuuden lajityyppiin kuuluu ainakin vältellä alhaisena pidetyn genrekirjallisuuden piirteitä siinä määrin, ettei tule vahingossakaan luetuksi niiden piiriin.

Välteltävien listalla ovat juuri onnelliset ja suljetut, siististi ommellut lopetukset.

Minä tykkään niistä.

Nyt hieman yksinkertaistin.

Olen lopetusten suhteen hankala asiakas. Usein tyytymätön. Siksi arvotan kirjoja mieluummin muilla perusteilla. Ymmärrän, että lopettaminen on kamalan vaikeaa, ja annan sen kirjailijoille anteeksi. En pidä liiasta selittelystä enkä kliseisen onnellisista ratkaisuista, mutta vielä vähemmän pidän trendikkäistä, kaiken auki jättävistä lopetuksista.

Pahinta on, kun kirjailija pakenee paikalta. Niin käy yllättävän usein. Kirjailija välttelee lopettamista ja katkaisee tarinan kesken. Ei sellaisella tavalla, joka vaikuttaisi suunnitellulta, vaan epätoivoisesti, kiireisenä. Tai katkaisun sijaan kursii tarinan kasaan hätäisesti ja heittää keon päälle teennäisen mietelauseen.

Kiireen tunnistaa myös Melender. ”Monissa loppujaksoissa olen aistinut hosumisen tuntua”, hän kirjoittaa Maailmojen lopuissa.

”Ihannemaailmassa kirjailija laittaisi valmiina pitämänsä käsikirjoituksen vielä vuodeksi tai vähintään puoleksi vuodeksi pöytälaatikkoon ja palaisi sen luo vasta kun on saanut etäisyyttä romaaninsa maailmaan. Editointi toimii parhaiten silloin, kun kirjailija muuttuu kirjoittajasta lukijaksi ja pystyy näkemään tekstinsä lävitse.”

Kestän onnen ja kadotuksen kaikki välimuodot ja variaatiot, mutta epämääräistä mössöä en voi sietää. Hämärän monitulkintaisten loppuratkaisujen äärellä tuskastun ja alan syytellä kirjailijaa. Etkö voinut hoitaa hommaasi loppuun, päättämätön laiskuri? Pitääkö minun tehdä sinun työsi?

Vastikään luin kaksi rikosromaania, jotka päättyivät cliffhanger-henkisen arvoituksellisesti, juuri niin kuin kirjasarjojen ensimmäisten osat usein. Paitsi että ne eivät aloittaneet uusia sarjoja.

Kirjailija katosi ja jätti minut keksimään, mihin päähenkilö kädessään olevaa asetta aikoo käyttää. Minä puolestani käyttäydyin kuin auktoriteettikammoinen yläkoululainen ja kieltäydyin ratkaisemasta opettajan antamaa tehtävää.

Maailmojen lopuissa Melender kritisoi suljettuja lopetuksia sanomalla, että ne sallivat lukijalle pelkän todistajan roolin. Jos kirjailija varmistelee ja alleviivaa, hän ei arvosta lukijaa, linjaa Melender.

Aivan. Ja eikä.

Alleviivaaminen on rasittavaa. Silti ­koen nautintona sen, että asioilla on alku ja loppu. Että saan nähdä, mihin kirjan maailma päätyy.

Pidän todistamisesta. Vastaanottamisesta. Kun luen, olen lähtökohtaisesti kirjailijan puolella, mutta en välttämättä halua toimia hänen ahkerana avustajanaan. Jatkuva ponnistelu ja pinnistely tuntuu vain harvoin mielekkäältä. Kirjan täytyy olla hyvin erityinen, jotta sen jaksaa itse askarrella kasaan.

Kirja hahmoineen voi jäädä eloon, vaikka se päätettäisiin selkeästi. Esimerkiksi käy Hanya Yanagiharan mammuttiromaani Pieni elämä, jossa lukijalle näytetään yksiselitteisesti, kuinka kirjassa seuratulle kaveriporukalle läheisineen käy. Joku voisi pitää lopetusta liian selittelevänä. Minusta se oli rauhallinen ja täysi.

Luin kirjan kaksi vuotta sitten. Mietin sitä edelleen.

Ehkä avainsana on ”viimeistelty”. Sitä minä lopetukselta eniten kaipaan, kuten kenties Vuola ja Melenderkin.

