Kulttuuri
Lapsi kerää elämän hienoja juttuja itsemurhaa yrittäneelle äidilleen: Kaikki hienot jutut -monologi kertoo vak
Kaikki hienot jutut Kansallisteatterin Willensaunassa. Käsikirjoitus Duncan Macmillan yhteistyössä Jonny Donahuen kanssa. Ohjaus ja suomennos Mari Lehtonen ja Ilja Peltonen, käännöksen dramaturgia Eva Buchwald, lavastus työryhmä, pukusuunnittelu Saija Siekkinen, valosuunnittelu Aslak Sandström, äänisuunnittelu Olli Valkola. Esiintyjät Mari Lehtonen / Ilja Peltonen ja yleisö. ★★★
Brittiläisen näytelmäkirjailija Duncan Macmillanhttps://www.hs.fi/haku/?query=duncan+macmillan mukaan teatteri on parhaimmillaan interventio.
Macmillanin näytelmien hienous onkin niiden suorasukaisessa pureutumisessa kipeisiin aiheisiin. Muun muassa Keuhkot (2015) pohti ilmastonmuutosta lapsenhankinnan näkökulmasta ja Ihmiset, paikat ja esineet (2015) käsitteli huume- ja alkoholiriippuvuutta.
Keuhkot on nähty Kansallisteatterissa 2015 sekä Ihmiset, paikat ja esineet Turun Kaupunginteatterissa viime syksynä.
Varsinaiseksi hitiksi on kuitenkin noussut Macmillanin jo vuonna 2013 kirjoittama interaktiivinen monologi Kaikki hienot jutut (Every Brilliant Thing).
Itsemurhaa ja masennusta pohtivaa tragikoomista monologia on esitetty useissa teattereissa. Koomikkomestari Martti Suosalohttps://www.hs.fi/haku/?query=martti+suosalo on kiertänyt Suomen teattereita Pentti Kotkaniemenhttps://www.hs.fi/haku/?query=pentti+kotkaniemen ohjaamalla ja suomentamalla esityksellä Parasta elämässä viime vuoden alusta. Ruotsalaisessa teatterissa se nähtiin Dennis Nylundinhttps://www.hs.fi/haku/?query=dennis+nylundin tulkitsemana vuonna 2016.
Vakavasta aiheesta stand upia muistuttavin keinoin kertovan esityksen suosio lienee sen kyvyssä haastaa näyttelijä. Onhan aikamoinen työvoitto saada yleisö hyppysiinsä noin puolitoista tuntia kestävän monologin ajaksi niin, että se suostuu leikkiin mukaan esittämällä muutamia tarinan rooleja. Yleisö kun on näyttelijälle myös epävarmuustekijä, jonka reaktioita ei voi ennustaa.
Tästä epävarmuustekijästä pääroolissa vuorottelevat Ilja Peltonenhttps://www.hs.fi/haku/?query=ilja+peltonen ja Mari Lehtonenhttps://www.hs.fi/haku/?query=mari+lehtonen selviävät Kansallisteatterissa suvereenisti. Näyttelijät ovat myös itse suomentaneet näytelmän nimellä Kaikki hienot jutut.
Siinä lapsi kerää elämän hienoja juttuja itsemurhaa yrittäneelle äidilleen. Sellaisia kuin jäätelö, salaa uima-altaaseen pissaaminen ja vinyylilevyn kuunteleminen ensimmäistä kertaa. Listat ovat lopulta enemmän lapsen oma masennuksenestoprojekti.
Kun esimerkiksi Martti Suosalon tulkinta samasta näytelmästä korosti armoitetun monologimestarin koomisia kykyjä ja tarinan hahmojen karakterisointia, yltää Kansallisteatterin tulkinta aiheen pimeämmälle puolelle, sen Macmillanin mainostaman intervention suuntaan.
