Kulttuuri

Belgiassa moni olisi edelleen halunnut vaieta afrikkalaisten alistamisesta – uudelleen avattu museo paljastaa hirveän totuuden rasistisesta riistosta

Belgian Afrikka-museon avaaminen uudelleen avasi myös menneisyyden haavoja. Siirtomaa-ajan historia on vaikea aihe Belgiassa, mutta ei se ole helppo muuallakaan.

Bryssel

Matka Kongon ja Belgian tuskalliseen yhteiseen historiaan alkaa pitkästä käytävästä jonka seinällä, valtavan yhdestä puusta koverretun mustan kanootin vieressä, lukee ”Kaikki menee ohi, paitsi menneisyys”.


Se kuulostaa afrikkalaiselta sananparrelta, varsinkin kun paikka on Belgian Afrikka-museo, ja teksti on seinällä myös swahiliksi ja lingalaksi, jotka ovat kaksi Kongon kielistä.

Lähde on kuitenkin belgialainen sotaoikeuksiin ja totuuskomissioihin erikoistunut emeritusprofessori Luc Huyse.

Hänen kaltaisilleen osaajille olisi nyt käyttöä, kun Belgiassa läpivalais­taan pienen eurooppa­laisen valtion ja etenkin sen kuninkaan Leopold II:n tekoja koko Euroopan kokoisessa afrikkalaisessa maassa.

Menneisyys palasi Belgiassa voimalla joulukuussa, kun viisi vuotta suljettuna ollut Afrikka-museo, virallisemmin Kuninkaallinen Keski-Afrikan museo, avattiin uudelleen Leopoldin rakennuttamassa linnassa Tervurenissa, Brysselin laidalla.

Arviot museon ainutlaatuisista ja valtavista kokoelmista ovat olleet ylistäviä, mutta siirtomaakauden historian esittämisestä ei löydy sopua. Toisia suututtaa se, että Belgian teoista Kongossa kerrotaan suuressa museossa vain yhdessä salissa. Osalle belgialaisista pienikin tila tilinteolle menneisyyden kanssa on edelleen liikaa.

Kuningas Leopold II:n yksinvallan ja sitä seuranneen Belgian valtion siirtomaavallan päättymisestä Kongossa on kulunut ensi vuonna täydet 60 vuotta. Leopold ja Belgia hallitsivat Kongoa vuosina 1885–1960. Myös Ruanda ja Burundi olivat Belgian alusmaita 1916–1962.

Vasta nyt kansallinen tarina isällisen lempeästi kongolaisia suojelleesta ja sivistäneestä Belgiasta on aidosti väistymässä. Tilalle nousee karu kertomus Kongon luonnonvaroja rohmunneesta kolonialismista, jonka ensimmäisinä vuosikymmeninä alkuperäisväestön surmaaminen ylsi useiden luonnehdintojen mukaan kansanmurhan tasolle.

Kyseessä on kamppailu kahden kansa­kunnan ja samalla laajemmin Euroopan ja Afrikan keskinäi­sestä historiasta. Harva on seurannut tätä kamppailua niin läheltä ja niin pitkään kuin Guido Gryseels. Hän on ollut tapahtumien keskipisteessä Afrikka-museon johtajana vuodesta 2001.

Sillä aikaa kun museossa tehtiin sen sulkemisen vuosina laajoja rakennustöitä, oli Gryseelsillä edessään visaisempikin tehtävä.


”Miten koota esitys tämän päivän Afrikasta rakennukseen, joka on niin täysin siirtomaavallan leimaama?” hän muotoilee haasteensa. ”Pysyvä näyttely ei ollut muuttunut 50–60 vuoteen. Se oli edelleen kuvaus Afrikasta ennen siirtomaakauden päätymistä. Se oli viimeinen muuntamaton kolonialistinen näyttely.”

Leopold II rakennutti palatsinsa Tervureniin nimenomaan juhlistamaan omaa valtaansa Kongossa, ja viesti on kaiverrettu niin syvälle linnan seiniin, ettei sitä voi poistaa. Leopoldin vaakunan kaksinkertainen L-kirjain toistuu koristeissa 45 kertaa.

