Kulttuuri
”Ette voi olla tosissanne”: Green Book voitti parhaan elokuvan Oscarin, ja valinta nostatti ennennäkemättömän
Muistatte varmaan vuoden 2017 Oscareiden palkintomokan, josta tuli yksi gaalan historian kohutuimmista hetkistä? Eli sen, kun parhaan elokuvan Oscarin voittajaksi ilmoitettiin virheellisestihttps://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005105324.html La La Land, vaikka oikea voittaja oli Moonlight.
Ei se mikään kovin vakava juttu ollut. Sekaannus korjattiin lavalla nopeasti, ja sähläykseen suhtauduttiin lopulta hyvällä huumorilla.
No, tämän vuoden Oscar-gaalassahttps://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005968575.html parhaan elokuvan kuulutus nostatti taas kohua.
Erona parin vuoden takaiseen skandaaliin oli vain se, ettei lavalla kuulutettu vahingossa väärää voittajaa vaan se, mikä oli tarkoituskin palkita: Peter Farrellynhttps://www.hs.fi/haku/?query=peter+farrellyn ohjaama Green Book. Sekä se että tällä kertaa reaktiot Twitterissä ja gaalayleisössä ovat olleet monin paikoin aidosti vihaisia.
”Are you fucking kidding me” (”ette vittu voi olla tosissanne”), twiittasihttp://%3Cblockquote%20class= esimerkiksi arvostettu amerikkalainen elokuvakriitikko Matt Zoller Seitzhttps://www.hs.fi/haku/?query=matt+zoller+seitz ensireaktionaan Green Bookin valinnasta.
Tässä muutamia muita reaktioita:
Harvinaisen tyrmistynyttä oli myös gaalayleisö paikan päällä Los Angelesin Dolby Theatressa. Esimerkiksi ohjaaja Spike Leehttps://www.hs.fi/haku/?query=spike+lee – jonka BlacKkKlansman oli ehdolla muun muassa parhaan elokuvan ja parhaan ohjauksen kategorioissa – näytti vastalauseensa avoimesti.https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006013511.html
AP:n toimittajan mukaan Lee heilutti käsiään vihaisena ja lähti marssimaan kohti ovea, kun Green Book kuulutettiin voittajaksi. Lee ei kuitenkaan päässyt poistumaan heti paikalla, vaan hänet istutettiin alas kuuntelemaan kiitospuheet loppuun. Jälkeen päin hän kutsui suoraan Green Bookia ”huonoksi valinnaksi” (”bad call”).
Viime vuonna kauhuelokuva Get Outista parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen Oscarin voittanut Jordan Peelehttps://www.hs.fi/haku/?query=jordan+peele taas ei lehtitietojen mukaan taputtanut Green Bookille lainkaan – tällaisetkin mielenilmaukset ovat Oscar-gaalassa aika harvinaisia.
Green Book sijoittuu 1960-luvun Yhdysvaltoihin ja kertoo italianamerikkalaisen Tony Vallelonganhttps://www.hs.fi/haku/?query=tony+vallelongan (Viggo Mortensenhttps://www.hs.fi/haku/?query=viggo+mortensen) ja tummaihoisen muusikon Don Shirleynhttps://www.hs.fi/haku/?query=don+shirleyn (roolistaan sivuosa-Oscarin voittanut Mahershala Alihttps://www.hs.fi/haku/?query=mahershala+ali) tarinan.
Työtön portsari Tony palkataan menestyvän jazz-muusikko Donin autonkuljettajaksi. He lähtevät ajomatkalle Yhdysvaltojen eteläisiin osavaltoihin, joissa rasismi ja ennakkoluulot ovat kaikkein voimakkaimmillaan. Don Shirley haluaa nimenomaan mennä esiintymään konserttipaikkoihin, jotka ovat valkoisten omistuksessa ja suosiossa, vaikka se olisi kuinka vaarallista. Matkan aikana kaksikko oppii arvostamaan toisiaan ja Tonysta tulee paitsi Donin kuski, myös suojelija.
Nimi Green Book viittaa Yhdysvalloissa 1936–66 ilmestyneeseen oppaaseen, johon kirjattiin afroamerikkalaisille autoilijalle turvalliset huoltoasemat, ravintolat ja yöpaikat.
