Kulttuuri
Rakastetut karhukaverit Urpo ja Turpo löytyivät kirjailija Hannele Huovin lastenhuoneen lattialta
Keuruulle pääsee sympaattisen vanhanaikaisella taajamajunalla, joka lähtee Tampereelta. Päätepysäkillä on vastassa kirjailija Hannele Huovihttps://www.hs.fi/haku/?query=hannele+huovi.
Hän ajaa meidät mintunvihreän puutalon pihaan. Talossa on huoneita kolmessa kerroksessa. Kirjahyllyt kiertävät seiniä.
Pöytä on katettu kauniiksi. Keittiön nurkassa päivystää vaikuttavan kokoinen saniainen. Se näyttää merenalaiselta oliolta
”Kerran minusta tuntui, että se potkaisi minua”, Huovi sanoo ja virnistää.
Lusikoimme kasvissosekeittoa. Huovi kertoo lapsuudestaan, jonka hän arvelee liittyvän uravalintaansa.
”Kasvoin maalaistalossa. Aina oli aikaa keittää kahvit vieraille. Lapset eivät juurikaan osallistuneet kahvipöydän keskusteluihin, mutta pääsin kuulemaan paljon tarinoita.”
Huovin äiti ”lorutteli” paljon. Pieni Hannele oppi viikonpäivät ja kellonajat lorujen avulla.
”Olen jatkanut perinnettä ja päivittänyt sitä.”
Huovi on kirjoittanut yli 50 kirjaa, joista valtaosa on suunnattu vauvoille, lapsille ja nuorille. Hän on luonut rakastetut nallet Urpon ja Turpon, joiden seikkailuja on seurattu kirjojen lisäksi teattereissa ja televisiossa.
Tv-sarjan tunnuslaulu on kovan luokan korvamato: ”Urpo on karhu, Turpo on karhu, tää on tavallista karhun elämää…”
Huovin lapsuudessa erityistä oli, että hän sai käydä koulua. Isosisko ja -veli eivät päässeet opiskelemaan.
”Minä olin sillä tavalla hemmoteltu”, Huovi sanoo. ”Koulu ei ollut silloin mikään itsestäänselvyys, varsinkaan tytöille.”
Huovin suosikkiaine oli äidinkieli. Hän rupesi kirjoittamaan tarinoita ja lähetti niitä lehtiin ja kirjoituskilpailuihin.
Yliopistossa Huovi opiskeli suomen kieltä ja kirjallisuutta – ja vaikka mitä muuta. Sivuaineita kertyi, koska niiden määrää ei rajoitettu. Opinnoista tuli ”leveät muttei syvät”.
Opintojen lomassa Huovi aloitteli uraa radiotoimittajana. Se johtui äänistä. Ne ovat aina olleet Huoville tärkeitä.
”Saatoin innostua pisaran putoamisesta tai roskapussin kahahduksesta hirveästi.”
Viidentoista radiotyövuoden aikana Huovi oppi kirjoittamaan niin, että teksti sopii luettavaksi ääneen. Siitä on ollut hyötyä satukirjoja tehdessä.
Satujen pariin Huovin sysäsi eräs kommentti. Hän oli kouluvierailulla, jolle osallistui lastenkirjailija Kaija Pakkanenhttps://www.hs.fi/haku/?query=kaija+pakkanen. Pakkanen oli kuunnellut Huovin radiojuttuja ja kysyi, miksei tämä itse kirjoita kirjoja.
”Hän sanoi sen niin arkipäiväisesti, että uskoin, että se olisi mahdollista.”
Samoihin aikoihin Huovi jäi hetkeksi työttömäksi. Hän kokosi tekstejään, kirjoitti vähän lisää ja lähetti paketin kustantamo Gummerukseen. Gummerus vastasi myöntävästi.
Myöhemmillä kouluvierailuilla Huovi on puhunut siitä, miten merkityksellistä toisten antama palaute voi olla. Jos kaveri vaikkapa piirtää hyvin, se kannattaa sanoa ääneen. Ihminen voi olla sokea omalle osaamiselleen.
Huovin ensiteos, satu- ja runokirja Jos olet yksin ja salaa, ilmestyi vuonna 1979. Siitä alkoi pitkä taival kirjailijana.
”Minulla on ollut se tauti, kirjoittamisen vaiva”, hän sanoo.
Kirjojen tekeminen oli radiotyötä käytännöllisempi vaihtoehto silloin, kun Huovin neljä lasta olivat pieniä.
