Ville Valon, Agentsin ja Rauli ”Badding” Somerjoen kolmiyhteys koskettaa suomalaisten muistihermoja, ja mukana on uusia kappaleita Somerjoen arkistoista

Iskelmä, rock

Ville Valo & Agents: Ville Valo & Agents. Vallila Music House/Universal Music Finland. ★★★★

Harvan levyn synty on ollut yhtä väistämätöntä kuin tämän.

Ville Valonhttps://www.hs.fi/haku/?query=ville+valon, Agentsin ja Rauli ”Badding” Somerjoen https://www.hs.fi/haku/?query=rauli+%E2%80%9Dbadding%E2%80%9D+somerjoenpyhä kolmiyhteys on muhinut yli kaksikymmentä vuotta ja odottanut vain oikeaa ajoitusta. Se aika on nyt.

Esa Pulliaisenhttps://www.hs.fi/haku/?query=esa+pulliaisen johtama Agents on viime vuosina kerännyt hieman pölyä kansakunnan kaapin päällä ja kaivannut uralleen uutta nostetta. Toisaalta Ville Valon luotsaama Him ajoi itsensä luovaan umpikujaan ja päätti päivänsä reilu vuosi sitten. On helppo kuvitella, mitä Pulliainen on miettinyt näpytellessään Valon numeron luuristaan: Nyt tai ei koskaan.

Maailmalla marinoituneen metallilaulajan ja supisuomalaisen iskelmäyhtyeen epätodennäköiseltä näyttävä liitto on oikeasti mitä ilmeisin.

Valon laulurekisteriin kuuluva herkkyys on peruja Somerjoelta, eikä hän ole koskaan kierrellyt velkaansa. Yhtä kauan hän on vihjaillut yhteistyöstä Agentsin kanssa. Esimakua tulevasta saatiin jo vuonna 1999, kun Valo ja Agents tulkitsivat Somerjokea Laulava sydän -televisiosarjassa.

Ville Valon ja Agentsin yhteisalbumilla taivaankappaleet eivät törmää vaan asettuvat järjestykseen.

Sehän tiedetään, kuinka hienoon vireeseen Pulliainen on kitaransa ja yhtyeensä vuosien varrella säätänyt. Aivan poikkeuksellista on se, kuinka upeasti Valon tulkinta solahtaa Agentsin soiton keskelle.

Ääni on riisuttu puhtaaksi maneereista, eikä Valo edes vahingossa väläytä rankempaa puoltaan. Laulu etenee täysin sävellysten ehdoilla: hauraan herkkänä, koskettavan kauniina ja vain kevyen vibraton värittämänä. Samaan aikaan Valo kuulostaa itseltään eikä yritä imitoida Somerjoen lähes lapsenomaista viattomuutta.

Levyn lähtö­kohtana ovat levyttä­mättä jääneet Somer­joen laulut, jotka Pul­liainen on huolella konservoinut kaseteilta valmiiksi sävellyksiksi. Tässä kohtaa tulee vastaan myös suurin heikkous: Graalin malja ei ole pohjaton.

Orpolapsi kiurun ei valikoitunut sattumalta ensisingleksi, sillä se on selkeästi kirkkain helmi. Agentsin soitto rullaa eteenpäin sävykkäänä, Valon tulkinta suorastaan hehkuu ja Somerjoen kappale on yksinkertaisuudessaan nerokas. Kun melodia on riittävän vahva, laulu ei kaipaa edes varsinaista kertosäettä.

Hittejä voidaan tehdä tiimityönä ja laskelmoiden, mutta ikivihreisiin tarvitaan jotain taianomaista. Tässä sitä on. Kokonaisuuden kruunaa Somerjoen ilmeisen omakohtainen teksti, jossa murehditaan kauniisti sirkuttavan laululinnun paikkaa maailmassa.

Karumpi totuus on se, että Valon tulkittavaksi on löytynyt kaikkiaan vain kolme ennenkuulumatonta laulua. Syksyn lapsia ei herätä suuria tunteita mutta Tuutulaulu lunastaa paikkansa raukean kauniina päätöskappaleena.

Niiden lisäksi Somerjoki itse pääsee ääneen kahdessa englanninkielisessä rokkirenkutuksessa, jotka ovat historiallisesti merkittäviä mutta sävellyksinä eivät niinkään. Kaksi instrumentaalikappaletta toimii alku- ja välisoittoina.

Ja siinäkö se? Ei sentään.

Tässä kohden alkaa kansallisen yhtenäisyyden eheytys. Albumin mitta on saatu täyteen Somerjoen kaikkein suurimmilla hiteillä, joten on vaikea kuvitella levyä, joka tänä vuonna koskettaisi yhtä monen suomalaisen sukupolven muistihermoja.

Samasta sammiosta Agents on ammentanut koko uransa, joten ratkaisua ei voi pitää vallankumouksellisena. Levyn menestyksen se kyllä sinetöi. Myös uusilla versioilla on ansionsa ja ne tulevat soimaan radioaalloilla, kun koivunlehdet väreilevät kesäauringossa, laineet liplattavat järvenrantaan ja savu nousee piipusta saunan lämpiämisen merkiksi.

Agents esiintyi osalla kappaleista jo alun perin, mutta nyt Pulliainen sovittaa omia sovituksiaan uusiksi. Esimerkiksi Ikkunaprinsessan alkuperäistulkinta kuulostaa melkein kömpelöltä virtaviivaistetun ja vauhdikkaamman beat-version rinnalla. Toisaalta Tähdet, tähdet on viety aivan toiseen suuntaan, ja reipas iskelmä on nyt levollisempi tunnelmapala.

