
Antony Beevor: Kohtalokas silta. Arnhem 1944 (Arnhem – The Battle for the Bridges, 1944). Suom. Seppo Raudaskoski. WSOY. 681 s.
Berliiniin mentäisiin nyt ihan heittämällä.
Liittoutuneiden sodanjohdon ylimielisyydeksi äitynyt voitonhuuma näkyi jo Market Gardenin nimellä tunnetun ison sotilasoperaation suunnittelussa Normandian maihinnousun jälkimainingeissa.
Brittirykmentti pelasi Ranskan luoteiskolkassa niityllä krikettiä sunnuntaina 27. elokuuta 1944. Mailat, pallot, suojukset ja veräjäkepit oli salakuljetettu mantereelle rykmentin huoltoautolla.
”Älköön sanottako, että hyökkäsimme mannermaalle valmistautumattomina”, peliin osallistunut 20-vuotias vastavalmistunut upseeri Stuart Hillshttps://www.hs.fi/haku/?query=stuart+hills kirjoitti myöhemmin julkaistuissa muistelmissaan.
Tunnettu brittiläinen sotahistorioitsija Antony Beevorhttps://www.hs.fi/haku/?query=antony+beevor korostaa uudessa kirjassaan Kohtalokas silta. Arnhem 1944, että nopeasti kokoon kyhätyn Market Gardenin kohtalo oli sinetöity siitä hetkestä alkaen.
Market Garden oli toisen maailmansodan suurin maahanlaskuoperaatio, jossa laskuvarjojoukot pudotettiin suoraan taisteluun. Operaatio jäi suutariksi, vaikka liittoutuneet panostivat siihen materiaalisesti paljon.
Antony Beevor muistuttaa, että operaation massiivisen kokoluokan tähden myös sen epäonnistuminen sai valtavat mittasuhteet. Taisteluissa kaatui yli 15 000 liittoutuneiden sotilasta, hollantilaisten siviiliuhrien määrä nousi useisiin kymmeniin tuhansiin. Yksin Nijmegenissä kuoli 2 200 siviiliä. Operaatio ei liioin nopeuttanut natsi-Saksan antautumista – kuten liittoutuneet olivat toivoneet.
Beevorin mukaan ei ole liioin syytä unohtaa, että operaatio Market Gardenia seurannut nälkätalvi tappoi yli 20 000 siviiliä siinä osassa Alankomaita, joka jäi Saksan haltuun. Pelkästään Rotterdamista lähettiin Saksaan pakkotöihin 40 000 17–40-vuotiasta miestä. Kaiken kaikkiaan noin 150 000 siviiliä joutui jättämään kotinsa Arnhemissä.
Se oli kova maksu operaatiosta, joka syntyi paljolti juuri sotamarsalkaksi nimitetyn Bernard Montgomeryn https://www.hs.fi/haku/?query=bernard+montgomerynkiukuttelusta. Hän halusi suurellisesti näyttää Yhdysvaltojen armeijan Euroopan joukoille, että brittiarmeija on lyömätön, kunhan amerikkalaiset vain takaisivat brittiläisen 1. laskuvarjodivisioonan ja sitä tukevan kenraali Omar Bradleynhttps://www.hs.fi/haku/?query=omar+bradleyn johtaman 12. armeijakunnan huollon.
Huoltovarmuuden takaaminen merkitsi sitä, että kenraali George Pattoninhttps://www.hs.fi/haku/?query=george+pattonin johtama Yhdysvaltojen maavoimien kolmas armeija joutui pysähtymään Saarjoelle.

Jo suunnitteluvaiheessa Montgomery pääsi sooloilemaan, koska liittoutuneiden Euroopan armeijan ylipäällikkö Dwight D. Eisenhowerhttps://www.hs.fi/haku/?query=dwight+d.%E2%80%89eisenhower oli loukannut jalkansa lentokoneonnettomuudessa ja poti vammaansa liittoutuneiden komentokeskuksessa Granvillessa Normandiassa.
Eisenhower ei luottanut Montgomeryyn, mutta ei pystynyt käskyttämään tätä usean sadan kilometrin päästä.
Montgomery sai suunnitelmalleen tukea kenraaliluutnantti Frederick Browningiltahttps://www.hs.fi/haku/?query=frederick+browningilta, joka oli kirjailija Daphne du Maurierinhttps://www.hs.fi/haku/?query=daphne+du+maurierin aviomies.
Molemmat uskoivat, että sotilaat etenisivät helposti kuin parturoitua klubireittiä taivaltaen Arnhemiin. Tosin kävi. Klubireitti muuttui helvetintieksi.

Saksalaiset tuhosivat taisteluissa lopulta lähes kokonaan brittiläisen 1. laskuvarjodivisioonan.
Operaation suunnittelussa ei otettu huomioon sotamarsalkka Walter Modelin https://www.hs.fi/haku/?query=waltermodelinkomentaman armeijakunta B:n ja kenraalieversti Kurt Studentinhttps://www.hs.fi/haku/?query=kurt+studentin 1. laskuvarjoarmeijan taistelutahtoa ja vastarintaa. Montgomery ja Browning olettivat, että saksalaisjoukot olisivat pakomatkalla kohti Saksaa Pohjois-Ranskan taisteluista.
Arnhemin silta jää valtaamatta, ja saksalaisjoukot kaivautuvat entistä tiukemmin Alankomaihin, minkä siviilit saavat kokea nahoissaan.
Saksalaisjoukot olivat myös valmistautuneet hyvin jo etukäteen liittoutuneiden maahanlaskuoperaatioon.
”Kiersin haudan muotoisen kuopan. Kuopan vieressä oli risti, josta roikkui luodin rei’ittämä amerikkalaiskypärä. Ristiin oli kirjoitettu goottilaisilla kirjaimilla: Tervetuloa 101. maahanlaskudivisioona”, kuvasi saksalaissotilaiden hurttia huumoria vuonna 1964 Pulitzer-palkinnon runoilijana saanut Louis Simpsonhttps://www.hs.fi/haku/?query=louis+simpson, joka palveli 101. divisioonan 327. liitokonejalkaväkirykmentissä.
Kohtalokkaan sillan parasta antia ovat naisten päiväkirjamerkinnät sodan järjettömyydestä, mielivaltaisuudesta ja raakuudesta. Samoin Antony Beevor osoittaa konkreettisesti sen, että sota ei etene lineaarisesti kohti lopullista voittoa, vaikka pintapuoliset sotahistoriat usein näin yrittävät vakuuttaa.
Kohtalokas silta on perinpohjainen kirja, ehkä liiankin kanssa. Antony Beevor kattaa pöytää niin pitkään ja perusteellisesti, että lukija lähtee pahimpaan nälkäänsä haukkaamaan huikopalaa, kun ei jaksa odottaa varsinaisen ruoan tuloa pöytään.
Kuka?
Antony Beevor
Vuonna 1946 syntynyt arvostettu brittiläinen historioitsija ja kirjailija.
Erikoistunut toiseen maailmansotaan ja Espanjan sisällissotaan.
Toiminut aiemmin sotilaana.
Ensimmäinen suomennettu teos Stalingrad (WSOY, suom. Matti Kinnunen) ilmestyi 2000.
Edellinen suomennos Ardennit 1944 (WSOY, suom. Markku Päkkilä), 2015.
- Sota Seuraa
- Historia Seuraa
- Hollanti Seuraa
- Kulttuuri Seuraa
- Natsi-Saksa Seuraa
- Tietokirjat Seuraa
- Toinen maailmansota Seuraa
- Jukka Petäjä Seuraa
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24