Lopetus saa jättää jälkeensä kysymyksiä tai vastata kaikkeen. Kunhan se on valmis. Niin kuin kirjailija Erkka Mykkänen Kirjoittamisesta-podcastinsa Lopettamisesta-jakson saatesanoissa toteaa:

”Jos teksti on hyvä, sen lopetusta ei tarvitse erityisesti pohtia. Silloin se on ajateltu pitkälle jo ennen loppua. Valmis teksti on kuin oksassaan roikkuva kypsä omena, jota ei tarvitse kiskoa väkisin. Se irtoaa käteen pelkästä kosketuksesta.”

Ja kun tarkastelen Bridget Jones – elämäni sinkkuna -teoksen päätösvirkettä, se on ilmiselvästi kypsä omena. Chick lit -hedelmätarhassa kasvanut, tietysti, mutta valmis.

Enempää en osaa lopetukselta vaatia.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Nainen synnytti bussipysäkillä Helsingin Käpylässä – ”Mies sanoi rauhallisesti, että nyt alkoi synnytys”

    2. 2

      Näin meidät huijattiin juomaan vaikka ei ole jano – liika juominen on vaarallista urheilussa, ja muillekin se on turhaa

      Tilaajille
    3. 3

      Internetissä huomattiin, ettei oikein kukaan osaa piirtää oikein kirjainta ”x” – Tieteen nimissä: kerro, miten sinä piirrät omasi

    4. 4

      Kuka nousi kukkulalle Korsossa? Aamos Vesaikko etsii ihmistä, jonka hän näki kaukoputkellaan 15 kilometrin päästä Pohjois-Haagasta

    5. 5

      Monilla on piilolinssien vaurioittamat silmät, eivätkä he tiedä sitä itse – yhtä piilolinssityyppiä asiantuntija ei suosittele kenellekään

      Tilaajille
    6. 6

      Entisen puhemiehen loikka varmisti, että soten takana on enää niukin mahdollinen enemmistö – mutta se ei ole enää edes suurin ongelma

    7. 7

      Suomen suosituin radiotiimi hajoaa – ”Juhan mukaantulo kahdeksan vuotta sitten oli vahinko”, sanoo ohjelmapäällikkö

    8. 8

      Helsingin Isolta Roobertinkadulta löytyi luvaton salahotelli, väittää rakennusvalvonta – Osakas: ”Huippu­hinnan” asunnoistaan maksaneet kärsivät

    9. 9

      Heistä piti tulla super­tähtiä, mutta toisin kävi – Kolme suomalaista ykkös­kierroksen NHL-varausta kertoo HS:lle, miksi ura ei auennutkaan

      Tilaajille
    10. 10

      Ihmiset oikaisevat pysäköintitalon hätäpoistumistien kautta metrolle – Espoo antoi periksi ja nyt siihen tehdään virallinen kulkureitti

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Näin meidät huijattiin juomaan vaikka ei ole jano – liika juominen on vaarallista urheilussa, ja muillekin se on turhaa

      Tilaajille
    2. 2

      Nainen synnytti bussipysäkillä Helsingin Käpylässä – ”Mies sanoi rauhallisesti, että nyt alkoi synnytys”

    3. 3

      Helsingin Isolta Roobertinkadulta löytyi luvaton salahotelli, väittää rakennusvalvonta – Osakas: ”Huippu­hinnan” asunnoistaan maksaneet kärsivät

    4. 4

      Internetissä huomattiin, ettei oikein kukaan osaa piirtää oikein kirjainta ”x” – Tieteen nimissä: kerro, miten sinä piirrät omasi

    5. 5

      Kuka nousi kukkulalle Korsossa? Aamos Vesaikko etsii ihmistä, jonka hän näki kaukoputkellaan 15 kilometrin päästä Pohjois-Haagasta

    6. 6

      Suomen suosituin radiotiimi hajoaa – ”Juhan mukaantulo kahdeksan vuotta sitten oli vahinko”, sanoo ohjelmapäällikkö

    7. 7

      Miksi ihmiset vain näpräävät kännyköitään bussissa? Kuljettaja Raimo Lampea asia vaivasi niin paljon, että hän päätti tehdä jotain

    8. 8

      Tein vuosia sitten väärän valinnan opiskelu­paikasta ja nyt saan siitä rangaistuksen

