Kulttuuri

Miksi ruma nainen on niin kamala asia? Kysymys riivasi Saara Turusta niin, että hän teki siitä näytelmän

Turusen odotettu uusi näytelmä Medusan huone saa ensi-iltansa torstaina.

Jos kirjailija ja ohjaaja Saara Turunen saisi päättää, häntä ei kuvattaisi tähän lehtijuttuun lainkaan.

Kameran eteen asettuminen tuntuu ajatuksena piinaavalta ja tulevan näytelmän teemaankin sopisi hyvin, ettei siitä kirjoitettavia juttua kuviteta hänen kuvillaan.

”Kuvaamista varten täytyy käydä suihkussa ja kaikkea. Mieluiten puhuisinkin vaan jostain verhon takaa”, hän ehdottaa.

Turusen vaatimattomuus on vähän huvittavaa. Onhan hän yksi tämän hetken kiinnostavimmista taiteilijoista, sukupolvensa ääni, jonka kaikki teokset ovat herättäneet kiivasta keskustelua: hänen edellinen näytelmänsä Tavallisuuden aave sai ylistävät arviot, esikoiskirja Rakkaudenhirviö palkittiin vuonna 2015 Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla ja viime vuonna ilmestynyt Sivuhenkilö aiheutti kommenttien ja bloggausten tulvan.

Keskustelua tulee varmasti nousemaan myös tällä viikolla kantaesityksensä saavan Medusan huoneen ympärille. Odotettu näytelmä kuvaa sukupuoleen liittyvää valtaa ja hiljentämisen käytäntöjä.

Vaikka näytelmän taustalla on antiikin myytti, aihe ei voisi #metoo-keskustelun lävistämässä Suomessa olla ajankohtaisempi.

”Yksi Medusa-myytin keskiössä olevia teemoja on naisen ulkonäkö: miten naisia yritetään hiljentää sillä, että heidän ulkonäköönsä puututaan. Naisiin kohdistuva vihapuhe pyörii tänäkin päivänä paljon ulkonäön ympärillä, että vitun läski tai ruma. Ulkonäköä käytetään alistamisen aseena”, Turunen kertoo.

Näytelmänsä aiheen Turunen löysi sattumalta Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen luennolta muutama vuosi sitten. Luennolla käsiteltiin ranskalaisen filosofin Hélène Cixous´n analyysia hirviömäisestä naispuolisesta taruolennosta, jonka katse saattoi kivettää ihmisen.

Tarun mukaan Medusa oli alunperin ollut kaunis kultahiuksinen neito, jonka meren jumala Poseidon raiskasi. Poseidonin sijaan Medusaa rangaistiin tästä julmuudesta: Medusan viekoittelevat hiukset muutettiin käärmeiksi, ja hänestä tuli hirviömäisen ruma.

 

”Minua kiinnosti, mitä Medusalle oikeasti tapahtui. Miksi hänestä tehtiin ruma ja miksi ruma nainen on niin kamala, että häntä ei kestä.”

Medusan tarina jäi kaivelemaan Turusta, ja hän alkoi etsiä käsiinsä siihen liittyvää kirjallisuutta.

Se ei ollut helppoa, sillä kaikissa kirjoituksissa keskityttiin Poseidoniin tai Perseukseen, joka myöhemmin sai kuninkaalta käskyn tuoda tälle kammottavan naishirviön, Medusan pää.

”Päähenkilö loisti poissaolollaan, ja puhuttiin vaan häntä hyväksikäyttäneistä ja tappaneista miehistä. Minua kiinnosti, mitä Medusalle oikeasti tapahtui. Miksi hänestä tehtiin ruma ja miksi ruma nainen on niin kamala, että häntä ei kestä”, Turunen sanoo.

Turunen huomasi, ettei maailma ollut muuttunut antiikin ajoista paljoakaan.

”Jos meidän länsimainen sivistyksen kehtomme on rakennettu tällaisten tarinoiden varaan, joissa raiskauksen uhria rangaistaan, niin ei mikään ihme, että sama arvomaailma näkyy edelleen”, hän sanoo.

Turunen viittaa esimerkiksi tapauksiin, joissa seksuaalista väkivaltaa on vähätelty kouluissa ja syytetty tyttöjä liian hutsahtavasta pukeutumisesta.