Ilja Peltonen korostaa esiintymisessään enemmän lapsen omaa masennusta vaikeassa perhetilanteessa, Mari Lehtosen tulkintaa värittää energinen läsnäolo, josta ei puutu myöskään herkkyyttä.
Willensaunaan syntyy lämmin, yhteisöllinen tunnelma, jota säestävät Macmillanin näytelmäänsä elimellisesti punomat jazz-klassikot.
Brittiläisen näytelmäkirjailija Duncan Macmillanhttps://www.hs.fi/haku/?query=duncan+macmillan mukaan teatteri on parhaimmillaan interventio.
Macmillanin näytelmien hienous onkin niiden suorasukaisessa pureutumisessa kipeisiin aiheisiin. Muun muassa Keuhkot (2015) pohti ilmastonmuutosta lapsenhankinnan näkökulmasta ja Ihmiset, paikat ja esineet (2015) käsitteli huume- ja alkoholiriippuvuutta.
Keuhkot on nähty Kansallisteatterissa 2015 sekä Ihmiset, paikat ja esineet Turun Kaupunginteatterissa viime syksynä.
Varsinaiseksi hitiksi on kuitenkin noussut Macmillanin jo vuonna 2013 kirjoittama interaktiivinen monologi Kaikki hienot jutut (Every Brilliant Thing).
Itsemurhaa ja masennusta pohtivaa tragikoomista monologia on esitetty useissa teattereissa. Koomikkomestari Martti Suosalohttps://www.hs.fi/haku/?query=martti+suosalo on kiertänyt Suomen teattereita Pentti Kotkaniemenhttps://www.hs.fi/haku/?query=pentti+kotkaniemen ohjaamalla ja suomentamalla esityksellä Parasta elämässä viime vuoden alusta. Ruotsalaisessa teatterissa se nähtiin Dennis Nylundinhttps://www.hs.fi/haku/?query=dennis+nylundin tulkitsemana vuonna 2016.
Vakavasta aiheesta stand upia muistuttavin keinoin kertovan esityksen suosio lienee sen kyvyssä haastaa näyttelijä. Onhan aikamoinen työvoitto saada yleisö hyppysiinsä noin puolitoista tuntia kestävän monologin ajaksi niin, että se suostuu leikkiin mukaan esittämällä muutamia tarinan rooleja. Yleisö kun on näyttelijälle myös epävarmuustekijä, jonka reaktioita ei voi ennustaa.
Tästä epävarmuustekijästä pääroolissa vuorottelevat Ilja Peltonenhttps://www.hs.fi/haku/?query=ilja+peltonen ja Mari Lehtonenhttps://www.hs.fi/haku/?query=mari+lehtonen selviävät Kansallisteatterissa suvereenisti. Näyttelijät ovat myös itse suomentaneet näytelmän nimellä Kaikki hienot jutut.
Siinä lapsi kerää elämän hienoja juttuja itsemurhaa yrittäneelle äidilleen. Sellaisia kuin jäätelö, salaa uima-altaaseen pissaaminen ja vinyylilevyn kuunteleminen ensimmäistä kertaa. Listat ovat lopulta enemmän lapsen oma masennuksenestoprojekti.
Kun esimerkiksi Martti Suosalon tulkinta samasta näytelmästä korosti armoitetun monologimestarin koomisia kykyjä ja tarinan hahmojen karakterisointia, yltää Kansallisteatterin tulkinta aiheen pimeämmälle puolelle, sen Macmillanin mainostaman intervention suuntaan.
Ilja Peltonen korostaa esiintymisessään enemmän lapsen omaa masennusta vaikeassa perhetilanteessa, Mari Lehtosen tulkintaa värittää energinen läsnäolo, josta ei puutu myöskään herkkyyttä.
Willensaunaan syntyy lämmin, yhteisöllinen tunnelma, jota säestävät Macmillanin näytelmäänsä elimellisesti punomat jazz-klassikot.
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24