Kulttuuri
Verityöt kiihdyttävät vaalitaistelua lupaavassa ruotsalaissarjassa, joka lopulta pettää äänestäjänsä
Maahanmuuttovastainen ruotsidemokraatit keräsi Ruotsin viime vuoden valtiopäivävaaleissa 17,5 prosentin kannatuksen. Koska muut puolueet ovat sulkeneet sen yhteistyön ulkopuolelle, perinteistä blokkipolitiikkaa ei voitu toteuttaa.
Näin Ruotsiin saatiin vähemmistöhallitus vasta neljän kuukauden neuvottelujen jälkeen.
Vuoden 2018 vaalit eivät luonnollisestikaan ole vaikuttaneet 2014 valmistuneeseen poliittiseen jännityssarjaan Siniset silmät. Silti Alex Haridin https://www.hs.fi/haku/?query=alex+haridinluomassa SVT:n tuotannossa on ennalta ajatellen kiinnostavinta Ruotsin konstikkaan poliittisen nykytilanteen käsitteleminen tv-draaman keinoin.
Ruotsidemokraattien fiktiivinen vastine on saanut nimen Turvallisuuspuolue. Sen pulmat ovat samansuuntaisia kuin perussuomalaisilla: alkavan vaalityön aikana jonkun pitää varmistaa, että poliitikot eivät ajaudu ylilyönteihin blogikirjoituksissaan tai alkoholinkäytössään. Julkisuudessa puolueen jäsenet joutuvat pidättelemään puheitaan.
Edellinen ehkä kuulostaa siltä, että kyse olisi piruilusta alusta loppuun, mutta näin ei ole. Puolueen parista löydetään parempia ja huonompia ihmisiä.
Ensin kuitenkin on hämärää, kuka kuuluu mihinkin porukkaan.
Sinänsä ripeäotteisten alkuminuuttien aikana Annika Nilsson (Anna Bjelkerudhttps://www.hs.fi/haku/?query=anna+bjelkerud) kinastelee Sarah Farzinin (Meliz Karlgehttps://www.hs.fi/haku/?query=meliz+karlge) kanssa. Pian Farzin kuulee puolueensa miesten kutsuvan häntä painolastiksi. Hän katoaa.
Käy ilmi, että Farzin on työskennellyt valtaa pitävän kokoomuksen riveissä, oikeusministerin kansliapäällikkönä. Nyt tehtävään pyydetään kertaalleen eronnut Elin Hammar (Louise Peterhoffhttps://www.hs.fi/haku/?query=louise+peterhoff). Tämä alkaa selvitellä Farzinin katoamista, mutta tutkimustyöstä ei valitettavasti muodostu sarjalle ehjää selkärankaa.
Annika Nilsson on turvallisuuspuolueen ehdokas, ja siksi hänen parikymppistä Simon-poikaansa (David Lindströmhttps://www.hs.fi/haku/?query=david+lindstrom) haukutaan rasistiksi. Tytär Sofia (Karin Franz Körlofhttps://www.hs.fi/haku/?query=karin+franz+korlof) puolestaan palaa kotiin poikaystävän pahoinpideltyä hänet.
Avausjakson päätteeksi tapahtuu veriteko, joka vahvistaa Sinisten silmien jännityssarjaluonnetta. Toisessa osassa mukaan astuvat äärioikeistolaiset murhat tekijöineen.
Väkivalta kiihdyttää vaalitaistelua, mutta siltikään politiikka ei oikein herää eloon. Neljänteen jaksoon mennessä roolihenkilöitä on jo liikaakin. Aiemmin fiksu hahmo toimii umpityperästi, minkä lisäksi yksi ystävyyssuhde tuhoutuu ja toisaalla radikalisoituminen alkaa epäuskottavan helposti.
Harmillista kaiken kaikkiaan, sillä juurikin vahvaa realistista pohjaa sarjalta olisi toivonut, jotta se pystyisi heijastelemaan, kommentoimaan ja jopa selittämään nyky-Ruotsia.
