Kulttuuri

Onko Naomi Aldermanin Voima feministinen suurteos? Lue HS:n kriitikoiden täysin eriävät mielipiteet odotetusta menestys­romaanista

Naomi Aldermanin romaani Voima on valtava kansainvälinen menestys. Mutta onko se todella feministinen suurteos? HS-kriitikot Suvi Ahola ja Arla Kanerva esittävät kaksi erilaista tulkintaa.

Romaani

Naomi Alderman: Voima (The Power, suom. Marianna Kurtto). Gummerus. 409 s.


Arla Kanerva: Voima kysyy, mitä tapahtuisi, jos miehet olisivatkin ne, jotka joutuvat pelkäämään

Naomi Aldermanin Voima kääntää yhteis­kunnan päälaelleen.

Idea on yksin­kertainen: eräänä päivänä murros­ikäiset tytöt ympäri maailman huomaavat pystyvänsä antamaan sähköiskuja käsillään.

Tästä seuraa, että valta luisuu sen perinteisiltä hallitsijoilta, miehiltä.

Vallan siirtyminen tapahtuu väkivallan ja sen synnyttämän pelon kautta. Yhtäkkiä miehet ovat asemassa, jossa naiset ovat olleet vuosituhansien ajan: on vaarallista kävellä kaupungilla iltaisin yksin ja on vaarallista käydä treffeillä. Töissä on parempi hymyillä ja olla hiljaa.

Historia on täynnä väkivaltaa kohtaavia naisia, joten kulttuurihistoria on täynnä tarinoita väkivaltaa kohtaavista naisista. Naisista joita alistetaan, joita lyödään, jotka raiskataan ja jotka tapetaan.

Lähestymistapa tämän väkivallan esittämiseen on toki vaihdellut vuosikymmenten ja -satojen aikana.

Suosittua on ollut esimerkiksi antaa naisen kohtaaman väkivallan toimia miessankarin toiminnan katalysaattorina. Kuviota toistetaan edelleen sellaisissa tv-sarjoissa kuin The Punisher, Taboo ja Frankenstein Chronicles. Elokuvien puolella jopa koomikko-supersankari Deadpool osaa nojata naisen kärsimyksen ja kuoleman sankarin ylle heittämään syvällisen tragedian auraan.

Jopa silloin, kun naiset ovat saaneet olla omien tarinoidensa päähenkilöitä, on heidät pitkään kuvattu murtumassa ja tukahtumassa väkivallan ja vallan ilmenemismuotojen alle. Näin käy esimerkiksi Charlotte Perkins Gilmanin novellissa Keltainen seinäpaperi (1892) ja Sylvia Plathin romaanissa Lasikellon alla (1963): kummatkin tärkeitä ja feministisinä luettuja kuvauksia naisen psyyken hajoamisesta.

2000-luvulle tultaessa naisiin kohdistuvan väkivallan ja vallankäytön kuvailu on yhä useammin saanut eksploitaation, tirkistelyn ja mässäilyn muotoja. Näin on käynyt niinkin laadukkaissa sarjoissa kuin Game of Thrones ja The Handmaid’s Tale.

Kumpikin perustuu kirjaan, joista varsinkin Margaret Atwoodin romaanissa väkivallan esittämisen tarkoitus on ollut näyttää nyky-yhteiskunnan tila ja käydä sitä vastaan.

Tietä ulos sukupuolten välisen epätasapainoisen kamppailun kierteestä on esitetty tuskin koskaan. Eikä Voimakaan sitä tee.

Asetelmia kääntämällä Voima näyttää, miten naurettavassa ja kammottavassa maailmassa me elämme. Tässä väkivaltaa tehokkaammaksi nousevat pienet, arkiset kohtaukset. Esimerkiksi se, että miespuolinen uutisankkuri vaihdetaan nuorempaan ja sävyisämpään. Että keski-ikäinen naispoliitikko toteaa työmatkalla tarvitsevansa seksiä ja aikovansa hoitaa asian tarjoamalla drinkin jollekin henkilökunnan nuorista miehistä.