”Antiikissa naiset elivät teljettyinä sisälle koteihin ja he saivat ehkä tähyillä maailmaa jostain parvekkeelta. Se on se henkinen pohja, josta ammennamme.”

Q-teatterin näyttämöllä Medusasta muistuttaa lonkeroinen vihreä peruukki, joka roikkuu pyykkinarussa klassisen naisellisten irtotukkien joukossa.

Medusan huoneen ensi-iltaan on viikko, ja ohjaaja Turunen käy näyttelijöiden ja suunnittelijoiden kanssa läpi viimeisiä viilauksia.

Missä järjestyksessä Ylermi Rajamaan esittämä sika ripustaa peruukit? Ja katsovatko Tommi Korpelan nainen ja Katja Küttnerin tyttö lavalla toisiaan vai eivät, kun Korpela vähän myöhemmin käy hellävaroin poimimassa hiuskuontalot pyykkikoriin?


Tunnelma vaihtuu hulluttelevasta ja ilkikurisesta surulliseen ja melankoliseen silmänräpäyksessä, mikä on Turusen näytelmille tyypillistä.

”Olen kuullut, että katsojilla on hyvinkin vastakkaisia mielipiteitä teosteni tunnelmasta. Toiset nauravat hulluna kohdissa, jotka toisten mielestä ovat pelkästään synkeitä”, hän sanoo.

Turusen edellisen näytelmän Tavallisuuden aaven faneille voi paljastaa, että Medusan huoneen visuaalisuus nuhjuisine retrohuonekaluineen muistuttaa sitä paljon. Myös näyttämökieli ja osa näyttelijöistä ovat samoja.

”Kun kollegat kävivät vähän aikaa sitten katsomassa meidän harjoituksia, sain palautetta siitä, että kaikki lavalla tapahtuu kauhean hitaasti. Mutta sellainen tämä teos vain on, ihan tarkoituksella”, Turunen sanoo ja nauraa.

Verkkaisuuden lisäksi Turusen näytelmiä yhdistää vähäpuheisuus. Hän tekee melkein sanatonta teatteria, jossa korostuu visuaalisuus.

”Näyttelijöillä on niin vähän repliikkejä, että kun puolen tunnin hiljaisuuden jälkeen tulee yksi, sen sanominen voi olla haastavaa”, Turunen kertoo.

”Vähärepliikkisyys tulee oman mieltymykseni kautta. Tykkään itse teatterissa enemmän katsella kuin kuunnella asioita. Jos jonkun asian pystyy näyttämään pelkkänä kuvana, jätän sanat pois. Etupäässä näytelmissäni nykyään häärätään jotain, ei puhuta.”

Medusan huone ei kuitenkaan ole Tavallisuuden aaveen jatko-osa, vaan itsenäinen, vahvasti omaääninen teoksensa.

”Ajattelen, että toteutan femisnismiä parhaiten töitteni kautta. Tässä pyöritään Medusan tarinan äärellä, mutta sen enempää en halua omia töitäni selittää.”


Turusen ajattelu nytkähti uuteen asentoon, kun hän jokin aikaa sitten näki elokuvaohjaaja Jill Solowayn naiskatsetta, female gazea, käsittelevän videon.

Hän tajusi, että oli koko ikänsä kuljeskellut täysin tyytyväisenä museoissa ja lukenut kirjoja, joissa kaikki esitettiin miehen näkökulmasta.

”Mieskatsetta on tarjolla niin paljon, että pikkutytöstä lähtien olen täysin luontevasti samastunut sellaisiin teoksiin kuin Vladimir Nabokovin Lolita tai Anton Tšehovin Vanja-eno. Olen ihan tyytyväisenä tarkastellut maailmaa nuorta naisvartaloa himoitsevan vanhenevan ukkelin silmin”, Turunen kertoo.

Teatterikoulun läpikäyneelle taiteilijalle klassikkokaanon oli tullut liiankin tutuksi.

”Näin ei varmaan saisi sanoa, mutta olen nähnyt elämässäni niin vitun monta Tšehovia ja Dostojevskiä, että jossain vaiheessa tajusin, etten enää tarvitse niitä. En halua nähdä enää yhtään näytelmää, jossa naiset tarjoilevat teetä ja kahvia. Se ei riitä minulle. En tarvitse sitä enää, menen mieluummin vaikka rannalle”, Turunen sanoo.

