Juha Siron vetävässä ja syvässä romaanissa perhe keskustelee ihmiskunnan kohtalonkysymyksistä

Romaani

Juha Siro: Yllämme kaartuva taivas. Like. 327 s.

Suomenkielinen proosakirjallisuus on viimeisen kymmenen vuoden aikana vaivihkaa irtautunut Suomi-nimisestä kartanreunasta, eivätkä päähenkilötkään aina kasva koivun ja tähden alla.

Kun kieli ja kulttuuri eivät käy aivan yhtä jalkaa, mielikuvitus hengittää vapaammin. Laura Lindstedtinhttps://www.hs.fi/haku/?query=laura+lindstedtin, Olli Jalosenhttps://www.hs.fi/haku/?query=olli+jalosen tai Heikki Kännönhttps://www.hs.fi/haku/?query=heikki+kannon palkittuja romaaneja lukiessa huomaa, että kirjallisuudella on tärkeämpiäkin tehtäviä kuin kansallinen itsetutkiskelu.

Juha Sirohttps://www.hs.fi/haku/?query=juha+siro on aiemmissa viidessä proosateoksessaan pitänyt päähenkilönsä suomalaisina, usein myös kiinni kotikaupunkinsa Tampereen savessa, mutta hengeltään kirjat ovat olleet eurooppalaisia taideromaaneja.

Uuden Yllämme kaartuvan taivaan päähenkilö, nimetön Poika, on samankaltainen ajelehtija kuin Siron aiemmatkin sankarit, mutta nyt panokset ovat ihmisen identiteettiä kovemmat.

Poika varttuu Berliinissä, 1920-luvun Weimarin tasavallan hyperinflaation oloissa. Hänen äitinsä toivottaa nousevan natsivallan tervetulleeksi vakauden lähteenä, kyynikko-isä taas ennustaa alusta lähtien katastrofia ja suursotaa.

Perheen sisäinen dialogi on tyyliteltyä: aamiaispöydässä ei riidellä tiskeistä, vaan ihmiskunnan kohtalonkysymyksistä. Raamatun tulkitsijoita ja kotitekoisia filosofeja hyppää esiin joka käänteessä.

Taiteilijahenkinen, mutta heikkotahtoinen poika ajautuu armeijan koulutukseen ja itärintamalle valokuvaamaan SS-joukkojen etenemistä kapteeni Halderin johtamaan ryhmään. Armeijan virallista kuolemankuria vapaamielisempi Halder antaa pojalle hieman liikkumavaraa ja ilmaisunvapautta.

Kapteeni uskoo, että pahuuden voittokululle ei yksittäinen ihminen voi mitään, vaan pelissä ovat kosmiset voimat: ”Vanhoissa kuvissa ja kaiverruksissa on esitetty ristiinnaulittu käärme. Sellainen johtaa yhdenvertaisuuteen Saatanan ja Kristuksen välillä, kapteeni sanoo ja kiertää korkin kiinni.”

Poika puolestaan vannoo, ettei koskaan unohda pienien asioi­den kauneutta, kun suuret aiheuttavat niin paljon tuhoa ja kärsimystä.

Kun kapteeni ammutaan tohjoksi väijytyksessä ja poika loukkaantuu, hän teeskentelee halvaantunutta ja pääsee takaisin saarrettuun, rikkinäiseen Berliiniin etsimään rakastettuaan raunioista.

Tarina on rakennettu 1900-luvun historian ja maailmankirjallisuuden päälle eräänlaisena synteesinä (lopussa on kattava kirjallisuusluettelo), mutta sen ilmeisin malli on amerikkalaisen Cormac McCarthynhttps://www.hs.fi/haku/?query=cormac+mccarthyn vuosisataa aiemmas sijoittuva länneneepos Veren ääriin. Sieltä löytyy nimetön, ajelehtiva päähenkilö sekä toteava, mutta runollinen kuvaus brutaalin tappajajoukon etenemistä kylästä toiseen.

Poliittisesti en koe vetoavana kertomustyyppiä, jossa sykliset voimat nappaavat sokeita ihmisjoukkoja mukaansa pimeyteen, mutta taiteessa sen tenhoa on vaikea kiistää.

Yhteistä McCarthyn merkki­teoksen kanssa on myös symboliikan ja mytologian vahva rooli, joka korostuu kirjan toisessa aikatasossa. Siinä ollaan keskellä vesipulan, yksityistämisen ja totaalisen valvonnan dystopiaa vuonna 2026 seuraamassa kolmen miehen matkaa halki autiomaan kohti pohjoista, ”Vyöhykkeelle”.

Raamatullinen skenaario ei kytkeydy ilmeisimmällä tavalla pääjuoneen, ja tiivis mutta täyteen pakattu teos jää hyvällä tavalla askarruttamaan.

Tosin potentiaalia olisi ollut myös kunnon upottavaan lukuromaaniin.

Siro aloitti uransa runoilijana vuonna 1998, ja tausta näkyy korostuneena herkkyytenä kielen vivahteille. Yllämme kaartuvassa taivaassa brutaali sisältö ei vaikuta eheään muotoon millään tavalla, mikä luo välillä kliinisen vaikutelman. Silti kyseessä on Siron vahvin ja kunnianhimoisin romaani.

Runoilijana hän vapautui modernismin minäkeskeisyydestä teoksessa Babel – Tampereen runot (2013) ja prosaistina hän on viimeistään nyt löytänyt kokoisensa aiheen.

Käsillä on parinkymmenen vuoden kirjailijantyön tiivistymä, vetävä mutta syvä.