Joku raja

Kiasman valtaava valokuvaaja Iiu Susiraja hurmaa räväköillä omakuvillaan Suomessa ja maailmalla. Taiteilija itse sanoo, että hänellä on kuviensa suhteen kaksi periaatetta, joita ei suostu rikkomaan.

Julkaistu: , Päivitetty:

Vuonna 2004 turkulainen Pirre Karvinen (s. 1975) istuskeli Kiasman nurmikolla ja katseli nykytaiteen museota mietteliäänä. Hän oli melkein kolmekymppinen, asui ankeassa opiskelijaboksissa ja opiskeli Tikkurilassa vastentahtoisesti tekstiilialaa.

Karvinen mietti, tulisiko hänestä koskaan taiteilijaa. Tuolloin se ei vaikuttanut mahdolliselta. ”Lähinnä se tuntui täysin utopistiselta. Olin silloin ihan lukossa elämässäni eikä mulla ollut mitään taiteellista sanottavaakaan”, Karvinen sanoo.

Nyt Pirre Karvinen on taiteilija Iiu Susiraja, ja hänen näyttelynsä avautuu huomenna perjantaina Kiasmassa. Se täyttää lähes koko kakkoskerroksen.

Ei ihme, että Susiraja nukkui huonosti haastattelua edeltävän yön.

”Mulla täytyy aina olla yöllä kainalossa halityyny, mutta nyt hotellin sängyssä sitä ei ollut, ja meni koko yö pipariksi”, Susi­raja selittää. ”Otin nyt sitten päikkärit halityynyn kanssa.”

Näyttelyyn Susiraja on myös valmistautunut käymällä kierroksen näyttelytiloissa Kiasman oppaiden kanssa. Hänen mukaansa yli kymmenen opasta kuunteli hänen mielipiteitään kärsivällisesti.

”He olivat iloisia siitä, että tässä ei mennä feminismi edellä. Että se ei ole mun lähtökohta”, hän sanoo.

Ja hymyilee leveästi. Sillä toisin kuin kuvista voisi päätellä, Iiu Susiraja on äärimmäisen nauravainen ihminen.


Taiteilija Susirajasta siis tuli, ja vieläpä menestynyt sellainen. Oman äänensä hän löysi koti­oloissa otetuissa kuvissa ja vi­deoissa, joissa teki tavallisilla esineillä odottamattomia asioita.

Esimerkiksi tunnetuimmassa kuvassaan hän seisoo keittiössä luuta rintojensa alla ja tuijottaa kameraan.

Useita vuosia kuvien tekeminen oli kuitenkin yksinäistä puurtamista vailla minkäänlaista huomiota. Sisukkaasti Susiraja kuvasi vanhempiensa kotona ja haaveili taiteilijuudesta.

Sitten, aivan yllättäen, Helsingin Sanomien Nyt-liite teki hänestä kansikuvajutun.

Vuosi oli 2011.

”Se artikkeli räjäytti kaiken”, Susiraja sanoo. ”Sitä ennen olin täysin tuntematon kaikille, ja sitten tulin ihmisten tietoisuuteen yhden päivän aikana. Se avasi hurjasti ovia, ja luulen, että ilman sitä juttua minusta ei ehkä olisi tullut mitään.”

Toimittaja Laura Frimanin jutun jälkeen Susirajasta on kirjoitettu kotimaisissa mediassa paljonkin, ja vuonna 2014 Huffington Post polkaisi kansainvälisen uran vauhtiin omalla artikkelillaan.


Nyt-liitteen artikkeli on kuitenkin kiinnostava dokumentti ajalta, jolloin taiteilija hädin tuskin kehtasi kutsua itseään taiteilijaksi. Jutussa Susiraja muun muassa pohtii muiden henkilöiden käyttöä kuvissaan.

”Suunnittelen kyllä ottavani kuviin jonkun toisenkin ihmisen”, hän sanoi tuolloin. ”Jos saisin kummatkin vanhempani kuviini, se olisi lottovoitto. Jos löytäisin miehen, käyttäisin häntä ehdottomasti kuvissa.”

Vieläkään hän ei ole luopunut ajatuksesta.

”Kyllä mulla olisi pari kertaa ollut mahdollisuus käyttää miestä kuvissa, mutta se on ollut kaveri- eikä parisuhdepohjalla”, hän pohtii. ”Luulen, että sen täytyisi olla hirveän läheinen suhde toimiakseen kuvissa.”

Vuonna 2011 julkaistussa jutussa hän kertoo rahoittavansa taiteen tekemisen siivoamisella. Nyt viisivuotinen apuraha takaa toimeentulon.