On todennäköistä, että Ville Valon ja Agentsin pitkään odoteltu yhteislevy jää myös yhteistyön ainoaksi. Mikä sääli se olisikaan. Nyt kun pöytä on putsattu Somerjoki-tribuutista, Valo ja Agents olisivat vapaita tekemään ihan mitä vaan.

Kuinka huikeaa olisikaan todistaa, miten Agents iskee kiinni esimerkiksi Valon uusiin sävellyksiin. Toivottavasti kevään keikoilla kuullaan edes yhden kappaleen verran, miltä Him kuulostaisi suomenkielisenä ja Pulliaisen sulosointuisella soitolla silattuna.

Tälle ryhmälle mikään ei ole mahdotonta. Tuota tutkimatonta maaperää sietäisi pöyhäistä vielä enemmän.

Ville Valo & Agents -albumi ilmestyy perjantaina 15. helmikuuta. Kiertue käynnistyy Jämsän Himos-areenasta 2. maaliskuuta.

Neljä valintaa: Jarkko Jokelainen suosittelee tänään musiikkia loistavasta r’n’b-singlestä juurevaan americanaan

Single: R’n’b

Jesse Markin: Jericho. Vild Music. ★★★★★

Vuosi­kymmen sitten räppäri Ekow nousi esille Megaphone Staten toisena osakkaana, mutta kolme albumia ei nostanut uraa lentoon. Englanninkielinen hiphop on suomalaisräppärille yhä umpikuja, vaikka kieli taittuisi. Nyt Ekow eli Jesse Markinhttps://www.hs.fi/haku/?query=jesse+markin tekee uutta tulemista, ja tyylilaji on aivan toinen.

Menneisyys kuuluu laulun rytmityksessä, mutta muuten äänessä on sielukas r’n’b-tulkki. Jericho on Markinin kolmas single ja toistaiseksi tyrmäävin: harras tutkielma päänsisäisten muurien murtamisesta. Mikä laulaja, mikä kappale ja mikä tuotanto! Jos tälle vuodelle lupailtu esikoisalbumi ei herätä kiinnostusta Suomessa, toivottavasti muualla ollaan hereillä.

Single: Pop

Maustetytöt: Tein kai lottorivini väärin. This Is Art! ★★★★

Vaala­laisten sisa­rusten yhtye joutuu varmasti kantamaan ”uuden PMMP:n” manttelia niskassaan, vaikka jäljet johtavat paljon kauemmas yhteiselle alkulähteelle. Maustetyttöjen esikoissingle on yhdistelmä Gösta Sundqvistiltahttps://www.hs.fi/haku/?query=gosta+sundqvistilta perittyä kaihomielistä synapoppia ja korutonta arkirealismia: Viimeisiä kolikoita laskeskellaan pienen oluen ääressä, mutta omat huolet tuntuvat pieniltä, kun päälle iskee maailmantuska sisällissodasta kärsivien afrikkalaisten puolesta.

Sisarusten keikoilta tuttua kotikutoisuutta on studiossa virtaviivaistettu, mutta onneksi ei kokonaan häivytetty. Maustetyttöjen pelinavaus kuulostaa vallattomalta ja vilpittömältä.

Albumi: Funk, disco

Nicole Willis & Banda Palomita: My Soul Sensation. Persephone Records. ★★★★

Helsinkiin asettunut newyorkilais­laulaja Nicole Willishttps://www.hs.fi/haku/?query=nicole+willis teki vuosi­kymmenen ajan vakuuttavaa jälkeä Soul Investigatorsin keulilla, mutta yhteistyö näyttää toistaiseksi tyrehtyneen. Nyt hän esittelee uuden taustaryhmänsä Banda Palomitan, joka operoi laajemmalla skaalalla: puhdas retrosoul on vaihtunut funkimpaan leikittelyyn ja koukkaa 70–80-lukujen kautta lähemmäs tätä päivää. Willisin tulkinta on taatun sensuellia, ja uusien kappaleiden sävykkäästi sovitettu groove toimii yhtä lailla omassa rauhassa kotisohvalla kuin discon tanssilattialla, kuten singleinä jo julkaistut I Call Your Name ja Reparate todistavat. Koko albumi ilmestyy ensi viikolla.

Albumi: Rock

Night Beats: Myth of a Man. Heavenly Recordings.★★★★

Black Keys näyttää luopu­neen paikastaan amerikka­laisen rockin huipulla, joten Dan Auerbachillahttps://www.hs.fi/haku/?query=dan+auerbachilla riittää aikaa muiden tekosten sorkkimiseen. Nyt hänen tuotantomankelinsa puristukseen joutuu seattlelainen Night Beats, mistä johtuen laulaja Danny Lee Blackwellinhttps://www.hs.fi/haku/?query=danny+lee+blackwellin taustalla soittavat Nashvillen studioketut.

Yhtyeen vanhoille kuulijoille tämä voi tulla järkytyksenä, sillä rosoisin psykedelia on siivottu pois ja tilalla kuullaan juurevaa americanaa. Se on myös hyvä asia. Auerbach on kaivanut Blackwellin sävellyksistä ytimen esiin ja tuloksensa on joukko hänen viekoittelevimpia kappaleitaan, Her Cold Cold Heartin länkkärisoulista One Thingin riffirockiin.

Oikaistu 12.2. kello 20:02: Levyn tiedoista puuttui Vallila Music House -levy-yhtiö.