    9. 9

      Suomi laittoi miljoonia euroja saksalaisiin ruoka­messuihin – HS kiersi Suomen osaston berliiniläisen ruoka­gurun kanssa, ja tämä yllättyi

    10. 10

      Kuu pimeni – Lähetä kuvia ruosteen­punaiseksi värjäytyvästä kuusta HS:lle

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Nämä sanat kannattaisi sanoa monelle vanhemmalle, vaikka minut ne saivatkin itkemään

    2. 2

      Vuoden paras Fingerpori -äänestys keräsi yli 23 000 ääntä – ”Hieno valinta”, toteaa Pertti Jarla yleisön suosikista ja paljastaa omansa

    3. 3

      Pilapiirtäjä Ville Ranta teki piirroksen Oulun seksuaali­rikoksista ja sohaisi muurahais­pesään – Facebook jäädytti tilin, mutta se ei Rantaa hetkauta, sillä hän ei ole ensi kertaa asialla

    4. 4

      Sähköhammasharjakin voi jättää hampaat likaisiksi – yleinen harjaustekniikka pilaa koko sähköharjan idean, sanoo asiantuntija

    5. 5

      Keskellä Helsinkiä on talo, jonka lattian alta paljastui aikakapseli täynnä 300 vuoden takaista elämää

    6. 6

      Autoista tuli niin hyviä, että kuljettajien ajotaidot romahtivat – tämä perusasia unohtuu monelta ja talvella sen kuulee lähes joka risteyksessä

    7. 7

      Tältä näyttää Redi arkisena aamu­päivänä – Yrittäjät kertovat, miltä kauppa­keskuksen tilanne vaikuttaa nyt

    8. 8

      Kampaaja Petri Puhakka joi itsensä väsyksiin, haki voimaa amfetamiinista, vihasi itseään peilin edessä ja joi lisää – Sitten esimies sanoi oikeat sanat

      Tilaajille
    9. 9

      Keksijänero loi miljardituotteen ja joutui tyttärensä syrjäyttämäksi – Suomalaista Polaria ja sen perustajan traagista kohtaloa ympäröi hiljaisuuden muuri

      Tilaajille
    10. 10

      Tällainen on kahdeksan lapsen hyväksikäyttö­tapaus: Kalliolaismies saalisti tyttöjä Instagramissa – Tuomittu pyysi 14-vuotiasta tyttöä vaikenemaan seksistä

    11. Näytä lisää
    Uusimmat
    1. Juuri nyt
    2. Bullsin Lauri Markkanen teki 13 pistettä NBA:n itäisen konferenssin jumbojoukkueiden taistossa – varaustilaisuuden täkyt houkuttelevat joukkueita umpisurkeuteen
    3. Tunti sitten
    4. Neftehimik löi Jokerit ilman maalihai Puustista, joka oli sairastunut – Jokerit kärsi jäähyistä
    5. Kalifornialainen senaattori Kamala Harris pyrkii demokraattien presidenttiehdokkaaksi
    6. Venäjä: Ainakin neljäntoista uskotaan kuolleen tulipalossa Kertšinsalmessa – kahden laivan epäillään syttyneen tuleen polttoainetta siirrettäessä
    7. Pääministeri Theresa May pitää yhä kiinni äkkieron pelotteesta: ”Jos haluaa rajata äkkieron pois, alahuoneen tulee äänestää brexit-sopimuksen puolesta”
    8. 2 tuntia sitten
    9. Monilla on piilolinssien vaurioittamat silmät, eivätkä he tiedä sitä itse – yhtä piilolinssityyppiä asiantuntija ei suosittele kenellekään Tilaajille
    10. Ulosteensiirto parantaa antibioottiripulin tehokkaasti, mutta toimisiko se myös Alzheimerin taudin hoidossa? Tutkijat toivovat, että ”superulosteella” voisi hoitaa vaikeitakin sairauksia
    11. WHO listasi maailmanlaajuiset terveysuhat: Rokotevastaisuus nousi listalle ensi kertaa hiv:n ja ebolan rinnalle
    12. Yritystuet saivat jälleen lujan puolustajan, nyt vientialoista Tilaajille
    13. Levottomassa Zimbabwessa netti palaa jälleen käyttöön – Korkeimman oikeuden mukaan hallituksella ei ollut oikeutta sulkea internetiä
    14. Näytä lisää