Kulttuuri
Teinitytär kidnapataan kesken hääjuhlan kaksinkertaisen Oscar-voittajan draamassa, joka on pahimmillaan kuin e
Draama
Kaikki tietävät. Ohjaus Asghar Farhadi, pääosissa Penélope Cruz, Javier Bardem, Ricardo Darín. 133 min. K12. ★★★
Kaksi sukua kokoontuvat pieneen espanjalaiseen kylään juhlimaan häitä. Mukana ovat morsiamen isosisko Laura (Penélope Cruzhttps://www.hs.fi/haku/?query=penelope+cruz) lapsineen ja Paco (Javier Bardem), Lauran heila vuosien takaa.
Pitkä hääkohtaus on upeasti kuvattu ja lavastettu. Tunnelma on kuin parhaasta Hercule Poirot -murhamysteeristä, jossa ensin esitellään epäillyt, sitten rikos.
Rikos tapahtuu häiden jatkoilla. Lauran teini-ikäinen tytär Irene (Carla Camprahttps://www.hs.fi/haku/?query=carla+campra) katoaa ja Lauran puhelimeen ilmestyy viesti tuntemattomasta numerosta. Tytär on kidnapattu ja hänet tapetaan, mikäli perhe ei saa lunnaita kasaan.
Jos tuntee iranilaisen kahdesti Oscarilla palkitun Asghar Farhadin https://www.hs.fi/haku/?query=asghar+farhadinaiempia elokuvia, voi arvata, ettei Kaikki tietävät ole mikään Poirot-pähkinä. Farhadi on kiinnostunut ihmisten välisistä suhteista, muistoista ja menneisyyksistä – Menneisyys on erään hänen elokuvansa nimikin – ja niiden poikimista katkeruuksista.
Nytkin kidnappaus on keino kelata auki keskiössä olevan perheen sykkyräistä historiaa, joka kietoutuu Lauran ja Pacon välisen suhteen ympärille.
Vaikka elokuva esittelee pitkän rivin mahdollisia syyllisiä, Farhadi ei keskity niinkään trillerimekanismehin vaan ihmisten väliseen draamaan.
Parhaimmillaan Kaikki tietävät on ennen kuin mitään ikävää tapahtuu. Ensimmäiset puoli tuntia se kuplii ja hengittää. Ilmassa on odotusta.
Kun tytär kaapataan ja panokset kovenevat, elokuva muuttuu melodraamaksi. Tosielämän pariskunnan Cruzin ja Bardemin suihin kirjoitettu dialogi on pahimmillaan kuin espanjalaisesta saippuasarjasta, eivätkä dramaattisesti tarjoillut paljastukset aina hälvennä mielleyhtymää.
Juoni tuntuu niin mekaaniselta ja ylikirjoitetulta, että siitä on vaikea innostua. Hyvä kidnappausmysteeri vetää maton katsojan alta ainakin kerran. Kaikki tietävät ei siinä onnistu.
Suuri heikkous on tapa, jolla teemoja tuputetaan soppakauhalla, vaikka pipetti riittäisi. Menneeseen viitataan heti alussa. Kirkontornin kellon hammasrattaat raksuttavat ja ympärillä leijuu auringon kultaama pöly. Myöhemmin kelloon palataan, kun Irene vääntää sen viisarit uuteen uskoon.
New York Timesin kriitikko A.O. Scott huomautti https://www.nytimes.com/2019/02/06/movies/everybody-knows-review.htmlelokuvan olevan myös yksi niistä, joissa hahmot lausuvat elokuvan nimen ääneen https://slate.com/human-interest/2017/06/actors-say-the-title-of-the-movie-theyre-in-the-video-compilation.html– useaan otteeseen. Ikään kuin Farhadi ei luottaisi katsojan huomaavan eri tapoja, joilla nimen teema tarinassa toistuu.
Kaikki tietävät. Ohjaus Asghar Farhadi, pääosissa Penélope Cruz, Javier Bardem, Ricardo Darín. 133 min. K12. ★★★
Kaksi sukua kokoontuvat pieneen espanjalaiseen kylään juhlimaan häitä. Mukana ovat morsiamen isosisko Laura (Penélope Cruzhttps://www.hs.fi/haku/?query=penelope+cruz) lapsineen ja Paco (Javier Bardem), Lauran heila vuosien takaa.
Pitkä hääkohtaus on upeasti kuvattu ja lavastettu. Tunnelma on kuin parhaasta Hercule Poirot -murhamysteeristä, jossa ensin esitellään epäillyt, sitten rikos.
Rikos tapahtuu häiden jatkoilla. Lauran teini-ikäinen tytär Irene (Carla Camprahttps://www.hs.fi/haku/?query=carla+campra) katoaa ja Lauran puhelimeen ilmestyy viesti tuntemattomasta numerosta. Tytär on kidnapattu ja hänet tapetaan, mikäli perhe ei saa lunnaita kasaan.
Jos tuntee iranilaisen kahdesti Oscarilla palkitun Asghar Farhadin https://www.hs.fi/haku/?query=asghar+farhadinaiempia elokuvia, voi arvata, ettei Kaikki tietävät ole mikään Poirot-pähkinä. Farhadi on kiinnostunut ihmisten välisistä suhteista, muistoista ja menneisyyksistä – Menneisyys on erään hänen elokuvansa nimikin – ja niiden poikimista katkeruuksista.
Nytkin kidnappaus on keino kelata auki keskiössä olevan perheen sykkyräistä historiaa, joka kietoutuu Lauran ja Pacon välisen suhteen ympärille.
Vaikka elokuva esittelee pitkän rivin mahdollisia syyllisiä, Farhadi ei keskity niinkään trillerimekanismehin vaan ihmisten väliseen draamaan.
Parhaimmillaan Kaikki tietävät on ennen kuin mitään ikävää tapahtuu. Ensimmäiset puoli tuntia se kuplii ja hengittää. Ilmassa on odotusta.
Kun tytär kaapataan ja panokset kovenevat, elokuva muuttuu melodraamaksi. Tosielämän pariskunnan Cruzin ja Bardemin suihin kirjoitettu dialogi on pahimmillaan kuin espanjalaisesta saippuasarjasta, eivätkä dramaattisesti tarjoillut paljastukset aina hälvennä mielleyhtymää.
Juoni tuntuu niin mekaaniselta ja ylikirjoitetulta, että siitä on vaikea innostua. Hyvä kidnappausmysteeri vetää maton katsojan alta ainakin kerran. Kaikki tietävät ei siinä onnistu.
Suuri heikkous on tapa, jolla teemoja tuputetaan soppakauhalla, vaikka pipetti riittäisi. Menneeseen viitataan heti alussa. Kirkontornin kellon hammasrattaat raksuttavat ja ympärillä leijuu auringon kultaama pöly. Myöhemmin kelloon palataan, kun Irene vääntää sen viisarit uuteen uskoon.
New York Timesin kriitikko A.O. Scott huomautti https://www.nytimes.com/2019/02/06/movies/everybody-knows-review.htmlelokuvan olevan myös yksi niistä, joissa hahmot lausuvat elokuvan nimen ääneen https://slate.com/human-interest/2017/06/actors-say-the-title-of-the-movie-theyre-in-the-video-compilation.html– useaan otteeseen. Ikään kuin Farhadi ei luottaisi katsojan huomaavan eri tapoja, joilla nimen teema tarinassa toistuu.
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24