Kulttuuri

Epävarmuudessa eläminen yhdistää nuoria kirjailijoita – palkitut Maija Sirkjärvi, Kaija Rantakari, Daniil Kozlov ja Silvia Hosseini puhuvat kirjallisuuden ilmiöistä

Maija Sirkjärvi, Kaija Rantakari, Daniil Kozlov ja Silvia Hosseini saivat joulukuussa Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnot.

Mitä suomalainen kirjallisuus on juuri nyt? Mitkä aiheet kirjailijoita kiinnostavat eniten? Entä kirjoitetaanko juuri nyt mieluummin runoja vai romaaneja? Vai jotain aivan muuta?

HS lähti selvittämään näitä kysymyksiä kokoamalla saman pöydän ääreen kolme Kalevi Jäntin palkinnon saanutta nuorta, uransa alussa olevaa kirjailijaa.

18 000 euron arvoiset palkinnot jaettiin joulukuussa, ja ne saivat Silvia Hosseini essee­kokoelmallaan Pölyn ylistys (Savukeidas), Daniil Kozlov eli Susinukke Kosola runokokoelmalla Varisto, Kaija Rantakari runo­kokoelmalla Koko meren laajuus (Poesia) ja Maija Sirkjärvi novellikokoelmalla Barbara ja muita hurrikaaneja (Teos).

Silvia Hosseini oli haastattelun tekemisen aikaan matkoilla, mutta hän vastasi kysymyksiin sähköpostitse.

Palkittuja teoksia katsomalla ainakin yksi on selvää: vaikka romaani hallitsee suomalaisia kirjamarkkinoita, se ei välttämättä edusta tämän hetken kiinnostavinta kirjallisuutta.

Heti alkuun käy selväksi, että trendejä tai ilmiöitä pöydän ­ääreen kokoontuneet, palkitut kirjailijat eivät tahdo lähteä haistelemaan.

”En ole hankkinut edelleenkään mitään yleiskäsitystä kirjallisuudesta”, Kaija Rantakari sanoo.

Hänen mielestään monet kirjailijoille haastatteluissa esitetyt kysymykset olisi parempi esittää ennemminkin kirjallisuudentutkijoille. ”On mahdotonta, tai tarpeetonta, lähteä kirjailijana muodostamaan kokonaiskuvaa asiasta, jonka keskellä itse on.”

Romaanien puuttuminen palkittujen joukosta kertoo Rantakarin mielestä vain siitä, että raadin mielestä parhaat neljä kirjaa sattuivat tänä vuonna olemaan muita kuin romaaneja.

”Yhden vuoden perusteella on vaikea sanoa mitään”, Daniil Kozlov toteaa. Tosin: ”Kalevi Jäntin palkinto on selkeästi suosinut marginaalisempaa kirjallisuutta ja ainakin osin tietoisesti pitänyt sen puolta.”

Silvia Hosseinin mukaan kotimaisen kirjallisuuden kiinnostavimmat äänet toisaalta löytyvät nimenomaan muualta kuin romaaneista. ”Se on Suomessa suosituimpana kirjallisuudenlajina myös kaikkein konventionaalisin ja keinovalikoimaltaan jämähtänein”, hän kirjoittaa.

Jämähtäneisyydellä on vaikea käydä yhteiskunnan jämähtäneitä ajatusmalleja vastaan, vaikka juuri sellaista ravistelua kirjallisuus voi parhaimmillaan tarjota.

Maija Sirkjärvi muistelee Helsingin Sanomissa julkaistua artikkelia siivoojasta, joka suomalaisten koteja siivotessaan havaitsi, että kaikkien kodeissa on samat huonekalut ja esineet, samat sohvat ja samat valkoiset keittiönkaapit. Tämän kaltaista mielikuvituksetonta yhden­mukaisuutta taiteilija pystyy kyseenalaistamaan.

”Se ei ole helppo rooli, koska elää itse siinä ihan samassa yhteiskunnassa”, Sirkjärvi miettii. ”Mutta se on musta se taiteilijan keskeinen yhteiskunnallinen rooli. Rattle the cage.”


Yhteiskunnallinen mielipidevaikuttaminen mediassa tai so­siaalisessa mediassa lausuttujen kannanottojen kautta ei kirjailijoiden mukaan tunnu omalta.