Palatsin kupolisalissa kullatut veistokset esittävät edelleen, miten Belgia toi Kongoon sivistyksen, turvallisuuden, hyvinvoinnin ja oikeuden. Ne hallitsevat tilaa, vaikka vastapainoksi saliin on tuotu kongolaisen Aimé Mpanen vaikuttava puinen teos Uusi henki, eli Kongon nousu.


Kiistely näyttelyn suunnasta on kestänyt 15 vuotta eli kolme kertaa niin kauan kuin varsinainen remontti. Vuonna 2014 perustettiin kuuden afrikkalaistaustaisen asiantuntijan ryhmä neuvomaan museon uudistuksessa. Yksi sen jäsen on Bozar-taidemuseon Afrikka-osastoa ohjaava Ayoko Mensah.

”Jotkut halusivat säilyttää museon symbolina sille, mitä on ollut. Toiset halusivat aivan uuden museon”, kuvailee Mensah. Hänen mukaansa tulos on kompromissi, jossa kuultiin lopulta myös afrikkalaisia näkemyksiä.


Tärkeintä on, että museo on ylipäätään saatu avattua, arvioi vuorostaan Pierre Kompany, joka on Brysselin alueen Ganshorenin kunnan pormestari. Hän on Belgian ensimmäinen musta pormestari ja aktiivinen keskustelija Kongon ja Belgian suhteista. Häntä kuullaan myös siksi, että hän on Belgian kuuluisimman jalkapalloilijan Vincent Kompanyn isä.

”Sanon kongolai­sille ja belgialai­sille: lakatkaa tappelemasta. Kongolais­ten pitää tietää, että meillä on nyt museo Euroopassa”, hän painottaa.

Afrikka-­museon suhteellisen vaatimattoman hallintorakennuksen ikkunasta näkyy itse päärakennus, upea palatsi, joka Leopold rakennutti maailmannäyttelyä varten vuonna 1887.


Oma siirtomaa Afrikassa oli pakkomielle Leopoldille. Se oli melkoista suuruudenhulluutta, kun ottaa huomioon, että Belgia oli heikko puskurivaltio Ranskan ja Saksan välissä, ja oli tullut itsenäiseksi vasta vuonna 1830. Kongo on 77 kertaa Belgian kokoinen alue.

Leopoldin tärkein apuri oli amerikkalaistunut walesilainen tutkimusmatkailija ja journalisti Henry Morton Stanley, joka muistetaan parhaiten hänen David Livingstonelle Tanganjikajärven rannalla vuonna 1871 esittämästään kysymyksestä ”Tohtori Livingstone, otaksun?”

Itse asiassa Stanley todennäköisesti keksi kysymyksen jälkikäteen. Se kuitenkin pitää paikkansa, että hän kartoitti Kongojoen 1870-luvulla ja perusti seuraavalla vuosikymmenellä Leopoldin laskuun alueelle joukon kauppa-asemia. Niillä Leopold perusteli väitteensä, että Kongon alue oli hänen tehokkaassa valvonnassaan.


Kun Euroopan maat pilkkoivat Afrikan keskenään siirtomaiksi vuonna 1885, sai Leopold Kongon lopulta itselleen, kirjaimellisesti. Muodollisesti Kongoa hallitsi kulissijärjestö nimeltä Association Internationale du Congo, mutta Kongon alue, ja kaikki mikä siellä sijaitsi, oli Leopoldin omaisuutta.

”Hän allekirjoitti Kongoa koskeneet päätökset kahdesti”, kertoo Gryseels, yhteen nurkkaan Belgian kuninkaana ja toiseen Kongon omistajana.

Leopold lupasi, ettei Kongosta koituisi kuluja Belgian valtiolle, että siitä tulisi kansainvälinen vapaakauppa-alue ja että hän tukahduttaisi arabien ja afrikkalaisten muslimien harjoittaman orjakaupan.

Lupaukset rahoituksesta ja vapaakaupasta Leopold rikkoi melko nopeasti. Orjakaupan tilalle tuli orjuuden kaltainen pakkotyö, kun afrikkalaiset keräsivät henkensä uhalla Leopoldin yhtiölle ensin norsunluuta ja seuraavassa vaiheessa kumia ilman minkäänlaista korvausta.