Elokuva perustuu myös todellisiin henkilöihin. Yksi Green Bookin käsikirjoittajista, Nick Vallelonga, on Tonyn poika. (Shirleyn jälkeläiset ovat tosin väittäneet, ettei elokuvassa kuvattu Tony Vallelongan ja Don Shirleyn ystävyys ole todenmukainen.)
Eli kyseessä on lämminhenkinen tarina kahden erilaisen ihmisen ystävyydestä, jossa pannaan kampoihin rasismille ja voitetaan vaikeudet ja ennakkoluulot.
Jonain menneenä vuonna tällainen elokuva olisi ollut mitä tyypillisin Oscar-voittaja.
Miksi vastareaktio oli nyt niin voimakas?
Vaikka Green Bookia ei ole arvioissa varsinaisesti tyrmätty, elokuva on saanut ensi-illastaan lähtien kritiikkiä siitä, että se on hyvin vakavaan aiheeseensa nähden liian löysä ja kiltti.
The New York Timesin arviossahttps://www.nytimes.com/2018/11/15/movies/green-book-review.html kritisoidaan elokuvan kliseisyyttä, helppoutta ja Tonyn ”valkoisen pelastajan” hahmoa.
Monissahttps://www.vox.com/2018/11/16/18069756/green-book-review-racism-schomburg-segregation-golden-globes elokuvasta kirjoitetuissa artikkeleissahttps://www.huffingtonpost.com/entry/green-book-is-as-disappointing-as-it-is-tone-deaf-on-race_us_5c114453e4b084b082ff6c20 todetaan, että on ylipäätään väärä ratkaisu tehdä tällaisesta aiheesta, Yhdysvaltain rasistisesta historiasta, komediallista hyvän mielen elokuvaa. Myös HS:n Green Book -arviossahttps://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005968575.html Miska Rantanenhttps://www.hs.fi/haku/?query=miska+rantanen kirjoittaa elokuvan ongelmana olevan vakavan aiheen käsittely silkkihansikkailla.
Jenni Miller https://www.hs.fi/haku/?query=jenni+millerkirjoittaa NBC-kanavan nettisivuilla julkaistussa kolumnissaan,https://www.nbcnews.com/think/opinion/green-book-movie-about-racism-made-white-people-white-people-ncna938886 että ”valkoisten tekemä ja valkoisille suunnattu elokuva rasismista” on jo lähtökohdaltaan ongelmallinen.
Tuskin kukaan Green Bookia kritisoiva on sitä mieltä, että tällaista elokuvaa ei saisi tehdä ollenkaan.
Suuttumus johtuu ennen muuta Green Bookin kaltaisen elokuvan palkitsemisesta parhaan elokuvan Oscarilla – edelleen sillä suurimmalla palkinnolla, minkä elokuva voi ylipäätään saada.
Oscareita on viime vuosina syytetty siitä, ettei ehdokasvalinnoissa ole huomioitu monimuotoisuutta. Vuoden 2015 gaalan jälkeen Twitterissä #OscarsSoWhite-tunnisteiset viestit levisivät laajalti, kun muun muassa kaikki pää- ja sivuosapalkintojen ehdokkaat olivat valkoihoisia.
Sittemmin tilanne on sentään hieman parantunut. Tämän vuoden gaalaa myös iloittiin siksi, että voittajien joukossa oli enemmän rodullistettuja ihmisiä kuin koskaan aiemmin: esimerkiksi näyttelijöistä palkitut Rami Malekhttps://www.hs.fi/haku/?query=rami+malek, Regina Kinghttps://www.hs.fi/haku/?query=regina+king ja Ali, parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscarin saanut Lee, ohjaaja Alfonso Cuarónhttps://www.hs.fi/haku/?query=alfonso+cuaron ja pukusuunnittelija Ruth Carterhttps://www.hs.fi/haku/?query=ruth+carter.
Parhaan elokuvan ehdokkaiksikin oli valittu ”Oscar-elokuviksi” epätavallisen raikkaita teoksia, kuten espanjankielinen Roma ja The Favourite, joiden molempien päärooleja hallitsevat naiset. Tai raivokkaan poliittiset BlacKkKlansman sekä Vice, molemmat menneille vuosikymmenille sijoittuvista tapahtumistaan huolimatta myös polttavan ajankohtaisia.
Ja sitten kaikkien näiden edelle menee valkoisten tekemä hyväntuulinen elokuva rasismista.
Se ei vain ole tätä päivää.