”Kirjailijan päähomma on olla kirjailija”, Rantakari tiivistää. Hän kaipaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ennemminkin sitä, että mielipiteitä kysyttäisiin mediassa nykyistä useammin todellisilta asiantuntijoilta erilaisten vaikuttajiksi koettujen ihmisten sijasta.

”Tuntuu, että faktat ovat todella hakusessa yhteiskunnallisessa keskustelussa, eikä se välttämättä parane sillä, että saadaan älykkäitä kirjailijoita osaksi sitä keskustelua.”

Kozlov ja Sirkjärvi nyökyttelevät. Kozlov kertoo toisinaan kyllä haluavansa osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, mutta kokee olevansa siihen ”liian ahdistunut ja liian vääränlainen ihminen”.

”Mun kommentit on ennemmin niitä itse kirjoja”, hän sanoo. ”Toivon, että se riittäisi.”

Kiinnostavampaa kuin asiantuntijaroolin omaksuminen onkin olla teosten kautta ”maailmankuvan vaikuttaja”, Ranta­kari toteaa. Kozlov innostuu ­uudesta termistä: ”Tuo on todella hyvä sana, mä varastan sen!”

Myös Hosseinin mukaan kirjailijaa pidetään turhan usein jonkin aivan muun kuin kirjoittamisen asiantuntijana – kirjan ­aiheen perusteella. ”Esimerkiksi historioitsija tietää historiasta taatusti enemmän kuin historiallisen romaanin kirjoittaja.”

Hosseini huomauttaa, että kirjallisuuden ja yhteiskunnallisuuden suhde pitäisi ymmärtää laajemmin kuin esimerkiksi kolumnien tai twiittien kirjoittamisen kautta. Sen sijaan kirjallisuudella on hänen mukaansa ”poten­tiaali avata ja avartaa lukijoiden ajattelua”.

Kirjallisuudella on yhteiskunnassa merkitystä, se on kaikille neljälle selvää.

”Kirjallisuus havainnoi ihmiskuntaa, maailmaa ja kieltä, pohtii, kysyy, ehdottaa, tönii arkisen ajattelun reunoille ja niiden yli, herkistää, ilahduttaa ja lohduttaa”, Hosseini kirjoittaa – joskin hän toteaa välillä kaipaavansa myös sellaista ajankohtaista kirjallisuutta, joka käsittelisi sosiaalipolitiikkaa.

Omissa esseissään Hosseini kirjoittaa muun muassa Leonard Cohenista, lifestyle-­blogeista, rajusta seksistä ja Al Pacinon huudosta – ja, siinä samalla, ihmiskun­nasta, maailmasta ja kielestä.

”Jokainen merkityksellinen hetki saa unohtamaan, että hyväkin elämä on enimmäkseen väljähtänyttä kuoleman odottelua. Tähän perustuu lifestylen ja brändien, elämysten ja elämänviisauksien sekä Instagramiin neliöityjen huippuhetkien lumo.”

Rantakari puolestaan nostaa esille sen, että kirjallisuus kasvattaa ihmisen empatiakykyä vahvemmin kuin mikään toinen taiteenlaji.

”On se mahdollista myös esimerkiksi elokuvallisten tarinoiden kautta, mutta se ei ole yhtä intensiivinen kokemus kuin kirjaan uppoaminen ja hahmoihin samaistuminen. Kirjallisuus vaatii sen työn, että istut ja luet sen kirjan, jolloin siihen maailmaan menee sisälle eri tavalla.”

Kozlov on samaa mieltä siitä, että kirjan lukeminen on aktii­visempaa tekemistä kuin vaikkapa sarjan tai elokuvan katsominen.

”Riippuu varmaan siitäkin, miten vaikeaa se kirjallisuus on”, Sirkjärvi huomauttaa. Hän vertaa postmodernistista kirjallisuutta klassiseen musiikkiin: kumpaankin vaaditaan harjaantumista ja opettelua, jotta ymmärtää teoksen sanoman.

Tässä puolestaan on osansa Suomen kirjallisella perinteellä, Kozlov toteaa. Esimerkiksi japanilaisessa kirjallisuudessa ei ole oikeastaan missään vaiheessa totuttauduttu samankaltaiseen ­realistisuuteen kuin meillä.

