Kulttuuri

Miksi ruma nainen on niin kamala asia? Kysymys riivasi Saara Turusta niin, että hän teki siitä näytelmän

Turusen odotettu uusi näytelmä Medusan huone saa ensi-iltansa torstaina.

Jos kirjailija ja ohjaaja Saara Turunen saisi päättää, häntä ei kuvattaisi tähän lehtijuttuun lainkaan.

Kameran eteen asettuminen tuntuu ajatuksena piinaavalta ja tulevan näytelmän teemaankin sopisi hyvin, ettei siitä kirjoitettavia juttua kuviteta hänen kuvillaan.

”Kuvaamista varten täytyy käydä suihkussa ja kaikkea. Mieluiten puhuisinkin vaan jostain verhon takaa”, hän ehdottaa.

Turusen vaatimattomuus on vähän huvittavaa. Onhan hän yksi tämän hetken kiinnostavimmista taiteilijoista, sukupolvensa ääni, jonka kaikki teokset ovat herättäneet kiivasta keskustelua: hänen edellinen näytelmänsä Tavallisuuden aave sai ylistävät arviot, esikoiskirja Rakkaudenhirviö palkittiin vuonna 2015 Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla ja viime vuonna ilmestynyt Sivuhenkilö aiheutti kommenttien ja bloggausten tulvan.

Keskustelua tulee varmasti nousemaan myös tällä viikolla kantaesityksensä saavan Medusan huoneen ympärille. Odotettu näytelmä kuvaa sukupuoleen liittyvää valtaa ja hiljentämisen käytäntöjä.

Vaikka näytelmän taustalla on antiikin myytti, aihe ei voisi #metoo-keskustelun lävistämässä Suomessa olla ajankohtaisempi.

”Yksi Medusa-myytin keskiössä olevia teemoja on naisen ulkonäkö: miten naisia yritetään hiljentää sillä, että heidän ulkonäköönsä puututaan. Naisiin kohdistuva vihapuhe pyörii tänäkin päivänä paljon ulkonäön ympärillä, että vitun läski tai ruma. Ulkonäköä käytetään alistamisen aseena”, Turunen kertoo.

Näytelmänsä aiheen Turunen löysi sattumalta Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen luennolta muutama vuosi sitten. Luennolla käsiteltiin ranskalaisen filosofin Hélène Cixous´n analyysia hirviömäisestä naispuolisesta taruolennosta, jonka katse saattoi kivettää ihmisen.

Tarun mukaan Medusa oli alunperin ollut kaunis kultahiuksinen neito, jonka meren jumala Poseidon raiskasi. Poseidonin sijaan Medusaa rangaistiin tästä julmuudesta: Medusan viekoittelevat hiukset muutettiin käärmeiksi, ja hänestä tuli hirviömäisen ruma.

 

”Minua kiinnosti, mitä Medusalle oikeasti tapahtui. Miksi hänestä tehtiin ruma ja miksi ruma nainen on niin kamala, että häntä ei kestä.”

Medusan tarina jäi kaivelemaan Turusta, ja hän alkoi etsiä käsiinsä siihen liittyvää kirjallisuutta.

Se ei ollut helppoa, sillä kaikissa kirjoituksissa keskityttiin Poseidoniin tai Perseukseen, joka myöhemmin sai kuninkaalta käskyn tuoda tälle kammottavan naishirviön, Medusan pää.

”Päähenkilö loisti poissaolollaan, ja puhuttiin vaan häntä hyväksikäyttäneistä ja tappaneista miehistä. Minua kiinnosti, mitä Medusalle oikeasti tapahtui. Miksi hänestä tehtiin ruma ja miksi ruma nainen on niin kamala, että häntä ei kestä”, Turunen sanoo.

Turunen huomasi, ettei maailma ollut muuttunut antiikin ajoista paljoakaan.

”Jos meidän länsimainen sivistyksen kehtomme on rakennettu tällaisten tarinoiden varaan, joissa raiskauksen uhria rangaistaan, niin ei mikään ihme, että sama arvomaailma näkyy edelleen”, hän sanoo.

Turunen viittaa esimerkiksi tapauksiin, joissa seksuaalista väkivaltaa on vähätelty kouluissa ja syytetty tyttöjä liian hutsahtavasta pukeutumisesta.

