Kulttuuri

Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen kävi katsomassa itsestään kertovan teatteriesityksen ensi kertaa, ja nauroi välillä niin että kyyneleet virtasivat

Tahto-näytelmä esittää Saarisen kilpailuviettinsä kaiken muun elämässä ohittavana voimana. Miltä tuntui katsella vaikeitakin kohtauksia, jotka ovat tapahtuneet kerran itselle?

”Onko se Saarinen? Onhan se se!”

”Hyvä Aikku!”

Huutoja ja kuiskuttelua kuuluu sieltä täältä Helsingin kaupunginteatterin lämpiöstä sekä pienen näyttämön täpötäydestä katsomosta.

Sifonkimekkoon ja korkokenkiin pukeutunut Aino-Kaisa Saarinen nyökkäilee hymyillen tervehdyksille samalla kun hakeutuu miehensä Tom Gustafssonin, parhaan ystävänsä Sanna Mantereen sekä näytelmän kirjoittajan, Aina Bergrothin kanssa istumapaikoilleen kolmannessa rivissä.

Alkamassa on Saarisesta kertovan Tahto-näytelmän 18. esitys. Se kertoo maastohiihtäjäksi kasvaneen sisukkaan naisen tarinan lapsuudesta aina menestyksekkään kilpauran lopettamiseen. Väliin mahtuu vaikuttava määrä sinnikkyyttä, tahdonvoimaa, voittoja ja pettymyksiä. Ja huumoria!

Saarinen on 15 arvokisamitalillaan yksi menestyneimpiä suomalaisia urheilijoita, mutta menestys ei tullut helposti, eikä hänen suorapuheisuutensa herättänyt yksinomaan ihailua. Se näkyy näyttämölläkin.

Aino-Kaisa Saarinen näkee itsestään tehdyn esityksen nyt ensimmäistä kertaa. Ensi-ilta oli tammikuussa yhtä aikaa nuorten hiihdon MM-kisojen kanssa, ja Salpausselän kisojen pääsihteerinä elokuussa aloittanut Saarinen toimi Lahden kilpailuissa uudessa roolissa, josta ei voinut livetä teatteriin.

”Olisin hirveästi halunnut tulla tänne silloin. En ole koskaan ollut missään ensi-illassa, ja muutenkin olen enemmän teatteri- kuin elokuvaihminen. Oli silti hyvä vetää välissä vähän henkeä, koska nyt tuntuu ihanalta istua tässä.”

Pekka Holopaisen samannimisestä kirjasta innoituksensa saanut Tahto (Teos, 2016) perustuu ennen kaikkea keskusteluihin, joita näytelmän käsikirjoittaja Aina Bergroth kävi Saarisen kanssa viime kesänä.

Bergroth sanoo halunneensa näyttää Saarisen ihmisenä ja käsitellä näytelmän kautta yleisesti tunnistettavia asioita, kuten motivaatiota. ”Näyttääkö kunnianhimo erilaiselta, kun keskushenkilönä on nainen”, hän pohtii edelleen.

Niin Aino-Kaisa kuin hänen miehensäkin saivat lukea tekstin ja kommentoida sitä ennen kuin näytelmä luovutettiin teatterille. Muutoksia tehtiin vain vähän, vaikka toisinkin olisi voinut käydä.

Tahto ei anna Saarisesta pelkästään mairittelevaa kuvaa. Teos esittää hänen kilpailuviettinsä kaiken muun elämässä ohittavana voimana ja väittää monien huippu-urheilijoiden olevan egoisteja ja narsisteja.

”Niin kuin taiteilijoidenkin”, Bergroth huomauttaa.

Samalla näytelmä näyttää Saarisen epävarmana, ajoittain epäluuloisenakin, ja valmentajastaan riippuvaisena.


Valokeila osuu myös Aino-Kaisa Saarisen perheenjäseniin sekä Saarisen ja toisen suomalaishiihtäjän, Virpi Kuitusen, jännitteisiin väleihin. Teatterikriitikko Laura Hallamaa kirjoitti HS:n viiden tähden arvostelussaan näistä jännitteistä ”draaman kannalta äärimmäisen mielenkiintoisena suhteena”:

”Kollegat, saman valmennustiimin jäsenet mutta myös veriset kilpakumppanit, joille molemmille kelpaa vain voitto. Keijukaisen keveä Virpi on kuin luotu hiihtoon. Aino-Kaisan vipuvarret taas ovat niin sanotusti lyhyet ja hiihto pikemminkin runttaamista. Molemmat paistattelevat maailman kärjessä, molemmilla on sama valmentaja. Mutta tässäkin tiimissä Aino-Kaisa jää kakkoseksi. Siihen hän on tottunut. Olemaan elämässä toistuvasti se toinen, ainakin tämän tulkinnan mukaan.”