”Siellä hyväksytään paljon paremmin epänarratiiviset jutut, joissa asioita ja ihmisiä vain ilmestyy ja katoaa teoksessa, eikä se aiheuta mitään kitkaa ihmisen kokemusmaailmassa”, hän miettii.

Sirkjärvikin ihmettelee, miksi suomalainen kirjallisuus on niin kiinni realismissa. Muitakin malleja olisi tarjolla, hän huomauttaa ja nostaa esille Aleksis Kiven Seitsemän veljestä.

Realismi ei ole erityisen tärkeällä sijalla Sirkjärven omassakaan teoksessa. Barbara ja muita hurrikaaneja -novellikokoelmassa absurdi hetki seuraa toistaan. Esimerkiksi novellissa Perhehuolia pariskunta vangitsee tarinan kertojan vain siksi, että he ovat voittaneet Ässä-arvasta jätti­potin.

”He ovat päällepäin kuin ketkä tahansa. Kun heitä katsoo tarkemmin, huomaa hulluuden tihkuvan pienistä raoista. Floora on kujertava robotti. Hän on hymyilevä kodin hengetär, joka haluaa kaiken sujuvan iloisesti ja mutkitta. Lämpöinen olemus on kuitenkin pelkkää silmänlumetta. Hän tietää tasan tarkkaan mitä tekee, ja käyttää iloisuuttaan manipuloimiseen.”

Proosaan sisällytetyt realismin vaatimukset tulevat vastaan runoilijoillakin. Rantakari kertoo, että häneltä tullaan toisinaan kysymään, mitä hän runoillaan tarkoittaa. Kysymysten takana on oletus siitä, että runoilija kätkee ajatuksiaan runoihinsa aina vertauskuvien taakse.

Rantakari ei kuitenkaan usko salattuihin merkityksiin kirjoittaessaan:

”meren rannoilla saattaa tuntua tummalta, / tuulessa voi pitää silmiä kiinni // kummassakin tapauksessa kantamuoto on musta, / joka hehkuessaan valaisee”

”Ne sanat ovat siinä, eivät ne ole vertauskuva jollekin aivan muulle”, hän sanoo.

”Jos jää jotain aukkoja niin minulle on ihan sama, miten lukija täydentää ne, se lukijan oma lukukokemus on mielestäni aina oikea.”

Kozlov koettaa murtaa perinteiden rajoja jokaisessa teoksessaan vähän lisää, eikä pelkästään kirjoitetun tekstin keinoin.

Kalevi Jäntin palkinnon voittanutta Varistoa ei voi edes ostaa, vaan sen saa omakseen jos tekee kirjoittajalle kirjallisen, nimettömän tunnustuksen.

Kozlovin mukaan kokeilussa ei kuitenkaan ole kyse kaupallisuuden kiertämisestä tai torjumisesta vaan taideprojektista.

Tekstin tasolla Varisto kyllä linkittyy nyky-yhteiskuntaan paikoin vahvastikin.

”ON / kuittipaperia, jossa todistettavasti / näkyy 5 egen maksusuoritus / suoritusvapaamman maailman puolesta / on falafelpakkaus, muisto EU-direktiivien / tappamasta kahvinkeitinneuroosista / ja ’en ole gynekologi mutta voin vilkaista’ / -t-paita”

Variston julkaiseminen maksoi Kozloville noin 2 500 euroa. Tämä oli varattomalle runoilijalle mahdollista siksi, että Teos-kustantamo oli myöntänyt hänelle Silja Hiidenheimon 3 000 arvoisen muistostipendin – tosin jo vuonna 2015, eli pari vuotta ennen Variston tekemistä.

Voisi kuvitella, että nuori ja varaton runoilija olisi parissa vuodessa keksinyt muutamalle tuhannelle eurolle käyttöä, mutta Kozlov sanoo elävänsä ”ihan minimaalisen niukasti”.

”En mistään aktiivisen ideologisesta syystä, vaan ihan vain siksi, että en tiedä mitä rahalla voi tehdä.”