Ja kehystarinassa, joka koostuu Naomi-nimisen naiskirjailijan kirjeenvaihdosta Neil-nimisen mieskirjailijan kanssa, jonka kirjoittamaksi Voima asetetaan. Tässä asetelmassa Voima on arkeologisiin löytöihin perustuva historiallinen romaani, jonka Neil esittelee Naomille hyvin nöyrään sävyyn.

Naomin vastaus miespuoliselle kirjailijalle on suora parodia siitä, miten miehet ovat naisille vuosisatoja puhuneet: ”Luulen, että voisin itse asiassa nauttia tästä ’miesten hallitsemasta maailmasta’, josta olet puhunut. Se olisi varmasti ystävällisempi, huolehtivaisempi ja – saako näin sanoa? – seksikkäämpi maailma kuin se, jossa elämme.”

Voiman vahvuus on siinä, että lukija tunnistaa sekä tämän valta-asetelman että sen, miten sitä on viihteessä ja kulttuurissa kuvattu. Kun tytöt ja naiset Voimassa raiskaavat, kiduttavat, pelottelevat ja tappavat miehiä, se on vastaus sille, mitä on ollut, ja näin kirja näyttäytyy suorastaan pasifistisena yhteiskunnallisena kannanottona.

Alderman ei kui­tenkaan tuputa tätä näkö­kulmaa. Voiman voi halu­tessaan yhtä lailla lukea feminis­tisenä kosto­fantasiana tai pelkäs­tään jännit­tävänä romaa­nina, jossa tarina vetää mukaan­sa hurjalla voi­malla. Tai filo­sofi­sena pohdin­tana vallan luonteesta.

Valtava hitti kirja ainakin on. Vuonna 2017 Voima voitti Baileyn kirjallisuuspalkinnon, yhden Britannian merkittävimmistä kirjallisuuspalkinnoista. The New York Times valitsi sen vuoden kymmenen parhaan kirjan joukkoon, ja presidentti Barack Obama nimesi Voiman yhdeksi vuoden 2017 lempikirjoistaan. Joulukuussa 2016 kerrottiin lisäksi, että romaanista tehdään tv-sarja, jonka Alderman myös käsikirjoittaa.

Tämä ei ole mikään ihme, sillä juoni- ja dialogivetoinen Voima on kuin tehty filmatisoitavaksi. Se on myös markkinoijan märkä uni häpeämättömässä kaupallisuudessaan – ja tämä ei ole moite.

Oman lisänosteensa Voiman markkinoinnille on epäilemättä antanut se, että Margaret Atwood toimi Naomi Aldermanin mentorina kirjan kirjoittamisen ajan. Suomennoksen kanteen on saatu Atwoodilta sitaatti: ”Sähköistävä”. Voima on omistettu Atwoodille ja tämän kumppanille Graeme Gibsonille. Atwood on twiitannut Aldermanista kymmeniä kertoja.

Kaikki nämä seikat ovat varmasti olleet omiaan nostamaan aiemmin kohtalaisen tuntematonta brittikirjailijaa.

Atwoodin ja Aldermanin mentorisuhteen takana on yllättävä taho: Rolex. Sveitsiläisen luksuskellomerkin Arts Initiative -ohjelma perustettiin 2002 ”filantrooppisena hankkeena”, luomaan yhteyksiä nuorten taiteilijoiden ja alan mestareiden välille.

Tämä kaikki yhdistettynä siihen, että vuotta ennen #metoo-liikettä ilmestynyt romaani ei olisi voinut osua ajankohtaisempaan hetkeen, on taannut Voimalle myyntimenestyksen aseman.

Tärkeintä kuitenkin on se, että Voima on sekä ajaton että hyvin kirjoitettu romaani.

Suomalaisten lukijoiden onneksi sen on kääntänyt Marianna Kurtto, jonka jäljiltä suomennos on paikoin jopa parempi kuin alkuperäinen teos.