Arvostelun lopussa Hallamaa heittää ilmoille monia katsojiakin pohdituttaneen kysymyksen: Mikä on totta, mikä tulkintaa?

Yleisö taputtaa. Esitys päättyy. Aino-Kaisa Saarisen päällimmäinen tunne on, ehkä yllättäen, ilo.

”Vaikka näytelmä on fiktiivinen, siinä on myös paljon sitä, mitä oikeasti olen. Tunnistin kyllä itseni”, Saarinen sanoo.

Esityksen aikana näytti siltä kuin Saarinen olisi hymyillyt lähes koko ajan.

Kohtauksessa, jossa Aino-Kaisa menee marjametsään yhdessä kaksossiskonsa sekä vanhempiensa kanssa ja kerää ämpärien jälkeen myös takinhihat, huput ja hyttyspäähineet täyteen karpaloita, Saarinen ja hänen miehensä Tom Gustafsson nauravat niin, että kyyneleet valuvat pitkin poskia.

Saarinen kertoo, että hänen kahdeksankymppiset vanhempansa poimivat edelleen 800 litraa metsämarjoja joka kesä.

”Iskä poimii ensin sellaisen suojavyöhykkeen suon ympäri, jotta näyttäisi siltä kuin alueella ei olisi marjan marjaa. Seuraavina päivinä hän poimii sitten suon tyhjäksi, ja 500 litran pakastimet ovat syksyn tullen aina piripinnassa.”

Vanhemmat näkivät Tahto-esityksen tuoreeltaan. ”Äiti totesi ensi-illan jälkeen, että hyvä oli näytelmä, kun iskäkään ei nukahtanut.”

Ennen esitystä Saarinen arveli, että voisi kenties liikuttua jostain illan aikana. Niin kävi.

”Herkistyinkin niissä voittokohdissa, koska sen tietää ja tuntee yhä kropassaan, miten paljon palkintopallille nouseminen vaatii. Kun Maamme-laulu soi, se on hetki, jota varten on tehty ihan hirveästi töitä”, hän toteaa.

Ensimmäistä kertaa näin kilpaurheilijauransa päätyttyä Saarinen seurasi tänä talvena itse arvokisoja kotisohvalta ja luki kilpailuista kirjoitettuja lehtijuttuja.

”Olenkin oikeastaan vasta nyt tajunnut, miten valtavia tunteita hiihto suomalaisissa herättää.”

Väliajalla kaksi varttuneempaa herraa, joista yksi esittäytyy Honkavuoren Hiihdoksi ja toinen Pyhäjärven Pohdiksi, käy Saarisen luona pyytämässä nimikirjoituksen esityksen käsiohjelmaan.

Miten uskottavasti Tahto kuvaa huippu-urheilua?

Aino-Kaisa Saarinen sanoo uskovansa, että esityksen kautta on helpompi ymmärtää, millaisessa kontekstissa urheilija tekee työtään, ja miten pienestä onnistuminen voi olla kiinni. Huippu-urheilijan elämässä kaikki on alisteista urheilulle, niin arki kuin ihmissuhteetkin.

”Yksilöurheilija kilpailee periaatteessa aina jotakuta toista vastaan, mutta itse asiassa se pahin kilpakumppani voikin olla avain menestykseen. Kova kamppailu joukkueen sisällä ei ole aina kivaa, mutta se melkein pakottaa tekemään tulosta.”

Saarinen myöntää olleensa verisen kateellinen sekä kaksoissisarelleen että kanssavalmennettavalleen Virpi Kuituselle. Sen verran monta haastattelua hän lienee aiheesta jo antanut, että pohdinta vaikuttaa äärimmäisen rauhalliselta.


”Totesin, että tuo on parempi, otanpa mallia, teen tämän hyvin ja jossain vaiheessa voin olla vielä parempi. Halu voittaa auttaa pääsemään tavoitteeseen. Minusta kateus on urheilussa vain positiivista, eteenpäin puskeva voima.”

Huippu-urheilu on työtä eikä kaikista työkavereista koskaan tule sydänystäviä, Saarinen jatkaa.