”En enää kaipaa siivoamista, vaikka tykkäsinkin siitä ihan hirveästi”, Susiraja sanoo ja vaikuttaa olevan täysin vakavissaan. ”Yksi kuvanikin on nimetty sen siivousfirman mukaan, jossa työskentelin.”

”Kuvassa mulla on pölyhuiska takapuolessa.”

Kiasman Kuivakka iho -näyttely on läpileikkaus Susirajan tähänastisista tekemisistä. Valo­kuvia ja videoita on esillä runsaan kymmenen vuoden ajalta, aivan varhaisemmista teoksista tänä vuonna syntyneisiin.

Mukana on myös töitä, jotka syntyivät kansainvälisessä taiteilijaresidenssissä New Yorkissa viime vuoden aikana. Taiteilijalle Amerikan-matka oli elämys jo siitäkin syystä, että hän ei aiemmin ollut jalallaan astunut lentokoneeseen.

Toki myös sikäläinen taidemaailma teki vaikutuksen.

”Se kaikki oli vaan niin eri levelillä kuin täällä. Kuinka isoja ne galleriatilatkin olivat, herranen aika, se oli mykistävää.”

Puolen vuoden residenssi­kautensa aikana Susiraja järjesti näyttelyn Los Angelesissa, minkä lisäksi hän kuvasi omakuvia residenssiasunnossaan ja newyorkilaishotellissa.

Amerikkalaishotelleja hän pitääkin mahtavina kuvauspaikkoina.

”Sisustus niissä on niin paljon vaihtelevampaa kuin näissä meidän skandinaavisissa hotelleissamme”, hän perustelee.

”Ja muutenkin hotelli on jännä paikka. Kun suljet sen oven, niin mitä kaikkea siellä voikaan tapahtua. Se ympäristö venyy överi-kitchistä melankolisuuteen saakka.”

Susirajan tapauksessa suljetun oven takana syntyivät muun ­muassa kuvat, jossa taiteilija poseeraa epäonniseksi puputytöksi ja jakoavainnenäiseksi Pinok­kioksi pukeutuneena.

Hänen taiteeseensa tutustuneelle kuvia on vaikea nähdä erityisen rohkeina, mutta todellisuudessa ne merkitsivät hänelle jälleen yhden uuden rajan ylittämistä.

”Uusi idea oli se, että olin kuvissa alusvaatteisillani. Ja kun en kuitenkaan ole tyttö pienimmästä päästä, ja mulla on tosi rumia alusvaatteitakin, niin se oli yllättävän kova paikka edelleen.”

”Monet sanovat, että mä olen rohkea, mutta itse koen rohkeiksi ne, jotka menevät vaikka toisten koteihin kuvaamaan. Onhan se paljon helpompi nyhvätä itsekseen.”

Residenssikautensa aikana Susiraja tapasi myös paljon amerikkalaisia taidekuraattoreja. Valtaosin nämä pitivät hänen taiteestaan, jotkut työt tosin olivat liikaa.

”Huomasi, että joillekin kuraattoreille esimerkiksi sylkemisvideot oli liikaa. Sitten kun ne näkivät jonkun tekemäni asetelmakuvan, niin ne rentoutui.”

Teemme haastattelua helsinkiläishotellin aulassa.

Mies viereisessä pöydässä kuuntelee syrjäkorvalla ja vaikuttaa ahdistuneelta.

Paljon on aikaa kulunut päivästä, jolloin nuori Pirre Karvinen istui Kiasman edustalla ja haaveili taiteilijuudesta.

Sen jälkeen nimi on muuttunut, ammatti on muuttunut, ja muuttunut on ympäröivä maailmakin. Esimerkiksi kehopositiivisuus on 2000-luvulla kokenut uuden tulemisensa ja ylipainosta keskustellaan nyt aiempaa monipuolisemmin.

Susiraja pitää muutosta tervetulleena, mutta ei ole keskusteluihin juuri osallistunut.

”Mua on pyydetty tv- ja radiohaastatteluihin keskustelemaan kauneusihanteista, mutta olen kieltäytynyt. Mua ei vaan kiinnosta, että onko joku lihava tai laiha. En myöskään jaksa yhtään keskusteluja jostain kaalikeittodieeteistä.”

”Mun mielestä raaka totuus on, että asiat eivät ole menneet kovin paljon eteenpäin. Ihan samalla tavalla mulle hihitellään kuin kymmenen vuotta sittenkin. Oikeastaan epäilen, että yhteiskunta ei koskaan tule hyväksymään isokokoisia ihmisiä. Se ei vaan miellytä ihmisten silmää.”

”Ja vähän pelkään jotain vastareaktiotakin.”

Mitenkään immuuni muiden mielipiteille Susiraja ei väitä olevansa.