Oikaisu 26.2. klo 14.35: Spike Lee sai Oscarin parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta (yhdessä Charlie Wachtelin, David Rabinowitzin ja Kevin Willmottin kanssa), ei alkuperäiskäsikirjoituksesta, kuten tekstissä aiemmin luki.
Ei se mikään kovin vakava juttu ollut. Sekaannus korjattiin lavalla nopeasti, ja sähläykseen suhtauduttiin lopulta hyvällä huumorilla.
No, tämän vuoden Oscar-gaalassahttps://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005968575.html parhaan elokuvan kuulutus nostatti taas kohua.
Erona parin vuoden takaiseen skandaaliin oli vain se, ettei lavalla kuulutettu vahingossa väärää voittajaa vaan se, mikä oli tarkoituskin palkita: Peter Farrellynhttps://www.hs.fi/haku/?query=peter+farrellyn ohjaama Green Book. Sekä se että tällä kertaa reaktiot Twitterissä ja gaalayleisössä ovat olleet monin paikoin aidosti vihaisia.
”Are you fucking kidding me” (”ette vittu voi olla tosissanne”), twiittasihttp://%3Cblockquote%20class= esimerkiksi arvostettu amerikkalainen elokuvakriitikko Matt Zoller Seitzhttps://www.hs.fi/haku/?query=matt+zoller+seitz ensireaktionaan Green Bookin valinnasta.
Tässä muutamia muita reaktioita:
Harvinaisen tyrmistynyttä oli myös gaalayleisö paikan päällä Los Angelesin Dolby Theatressa. Esimerkiksi ohjaaja Spike Leehttps://www.hs.fi/haku/?query=spike+lee – jonka BlacKkKlansman oli ehdolla muun muassa parhaan elokuvan ja parhaan ohjauksen kategorioissa – näytti vastalauseensa avoimesti.https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006013511.html
AP:n toimittajan mukaan Lee heilutti käsiään vihaisena ja lähti marssimaan kohti ovea, kun Green Book kuulutettiin voittajaksi. Lee ei kuitenkaan päässyt poistumaan heti paikalla, vaan hänet istutettiin alas kuuntelemaan kiitospuheet loppuun. Jälkeen päin hän kutsui suoraan Green Bookia ”huonoksi valinnaksi” (”bad call”).
Viime vuonna kauhuelokuva Get Outista parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen Oscarin voittanut Jordan Peelehttps://www.hs.fi/haku/?query=jordan+peele taas ei lehtitietojen mukaan taputtanut Green Bookille lainkaan – tällaisetkin mielenilmaukset ovat Oscar-gaalassa aika harvinaisia.
Green Book sijoittuu 1960-luvun Yhdysvaltoihin ja kertoo italianamerikkalaisen Tony Vallelonganhttps://www.hs.fi/haku/?query=tony+vallelongan (Viggo Mortensenhttps://www.hs.fi/haku/?query=viggo+mortensen) ja tummaihoisen muusikon Don Shirleynhttps://www.hs.fi/haku/?query=don+shirleyn (roolistaan sivuosa-Oscarin voittanut Mahershala Alihttps://www.hs.fi/haku/?query=mahershala+ali) tarinan.
Työtön portsari Tony palkataan menestyvän jazz-muusikko Donin autonkuljettajaksi. He lähtevät ajomatkalle Yhdysvaltojen eteläisiin osavaltoihin, joissa rasismi ja ennakkoluulot ovat kaikkein voimakkaimmillaan. Don Shirley haluaa nimenomaan mennä esiintymään konserttipaikkoihin, jotka ovat valkoisten omistuksessa ja suosiossa, vaikka se olisi kuinka vaarallista. Matkan aikana kaksikko oppii arvostamaan toisiaan ja Tonysta tulee paitsi Donin kuski, myös suojelija.
Nimi Green Book viittaa Yhdysvalloissa 1936–66 ilmestyneeseen oppaaseen, johon kirjattiin afroamerikkalaisille autoilijalle turvalliset huoltoasemat, ravintolat ja yöpaikat.
Elokuva perustuu myös todellisiin henkilöihin. Yksi Green Bookin käsikirjoittajista, Nick Vallelonga, on Tonyn poika. (Shirleyn jälkeläiset ovat tosin väittäneet, ettei elokuvassa kuvattu Tony Vallelongan ja Don Shirleyn ystävyys ole todenmukainen.)