Suvi Ahola: Voima on toimintaviihdettä, jossa on konservatiivinen ja kyyninen ihmiskuva

Voima-­romaania voi sanoa tieteis­romaaniksi tai speku­latiiviseksi fiktioksi, ja sellaista kirjallisuutta pidetään usein yhteiskunnallisesti valppaana. Tuttuuden ja vierauden rinnakkaisuus, utopiat ja dystopiat haastavat katsomaan omia rakennelmiamme ja arvojamme ja pohtimaan, miten ne toimivat.

Nytkin alkuasetelma on päräyttävä: britti Naomi Aldermanin (s. 1974) Voimassa naiset löytävät itsestään sähköä, joka keikauttaa sukupuolten valtasuhteet vähitellen eri asentoon ja muuttaa koko maailmaa.

Kirjallisuudenlaji ei kuitenkaan ole minusta nyt olennainen asia. Tärkeämpää on se, miten luontevasti Voima solahtaa kansainvälisen toimintaviihteen kategoriaan. Siksi siinä ei ole lopulta mitään mitään tuoretta tai kyseenalaistavaa.

Tai edes feminististä.

Voima tuntuu tulevan saman­laisesta tehtaasta kuin Gillian Flynnin Kiltti tyttö (2012) ja Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe (2014) – nekin huimia bestsellereitä ja paksuja romaaneja, jotka on rakennettu niin, ettei lukemista voi lopettaa kesken. Suomalainen vertailukohde voisi olla salanimi A. M. Frostin viimevuotinen dekkari Näkymätön kuolema.

Se jäi (luojan kiitos) vähälle huomiolle. Voimaa on kuitenkin palkittu ja käännetty kielille ympäri maailman.

Kaikkia romaaneja yhdistää paitsi pyrkimys addiktoida lukija, myös runsauden pakko. Tekstiä lihotetaan aina uusilla henkilöillä ja yllätyksillä, juoni rönsyää ja kääntyilee.

Siksi esimerkiksi Doerrin sota-aikaromaanissa ehditään niin natsien eliittikouluun ja keskitysleirille kuin miehitettyyn Berliiniinkin. Frostilla Mannerheimin rodullistettu lehtolapsi jahtaa talvisodassa ensin vakoojia ja estää sitten pandemian.

Voimassa naisten lisääntyvää valtaa todistetaan kymmenen vuoden ajan, monella mantereella, monin silmin. Tahti kiihtyy koko ajan niin, että kehitys on pakko katsoa hamaan loppuun asti.

Tähän vaaditaan tietysti kirjallista taitoa. Silti tunnen olevani hyväksikäytetty, kun minusta herutetaan samastumista, myötätuntoa, kauhua ja inhoa yli neljänsadan sivun mitta.

En haluaisi olla tällainen kirjallinen Pavlovin koira, en kokea samaa kuin yhdysvaltalaiskirjailija Maggie Nelson, joka on luonnehtinut tökeröä fiktiota osuvasti näin:

”Se on tarjoavinaan tilaisuuksia monimutkaisten asioiden pohdintaan, mutta asemat on oikeasti määrätty ennalta, kertomus on sullottu täyteen vääriä valintoja ja katsoja on koukutettu niihin, tehty kyvyttömämmäksi näkemään ulos, pääsemään pois.” (Suom. Kaijamari Sivill)

Sillä pohjimmiltaan Voima on aivan tavallinen toimintatrilleri, jossa jännitys ohittaa sekä psykologian että filosofian.

Toiminta on kaavamaista: kun meille esitellään poliitikkoja, rikollisia, raiskattuja nuoria ja uskonnollista fanaattisuutta, kaikki on tuttua jostain toisesta viihde­luomasta, oli se kirjallinen tai suoratoistopalvelun tarjoama.

Eikä toimintaa – tietenkään – ole ilman laajaa, tarkasti ja ilkeästi kuvailtua väkivaltaa. Sitä riittää Voimassa niin, että herkempää varmasti häiritsee.

Kirjailijana Naomi Alderman ei siis millään muotoa ole taitamaton. Hän ei liioin ole tyhmä.

Tyhmä kirjailija ei onnistuisi luomaan näin hienoa kuvaa suuntaa äkisti vaihtavasta maailmasta ja sen monista miljöistä, joiden muutos (kun naisten valta yhteiskunnassa kasvaa) tulee esiin nimenomaan yksityiskohdissa, kuten tv-uutis­ankkureiden sanailussa tai teini-ikäisten kielenkäytössä.

