Kulttuuri
Don Quijote -tulkinnan vahvuus on klovniduon dynamiikassa
Don Quijote, Red Nose Companyn yhteistuotanto Teatteri Quo Vadiksen, Kuopion kaupunginteatterin, Lahden Kaupunginteatterin, Tampereen Työväen Teatterin ja Turun Kaupunginteatterin kanssa, kantaesitys Teatteri Avoimissa Ovissa. Jyrki Lappi-Seppälän suomentaman Miguel de Cervantes Saavedran romaanin pohjalta dramatisoinut Otso Kautto, Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama, ohjaus Otso Kautto. Valosuunnittelu Jere Kolehmainen, puvustus- ja lavastussuunnittelu työryhmä, vaatteet Tauko Design, naamiot Laura Mäkelä. Rooleissa Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama. ★★★★
Don Quijote -romaani (1605–1615) sisältää jo itsessään klassisen klovniduon ainekset. Miguel de Cervantes Saavedranhttps://www.hs.fi/haku/?query=miguel+de+cervantes+saavedran tarinan kuuluisa parivaljakko, aseenkantaja Sancho Panza ja tee-se-itse -ritari Don Quijote, ovat realisti ja idealisti, Ohukainen ja Paksukainen, vastavoimat, jotka täydentävät toisiaan.
Red Nose Companyn klovnit Zin (Timo Ruuskanenhttps://www.hs.fi/haku/?query=timo+ruuskanen) ja Mike (Tuukka Vasamahttps://www.hs.fi/haku/?query=tuukka+vasama) peilaavat Don Quijotessaan veijariromaania hauskasti sekä klovnien väliseen suhteeseen että Don Quijotesta tehtyihin tulkintoihin.
Klovnien tarina alkaa lähteä laukalle jo alussa, kun esityksen tekemisen taustoja selostetaan yleisölle. Kuten esikuvansakin, ovat Mike ja Zinkin seikkailleet Espanjassa. Vain yhdellä oppitunnilla on otettu täydellisesti haltuun sekä espanjan kieli että espanjalainen kitara.
Interrailillakin käyneet klovnit nimeävät eurooppalaisen konkistadorin itsevarmuudella Cervantesin romaanin ”Euroopan, eli siis koko maailman ensimmäiseksi romaaniksi”.
Teoksen esittely kertoo sen käsittelevän eurooppalaisuuden kipupisteitä.
Nämä kipupisteet häivähtävät tulkinnassa kuitenkin irtolauseina ja viittauksina nykypoliitikkoihin. Teoksen syvempi analyysi kumpuaa juuri klovnien välisen suhteen dynamiikasta sekä esiintyjien oman elämän että Cervantesin tuotannon ristivalotuksesta. Kommenttiraitana kulkevat Miken ja Zinin tutusti kitaralla, ukulelella ja melodikalla säestämät kappaleet.
Jos jotain, jää katsojana toivomaan työryhmältä tiukempaa näkökulmaa usein siteerattuun, mutta kovin pintapuolisesti tunnettuun klassikkoon.
Romaanin tiheää metafiktiota pyritään kyllä avaamaan. Esimerkiksi romaanissa mainittu, pseudonyymillä Alonso Fernández de Avellaneda oikeastikin ilmestynyt toinen valeosa Don Quijotesta selitetään esityksessä.
Tosin Cervantesin sekä ritariromaaneja että omaa teostaan parodioiva tyyli on niin monikerroksinen, että runsas kaksi ja puolituntinen esitys on pakostakin pintaraapaisu, mutta varsin pätevä tiivistys teoksesta.
Notkeiden klovnien sanomaksi nousee paremmasta huomisesta unelmoimisen tärkeys. Sillä, kuten Cervantes kirjoittaa: ”Ehkä kuitenkin suurinta hulluutta on se, että näkee elämän sellaisena, kuin se on, eikä sellaisena, kuin sen pitäisi olla.”
Don Quijote -romaani (1605–1615) sisältää jo itsessään klassisen klovniduon ainekset. Miguel de Cervantes Saavedranhttps://www.hs.fi/haku/?query=miguel+de+cervantes+saavedran tarinan kuuluisa parivaljakko, aseenkantaja Sancho Panza ja tee-se-itse -ritari Don Quijote, ovat realisti ja idealisti, Ohukainen ja Paksukainen, vastavoimat, jotka täydentävät toisiaan.
Red Nose Companyn klovnit Zin (Timo Ruuskanenhttps://www.hs.fi/haku/?query=timo+ruuskanen) ja Mike (Tuukka Vasamahttps://www.hs.fi/haku/?query=tuukka+vasama) peilaavat Don Quijotessaan veijariromaania hauskasti sekä klovnien väliseen suhteeseen että Don Quijotesta tehtyihin tulkintoihin.
Klovnien tarina alkaa lähteä laukalle jo alussa, kun esityksen tekemisen taustoja selostetaan yleisölle. Kuten esikuvansakin, ovat Mike ja Zinkin seikkailleet Espanjassa. Vain yhdellä oppitunnilla on otettu täydellisesti haltuun sekä espanjan kieli että espanjalainen kitara.
Interrailillakin käyneet klovnit nimeävät eurooppalaisen konkistadorin itsevarmuudella Cervantesin romaanin ”Euroopan, eli siis koko maailman ensimmäiseksi romaaniksi”.
Teoksen esittely kertoo sen käsittelevän eurooppalaisuuden kipupisteitä.
Nämä kipupisteet häivähtävät tulkinnassa kuitenkin irtolauseina ja viittauksina nykypoliitikkoihin. Teoksen syvempi analyysi kumpuaa juuri klovnien välisen suhteen dynamiikasta sekä esiintyjien oman elämän että Cervantesin tuotannon ristivalotuksesta. Kommenttiraitana kulkevat Miken ja Zinin tutusti kitaralla, ukulelella ja melodikalla säestämät kappaleet.
Jos jotain, jää katsojana toivomaan työryhmältä tiukempaa näkökulmaa usein siteerattuun, mutta kovin pintapuolisesti tunnettuun klassikkoon.
Romaanin tiheää metafiktiota pyritään kyllä avaamaan. Esimerkiksi romaanissa mainittu, pseudonyymillä Alonso Fernández de Avellaneda oikeastikin ilmestynyt toinen valeosa Don Quijotesta selitetään esityksessä.
Tosin Cervantesin sekä ritariromaaneja että omaa teostaan parodioiva tyyli on niin monikerroksinen, että runsas kaksi ja puolituntinen esitys on pakostakin pintaraapaisu, mutta varsin pätevä tiivistys teoksesta.
Notkeiden klovnien sanomaksi nousee paremmasta huomisesta unelmoimisen tärkeys. Sillä, kuten Cervantes kirjoittaa: ”Ehkä kuitenkin suurinta hulluutta on se, että näkee elämän sellaisena, kuin se on, eikä sellaisena, kuin sen pitäisi olla.”
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
- Arviot Seuraa
- Kirjallisuus Seuraa
- Kulttuuri Seuraa
- Laura Kytölä Seuraa
- Teatteri Seuraa
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24