”отдых”
Vapaasti suomennettuna sana tarkoittaa lepoa. Apahontšitš tiesi, että se oli yksi yleisimmistä teksteistä, joilla Venäjällä mainostetaan prostituutiota.
Apahontšitš kiinnostui. Hän oli ennenkin työmatkallaan huomannut bordellien mainosten levittäytyneen kaikkialle, kuten seiniin, tolppiin sähkömuuntajiin, ja nyt ne näyttivät valtaavan kadutkin. Jotain häiritsevää oli myös sanassa ”отдых”.
Lepoa.
Tai vähän pidemmin:
Lepoa miehille.
Apahontšitš sai idean. Hän oli toiselta ammatiltaan taiteilija ja toimi useammassakin poliittista taidetta tekevässä kollektiivissa. Nyt nyt hän pyysi miestuttaviaan miettimään, miten nämä ihan oikeasti rentoutuivat. Sitten hän vei miehet seksiä mainostavien tekstien luo ja pyysi poseeraamaan valitsemassaan rentoutuneessa asennossa.
Kuvat syntyivät keskellä jalkakäytävää ohikulkijoiden katsellessa.
”En yrittänyt tehdä loppuun asti hiottuja taiteellisia kuvia vaan kuvasin nopeasti”, hän sanoo. ”Ihmisten reaktiot olivat kannustavia tai useammin välinpitämättömiä. Pietari on kuitenkin suuri kaupunki, ihmiset eivät vähästä hämmästy.”
Kuvaussession jälkeen hän latasi kuvat sosiaaliseen mediaan ja jäi odottamaan reaktiota.
Jonkin ajan kuluttua alkoikin tapahtua.
Apahontšitš kuvat herättivät huomiota sosiaalisessa mediassa ja valokuvaajalta pyydettiin haastatteluja perinteisempäänkin mediaan.
Vielä ilahtuneempi hän oli monien täysin tuntemattomien miesten tarjouksesta. Nämä halusivat mukaan projektiin.
”He sanoivat, että haluan rentoutua, voitsitko auttaa minua”, Apahontšitš sanoo.
Ja vaikka toisinkin voisi kuvitella, miesten pyynnöissä ei ollut mitään kaksimielistä, vaan he halusivat aidosti olla mukana tekemässä hyvää.
Valokuvaaja otti tarjouksen vastaan ja uusia kuvia alkoi syntyä.
”Se alkoi pelkkänä hauskana juttuna, mutta muuttui vähitellen vakavammaksi”, hän sanoo.
Tämä on myös hänen oma tarkoituksensa.
”Prostituutiota käsiteltäessä puhutaan yleensä lähinnä naisista, mutta minä toivon tekeväni kuvillani näkyväksi jotain näkymätöntä”, hän sanoo.
Toive on siinä mielessä kohtuullinen, että miehet toimivat seksikaupassa välittäjinä ja asiakkaina, ja joskus myyjinäkin.
”Toki miehet näkevät kuvani eri tavalla, ja osa pitää niitä vain humoristisina. Parhaassa tapauksessa saan valokuvaa katselevan miehen kuitenkin pohtimaan omaa kantaansa asiaan.”
Taiteilijalla itsellään on henkilökohtainenkin syy suhtautua aiheeseen tosissaan.
Nyt Apahontšitš kulkee pitkin Valokuvataiteen museon käytäviä Kaapelitehtaalla ja katselee kollegoidensa töitä Poliittisen valokuvan festivaalin Mahdollisuus-näyttelyssä. Festivaali esittelee parinkymmenen taiteilijan töitä ympäri maailmaa.
Apahontšitšin omissa kuvissa miehet siis rentoutuvat Lepoa miehille -tekstien äärellä. Yksi lukee lehteä, toinen leikkii junaradalla, kolmas joogaa ja neljäs soittaa balalaikkaa.
Viides kalastaa.
Valokuvaajan mukaan projektiin halunneet miehet tuskin edustavat mielipide-enemmistöä suhteessa prostituutioon.
”Venäjä on yhä konservatiivinen maa ja meillä on erilainen käsitys naisten oikeuksista kuin Skandinaviassa. Yleistä on , että miehet eivät näe prostituutiossa mitään ongelmaa. Monien mielestä se on ihan hyväksyttävää, jos heillä on vaikkapa ongelmia parisuhteessaan.”