Tyhmä kirjailija ei myöskään (rinnakkaisuuksia etsiessään) viittaa Claude Lanzmannin Shoah-holokaustielokuvaan tai anna kirjassa esiintyvälle ”Moldovan presidentille” tunnistettavia piirteitä Ukrainan entisestä ja Valko-Venäjän nykyisestä valtionpäämiehestä.

Supervoimaa saaneiden naisten voittoisan kamppailun selostuskin on komeaa, koskettavaa. Kukapa ei toivo, että alistetut saudinaiset tai Itä-Euroopan ihmiskaupan uhrit pääsisivät kahleistaan juuri niin kuin Alderman kuvaa.

Ja toki sukupuolivallankumouksen tilalle voi ajatella vaikkapa ilmastokatastrofin. Se, miten Voimassa kuvataan globaalia vuorovaikutusta, sosiaalista mediaa ja mielipideilmaston muuttumisen nopeutta, on järkeenkäypää ja uskottavaa.

Mutta entä sitten? Feministinen Voiman sanoma ei lopulta ole eikä filosofisesti kiinnostava muutenkaan. Jos se jotain edustaa, niin äärikonservatiivista, kyynistä maailmankuvaa, joka ei usko optimismiin tai ihmisen henkiseen kehitykseen.

En tarkoita sitä, että naisten hallitsemaa maailmaa pitäisi kuvata onnelana. Tarkoitan sitä, että valtavaa muutosta ja siihen reagointia pitäisi kyetä perustelemaan muutenkin kuin ihmisen alkeellisimmilla vieteillä.

Merkityksellinen kirjallisuus siihen pystyykin, mutta Aldermanille riittää primitiivinen silmä silmästä -periaate, jota hänen mukaansa ilmeisesti kannatamme me kaikki.

Voiman alistetut (eli naiset) nousevat valtaan vain ryhtyäkseen vuorostaan alistamaan entisiä sorta­jiaan (eli miehiä). Pääsyy siihen, että naisten voimasta syntynyt kaaos vie lopulta koko maailman totaaliseen sotaan, on kostonhalu.

Ikivanha mustavalkoinen ajattelu on tietysti sekin osa viihdekaavaa, jota Naomi Alderman siis toteuttaa taitavasti ja laskelmoidusti. Ehkä jopa poliittisesti?

Eihän kapinointi ylipäätään kannata, jos vanhan järjestelmän kaataminen vie vain uuteen järjestelmään, yhtä raakaan ja sortavaan kuin entinenkin.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Loukkasiko natsiksi ja rasistiksi nimittäminen Junes Lokan kunniaa? HS seuraa hetki hetkeltä Oulun käräjä­oikeuden istuntoa

    2. 2

      Norjan hiihtotähti Therese Johaug julistettiin voittajaksi, vaikka hän oli hitaampi kuin toiseksi tullut

    3. 3

      Sairaaloiden Apotti-tietojärjestelmä on satoja miljoonia maksanut susi, jota ei olisi pitänyt päästää edes testikäyttöön

    4. 4

      Amerikkalainen oikeus päätti rikkakasvimyrkky Roundupin aiheuttaneen syöpää: Bayerin osakekurssi romahti yli 12 prosenttia

    5. 5

      Harvinainen möhkäkala ajautui rantaan Australiassa, jopa tuhat­kiloiseksi kasvavaa eläintä luultiin ensin laivan hylyksi

    6. 6

      Helsinkiläis­naisen patjan alta löytyi testamentti, joka käynnisti sotkuisen riidan: Korkein oikeus jätti rahoja vaatineet hyvän­tekeväisyys­järjestöt nuolemaan näppejään

    7. 7

      Legendaarinen Roudasta rospuuttoon -sketsi ei olisi syntynyt ilman Petteri Summasen omaa tragediaa: ”Lapsuuteni oli turvallinen ja ihana, ja yhtäkkiä se loppui”