Eli kyseessä on lämminhenkinen tarina kahden erilaisen ihmisen ystävyydestä, jossa pannaan kampoihin rasismille ja voitetaan vaikeudet ja ennakkoluulot.
Jonain menneenä vuonna tällainen elokuva olisi ollut mitä tyypillisin Oscar-voittaja.
Miksi vastareaktio oli nyt niin voimakas?
Vaikka Green Bookia ei ole arvioissa varsinaisesti tyrmätty, elokuva on saanut ensi-illastaan lähtien kritiikkiä siitä, että se on hyvin vakavaan aiheeseensa nähden liian löysä ja kiltti.
The New York Timesin arviossahttps://www.nytimes.com/2018/11/15/movies/green-book-review.html kritisoidaan elokuvan kliseisyyttä, helppoutta ja Tonyn ”valkoisen pelastajan” hahmoa.
Monissahttps://www.vox.com/2018/11/16/18069756/green-book-review-racism-schomburg-segregation-golden-globes elokuvasta kirjoitetuissa artikkeleissahttps://www.huffingtonpost.com/entry/green-book-is-as-disappointing-as-it-is-tone-deaf-on-race_us_5c114453e4b084b082ff6c20 todetaan, että on ylipäätään väärä ratkaisu tehdä tällaisesta aiheesta, Yhdysvaltain rasistisesta historiasta, komediallista hyvän mielen elokuvaa. Myös HS:n Green Book -arviossahttps://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005968575.html Miska Rantanenhttps://www.hs.fi/haku/?query=miska+rantanen kirjoittaa elokuvan ongelmana olevan vakavan aiheen käsittely silkkihansikkailla.
Jenni Miller https://www.hs.fi/haku/?query=jenni+millerkirjoittaa NBC-kanavan nettisivuilla julkaistussa kolumnissaan,https://www.nbcnews.com/think/opinion/green-book-movie-about-racism-made-white-people-white-people-ncna938886 että ”valkoisten tekemä ja valkoisille suunnattu elokuva rasismista” on jo lähtökohdaltaan ongelmallinen.
Tuskin kukaan Green Bookia kritisoiva on sitä mieltä, että tällaista elokuvaa ei saisi tehdä ollenkaan.
Suuttumus johtuu ennen muuta Green Bookin kaltaisen elokuvan palkitsemisesta parhaan elokuvan Oscarilla – edelleen sillä suurimmalla palkinnolla, minkä elokuva voi ylipäätään saada.
Oscareita on viime vuosina syytetty siitä, ettei ehdokasvalinnoissa ole huomioitu monimuotoisuutta. Vuoden 2015 gaalan jälkeen Twitterissä #OscarsSoWhite-tunnisteiset viestit levisivät laajalti, kun muun muassa kaikki pää- ja sivuosapalkintojen ehdokkaat olivat valkoihoisia.
Sittemmin tilanne on sentään hieman parantunut. Tämän vuoden gaalaa myös iloittiin siksi, että voittajien joukossa oli enemmän rodullistettuja ihmisiä kuin koskaan aiemmin: esimerkiksi näyttelijöistä palkitut Rami Malekhttps://www.hs.fi/haku/?query=rami+malek, Regina Kinghttps://www.hs.fi/haku/?query=regina+king ja Ali, parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscarin saanut Lee, ohjaaja Alfonso Cuarónhttps://www.hs.fi/haku/?query=alfonso+cuaron ja pukusuunnittelija Ruth Carterhttps://www.hs.fi/haku/?query=ruth+carter.
Parhaan elokuvan ehdokkaiksikin oli valittu ”Oscar-elokuviksi” epätavallisen raikkaita teoksia, kuten espanjankielinen Roma ja The Favourite, joiden molempien päärooleja hallitsevat naiset. Tai raivokkaan poliittiset BlacKkKlansman sekä Vice, molemmat menneille vuosikymmenille sijoittuvista tapahtumistaan huolimatta myös polttavan ajankohtaisia.
Ja sitten kaikkien näiden edelle menee valkoisten tekemä hyväntuulinen elokuva rasismista.
Se ei vain ole tätä päivää.
Oikaisu 26.2. klo 14.35: Spike Lee sai Oscarin parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta (yhdessä Charlie Wachtelin, David Rabinowitzin ja Kevin Willmottin kanssa), ei alkuperäiskäsikirjoituksesta, kuten tekstissä aiemmin luki.
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
Kommentit