”Koimme varmaan monet asiat ja tilanteet ja keskinäisen suhteemmekin Virpin kanssa eri tavalla. Mutta oliko joku oikeassa, en osaa sanoa.”

Kun näyttämöllä sanotaan, että ”Tavallaan on hienoa olla toinen”, Aino-Kaisa Saarinen nauraa katsomossa ääneen.

”No se vain ei ole niin!”

Miltä tuntuu seurata näyttämöllä asioita, jotka ovat tapahtuneet itselle?

Onhan tämä erikoinen kokemus, Saarinen myöntää. Samaan aikaan kun katsoo näyttämön tapahtumia, näkee mielessään myös todelliset tilanteet.

”Vaikka näytelmä ampuukin jossain kohdissa yli, sitä treenien ja kilpailuiden kovuutta ja tuskaa ei ole mahdollista avata tai kuvata niin, että kukaan muu ikinä ymmärtäisi, miltä se todellisuudessa tuntui.”

Esityksessä nähdään sellainenkin kohtaus, jossa näytelmän hahmot ensin palvovat palkittua hiihtäjää ja seuraavassa hetkessä upottavat häneen hampaansa. Saarinen muistelee, miltä tuntui puskea mäen laelle ja eteenpäin, vaikka oli jo likimain tiedoton.

”Muuta ei voi kuin uskoa itseensä. Jos minä en usko, kuka sitten? Siksi otin tavaksi tiukassa paikassa muistuttaa itselleni: ’Minä. Olen. Aino-Kaisa Saarinen!’”


Entä miltä tämä kaikki näyttää Saarisen läheisille?

12-vuotiaasta saakka Aino-Kaisan tunteneen Sanna Mantereen mukaan Tahto tuo monipuolisesti esiin ystävän ”tahtopuolen ja ihmisen sen kaiken takana”.

Erityisen koskettavaa Mantereen mielestä oli se, miten voimakkaasti Sisko (johon on näytelmässä yhdistetty sekä Saarisen kaksossisko Maija että kaksi muuta sisarta) elää mukana voiton tunnelmissa.

”Miten upeasti näyttelijät esittivätkään Aikkua ja Maijaa, ihan pään asentoja myöten. Välillä tuli tunne, että siellä lavalla olettekin te itse!”

Saarisen puoliso Tom Gustafsson sanoo liikuttuneensa heti esityksen alussa.

”Se oli niin yllättävää, nähdä Aino-Kaisa siinä videolla puhumassa omana itsenään ja kuitenkin teatterissa. Mutta sitten siihen tottui.”

”Näytelmä antaa ehkä totuudenmukaisemman ja inhimillisemmän kuvan Aino-Kaisasta kuin kirja, vaikka kirja olikin ikään kuin totta ja näytelmä fiktiota.”

Teatteri hiljenee. Palkintopallien glamour ja hiihtolatujen vihollisuudet puretaan lavasteiden mukana.

Aino-Kaisa Saarinen toteaa arvostavansa urheilijan työtä aikaisempaakin enemmän lopetettuaan oman uransa viime keväänä.

”Kilpaurheilu on pahimmillaan raastavaa ja kauheaa. Pientenkin asioiden on oltava koko ajan kontrollissa – treenin ja levon ja painon ja ihan kaiken.”

Lopettaminen otti koville, mutta tavallinen elämä tuntuu Saarisen mukaan uskomattoman ihanalta.

”Voiko ihmisellä olla mitään parempaa kuin että saa asua kotona, nukkua omassa sängyssä ja elää kello 8–16-rytmissä? Nyt minulla on uusi työ ja uusi identiteetti, eikä aikaa tai voimia miettiä, haluaisinko vielä hiihtää kilpaa.”

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Kun Pirkko Lahti luennoi, tila loppuu kesken ja yleisö haltioituu – psykologi laati kymmenen väitettä hyvästä elämästä, jotka jokaisen tulisi esittää itselleen

      Tilaajille
    2. 2

      Alamäkipyöräilyn suosio kasvaa nopeasti: Espoossa laskettelukeskukseen raivattiin viisi rataa, joista helpoimman ”pystyy ajamaan Alepa-fillarilla”

    3. 3

      Helsingin edustalla on saari, jossa aika on pysähtynyt vuoteen 1952: ”Emme seuraa trendejä”

    4. 4

      HS-raati löysi viiden tähden Suomi-siiderin ja tyrmäsi ison panimon tekeleen saippuaiseksi limuksi

