Kulttuuri

Vasemmiston näköalattomuuden kritiikki puuttuu poliittisesta uutuusnäytelmästä, mutta oikeuskanslerin syrjäyttämisestä se kertoo kiinnostavaa tietoa

Näytelmän mukaan Sipilän hallitus tekee strategisia päätöksiä ilman oikeuskanslerin läsnäoloa, mikä on muutos aiempien hallitusten toimintatapaan.

Näyttelijät lukevat pimeällä lavalla filosofi Tere Vadénin sanoja. Hän saarnaa uusliberalismista, siitä, miten se on muodostunut yhteiskunnan ohjaavaksi voimaksi.

Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän Yhdestoista hetki on vaihtoehdottomuuden kritiikki.

Kansallisteatterissa kantaesityksensä keskiviikkona saanut näytelmä keskittyy ruotimaan etenkin kymmenen viime vuoden aikaisia tapahtumia maailmalla ja Suomessa.

Punainen lanka on markkinaliberalismin, uusliberalismin, finanssikapitalismin – miksi sitä haluaakaan kutsua – vahingollisuus.

Katsojalle kerrotaan, miten globaali finanssikriisi johtui yksityisestä velkaantumisesta ja finanssikeplottelusta. Maksajiksi joutuivat kuitenkin valtiot, joiden velkataakka paisui laman ja pankkien pelastuspakettien takia.

Keskuspankit auttoivat sijoittajia pumppaamalla rahaa markkinoille, mutta tavalliselle kansalaiselle ei tukea herunut.

Suomessa hyvinvointivaltiota alettiin kyseenalaistaa. Hallitukset leikkasivat miljardeja euroja sosiaaliturvasta, koulutuksesta ja muista julkisista menoista. Yritystukiin sen sijaan ei koskettu eikä harmaata taloutta torjuttu.

Valtiovarainministeriö sotkeutui eduskuntavaaleihin leikkauslistoillaan.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallitus törmäsi surkean lainvalmistelun takia toistuvasti perustuslakiin. Perus- ja ihmisoikeuksille viitattiin kintaalla. Sosiaali- ja terveyspalvelut koetettiin yksityistää.

Aina välillä ranskalainen taloustieteilijä Thomas Piketty valistaa näyttämöllä eriarvoistumisen vaaroista.

Lopuksi ekologinen kriisi uhkaa.

Jos on seurannut poliittista keskustelua pintapuolisesti neljän viime vuoden aikana, niin Yhdestoista hetki ei tarjoa mitään kovin uutta.

Se on oikeastaan aika kellontarkka toisinto kaikista niistä aiheista, näkökulmista ja hahmoista jotka ovat pyörineet pinnalla yhteiskunnallisessa keskustelussa, etenkin vasemmiston vinkkelistä katsottuna.

Kyseessä on väkevä yhteiskuntakriittinen kommentaari, joka nostaa esiin monia tarpeellisia havaintoja, olkoonkin että ne on kuultu jo moneen kertaan.

Näytelmä rummuttaa viestiään myös ajoittain lähes monomaanisella tavalla. Siinä vaiheessa kun Sdp:n Susanna Huovinen ja vihreiden Outi Alanko-Kahiluoto ilmestyvät päivittelemään miten surkeaa politiikkaa hallitus on tehnyt, alkaa meno olla jo pitkästyttävää.

Ovatko näytelmän väitteet totta?

Tavallaan. Yhdestoista hetki ei ole journalismia. Se on taideteos, jossa on selkeä jakolinja sille, mitä nostetaan esiin ja mitä ei. Mitään, mikä häiritsee näytelmän narratiivia, ei katsoja näe.

Niinpä esimerkiksi Pikettyn varoitusten lomassa katsoja ei välttämättä muista, että kansainvälisillä mittareilla mitattuna tuloerot eivät ole Suomessa juurikaan kasvaneet 2000-luvulla. Tätä taloustieteen professorin Markus Jäntin huomiota ei mainita. Ja Jäntti oli sentään perustamassa vasemmistoliittoa, eli kyse ei ole mistään näytelmässä tiuhaan esiintyvän Björn Wahlroosin kätyristä.


Ottaen huomioon miten paljon näytelmässä puhutaan valtion velkaantumisesta ja leikkauksista, on mielenkiintoista, että sanallakaan ei käsitellä esimerkiksi Suomessa tapahtuvaa väestön nopeaa vanhenemista.