”Antiikissa naiset elivät teljettyinä sisälle koteihin ja he saivat ehkä tähyillä maailmaa jostain parvekkeelta. Se on se henkinen pohja, josta ammennamme.”

Q-teatterin näyttämöllä Medusasta muistuttaa lonkeroinen vihreä peruukki, joka roikkuu pyykkinarussa klassisen naisellisten irtotukkien joukossa.

Medusan huoneen ensi-iltaan on viikko, ja ohjaaja Turunen käy näyttelijöiden ja suunnittelijoiden kanssa läpi viimeisiä viilauksia.

Missä järjestyksessä Ylermi Rajamaan esittämä sika ripustaa peruukit? Ja katsovatko Tommi Korpelan nainen ja Katja Küttnerin tyttö lavalla toisiaan vai eivät, kun Korpela vähän myöhemmin käy hellävaroin poimimassa hiuskuontalot pyykkikoriin?


Tunnelma vaihtuu hulluttelevasta ja ilkikurisesta surulliseen ja melankoliseen silmänräpäyksessä, mikä on Turusen näytelmille tyypillistä.

”Olen kuullut, että katsojilla on hyvinkin vastakkaisia mielipiteitä teosteni tunnelmasta. Toiset nauravat hulluna kohdissa, jotka toisten mielestä ovat pelkästään synkeitä”, hän sanoo.

Turusen edellisen näytelmän Tavallisuuden aaven faneille voi paljastaa, että Medusan huoneen visuaalisuus nuhjuisine retrohuonekaluineen muistuttaa sitä paljon. Myös näyttämökieli ja osa näyttelijöistä ovat samoja.

”Kun kollegat kävivät vähän aikaa sitten katsomassa meidän harjoituksia, sain palautetta siitä, että kaikki lavalla tapahtuu kauhean hitaasti. Mutta sellainen tämä teos vain on, ihan tarkoituksella”, Turunen sanoo ja nauraa.

Verkkaisuuden lisäksi Turusen näytelmiä yhdistää vähäpuheisuus. Hän tekee melkein sanatonta teatteria, jossa korostuu visuaalisuus.

”Näyttelijöillä on niin vähän repliikkejä, että kun puolen tunnin hiljaisuuden jälkeen tulee yksi, sen sanominen voi olla haastavaa”, Turunen kertoo.

”Vähärepliikkisyys tulee oman mieltymykseni kautta. Tykkään itse teatterissa enemmän katsella kuin kuunnella asioita. Jos jonkun asian pystyy näyttämään pelkkänä kuvana, jätän sanat pois. Etupäässä näytelmissäni nykyään häärätään jotain, ei puhuta.”

Medusan huone ei kuitenkaan ole Tavallisuuden aaveen jatko-osa, vaan itsenäinen, vahvasti omaääninen teoksensa.

”Ajattelen, että toteutan femisnismiä parhaiten töitteni kautta. Tässä pyöritään Medusan tarinan äärellä, mutta sen enempää en halua omia töitäni selittää.”


Turusen ajattelu nytkähti uuteen asentoon, kun hän jokin aikaa sitten näki elokuvaohjaaja Jill Solowayn naiskatsetta, female gazea, käsittelevän videon.

Hän tajusi, että oli koko ikänsä kuljeskellut täysin tyytyväisenä museoissa ja lukenut kirjoja, joissa kaikki esitettiin miehen näkökulmasta.

”Mieskatsetta on tarjolla niin paljon, että pikkutytöstä lähtien olen täysin luontevasti samastunut sellaisiin teoksiin kuin Vladimir Nabokovin Lolita tai Anton Tšehovin Vanja-eno. Olen ihan tyytyväisenä tarkastellut maailmaa nuorta naisvartaloa himoitsevan vanhenevan ukkelin silmin”, Turunen kertoo.

Teatterikoulun läpikäyneelle taiteilijalle klassikkokaanon oli tullut liiankin tutuksi.

”Näin ei varmaan saisi sanoa, mutta olen nähnyt elämässäni niin vitun monta Tšehovia ja Dostojevskiä, että jossain vaiheessa tajusin, etten enää tarvitse niitä. En halua nähdä enää yhtään näytelmää, jossa naiset tarjoilevat teetä ja kahvia. Se ei riitä minulle. En tarvitse sitä enää, menen mieluummin vaikka rannalle”, Turunen sanoo.