Rantakari tunnistaa tilanteen. ”Kun en ole koskaan ollut missään kovapalkkaisessa hommassa, niin ei ole tullut eteen sitä, että hei näin kulutetaan”, hän miettii.

Rantakarin tilanne poikkeaa rahan suhteen useimmista muista, sillä hän on ollut ­masennuksen takia työkyvyt­tömyyseläkkeellä vuodesta 2009.

”Minulla ei siis ole taloudellista pakkoa tehdä työtä, eikä kukaan edes odota minun tekevän mitään”, hän sanoo.

”Kaikki työ, mitä teen, on tehty yksinomaan siksi, että todella haluan tehdä sitä, vaikka jaksaminen on tosi rajallista ja välillä esimerkiksi unihäiriöt vievät keskittymiskyvyn kuukausiksi.”

Yleisesti ottaen stipendit ja palkinnot kuitenkin mahdollistavat kirjailijoille elämisen ja työnteon, siis uusien teosten kirjoittamisen.

Ne tarjoavat hetken taloudellista turvaa kirjailijoille, joiden elämä on tasapainottelua apu­rahajaksojen, sosiaaliturvan ja mahdollisten esiintymispalk­kioiden kanssa. Kirjojen myyntituloilla Suomessa elää vain harva.

Mikään varsinainen ratkaisu kirjailijoiden toimeentulolle palkinnot eivät kuitenkaan ole, Hosseini huomauttaa. Kozlov toivoo tilannetta helpottamaan jonkinlaista perustulomallia.

”Pitäisi jotenkin saada sellainen perusturvallisuuden tunne kuntoon taiteilijoilla.”

Hänen mielestään kulttuurin ja yhteiskunnan välejä hiertää se, että kulttuurin tuottamaa arvoa ei oikein voi mitata taloudellisen hyödyn kautta. Pulmaa on viime vuosien aikana yritetty ratkaista esimerkiksi puhumalla hyvinvointitaiteesta, mutta sekin on Kozlovin mukaan ongelmallista.

”Siinä yritetään valjastaa taide johonkin helposti mitattavissa ja hyödynnettävissä olevaan muotoon, jotta voitaisiin nähdä sen pointti.”

Tämä ajatusmalli saattaa toki johtaa lisääntyneeseen rahoitukseen hyödylliseksi koetulle taiteelle, mutta mikä sen hinta on, Kozlov pohtii.

”Mitä se tekee taiteelle?”

Kirjallisuuden nykyhetki ei näyttäisi niinkään tiivistyvän mihinkään trendiin tai ilmiöön.

Nuoria kirjailijoita ei yhdistä se, missä muodossa tai mistä ­aiheista kirjoitetaan, vaan jatkuvassa epävarmuudessa eläminen.

”Se ei ole pitkäjänteisen työn paras mahdollistaja”, Kozlov toteaa.

Toki kyseessä on kutsu­musammatti, mutta tieto siitä ei arkea juurikaan helpota.

”Jos valitsee sen, että on kirjailija, valitsee samalla matalan toimeentulon ja riskielämän”, Maija Sirkjärvi tiivistää.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      ”Vaikuttaa naurettavalta, että Suomi olisi maailman onnellisin maa” – Amerikkalais­media selvitti, miksi voitamme vertailut, ja totesi, että käytämme väärää sanaa

    2. 2

      Muellerin raportista tihkuu vielä herkullisia yksityis­kohtia ja Trump käy entistä rajummin lehdistöä vastaan, arvioi tutkija

    3. 3

      Jussi Halla-aho kommentoi perussuomalaisten väkivallalla kuohuttanutta vaalivideota – Finnkino lopettaa mainoksen esittämisen teattereissaan

    4. 4

      Virolaiset pahastuivat: Keskellä Helsinkiä seisoo vapaussodan muistoristi väärin päin

    5. 5

      Vasemmistoliiton eduskunta­vaali­ehdokas kertoo, että hänen kimppuunsa hyökättiin Itäkeskuksessa

    6. 6

      Narinkkatorilta tehtiin viisi ilmoitusta mielenosoittajien tekemistä pahoinpitelyistä lauantaina

    7. 7

      Mieti, mitä haluat, jos käy huonosti: kuolemaan ja sairastumiseen voi varautua näillä keinoin