      Tilaajille
    5. 5

      Suomalaisnainen viestissään Isis-leiriltä: Naisia ja lapsia viedään vankilaan

    6. 6

      Hampaidenpesu muistuttaa elintärkeästä rutiinista, joka unohtuu herkästi lomalla

    7. 7

      Makkarakeisari Veijo Votkin järkyttyi 1969 niin pahasti, että ura oli tyssätä heti alkuunsa: ”Hallissa tapettiin päivässä 600 sikaa, pari sataa nautaa ja vähän muita päälle”

    8. 8

      Suomi vetää EU-puheen­johtajuuden säästö­budjetilla: Kuluista leikattiin 20 miljoonaa euroa, vieraille tarjotaan hana­vettä eikä avajais­gaalaa järjestetä

    9. 9

      Keskellä Helsingin kallista ja haluttua omakotialuetta on rapistunut jo vuosikausia kaksi autiotaloa, jotka omistaa sama ihminen

    10. 10

      Kuvia Helsingistä: Emilia Kangas­luoma kuvasi selfieitä ottavia turisteja

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Keskellä Helsingin kallista ja haluttua omakotialuetta on rapistunut jo vuosikausia kaksi autiotaloa, jotka omistaa sama ihminen

    2. 2

      Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörätielle pysäköidystä poliisiautosta ja päätyi putkaan: Poliisi kadotti lomakkeen ja vapautui vastuusta

    3. 3

      Helsingin edustalla on saari, jossa aika on pysähtynyt vuoteen 1952: ”Emme seuraa trendejä”

    4. 4

      Britney Spears oli yhtä aikaa paheellinen ja neitseellinen – 20 vuotta sitten synnytetty tähti ei ole koskaan ollut vapaa ja nyt hänen vointinsa huolestuttaa monia

      Tilaajille
    5. 5

      Yhdysvaltain superrikkaat julkaisivat avoimen kirjeen presidenttiehdokkaille: ”Verottakaa meitä enemmän”

    6. 6

      Poliisi selvittää tapausta, jossa mies etsii You­tubeen ladatulla videolla seuraa Suvi­seuroille ala­ikäisistä tytöistä

    7. 7

      Pahasta työuupumuksesta toipuminen voi viedä vuosia, mutta sen voi ehkäistä, jos tunnistaa oireet ajoissa

    8. 8

      Maapallo lähestyy ”ilmasto­apartheidia”, varoittaa YK:n asian­tuntija

    9. 9

      Suomalaisnainen viestissään Isis-leiriltä: Naisia ja lapsia viedään vankilaan

    10. 10

      Viisi opiskelupaikan Oulun yliopistossa jo saanutta hakijaa menetti paikkansa väärin tallennettujen tietojen takia

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Särkynyt mieli pyrki raivoisasti eteenpäin, mutta lopulta se törmäsi seinään – Touko Aalto kertoo hetkestä, johon elämä ja ura pysähtyivät

      Tilaajille
    2. 2

      Yhdestä vahinko­vilautuksesta räjähti musiikki-ilmiö, joka hakee vertaistaan – Näin nousi ja hiipui artisti nimeltä Kikka

      Tilaajille
    3. 3

      Keskellä Helsingin kallista ja haluttua omakotialuetta on rapistunut jo vuosikausia kaksi autiotaloa, jotka omistaa sama ihminen

    4. 4

      Aamupuuro on luultua huonompi aamupala

      Tilaajille
    5. 5

      Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörätielle pysäköidystä poliisiautosta ja päätyi putkaan: Poliisi kadotti lomakkeen ja vapautui vastuusta

    6. 6

      Asuntolainat, palkat, säästöt, sijoitukset: Nolla­korkojen maailmasta on tulossa uusi normaali, ja se jakaa meidät voittajiin ja häviäjiin

      Tilaajille
    7. 7

      75 vuotta sitten puna-armeija hioi huippuunsa strategian, jolla Venäjä on järkyttänyt maailmaa kerta toisensa jälkeen

    8. 8

      Helsingin koillisella laidalla asuu ryhmä miehiä, jotka ovat omistaneet elämänsä siniselle jumalalle

    9. 9

      HS:n erikoisartikkeli kertoo, miten Kaapo Kakosta varttui kenties historian lahjakkain suomalainen jääkiekkoilija

    10. 10

      U. Pekka Kinnunen on kuvannut karhujen yksityis­elämää vuosi­kymmenten ajan – HS:n erikois­artikkeli vie ainut­laatuiselle matkalle metsiemme valtiaan elämään

      Tilaajille
    11. Näytä lisää