Kaksi romaania ja useita näytelmiä kirjoittaneen Turusen mielestä olisi vähintäänkin reilua, että jos samoja klassikoita vuodesta toiseen esitetään, niitä jollain tapaa kommentoitaisiin.

”Esimerkiksi otettaisiin kantaa siihen misogyyniseen tai rasistiseen maailmankuvaan, jota ne kannattelevat.”

Turunen ei oikeastaan koskaan ollut pitänyt useimpien klassikkoteosten tarjoamasta naiskuvasta, ja nyt hän alkoi tietoisesti lukea naisten kirjoittamia kirjoja.

Maggie Nelsonin Argonautteja lukiessa hänen teki mieli huutaa halleluja ja kiitos. Niin kiinnostavasti ja tuoreesti teoksessa käsiteltiin naisen halua, seksuaalisuutta ja esimerkiksi äitiyttä.

Argonautit lyö vedenpitävin argumentein katuun länsimaisia ajattelijoita, kuten Slavoj Žižekin. Oli upeaa, miten kirja oli yksityisen kanssa tekemisissä, mutta silti niin akateeminen, ettei kukaan voi tulla sanomaan, että kirjailija olisi kaivellut vaan omaa napaansa”, Turunen kuvailee.


Saara Turunen ei ole aina ollut näin tiukka feministi.

Teatterikorkeakoulussa opiskellessaan hän teki ”älyttömiä” esityksiä, joissa ahmittiin lihapiirakoita, odotettiin miestä tai kerrottiin sovinistisia vitsejä. Taustalla soi Kikan Mä haluun viihdyttää tai Serge Gainsbourgin läähätys J´taime… moi non plus.

”Koulutyöni liittyivät selvästi sukupuoleen, mutta en itse ollut siitä tietoinen. Tein vaan sitä, mikä itseä kiinnosti”, Turunen kertoo.

 

”Siihen asti olin naivisti ajatellut, että olen tasa-arvoinen kollegoiden ja luokkakavereiden kanssa, mutta olinkin naistaiteilija enkä taiteilija.”

”Olin aina ymmärtänyt omassa lihassani ulkonäköpaineet, kuunnellut viheltelyä ja tuntenut seksuaalisen uhan, mutta vasta paljon myöhemmin tajusin, että naisen ruumiin käsittely työssä on poliittista.”

Vielä Teatterikorkeakoulun lopputyötä Puputyttöä tehdessään Turunen kertoo operoineensa täysin sokeana.

”Yllätyin ja vähän ärsyynnyinkin, kun se otettiin vastaan, että nyt on naisasiaa! Minähän olin ajatellut kirjoittavani ihmisille enkä ollut mistään patriarkaatista kuullutkaan”, hän sanoo.

”Vastaanotto sukupuolitti minut. Siihen asti olin naivisti ajatellut, että olen tasa-arvoinen kollegoiden ja luokkakavereiden kanssa, mutta olinkin naistaiteilija enkä taiteilija.”

Turunen huomasi pian, ettei nuoren naispuolisen ohjaajan ollut helppoa saavuttaa auktoriteettia, joka miesohjaajille tuntui lankeavan luonnostaan.

”Tuntui, että aluksi sen kanssa oli hankaluksia. Että kimitän ja kimitän ja tilanne vaan leviää”, hän sanoo ja kertoo, että kymmenen vuoden aikana ongelma on hävinnyt kokonaan.

Medusan prosessi on ollut ihana ja täynnä luottamusta, koska olen tehnyt osittain samojen ihmisten kanssa töitä aiemmin ja uusina mukaan tulleetkin tuntevat työni”, hän sanoo.


Turunen kertoo olevansa työryhmää kuunteleva ohjaaja, mutta haluavansa tehdä päätökset itse, koska muuten homma menee arpajaisiksi.

”On huikaisevaa, miten minulle on luovutettu valta ja luottamus.”

Se näkyi esimerkiksi harjoituksissa, joissa Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen professori Elina Knihtilä konttasi ämpäri päässään lattialla yhdessä miehensä Tommi Korpelan kanssa. Molemmat ovat Turusta vanhempia ja kokeneempia taiteilijoita.