Venäjällä seksipalvelujen mainostaminen on laitonta, mutta Apahontšitšin mukaan kaupungit eivät kiirehdi mainosten puhdistuksessa. Hänen mukaansa valtaapitävien omat taloudelliset intressit ovat usein kytkeytyneet ihmiskauppaan.
”Kysymys on rahasta”, hän sanoo. ”Venäjällä media on kirjoittanut prostituutioon liittyvästä korruptiosta. Poliisit esimerkiksi vierailevat bordelleissa säännöllisesti, ja heillä on jopa terminsä käynneilleen. Sitä kutsutaan lauantai-actioniksi.”
Raju väite saa tukea venäläistutkijoiden tekemästä laajasta haastattelututkimuksestahttps://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4951542/, jossa he kartoittivat seksityöläisten kokemuksia poliiseista Pietarin ja Orenburgin kaupungeissa. Tutkimuksen mukaan yli kolmannes seksityöläisistä on tullut poliisin hyväksikäyttämäksi.
Tutkimus on tehty vuonna 2014, mutta tutkijat ovat saaneet samankaltaisia tuloksia myöhemmissäkin tutkimuksissaanhttps://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4211608/.
Koko Venäjällä arviot seksityön parissa toimivien ihmisten määrästä nousevat jopa kolmeen miljoonaan.
”Itse en hyväksi seksityöläinen-sanaa”, Apahontšitš sanoo. ”Minusta se ei ole työtä vaan hyväksikäyttöä. Itse puhun naisista, jotka ovat osallisina prostituutioon. On tietysti eroja siinä, miten kukakin asian näkee. Jos joku haluaa puhua itsestään seksityöläisenä, niin hyväksyn sen tietysti heidän valintanaan, mutta itse en ajattele sitä niin.”
Myös seksistä puhuminen on hänestä harhaanjohtavaa.
”Monet tytöt aloittavat prostituution 13-vuotiaina tai nuorempinakin. Enemmän kuin seksistä, kysymys on mielestäni raiskauskulttuurista.”
”Tullessaan maahan pakolaisina tai siirtolaisina he ovat todella heikoilla. He ovat usein paperittomia eivätkä pysty puolustamaan itseään”, Apahontšitš sanoo ahdistuneen näköisenä.
Oppilaiden tilanne selvästi huolestuttaa opettajaa.
Omia valokuviaan hän ei ole tunneilla näyttänyt.
”Pyrin minimoimaan poliittiset aiheet”, hän sanoo. ”Suuri osa oppilaistani on kotoisin hyvin konservatiivisilta seuduilta enkä halua pelästyttää heitä. Lisäksi joidenkin oppilaiden aviomiehet suhtautuvat kielteisesti heidän koulunkäyntiinsä, joten siinäkin mielessä varovaisuus on tärkeää.”
”Keskityn siis kielen opettamiseen ja vastaan heidän kysymyksiinsä.”
Yhden teeman Apahontšitš kuitenkin aikoo nostaa oppitunneilla esiin.
Hän haluaa opettaa naisille, kuinka puhua poliiseille.
Apahontšitš itsensä suhtautuminen mainosteksteihin on kuvaamisen aikana muuttunut.
”Aiemmin kauhistelin niitä ja ajattelin kaikkia niitä tyttöjä, jotka niiden taakse kätkeytyvät. Kuvatessani aloin kuitenkin nähdä ne kuvauskohteina ja mainoksina. Ajattelin, että onpa tuo valinnut hyvän markkinapaikan tai että tuossa ovat ihan uudenlaiset värit, minulla ei vielä olekaan keltaista tekstiä. Tai, että tuohon kuvattavan on hyvä asettua.”
Toinenkin asia on muuttunut. Nykyään valokuvaaja tietää, miten vastata prostituutiota kiivaasti puolustavalle miehelle.
”Kysyn häneltä, olisitko itse valmis tekemään samaa hommaa tai antaisitko lapsesi tehdä sitä. Ja jos et halua kerran sitä lapsellesi, niin miksi haluaisit sitä jollekin muulle.”
Apahontšitš kertoo eräästä kuvattavasta miehestä, joka oli asfaltilla odotellessaan kuullut lapsen kysyvän vanhemmiltaan, mitä teksti tarkoittaa.
Tekstin selittäminen ei ollut helpoin mahdollinen tehtävä vanhemmille.
Eikä ollut helppo myöskään kertoa, miksi naisen nimen alle oli pantu hinta.
Korjaus 13.3 klo 16.35: Apahontšitšin nimen kirjoitusasu korjattu kauttaaltaan koko tekstissä.
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24