Julkisen talouden kestävyyteen liittyvät haasteet sekoittuvat yhdeksi ja samaksi mössöksi globaalin finanssikriisin syiden ja seurausten kanssa.

Yhdestoista hetki käsittelee osuvalla tavalla vuoden 2015 eduskuntavaalien alla käytyä keskustelua. Tuolloin puolueet kilpailivat sillä, kuka on valmis leikkaamaan eniten. Valtiovarainministeriö vaati kuuden miljardin euron leikkauksia kuukausi ennen vaaleja.

Mediaa ei näytelmässä säästellä, ja voinee sanoa, että ihan perustellusti näin.

Tämä lienee näytelmän parhainta antia. Silti tämäkin keskustelu tuntuu vanhentuneelta.

Eduskuntavaaleihin on noin kuukausi, eikä Suomessa käydä tällä hetkellä juuri minkäänlaista keskustelua leikkauksista. Leikkauskiima on kateissa, vaikka sitä yritettiin hieman nostatella uuden hälyttävän väestöennusteen myötä.

Valtiovarainministeriön äskettäin julkaisema puheenvuoro oli, ilmeisesti kritiikin säikäyttämänä, vaisumpi ja vaatimattomampi kuin viime vaalien alla.

Sdp:n puheenjohtaja, pääministerisuosikki Antti Rinne on jo ilmoittanut, ettei hän anna valtiovarainministeriön paaluttaa talouspolitiikkaa. Kokoomuslaiset ovat pöyristyneet asiasta Twitterissä, mutta ei ketään jaksa oikein kiinnostaa. Myös puolueen oma puheenjohtaja, valtiovarainministeri Petteri Orpo viittasi enemmän tai vähemmän kintaalla ministeriön uudelle suositukselle.

Viime vaalien alla Aalto-yliopiston taloustieteen professori Pertti Haaparanta kutsui Suomen talouskeskustelua epä-älylliseksi. Haaparantakaan tuskin ajattelee, että tilanne on tänä päivänä yhtä huono.

Näissä vaaleissa ei velkakelloa nähdä. Yhdestoista hetki ei onnistukaan puristamaan nykyhetkestä sellaista draamaa kuin viime vaaleista, vaikka yleisölle kuinka näytetään valtiovarainministeriön arvioita kestävyysvajeen koosta tai verotuksen painopisteistä.

Näytelmä käsittelee lukuisia mielenkiintoisia aihepiirejä, mutta sen kritiikki jää usein valitettavan laiskaksi.

Yhdestoista hetki on kuin Saku Timosen blogi näytelmämuodossa. Sipilän porvarihallitusta, Jari Ehrnroothin, Matti Apusen ja Wahlroosin kaltaisia oikeistoälykköjä sekä elinkeinoelämän intressejä vedetään kölin ali minkä ehditään.

Eikä siinä mitään. Mutta katsoja miettii, mihin jää esimerkiksi vasemmiston visiottomuuden kritiikki.

Mihin unohtui maininta siitä, että Sdp:n Antti Rinteellä oli viime vaalien alla kaikkein suurin sopeutuslista?

Missä pohdinta siitä, miksi demareita on pyyhitty pois Euroopan poliittiselta kartalta?

Missä on analyysi kolmannen tien sosiaalidemokratian kriisistä ja toisaalta niistä poliitikoista, kuten Alexandria Ocasio-Cortez, Bernie Sanders ja Jeremy Corbyn, jotka ovat pyrkineet tuomaan vasemmistolaisen vision takaisin?

Jos tätä pohdintaa oli tarkoitus lukea rivien välistä, olkoon niin. Sinne se kuitenkin jää, toisin kuin hyvin eksplisiittinen poliittisen oikeiston kritiikki.

Yhtä ennalta-arvattavaa on perustuslain pohdinta.

Suomessa on käyty viime vuosina kiehtovaa keskustelua perustuslain tulkinnan ja politiikan rajapinnasta. Perustuslakiasiantuntijoita on lyöty oikeiston suunnalta kuin vierasta sikaa.

Yhdestoista hetki ei tätä käsittele. Se esittelee oikeustieteilijöiden yksittäisiä puheenvuoroja – eikä kovin onnistuneita sellaisia – joissa esimerkiksi kerrotaan että sote-uudistus on pitkälti korruptiota huokuva yksityistämisprojekti. Björn Wahlroos taas voivottelee taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia, koska ne tekevät sosiaaliturvan leikkaamisesta niin hankalaa.