”En voinut kuin nauraa silmät kyynelissä”, Turunen kertoo.

Moni muistaa kirjallisen kohun, joka viime vuonna syntyi Turusen Sivuhenkilö-romaanin ympärille.

Turusen teos kuvasi esikoiskirjailijan romaanistaan saamaan vastaanottoa ja ulkopuolisuutta taidepiireissä. Eräs romaanin henkilöhahmo oli kriitikko, joka kirjoitti päähenkilön teoksesta lyttäävän arvion, mutta jonka edustama media myöhemmin palkitsi kirjailijan parhaan esikoiskirjan palkinnolla.

Helsingin Sanominen toimittaja Antti Majander tunnisti itsensä henkilöhahmosta itsensä ja kirjoitti aiheesta esseen.

Turunen ei muistele tapausta pahalla, mutta kertoo olevansa joka kerta yllättynyt siitä, millaisia tulkintoja lukijat tai katsojat hänen teoksistaan löytävät.

Sivuhenkilön tarkoitus ei ollut provosoida ketään, mutta Helsingin Sanomien esseen jälkeen moni mieslukija halusi kertoa, miten romaani oli heitä loukannut.

”He kysyivät, miksen ole kirjoittanut kilteistä miehistä, että on heitäkin. Mutta voisin kysyä takaisin tältä 2000-vuotiselta kirjalliselta perinteeltä, että miksei minunlaisiani naisia ole huomioita missään taiteessa? Minä olen kiltti akateeminen nainen, miksi kirjat ovat olleet vain täynnä huoria ja vaimoja?”, Turunen sanoo.

Häntä ärsyttää, että heti, jos sanoo mitä tahansa tasa-arvosta, aletaan väittää vastaan. Että entä köyhyys ja nälänhätä?

Sivuhenkilössä olin kirjoittanut omasta näkökulmastani ja siitä henkilöstä, jonka olin luonut. Ei se ollut mikään yritys olla kaikkien asialla”, hän sanoo.

Hän on kuitenkin sitä mieltä, että taiteilijalle on kuitenkin parempi asia, että hänen teoksestaan provosoidutaan kuin että se vaiettaisiin.

”Usein kiinnostava keskustelu vasta silloin alkaa.”

Medusan huoneen ensi-ilta Q-teatterissa 21.2.

Oikaisu 18.2.2019 kello 7.51: Jutussa kirjoitettiin aiemmin virheellisesti, että Elina Knihtilä olisi Teatterikorkeakoulun rehtori. Knihtilä on näyttelijäntaiteen professori. Oppilaitoksella ei ole rehtoria.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Kartta näyttää miltä Helsingin alueilta sijoittajat himoitsevat asuntoja

    2. 2

      Lapsen kiukun laannuttamiseen on yksi, yksinkertainen keino

      Tilaajille
    3. 3

      Helsingin eteläiseen kärkeen suunnitellaan koteja yli 7 000 ihmiselle – Tie pois vie tuskaisen ruuhkasumpun kautta

    4. 4

      Selvitys: Viranomaiset eivät löydä käyttöä kansalaispalveluksen suorittaneille

    5. 5

      Lapsen raiskauksesta tuomittu selvisi ehdollisella tuomiolla, koska vankila olisi haitannut miehen ”sosiaalista selviytymistä” – miksi tekijän oma selviytyminen vaikuttaa rangaistukseen?

      Tilaajille
    6. 6

      Tutkijat: Maapallon lähin naapuriplaneetta onkin Merkurius

    7. 7

      Yksi katse muistuttaa toivon heittäneestä lama-Suomesta – Iltalypsyn karjakko kertoo, miten syntyi armoton satiiriohjelma, jota ei enää voisi tehdä

      Tilaajille
    8. 8

      Tutkijat: Ilmastonmuutoksen kieltäjien jääkarhuväite tukeutuu yhteen lähteeseen, joka ei perustu tieteeseen

    9. 9

      Moskova vie jätteensä muiden riesaksi: Sadan kilometrin päässä tienristeyksessä on mökki, josta kyläläiset vahtivat luvattomia jätekuljetuksia