Hän pyrkii välttämään kuvistaan netissä esitettyjä kommentteja, ja sanoo haluavansa näyttää tavallisissa valokuvissa kauniilta ja viehättävältä.

Facebook-kuvat ottaa äiti.

Taidekuvat ovat sitten asia erikseen.

”Niissä voin näyttää miltä tahansa”, hän sanoo. ”Niissähän ollaan vähän kuin veitsenterällä, että onko tämä hauskaa vai ei. Eli kyllä niille saa nauraa ihan vapautuneesti.”

”Sellainen periaate mulla on, että jos en itse pysty katsomaan kuvaa, niin sitten en julkaise sitä. Vielä niin ei kyllä ole tapahtunut.”

Ja toinenkin periaate on.

”Yhtään alastonkuvaa en ole itsestäni ottanut.”

Susiraja empii hetkisen. Toinen periaate saattaa olla murtumassa.

”Tai ainakin siihen pitäisi keksiä joku juju”, hän sanoo sitten. ”Siinä pitäisi olla vaikka jollain tavoin melankolinen tunnelma.”

Taiteilija kaivaa läppärinsä esiin. Hän on pyynnöstäni tuonut mukanaan lapsuudenkuvia.

Yhdessä on pellavapäinen pikkutyttö leipomassa.

Toisessa vähän vanhempi tyttö hellii laiturilla pientä koiraa.

Lukiolaisaikaisessa kuvassa Susiraja katsoo kameraan silmissään sama katse kuin myöhemmissä omakuvissaankin.

Mitä näet, kun katselet tätä kuvaa nyt?

”Näen aika tympääntyneen ihmisen. Ajattelin silloin, ettei minusta tule koskaan ylioppilasta, kun mulla on niin huono kielipää. Lopetinkin lukion aika ­pian sen jälkeen.”

Vielä lukiolaiskuvassa hän on normaalipainoinen.

Mitä ajattelet siitä, että tuota tyttöä katsellaan väkisinkin eri tavoin kuin sinua nyt?

Susiraja katsoo kuvaa mietteliäänä. Sitten hän kohauttaa olka­päitään.

Joillekin asioille ei vaan voi mitään.

”Onhan se tietysti hassua. Siinä on kuitenkin se sama ihminen.”

Susiraja on hetken hiljaa. Sama katse ja sama ihminen. Yhden tärkeän eron hän noissa kahdessa ihmisessä kuitenkin huomaa.

”Olen nyt paljon onnellisempi.”

Iiu Susirajan Kuivakka ilo -näyttely Nykytaiteen museo Kiasmassa (Mannerheimin­aukio 2) 15.3.–28.7.

Kuka?

Iiu Susiraja


 Suomalainen kuvataiteilija, s. 1975.

 Varttui Turun 1970-luvun kerrostalolähiöissä Hepokullassa ja Nättinummessa.

 Valmistui maalariartesaaniksi vuonna 1996, tekstiiliartenomiksi vuonna 2005 ja kuvataiteilijaksi vuonna 2012 Turun taide­akatemiasta.

 Pitänyt parikymmentä yksityisnäyttelyä. Yhdysvalloissa näyttely New Yorkissa vuonna 2016 ja Los Angelesissa viime vuonna.

 Tänä vuonna teoksia on esillä gallerioissa muun muassa Suomessa ja Saksassa sekä Mäntän kuva­taideviikoilla.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Uutuusdokumentti sai ihmiset kaduille Ruotsissa: 47-vuotiaana traagisesti kuolleen Josefin Nilssonin kohtalo kuohuttaa

    2. 2

      Annalla on unelmiensa parisuhde, jonka ainut ongelma on, että mies on varattu – ”Ei se tietysti kivalta tunnu, mutta koen, että mies on vastuussa omista teoistaan”

      Tilaajille
    3. 3

      Tutkimus: Ihminen keksi jumalat vahtimaan moraalia, kun yhteiskunnat kasvoivat suuriksi

      Tilaajille
    4. 4

      Kansan suosikki pääministeriksi on Pekka Haavisto, Antti Rinteen suosio on heikompi kuin hänen puolueensa

    5. 5

      Suomen suosituin seksin­myynti­sivusto Sihteeri­opisto meni yllättäen kiinni netissä

    6. 6

      EU hyväksyi uudet digi­tekijän­oikeudet: ”Haluaisin lyödä Googlea ja Facebookia”

    7. 7

      Edes vauvamaha ei estä brittimediaa ilkeilemästä Meghan Marklelle – Entinen Hollywood-tähti joutuu käymään läpi saman prässin kuin prinsessa Diana ja moni muu