Huovi paljastaa syyn sille, että Urpo ja Turpo eivät kirjoissa koskaan poistu kotitalostaan.
”Se oli minun elämääni siihen aikaan.”
On Huovin Kuismahttps://www.hs.fi/haku/?query=kuisma-pojan ansiota, että Urpo ja Turpo ovat ylipäätään olemassa. Ne saivat alkunsa, kun Huovi siivosi lastenhuonetta ja poimi lattialta kaksi leikkikarhua.
Ne ovat Urpo ja Turpo, lapsi sanoi.
Huovi nauroi nimille ”kolmisen päivää”. Sitten hän alkoi kirjoittaa.
Huovi on tehnyt kirjoja myös aikuisille. Hänen viimeisin runokokoelmansa Spa – Kylpyjä julkaistiin vuonna 2011. Nyt voisi olla uuden kokoelman aika, Huovi arvelee. Projektista tulee todennäköisesti raskas.
”Aikuisille kirjoittaminen on itsensä auki repimistä. Lapsille kirjoittaessa sitä taas hoitaa itsensä kuntoon.”
Huovi on kirjoittanut aikuisille paitsi itsensä takia myös ”jotta olisi enemmän kanttia sanoa”. Jotta otettaisiin vakavasti.
Lastenkirjallisuutta ei ole pidetty oikeana kirjallisuutena, Huovi toteaa.
”Minulle ovat ihan kirjaihmisetkin sanoneet, että ’no nyt olet tehnyt oikean kirjan, kun olet kirjoittanut aikuisille’.”
Tässä maaliskuussa, Huovin 70-vuotissyntymäpäivän kynnyksellä, julkaistiin Hiiri mittaa maailmaa, joka sisältää 200 Huovin lastenrunoa vuosilta 1979–2019. Kyseessä on vain pieni otos Huovin tuotannosta.
”Minun piti valita kirjaan 600:sta runosta 200.”
Hän ajaa meidät mintunvihreän puutalon pihaan. Talossa on huoneita kolmessa kerroksessa. Kirjahyllyt kiertävät seiniä.
Pöytä on katettu kauniiksi. Keittiön nurkassa päivystää vaikuttavan kokoinen saniainen. Se näyttää merenalaiselta oliolta
”Kerran minusta tuntui, että se potkaisi minua”, Huovi sanoo ja virnistää.
Lusikoimme kasvissosekeittoa. Huovi kertoo lapsuudestaan, jonka hän arvelee liittyvän uravalintaansa.
”Kasvoin maalaistalossa. Aina oli aikaa keittää kahvit vieraille. Lapset eivät juurikaan osallistuneet kahvipöydän keskusteluihin, mutta pääsin kuulemaan paljon tarinoita.”
Huovin äiti ”lorutteli” paljon. Pieni Hannele oppi viikonpäivät ja kellonajat lorujen avulla.
”Olen jatkanut perinnettä ja päivittänyt sitä.”
Huovi on kirjoittanut yli 50 kirjaa, joista valtaosa on suunnattu vauvoille, lapsille ja nuorille. Hän on luonut rakastetut nallet Urpon ja Turpon, joiden seikkailuja on seurattu kirjojen lisäksi teattereissa ja televisiossa.
Tv-sarjan tunnuslaulu on kovan luokan korvamato: ”Urpo on karhu, Turpo on karhu, tää on tavallista karhun elämää…”
Huovin lapsuudessa erityistä oli, että hän sai käydä koulua. Isosisko ja -veli eivät päässeet opiskelemaan.
”Minä olin sillä tavalla hemmoteltu”, Huovi sanoo. ”Koulu ei ollut silloin mikään itsestäänselvyys, varsinkaan tytöille.”
Huovin suosikkiaine oli äidinkieli. Hän rupesi kirjoittamaan tarinoita ja lähetti niitä lehtiin ja kirjoituskilpailuihin.
Yliopistossa Huovi opiskeli suomen kieltä ja kirjallisuutta – ja vaikka mitä muuta. Sivuaineita kertyi, koska niiden määrää ei rajoitettu. Opinnoista tuli ”leveät muttei syvät”.
Opintojen lomassa Huovi aloitteli uraa radiotoimittajana. Se johtui äänistä. Ne ovat aina olleet Huoville tärkeitä.
”Saatoin innostua pisaran putoamisesta tai roskapussin kahahduksesta hirveästi.”