      Tilaajille
    10. 10

      Alma kertoo ensimmäistä kertaa haastattelussa homoudestaan – koska haluaa olla tyttöystävänsä kanssa aivan kuin kaikki muutkin

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Junes Lokka on kutsunut itseään ”läpällä” rasistiksi, mutta saiko Johanna Vehkoo tehdä niin vakavissaan? Tätä pohdittiin tänään oikeudessa

    2. 2

      Kartta näyttää, miten ylivoimaisesti yksi automerkki on valloittanut Helsingin seudun

      Tilaajille
    3. 3

      En pystynyt keskittymään, ja kaikki ylimääräinen aika oli maailmasta kadonnut. Löysin tähän syypään luikertelemasta sänkyni takaa.

    4. 4

      Legendaarinen Roudasta rospuuttoon -sketsi ei olisi syntynyt ilman Petteri Summasen omaa tragediaa: ”Lapsuuteni oli turvallinen ja ihana, ja yhtäkkiä se loppui”

      Tilaajille
    5. 5

      Sairaaloiden Apotti-tietojärjestelmä on satoja miljoonia maksanut susi, jota ei olisi pitänyt päästää edes testikäyttöön

    6. 6

      Sdp:n etumatka kasvoi, keskusta heikkeni yhä – HS-gallup paljastaa asetelmat, joista ehdokkaat lähtevät vaalikentille

    7. 7

      20 vuotta sitten The Matrix muutti tapaamme katsoa elokuvaa – Nyt feminismiä vihaava äärioikeisto käyttää sitä hyväkseen tavalla, jota tekijät eivät koskaan olisi uskoneet mahdolliseksi

      Tilaajille
    8. 8

      Maailman ehkä harvinaisin muumimuki tulee myyntiin huhtikuussa huutokaupassa Turengissa

    9. 9

      Harvinainen möhkäkala ajautui rantaan Australiassa, jopa tuhat­kiloiseksi kasvavaa eläintä luultiin ensin laivan hylyksi

    10. 10

      Helsinkiläis­naisen patjan alta löytyi testamentti, joka käynnisti sotkuisen riidan: Korkein oikeus jätti rahoja vaatineet hyvän­tekeväisyys­järjestöt nuolemaan näppejään

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Lars Kihlström halusi uskoa hyvää isästä, mutta lopulta hän itki – Suomalaisen SS-miehen päiväkirjasta löytyi lause, joka kyseenalaistaa historian­kirjoituksen

      Tilaajille
    2. 2

      Kuvilleni saa nauraa, sanoo Iiu Susiraja, mutta hiljenee kun katselee lukioaikaista valokuvaa itsestään

    3. 3

      Uuden-Seelannin terrori-iskusta epäilty sai murhasyytteen, ainakin 50 ihmistä kuollut

    4. 4

      Kun Siskonpedistä tuttu Niina Lahtinen vei yksivuotiaansa päiväkotiin, vanhempainiltaan kutsuttiin psykologi paikalle: ”Vastuu ja syyllistäminen lankeavat lähinnä naisille”

      Tilaajille
    5. 5

      Missä on nainen, joka hyppäsi takaisin autoonsa ja hylkäsi pyöräilijän kuolemaan suojatielle? Vantaan poliisilta on loppumassa keinot poikkeuksellisen yliajotragedian selvittämisessä

      Tilaajille
    6. 6

      Sami Hedberg nauraa sketsisarjassaan homoille, venäläisille ja saamelaisille, Sami Hedbergille eivät naura edes lapset

    7. 7

      Junes Lokka on kutsunut itseään ”läpällä” rasistiksi, mutta saiko Johanna Vehkoo tehdä niin vakavissaan? Tätä pohdittiin tänään oikeudessa

    8. 8

      Jussi Halla-aho ei ole muuttunut, mutta hän on oivaltanut jotain

    9. 9

      Uusi liikunta­trendi parantaa terveyttä nopeasti, ja kenellä tahansa on siihen aikaa

      Tilaajille
    10. 10

      ”Suurin osa ihmisistä ei tajua, mistä siinä puhutaan” – Satumaa-tango täyttää 20 vuotta ja nyt Maija Vilkkumaa kertoo, miksi biisi saattoi sanoittaa perussuomalaisten nousun

      Tilaajille
    11. Näytä lisää