Kaksi romaania ja useita näytelmiä kirjoittaneen Turusen mielestä olisi vähintäänkin reilua, että jos samoja klassikoita vuodesta toiseen esitetään, niitä jollain tapaa kommentoitaisiin.

”Esimerkiksi otettaisiin kantaa siihen misogyyniseen tai rasistiseen maailmankuvaan, jota ne kannattelevat.”

Turunen ei oikeastaan koskaan ollut pitänyt useimpien klassikkoteosten tarjoamasta naiskuvasta, ja nyt hän alkoi tietoisesti lukea naisten kirjoittamia kirjoja.

Maggie Nelsonin Argonautteja lukiessa hänen teki mieli huutaa halleluja ja kiitos. Niin kiinnostavasti ja tuoreesti teoksessa käsiteltiin naisen halua, seksuaalisuutta ja esimerkiksi äitiyttä.

Argonautit lyö vedenpitävin argumentein katuun länsimaisia ajattelijoita, kuten Slavoj Žižekin. Oli upeaa, miten kirja oli yksityisen kanssa tekemisissä, mutta silti niin akateeminen, ettei kukaan voi tulla sanomaan, että kirjailija olisi kaivellut vaan omaa napaansa”, Turunen kuvailee.


Saara Turunen ei ole aina ollut näin tiukka feministi.

Teatterikorkeakoulussa opiskellessaan hän teki ”älyttömiä” esityksiä, joissa ahmittiin lihapiirakoita, odotettiin miestä tai kerrottiin sovinistisia vitsejä. Taustalla soi Kikan Mä haluun viihdyttää tai Serge Gainsbourgin läähätys J´taime… moi non plus.

”Koulutyöni liittyivät selvästi sukupuoleen, mutta en itse ollut siitä tietoinen. Tein vaan sitä, mikä itseä kiinnosti”, Turunen kertoo.

 

”Siihen asti olin naivisti ajatellut, että olen tasa-arvoinen kollegoiden ja luokkakavereiden kanssa, mutta olinkin naistaiteilija enkä taiteilija.”

”Olin aina ymmärtänyt omassa lihassani ulkonäköpaineet, kuunnellut viheltelyä ja tuntenut seksuaalisen uhan, mutta vasta paljon myöhemmin tajusin, että naisen ruumiin käsittely työssä on poliittista.”

Vielä Teatterikorkeakoulun lopputyötä Puputyttöä tehdessään Turunen kertoo operoineensa täysin sokeana.

”Yllätyin ja vähän ärsyynnyinkin, kun se otettiin vastaan, että nyt on naisasiaa! Minähän olin ajatellut kirjoittavani ihmisille enkä ollut mistään patriarkaatista kuullutkaan”, hän sanoo.

”Vastaanotto sukupuolitti minut. Siihen asti olin naivisti ajatellut, että olen tasa-arvoinen kollegoiden ja luokkakavereiden kanssa, mutta olinkin naistaiteilija enkä taiteilija.”

Turunen huomasi pian, ettei nuoren naispuolisen ohjaajan ollut helppoa saavuttaa auktoriteettia, joka miesohjaajille tuntui lankeavan luonnostaan.

”Tuntui, että aluksi sen kanssa oli hankaluksia. Että kimitän ja kimitän ja tilanne vaan leviää”, hän sanoo ja kertoo, että kymmenen vuoden aikana ongelma on hävinnyt kokonaan.

Medusan prosessi on ollut ihana ja täynnä luottamusta, koska olen tehnyt osittain samojen ihmisten kanssa töitä aiemmin ja uusina mukaan tulleetkin tuntevat työni”, hän sanoo.


Turunen kertoo olevansa työryhmää kuunteleva ohjaaja, mutta haluavansa tehdä päätökset itse, koska muuten homma menee arpajaisiksi.

”On huikaisevaa, miten minulle on luovutettu valta ja luottamus.”

Se näkyi esimerkiksi harjoituksissa, joissa Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen professori Elina Knihtilä konttasi ämpäri päässään lattialla yhdessä miehensä Tommi Korpelan kanssa. Molemmat ovat Turusta vanhempia ja kokeneempia taiteilijoita.