Viidentoista radiotyövuoden aikana Huovi oppi kirjoittamaan niin, että teksti sopii luettavaksi ääneen. Siitä on ollut hyötyä satukirjoja tehdessä.
Satujen pariin Huovin sysäsi eräs kommentti. Hän oli kouluvierailulla, jolle osallistui lastenkirjailija Kaija Pakkanenhttps://www.hs.fi/haku/?query=kaija+pakkanen. Pakkanen oli kuunnellut Huovin radiojuttuja ja kysyi, miksei tämä itse kirjoita kirjoja.
”Hän sanoi sen niin arkipäiväisesti, että uskoin, että se olisi mahdollista.”
Samoihin aikoihin Huovi jäi hetkeksi työttömäksi. Hän kokosi tekstejään, kirjoitti vähän lisää ja lähetti paketin kustantamo Gummerukseen. Gummerus vastasi myöntävästi.
Myöhemmillä kouluvierailuilla Huovi on puhunut siitä, miten merkityksellistä toisten antama palaute voi olla. Jos kaveri vaikkapa piirtää hyvin, se kannattaa sanoa ääneen. Ihminen voi olla sokea omalle osaamiselleen.
Huovin ensiteos, satu- ja runokirja Jos olet yksin ja salaa, ilmestyi vuonna 1979. Siitä alkoi pitkä taival kirjailijana.
”Minulla on ollut se tauti, kirjoittamisen vaiva”, hän sanoo.
Kirjojen tekeminen oli radiotyötä käytännöllisempi vaihtoehto silloin, kun Huovin neljä lasta olivat pieniä.
Huovi paljastaa syyn sille, että Urpo ja Turpo eivät kirjoissa koskaan poistu kotitalostaan.
”Se oli minun elämääni siihen aikaan.”
On Huovin Kuismahttps://www.hs.fi/haku/?query=kuisma-pojan ansiota, että Urpo ja Turpo ovat ylipäätään olemassa. Ne saivat alkunsa, kun Huovi siivosi lastenhuonetta ja poimi lattialta kaksi leikkikarhua.
Ne ovat Urpo ja Turpo, lapsi sanoi.
Huovi nauroi nimille ”kolmisen päivää”. Sitten hän alkoi kirjoittaa.
Huovi on tehnyt kirjoja myös aikuisille. Hänen viimeisin runokokoelmansa Spa – Kylpyjä julkaistiin vuonna 2011. Nyt voisi olla uuden kokoelman aika, Huovi arvelee. Projektista tulee todennäköisesti raskas.
”Aikuisille kirjoittaminen on itsensä auki repimistä. Lapsille kirjoittaessa sitä taas hoitaa itsensä kuntoon.”
Huovi on kirjoittanut aikuisille paitsi itsensä takia myös ”jotta olisi enemmän kanttia sanoa”. Jotta otettaisiin vakavasti.
Lastenkirjallisuutta ei ole pidetty oikeana kirjallisuutena, Huovi toteaa.
”Minulle ovat ihan kirjaihmisetkin sanoneet, että ’no nyt olet tehnyt oikean kirjan, kun olet kirjoittanut aikuisille’.”
Tässä maaliskuussa, Huovin 70-vuotissyntymäpäivän kynnyksellä, julkaistiin Hiiri mittaa maailmaa, joka sisältää 200 Huovin lastenrunoa vuosilta 1979–2019. Kyseessä on vain pieni otos Huovin tuotannosta.
”Minun piti valita kirjaan 600:sta runosta 200.”
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
Kuka?
Hannele Huovi
Syntyi 1949 Kotkassa, asuu Keuruulla Keski-Suomessa.
Toimittaja ja kirjailija.
Tunnetaan erityisesti lastenkirjoistaan. Luonut Urpo ja Turpo -karhukaksikon.
Teoksia julkaistu Suomen lisäksi esimerkiksi Saksassa, Japanissa ja Virossa.
Lukuisia palkintoja ja tunnustuksia, muun muassa Pro Finlandia -mitali ja lastenkulttuurin valtionpalkinto.
Perheeseen kuuluvat puoliso, neljä lasta ja kuusi lastenlasta – seitsemäs on tulossa.
Täyttää 70 vuotta tiistaina 19. maaliskuuta. Juhlii syntymäpäiviään lauantaina 23. maaliskuuta Keuruulla runomatinealla ja lastenkonsertilla, joihin on vapaa pääsy.
- Syntymäpäivät Seuraa
- Kirjallisuus Seuraa
- Lastenkulttuuri Seuraa
- Noora Vaarala Seuraa
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24