Katsoja miettii, mihin jää esimerkiksi herkullinen rinnastus siitä tavasta, jolla valtiovarainministeriön virkamiehiin ja perustuslakiasiantuntijoihin suhtaudutaan.

Osa poliittisen oikeiston edustajista pitää virkamiesten sanomaa ainoana oikeana totuutena, ja jos joku kehtaa sen kyseenalaistaa, he ihmettelevät halveksuntaa asiantuntijoita kohtaan.

Samat henkilöt, tai ainakin heidän aatetoverinsa, leimaavat aivan huoletta maan johtavat perustuslakiasiantuntijat poliittisiksi agitaattoreiksi.

Villeimmissä puheenvuoroissa professori Martin Scheininistä on tehty jonkinlainen moderni Kim Philby, vaarallinen kommunisti, joka tekee myyräntyötään perustuslakivaliokunnassa.

Lainvalmistelun heikkouden ruotiminen on sekin pääosin tuttua tavaraa.

Näytelmää varten tehty entisen oikeuskanslerin Jaakko Jonkan haastattelu on illan mielenkiintoisinta antia. Siinä taitaa nousta esille jopa uutinen.

Sipilän hallitus nimittäin lopetti hallituksen jokaviikkoiset iltakoulut ja toi niiden tilalle hallituksen strategiset kokoukset. Näytelmään haastateltu Jonkka kertoo, että toisin kuin iltakoulusta, hänet suljettiin näistä kokouksista ulos.

Jonkan viesti on se, että kokouksissa on tehty sellaisia päätöksiä, joiden yhteydessä olisi ollut hyvä kuulla oikeuskansleria. Kun päätöksiä on alettu virkamiestasolla valmistelemaan, on nimittäin törmätty perustuslakiin.

”En tiedä eikö ne tajua vai onko vauhti niin kova. Vähän ehkä lähdetään kokeilemaan kepillä”, näytelmän Jonkka pohtii.

Herää kysymys, missä määrin Yhdestoista hetki on vaihtoehdottomuuden ja missä määrin väärän vaihtoehdon kritiikki. Haluaako se palauttaa politiikan politiikkaan vai vain arvostella poliittista oikeistoa?

Näytelmässä toistetaan Suomen Pankin pääjohtajan Erkki Liikasen sanoja vuodelta 2014. Tuolloin Liikanen sanoi Ylelle, että talouden tosiasiat pitää erottaa politiikasta.

Mutta rajaavathan esimerkiksi perustuslaki ja kansainväliset ihmisoikeussopimuksetkin politiikan liikkumatilaa. Niin kuin niiden tietysti kuuluukin.

Näytelmässä katsojalle kerrotaan, että tämä rajaaminen pitäisi ulottaa pitkälle politiikan ytimeen, eli päätöksiin veroista ja menoista. Käytännössä viesti on se, että leikata ei saa. Tätä ei problematisoida lainkaan.

Näytelmän lopussa käsitelty ekologinen kriisi ja BIOS-tutkimusyksikön tuominen mukaan tuntuu raikkaalta.

Kun turhautunut tutkija Paavo Järvensivu vaatii ihmiskuntaa uudistamaan koko toimintatapansa ja infrastruktuurinsa, tai kun filosofi Tere Vadén selittää lähes raamatullisella tavalla öljyn vallasta, on sellainen olo, ettei tätä kaikkea ole kuullut jo aikaisemmin.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Timo Soini erehtyi luullessaan, että äänestäjät noudattaisivat hänen toiveitaan

    2. 2

      Analyysi: Putous kerää nyt televisiossa historiallisen vähän katsojia, eikä se ole mikään ihme – ohjelmaa vaivaa sama ilmiö kuin koko suomalaista tv-viihdettä

    3. 3

      Tuuliviiri, joka suuttuu ja leppyy nopeasti – Suomen toden­näköinen pääministeri Antti Rinne on mainettaan hauskempi mies, jonka epävarmuus mietityttää puolue­tovereita

      Tilaajille
    4. 4

      Naapurimme sai luvan jatkaa tupakointiaan, meitä kehotettiin tiivistämään ikkunamme

    5. 5

      ”Enkä itse näe suurta eroa Israelin valtion ja Isisin välillä” – Kansan­edustajaksi valittu Hussein al-Taee pyytää anteeksi kirjoituksiaan, Sdp:ssä aiotaan keskustella asiasta

    6. 6

      Timo Soini ymmärsi lopettaa ajoissa

    7. 7

      Emilia Clarke valehteli olevansa kipeä ja livahti koekuvauksiin – Nyt hän on maailman parhaiten palkattuja tv-näyttelijöitä, jonka elämän Game of Thrones muutti