      Tilaajille
    8. 8

      Mielen­terveyden ongelmat piinaavat opiskelijoita, näillä keinoilla vältät karikot

    9. 9

      Apple pitää tänään show’n, johon on ladattu valtavat odotukset

    10. 10

      Abiturientti Viivi Puskala pyöräili kaikessa rauhassa Mallorcalla, kun hänet värvättiin treenilenkin päätteeksi Luxemburgiin

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Abiturientti Viivi Puskala pyöräili kaikessa rauhassa Mallorcalla, kun hänet värvättiin treenilenkin päätteeksi Luxemburgiin

    2. 2

      Lauri Markkanen hämmästyttää amerikkalaisia tavoillaan: kaurapuuroa aamulla eikä edes omaa kokkia

    3. 3

      Poikkeuksellinen hyppäys hiv-tartunnoissa pääkaupunki­seudulla – Hus pelkää epidemiaa

    4. 4

      Jään uumenista nousee vihainen jätti – Siperian ikiroudassa ratkaistaan planeettamme kohtalo, ja nyt poromies Nikolai Tasmanovin rautakanki uppoaa liian syvälle

      Tilaajille
    5. 5

      Ulkoministeri Timo Soinia yritettiin lyödä Korson maalais­markkinoilla Vantaalla, puolue­johtajat tuomitsevat ”hyökkäyksen demokratiaa vastaan”

    6. 6

      Saksassa tyylikäskin villapaita voi olla ratkaiseva virhe

    7. 7

      Mersukuski kaahasi reilusti yli kahtasataa – ”Kyseinen auto ei käsittääkseni kulje sen kovempaa”

    8. 8

      700 miljoonan euron hankkeen kohtalon­hetket ovat käsillä: Vanhan jäähallin kupeeseen suunniteltu jätti­areena mullistaisi maisemaa Töölössä

    9. 9

      Muellerin raportti ei todennut Trumpin vaalikampanjan tehneen yhteistyötä venäläisten kanssa, presidentti riemuitsi tutkinnan tuloksesta

    10. 10

      Yhtälö ei nyt täsmää: Poliitikot myyvät vaalien alla kansalle höttöistä laskelmaa

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      HS:n erikoisartikkeli vie Kiinan uiguuri­alueelle, missä historian käsittämättömin kontrolli­koneisto aivo­pesee ihmisiä ja ahdistelee toimittajaa joka askeleella

      Tilaajille
    2. 2

      Keskellä suomalaista metsää on pieni mökki, josta aukeaa näkymä ihmis­kunnan kohtaloon – Tässä on hiili­nielu, mutta onko siitä planeetan pelastajaksi?

      Tilaajille
    3. 3

      Sami Hedberg nauraa sketsisarjassaan homoille, venäläisille ja saamelaisille, Sami Hedbergille eivät naura edes lapset

    4. 4

      Junes Lokka on kutsunut itseään ”läpällä” rasistiksi, mutta saiko Johanna Vehkoo tehdä niin vakavissaan? Tätä pohdittiin tänään oikeudessa

    5. 5

      Uusi liikunta­trendi parantaa terveyttä nopeasti, ja kenellä tahansa on siihen aikaa

      Tilaajille
    6. 6

      Trumpin entinen YK-lähettiläs sohaisi mehiläis­pesään arvostellessaan Suomen terveyden­huoltoa: ”Tiedätkö edes missä Suomi on?”

    7. 7

      Jään uumenista nousee vihainen jätti – Siperian ikiroudassa ratkaistaan planeettamme kohtalo, ja nyt poromies Nikolai Tasmanovin rautakanki uppoaa liian syvälle

      Tilaajille
    8. 8

      Matkustajia nostettiin vinssillä korkeuksiin rajussa tuulessa – uusi video näyttää, miten merihätään joutuneen laivan pelastus­operaatio eteni Norjassa

    9. 9

      Helsingin seudun kouluissa leviää nyt villitys, joka saa lapset liikkumaan jopa kilometrejä tunnin aikana

    10. 10

      Helsinki vai Tšernobyl? Testaa, kuinka hyvin erotat Suomen pää­kaupungin ydin­tuhoalueesta

    11. Näytä lisää