Siniset silmät, HBO Nordic. (K11)
Näin Ruotsiin saatiin vähemmistöhallitus vasta neljän kuukauden neuvottelujen jälkeen.
Vuoden 2018 vaalit eivät luonnollisestikaan ole vaikuttaneet 2014 valmistuneeseen poliittiseen jännityssarjaan Siniset silmät. Silti Alex Haridin https://www.hs.fi/haku/?query=alex+haridinluomassa SVT:n tuotannossa on ennalta ajatellen kiinnostavinta Ruotsin konstikkaan poliittisen nykytilanteen käsitteleminen tv-draaman keinoin.
Ruotsidemokraattien fiktiivinen vastine on saanut nimen Turvallisuuspuolue. Sen pulmat ovat samansuuntaisia kuin perussuomalaisilla: alkavan vaalityön aikana jonkun pitää varmistaa, että poliitikot eivät ajaudu ylilyönteihin blogikirjoituksissaan tai alkoholinkäytössään. Julkisuudessa puolueen jäsenet joutuvat pidättelemään puheitaan.
Edellinen ehkä kuulostaa siltä, että kyse olisi piruilusta alusta loppuun, mutta näin ei ole. Puolueen parista löydetään parempia ja huonompia ihmisiä.
Ensin kuitenkin on hämärää, kuka kuuluu mihinkin porukkaan.
Sinänsä ripeäotteisten alkuminuuttien aikana Annika Nilsson (Anna Bjelkerudhttps://www.hs.fi/haku/?query=anna+bjelkerud) kinastelee Sarah Farzinin (Meliz Karlgehttps://www.hs.fi/haku/?query=meliz+karlge) kanssa. Pian Farzin kuulee puolueensa miesten kutsuvan häntä painolastiksi. Hän katoaa.
Käy ilmi, että Farzin on työskennellyt valtaa pitävän kokoomuksen riveissä, oikeusministerin kansliapäällikkönä. Nyt tehtävään pyydetään kertaalleen eronnut Elin Hammar (Louise Peterhoffhttps://www.hs.fi/haku/?query=louise+peterhoff). Tämä alkaa selvitellä Farzinin katoamista, mutta tutkimustyöstä ei valitettavasti muodostu sarjalle ehjää selkärankaa.
Annika Nilsson on turvallisuuspuolueen ehdokas, ja siksi hänen parikymppistä Simon-poikaansa (David Lindströmhttps://www.hs.fi/haku/?query=david+lindstrom) haukutaan rasistiksi. Tytär Sofia (Karin Franz Körlofhttps://www.hs.fi/haku/?query=karin+franz+korlof) puolestaan palaa kotiin poikaystävän pahoinpideltyä hänet.
Avausjakson päätteeksi tapahtuu veriteko, joka vahvistaa Sinisten silmien jännityssarjaluonnetta. Toisessa osassa mukaan astuvat äärioikeistolaiset murhat tekijöineen.
Väkivalta kiihdyttää vaalitaistelua, mutta siltikään politiikka ei oikein herää eloon. Neljänteen jaksoon mennessä roolihenkilöitä on jo liikaakin. Aiemmin fiksu hahmo toimii umpityperästi, minkä lisäksi yksi ystävyyssuhde tuhoutuu ja toisaalla radikalisoituminen alkaa epäuskottavan helposti.
Harmillista kaiken kaikkiaan, sillä juurikin vahvaa realistista pohjaa sarjalta olisi toivonut, jotta se pystyisi heijastelemaan, kommentoimaan ja jopa selittämään nyky-Ruotsia.
Siniset silmät, HBO Nordic. (K11)
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
- Televisio Seuraa
- HBO Seuraa
- Politiikka Seuraa
- Ruotsi Seuraa
- Timo Peltonen Seuraa
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24