CMBYN-elokuvasta ponnistanut Timothée Chalamet on metamfetamiini­koukkuun jäävä älykköpoika tylsähkössä vieroitusdraamassa

Draama

Beautiful Boy. Ohjaus Felix Van Groeningen, pääosissa Steve Carell, Timothée Chalamet, Maura Tierney ja Amy Ryan. 120 min. K16. ★★★

Huumeiden käytöstä ja vieroituksesta kertovien elokuvien uskottavuuden liikkumatila on kapea.

Miten pysyä alueella, jolla kuvastollista rankkuutta ei vedetä överiksi tai jossa ei tarjota ratkaisuiksi epäuskottavia ihme­parantumisia? Mässäily ja pelottelu kääntyvät nekin helposti itseään vastaan.

Beautiful Boy perustuu tosi­tapahtumiin ja pohjautuu sekä isän (David Sheff)https://www.hs.fi/haku/?query=david+sheff) että pojan (Nic Sheffhttps://www.hs.fi/haku/?query=nic+sheff) omaelämäkertoihin. Edellisen näkökulma on huolestuneen isän ja jälkimmäisen huumeisiin retkahtaneen pojan.

Suuren yleisön elokuvaksi Beautiful Boy välttää siirappisuuden sudenkuopat. Se välittää hyvin läheisten tuskan ja turhautumisen kun perheenjäsen on narkomaani.

Eletään tietokoneiden malleista päätellen 1990-luvun alkuvuosia San Franciscossa. Perheen 18-vuotias Nic (Call Me By Your Namesta tuttu Timothée Chalamet)https://www.hs.fi/haku/?query=timothee+chalamet) pärjää koulussa, on haka kirjoittamisessa ja tykkää grungerockista. Ihmelapsella ovat kaikki ovet auki.

Älykköperheen isä (Steve Carellhttps://www.hs.fi/haku/?query=steve+carell) havaitsee kuitenkin heikoista signaaleista, että kaikki ei ole Nicillä kohdallaan. Poika myöntää, että huumekokeilut kannabiksella ovat lähteneet käsistä.

Pian selviää, että kaikkea on kokeiltu, ja Nic on pirullisesti koukussa metamfetamiiniin.

Alkaa ensimmäinen vieroitusjakso, joka ei jää suinkaan viimeiseksi. Isä on hämmentynyt ja hukassa, mutta tekee kaikkensa poikansa eteen.

Alkuvaiheen urheus muuttuu kyynisyydeksi sitä mukaa, kun Nic lupaa ja rikkoo lupauksensa, varastaa, valehtelee, pummaa ja lupaa taas uudestaan.

Aallonpohjassa David ottaa poikansa kuvat seinältä ja laittaa ne laatikkoon. ”I’m done.”

Suru- ja terapiatyönä isä kirjoittaa kirjaa poikansa addiktiosta.

Internetin kaksijakoisuus käy ilmi oivaltavasti. Samaan aikaan kun isä lukee lääketieteellisiä artikkeleita metamfetamiinin farmakologisista vaikutuksista, poika surfaa sivulle ”Näin piikität turvallisesti”.

Nuoruutensa San Franciscossa eläneelle Davidille huumeet eivät ole outoja eikä kannabis vieläkään historiaa, mutta met­amfetamiini on hänelle täysin tuntematonta maastoa.

Päästäkseen hajulle siitä, mikä hänen poikaansa riivaa, hän jopa ostaa ainetta kadulta viivan verran ja testaa.

Elokuvan näkökulma on linjassa Yhdysvaltojen muuttuvan lainsäädännön ja moraali-ilmaston kanssa. Pilvi alkaa olla hyväksytty päihde siinä missä alkoholikin. Pesäeroa tehdään mietojen ja kovien huumeiden välille.

Beautiful Boy on tasapainoinen, perustuu tositapahtumiin ja ymmärtää kaikkia osapuolia. Siksi se on myös vähän tylsä.

Punainen lanka katoaa erityisesti elokuvan toisella puoliskolla, kun salonkikelpoisesta draamasta tulee sarja suvantokohtia ja kauniita kuvia ilman suuntaa. Ja samalla katsoja tietää takuuvarmasti, mitä käännettä tässä alustetaan.

Rautalanka on elokuvassa metodi. Isä lukee artikkelista, että metamfetamiinin käyttäjän mielialat heittelevät. Pian tulee kohtaus, jossa pojan mieliala heittelee.

Onneksi elokuvassa ollaan vaaksan päässä sormea heristävästä valistusfilmistä vain muutaman kerran.

Beautiful Boyn soundtrack hellii musanörttejä. Ajankuvaa 1990- ja 2000-luvusta luodaan Aphex Twinillä, Massive Attackilla ja Nirvanalla. Sigur Rósin Svefn-g-englar ottaa elokuvan käännekohdassa lähes pääroolin.

Ääniraidalla kuullaan myös Mika Vainion https://www.hs.fi/haku/?query=mika+vainionja Ilpo Väisäsen https://www.hs.fi/haku/?query=ilpo+vaisasenPan Sonicia parin kappaleen verran.