      Tilaajille
    8. 8

      Vantaalaisella Marja Vinnillä on poikkeuksellinen harrastus: Hautajaiset

    9. 9

      Suomen futuristisin huoltoasema tuli myyntiin – lähtöhinta 10 000 euroa

    10. 10

      Jussi Karppinen oli asuntokaupan vallankumouksellinen, jolla oli idea – Vain kaksi vuotta myöhemmin tuho oli lähes täydellinen

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Analyysi: Putous kerää nyt televisiossa historiallisen vähän katsojia, eikä se ole mikään ihme – ohjelmaa vaivaa sama ilmiö kuin koko suomalaista tv-viihdettä

    2. 2

      Jussi Karppinen oli asuntokaupan vallankumouksellinen, jolla oli idea – Vain kaksi vuotta myöhemmin tuho oli lähes täydellinen

      Tilaajille
    3. 3

      Isä sai taas tuomion tyttärensä raiskauksista, vuosia sitten hänet oli tuomittu vanhempaan tyttäreen kohdistuneista seksuaalirikoksista

    4. 4

      Helsingissä on jo alueita, joilla yli puolet pikku­lapsista on vieraskielisiä – Hilja Alava, 2, oppii sujuvasti somalia

    5. 5

      Jussi Halla-ahon blogikirjoituksista ja ”ihmiskäsityksestä” tuli hidaste perussuomalaisten hallitustielle – Näin Halla-aho kirjoitti vähemmistöistä vuosikymmen sitten

    6. 6

      Timo Soini jättää politiikan

    7. 7

      Suomen futuristisin huoltoasema tuli myyntiin – lähtöhinta 10 000 euroa

    8. 8

      ”Ministeri juhlii sitä, että alkoholisoitunut näpistelijä saadaan vankilaan” – Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio arvostelee Suomen kriminaalipolitiikkaa

    9. 9

      Tiedätkö, mitä tämä pienen pieni kolmio auton bensa­mittarissa tarkoittaa? Nerokas apuväline ilmestyi kojelautoihin 30 vuotta sitten

    10. 10

      Miksi tuo komea mies on kiinnostunut minusta, mietti Tuula Visa – Nyt hän pyörittää yhden naisen etsivätoimistoa ja takoo järkeä rakastuneiden naisten päähän

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Notre Dame jälleenrakennetaan viidessä vuodessa, lupaa presidentti Macron

    2. 2

      Ääniensä näköinen Suomi on kirjava ja pohjasta paksu – HS:n erikoisartikkeli piirtää vaalituloksen kartalle

    3. 3

      Jussi Halla-ahon blogikirjoituksista ja ”ihmiskäsityksestä” tuli hidaste perussuomalaisten hallitustielle – Näin Halla-aho kirjoitti vähemmistöistä vuosikymmen sitten

    4. 4

      Vaalitulos ratkesi äärimmäisen niukasti: Sdp suurin, vaali­päivän äänivyöry toi perus­suomalaiset lähes tasoihin – lue HS:n analyysit tuloksesta

    5. 5

      Jussi Halla-ahon mukaan perussuomalaiset on nyt ”normaali osa järjestelmää”, mutta nämä vaalilähetyksessä nähdyt käsimerkit osoittavat muuta

    6. 6

      Lähetykseen kätketty gps-paikannin paljasti järjestelmällisen varastelun Postin logistiikka­keskuksessa – saaliin arvo lähes 60 000 euroa

    7. 7

      Moni on ryhtynyt paistamaan neitsytoliivi­öljyllä, vaikka vanha tieto syöpäriskistä pätee yhä – Nämä terveysfaktat jokaisen on syytä tietää oliiviöljystä

    8. 8

      Maiju Järvisen 7-vuotias poika eristettiin luokassa muista sermeillä – Tänä keväänä hän on viimein pystynyt kertomaan, miltä opetus­suunnitelman painottama ”inkluusio” oikeasti tuntuu

      Tilaajille
    9. 9

      Näin Ozan Yanar, Paavo Väyrynen, Touko Aalto ja muut eduskunnasta pudonneet kommentoivat tappiotaan

    10. 10

      Long Yiru on ihaillut Kimi Räikköstä 15 vuotta – Kun kiinalaisfani vihdoin tunnusti sankarilleen rakkauttaan, vastaus oli puhdasta Räikköstä

      Tilaajille
    11. Näytä lisää