”En voinut kuin nauraa silmät kyynelissä”, Turunen kertoo.

Moni muistaa kirjallisen kohun, joka viime vuonna syntyi Turusen Sivuhenkilö-romaanin ympärille.

Turusen teos kuvasi esikoiskirjailijan romaanistaan saamaan vastaanottoa ja ulkopuolisuutta taidepiireissä. Eräs romaanin henkilöhahmo oli kriitikko, joka kirjoitti päähenkilön teoksesta lyttäävän arvion, mutta jonka edustama media myöhemmin palkitsi kirjailijan parhaan esikoiskirjan palkinnolla.

Helsingin Sanominen toimittaja Antti Majander tunnisti itsensä henkilöhahmosta itsensä ja kirjoitti aiheesta esseen.

Turunen ei muistele tapausta pahalla, mutta kertoo olevansa joka kerta yllättynyt siitä, millaisia tulkintoja lukijat tai katsojat hänen teoksistaan löytävät.

Sivuhenkilön tarkoitus ei ollut provosoida ketään, mutta Helsingin Sanomien esseen jälkeen moni mieslukija halusi kertoa, miten romaani oli heitä loukannut.

”He kysyivät, miksen ole kirjoittanut kilteistä miehistä, että on heitäkin. Mutta voisin kysyä takaisin tältä 2000-vuotiselta kirjalliselta perinteeltä, että miksei minunlaisiani naisia ole huomioita missään taiteessa? Minä olen kiltti akateeminen nainen, miksi kirjat ovat olleet vain täynnä huoria ja vaimoja?”, Turunen sanoo.

Häntä ärsyttää, että heti, jos sanoo mitä tahansa tasa-arvosta, aletaan väittää vastaan. Että entä köyhyys ja nälänhätä?

Sivuhenkilössä olin kirjoittanut omasta näkökulmastani ja siitä henkilöstä, jonka olin luonut. Ei se ollut mikään yritys olla kaikkien asialla”, hän sanoo.

Hän on kuitenkin sitä mieltä, että taiteilijalle on kuitenkin parempi asia, että hänen teoksestaan provosoidutaan kuin että se vaiettaisiin.

”Usein kiinnostava keskustelu vasta silloin alkaa.”

Medusan huoneen ensi-ilta Q-teatterissa 21.2.

Oikaisu 18.2.2019 kello 7.51: Jutussa kirjoitettiin aiemmin virheellisesti, että Elina Knihtilä olisi Teatterikorkeakoulun rehtori. Knihtilä on näyttelijäntaiteen professori. Oppilaitoksella ei ole rehtoria.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Isä sai taas tuomion tyttärensä raiskauksista, vuosia sitten hänet oli tuomittu vanhempaan tyttäreen kohdistuneista seksuaalirikoksista

    2. 2

      Haagan puukotuksen uhri joutuu piiloutumaan myös entisen miehensä veljeltä – Epäilty puukottaja uhkailee naista videolla

    3. 3

      Laura Huhtasaari ja joukko muita perussuomalaisten kansanedustajia ehdolle eurovaaleihin – Halla-aho vältteli taas kysymystä blogiteksteistä

    4. 4

      Timo Soini jättää politiikan

    5. 5

      Jussi Karppinen oli asuntokaupan vallankumouksellinen, jolla oli idea – Vain kaksi vuotta myöhemmin tuho oli lähes täydellinen

      Tilaajille
    6. 6

      Jussi Halla-ahon blogikirjoituksista ja ”ihmiskäsityksestä” tuli hidaste perussuomalaisten hallitustielle – Näin Halla-aho kirjoitti vähemmistöistä vuosikymmen sitten

    7. 7

      Antti Rinne: Tulevaan hallitukseen vähintään 40 prosenttia kumpaakin sukupuolta, hallituspuolueet tiedossa heti vapun jälkeen

    8. 8

      Helsingissä on jo alueita, joilla yli puolet pikku­lapsista on vieraskielisiä – Hilja Alava, 2, oppii sujuvasti somalia