      Tilaajille
    8. 8

      Alma kertoo ensimmäistä kertaa haastattelussa homoudestaan – koska haluaa olla tyttöystävänsä kanssa aivan kuin kaikki muutkin

    9. 9

      Pohjois-Korean uhkaus ydinkokeiden jatkamisesta voi johtaa ennen­näkemättömään uhittelun aikaan

    10. 10

      Kartta näyttää, miten ylivoimaisesti yksi automerkki on valloittanut Helsingin seudun

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Loukkasiko natsiksi ja rasistiksi nimittäminen Junes Lokan kunniaa? HS seuraa hetki hetkeltä Oulun käräjä­oikeuden istuntoa

    2. 2

      Sami Hedberg nauraa sketsisarjassaan homoille, venäläisille ja saamelaisille, Sami Hedbergille eivät naura edes lapset

    3. 3

      Sdp:n etumatka kasvoi, keskusta heikkeni yhä – HS-gallup paljastaa asetelmat, joista ehdokkaat lähtevät vaalikentille

    4. 4

      Anna-Maja Henrikssonin esiintymisessä Ylen tentissä oli niin vähän konkretiaa, että edes faktoja on vaikea tarkistaa – tässä parhaat palat giffeinä

    5. 5

      Kartta näyttää, miten ylivoimaisesti yksi automerkki on valloittanut Helsingin seudun

      Tilaajille
    6. 6

      Legendaarinen Roudasta rospuuttoon -sketsi ei olisi syntynyt ilman Petteri Summasen omaa tragediaa: ”Lapsuuteni oli turvallinen ja ihana, ja yhtäkkiä se loppui”

      Tilaajille
    7. 7

      Monia suomalaisia odottaa eläkkeellä ikävä yllätys – Katso HS:n laskurista, millainen eläke sinulle on tulossa

      Tilaajille
    8. 8

      Näin saksalaiset ratkaisisivat turvapaikan­hakijoiden palautukset

    9. 9

      Harvinainen möhkäkala ajautui rantaan Australiassa, jopa tuhat­kiloiseksi kasvavaa eläintä luultiin ensin laivan hylyksi

    10. 10

      Autoilijat valtasivat pyöräkaistan pysäköintipaikoiksi Taka-Töölössä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Moni käyttää astian­pesu­konetta väärin, ja välin­pitämättömyys voi aiheuttaa isot kulut: toimi näin, niin vältyt ikäviltä yllätyksiltä

      Tilaajille
    2. 2

      Kuvilleni saa nauraa, sanoo Iiu Susiraja, mutta hiljenee kun katselee lukioaikaista valokuvaa itsestään

    3. 3

      Lars Kihlström halusi uskoa hyvää isästä, mutta lopulta hän itki – Suomalaisen SS-miehen päiväkirjasta löytyi lause, joka kyseenalaistaa historian­kirjoituksen

      Tilaajille
    4. 4

      Uuden-Seelannin terrori-iskusta epäilty sai murhasyytteen, ainakin 50 ihmistä kuollut

    5. 5

      Kenellä on vastuu, jos joku perheen­jäsenistämme sairastuu takkat­ulien polton takia Espoossa?

    6. 6

      Kun Siskonpedistä tuttu Niina Lahtinen vei yksivuotiaansa päiväkotiin, vanhempainiltaan kutsuttiin psykologi paikalle: ”Vastuu ja syyllistäminen lankeavat lähinnä naisille”

      Tilaajille
    7. 7

      Missä on nainen, joka hyppäsi takaisin autoonsa ja hylkäsi pyöräilijän kuolemaan suojatielle? Vantaan poliisilta on loppumassa keinot poikkeuksellisen yliajotragedian selvittämisessä

      Tilaajille
    8. 8

      Sami Hedberg nauraa sketsisarjassaan homoille, venäläisille ja saamelaisille, Sami Hedbergille eivät naura edes lapset

    9. 9

      Jussi Halla-aho ei ole muuttunut, mutta hän on oivaltanut jotain

    10. 10

      Uusi liikunta­trendi parantaa terveyttä nopeasti, ja kenellä tahansa on siihen aikaa

      Tilaajille
    11. Näytä lisää