      Tilaajille
    8. 8

      Pettynyt Kalle Korhonen, 3, oli jo pillahtamassa itkuun, kun lähikaupan myyjät riensivät apuun

    9. 9

      Ylen tentin yllättävin hetki meni varmasti monelta ohi: Antti Rinne myönsi olleensa väärässä asiassa, jonka avulla hän kampesi Sdp:n johtoon

    10. 10

      Abiturientti Viivi Puskala pyöräili kaikessa rauhassa Mallorcalla, kun hänet värvättiin treenilenkin päätteeksi Luxemburgiin

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kevin Spaceyn lukiolaistyttöä riisuva perheenisä kaatoi monen kupin, mutta oikeasti hittielokuva American Beautysta piti tulla paljon pahempi

      Tilaajille
    2. 2

      EU hyväksyi uudet digi­tekijän­oikeudet: ”Haluaisin lyödä Googlea ja Facebookia”

    3. 3

      ”Orpo yritti purkaa tätä hoivapommia, mutta ei siinä oikein onnistunut” – Petteri Orpo väisteli kysymystä sitovasta hoitajamitoituksesta Ylen vaalitentissä

    4. 4

      Katariina Souri on yksi näiden vaalien kuumimpia julkkisnimiä, vaikka puolueelle tuli yllätyksenä hänen tiedenäkemyksensä – lääkekritiikki ja ketodieetti

    5. 5

      ”Epäilyttävien miesten” nähtiin piilottelevan jäte­säkkejä metsään Sipoossa – Poliisi sai kiinni kansainvälisen rikollisryhmän

    6. 6

      Suomen suosituin seksin­myynti­sivusto Sihteeri­opisto meni yllättäen kiinni netissä

    7. 7

      Noroviruskausi on nyt huipussaan eikä tautiin ole lääkettä: ”Se, että juo pelkkää vettä, on väärin”, kertoo asiantuntija

    8. 8

      Pettynyt Kalle Korhonen, 3, oli jo pillahtamassa itkuun, kun lähikaupan myyjät riensivät apuun

    9. 9

      Uutuusdokumentti sai ihmiset kaduille Ruotsissa: 47-vuotiaana traagisesti kuolleen Josefin Nilssonin kohtalo kuohuttaa

    10. 10

      Antti Rinne takelteli eilen, aiheutti hämmennystä Ylen vaalitentissä silmälaseillaan ja väitti Sdp:tä nuorison suosikkipuolueeksi – tässä parhaat palat giffeinä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      HS:n erikoisartikkeli vie Kiinan uiguuri­alueelle, missä historian käsittämättömin kontrolli­koneisto aivo­pesee ihmisiä ja ahdistelee toimittajaa joka askeleella

      Tilaajille
    2. 2

      Keskellä suomalaista metsää on pieni mökki, josta aukeaa näkymä ihmis­kunnan kohtaloon – Tässä on hiili­nielu, mutta onko siitä planeetan pelastajaksi?

      Tilaajille
    3. 3

      Junes Lokka on kutsunut itseään ”läpällä” rasistiksi, mutta saiko Johanna Vehkoo tehdä niin vakavissaan? Tätä pohdittiin tänään oikeudessa

    4. 4

      Trumpin entinen YK-lähettiläs sohaisi mehiläis­pesään arvostellessaan Suomen terveyden­huoltoa: ”Tiedätkö edes missä Suomi on?”

    5. 5

      ”Orpo yritti purkaa tätä hoivapommia, mutta ei siinä oikein onnistunut” – Petteri Orpo väisteli kysymystä sitovasta hoitajamitoituksesta Ylen vaalitentissä

    6. 6

      Jään uumenista nousee vihainen jätti – Siperian ikiroudassa ratkaistaan planeettamme kohtalo, ja nyt poromies Nikolai Tasmanovin rautakanki uppoaa liian syvälle

      Tilaajille
    7. 7

      Matkustajia nostettiin vinssillä korkeuksiin rajussa tuulessa – uusi video näyttää, miten merihätään joutuneen laivan pelastus­operaatio eteni Norjassa

    8. 8

      Helsinki vai Tšernobyl? Testaa, kuinka hyvin erotat Suomen pää­kaupungin ydin­tuhoalueesta

    9. 9

      Neljä vuotta KonMari-villityksen jälkeen: ”Överiksi meni”, sanoo yksi – mutta osalla elämä muuttui pysyvästi paremmaksi

      Tilaajille
    10. 10

      ”Vaikuttaa naurettavalta, että Suomi olisi maailman onnellisin maa” – Amerikkalais­media selvitti, miksi voitamme vertailut, ja totesi, että käytämme väärää sanaa

    11. Näytä lisää