    9. 9

      Fingerpori-elokuvan traileri on julki – Jeesus juoksee veden päällä uima-altaassa, Rivo-Riitta näkee hautakivensä ja lääkäri suorittaa julkista terveydenhuoltoa yleisön edessä

    10. 10

      ”Ministeri juhlii sitä, että alkoholisoitunut näpistelijä saadaan vankilaan” – Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio arvostelee Suomen kriminaalipolitiikkaa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Jussi Halla-ahon blogikirjoituksista ja ”ihmiskäsityksestä” tuli hidaste perussuomalaisten hallitustielle – Näin Halla-aho kirjoitti vähemmistöistä vuosikymmen sitten

    2. 2

      Kommentti: Vasemmiston temppu näyttää, miten tähti­ehdokkailla hämätään äänestäjiä eurovaaleissa

    3. 3

      Helsingissä on jo alueita, joilla yli puolet pikku­lapsista on vieraskielisiä – Hilja Alava, 2, oppii sujuvasti somalia

    4. 4

      Tiedätkö, mitä tämä pienen pieni kolmio auton bensa­mittarissa tarkoittaa? Nerokas apuväline ilmestyi kojelautoihin 30 vuotta sitten

    5. 5

      Jussi Karppinen oli asuntokaupan vallankumouksellinen, jolla oli idea – Vain kaksi vuotta myöhemmin tuho oli lähes täydellinen

      Tilaajille
    6. 6

      ”Ministeri juhlii sitä, että alkoholisoitunut näpistelijä saadaan vankilaan” – Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio arvostelee Suomen kriminaalipolitiikkaa

    7. 7

      Olympiastadionin remontissa tehtiin historiallinen löytö

      Tilaajille
    8. 8

      Kommentti: Keskusta ja kokoomus ovat tilassa, joka ei anna aihetta Antti Rinteen optimismille

    9. 9

      Ainakin 29 saksalaisturistia kuoli bussiturmassa Madeiralla – Saarelta etsitään saksan taitajia loukkaantuneita lohduttamaan

    10. 10

      Yksi kartta näyttää, kuinka raju kirkon jäsenkato on tällä vuosikymmenellä ollut: ”Ei tätä kehitystä tempuilla tai saarnoilla muuteta”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Notre Dame jälleenrakennetaan viidessä vuodessa, lupaa presidentti Macron

    2. 2

      Ääniensä näköinen Suomi on kirjava ja pohjasta paksu – HS:n erikoisartikkeli piirtää vaalituloksen kartalle

    3. 3

      Vaalitulos ratkesi äärimmäisen niukasti: Sdp suurin, vaali­päivän äänivyöry toi perus­suomalaiset lähes tasoihin – lue HS:n analyysit tuloksesta

    4. 4

      Jussi Halla-ahon mukaan perussuomalaiset on nyt ”normaali osa järjestelmää”, mutta nämä vaalilähetyksessä nähdyt käsimerkit osoittavat muuta

    5. 5

      Lähetykseen kätketty gps-paikannin paljasti järjestelmällisen varastelun Postin logistiikka­keskuksessa – saaliin arvo lähes 60 000 euroa

    6. 6

      Jussi Halla-ahon blogikirjoituksista ja ”ihmiskäsityksestä” tuli hidaste perussuomalaisten hallitustielle – Näin Halla-aho kirjoitti vähemmistöistä vuosikymmen sitten

    7. 7

      Näin Ozan Yanar, Paavo Väyrynen, Touko Aalto ja muut eduskunnasta pudonneet kommentoivat tappiotaan

    8. 8

      Moni on ryhtynyt paistamaan neitsytoliivi­öljyllä, vaikka vanha tieto syöpäriskistä pätee yhä – Nämä terveysfaktat jokaisen on syytä tietää oliiviöljystä

    9. 9

      Maiju Järvisen 7-vuotias poika eristettiin luokassa muista sermeillä – Tänä keväänä hän on viimein pystynyt kertomaan, miltä opetus­suunnitelman painottama ”inkluusio” oikeasti tuntuu

      Tilaajille
    10. 10

      Long Yiru on ihaillut Kimi Räikköstä 15 vuotta – Kun kiinalaisfani vihdoin tunnusti sankarilleen rakkauttaan, vastaus oli puhdasta Räikköstä

      Tilaajille
    11. Näytä lisää