Rahat tulivat Leopoldin kassaan, ja niillä hän rakensi Tervurenin linnan.

Sillä välin kansat ja heimot Kongossa alkoivat hajota, ja väkivalta kiihtyi. Niskuroinnin hinta oli kuolema.

”Kaksi vartijaa - - otti kiinni isoisäni Iselunyakon koska hänen kumikorinsa ei ollut kyllin täysi. He pudottivat hänet kaivoon ja polkivat hänet jalkoihinsa. Siihen hän kuoli. Kun näytimme ruumiin valkoiselle miehelle, hän sanoi: hyvä, hänen kuminkeruunsa loppui, ja siksi hänen elämänsä loppui.”


Sitaatin kirjasi lähetystyöntekijä vuonna 1904, ja se löytyy belgialaisen tutkijan ja kirjailijan David van Reybroukin kirjasta Kongo, joka on käännetty myös suomeksi (Siltala 2013).

Leopoldin vallan aiheuttamien kuolonuhrien määrää ei voi varmuudella osoittaa, mutta yksi kiistelty luku on kymmenen miljoonaa. Väkivalta on joka tapauksessa niin hirvittävää, että se herätti siirtomaakaudellakin kansainvälisen vastalausemyrskyn.

Vuonna 1908, vuosi ennen Leopold II:n kuolemaa, Kongo siirtyi häneltä Belgian hallituksen alusmaaksi.

Belgialaisessa tilinteossa vedetään usein raja, jossa kaikki julmuudet pannaan Leopoldin piikkiin ja Belgian hallitus vapautetaan vastuusta. Myös Gryseelsin arvioissa aikakausilla oli suuria eroja.

”Belgia ei halunnut Kongoa. Belgia todella yritti tehdä siitä kolonialismin mallimaan”, sanoo Gryseels, mutta ei lähde puolustamaan kolonialismia. ”Se perustui sotilaalliseen miehitykseen, luonnonvarojen riistämisen ja rasistiseen tai vähintään autoritaariseen hallintoon”.

Taloudellisesti painopiste siirtyi norsunluusta ja kumista valtaviin mineraalivaroihin, jotka ovat edelleen Kongon siunaus ja kirous. Maa siirtyi rahatalouteen, kun pakkotyöstä maksettiin jo jonkin verran palkkaa.

Konservatiivisimmissa kannanotoissa uudelleen avattuun museoon ei kuitenkaan ainoastaan puolusteta Belgian siirtomaavaltaa vaan myös Leopold II:n toimia.

”Olemme skandalisoituneita siirtomaakauden esitystavasta. Museon johto on valitettavasti syvästi jakautunut koskien monarkian roolia. Ideologit selvästi voittivat. Se on aidosti häpeällistä koska Belgian maine on kielteisesti vahingoittunut”, kirjoitti Belgian siirtomaavallan mainetta vaalivan järjestön Uromen entinen johtaja André Schorochoff vastauksessaan brittilehti The Guardianin kirjoitukseen museon auetessa joulukuussa.

Siirtomaavallan puolustajien rivit Belgiassa harvenevat, mutta heillä on yhä vaikutusvaltaa.

”Konservatiivisilla ihmisillä on edelleen paljon valtaa museossa. Se on liittovaltion instituutio ja se on kytköksissä kuningashuoneeseen”, sanoo Mensah, joka on itse taustaltaan togolainen ja ranskalainen.

Gryselsille Mensah antaa kuitenkin hyvän arvosanan: ”Hän avasi museon ovet afrikkalaiselle diasporalle ja otti paljon riskejä.”


Kolonialismin puolustajat vetoavat Belgian Kongoon rakentamaan terveydenhuoltoon ja koulujärjestelmään, ja myös rautatiehen. Pormestari Kompanylla on siitä oma näkemyksensä.

”Monet sanovat: me rakensimme radan. Mutta he eivät sano miten se rakennettiin. Ei voi väittää, että se tehtiin hyvin, ja kaikki tietävät, mitä tapahtui”, hän sanoo.

Luonnonvarojen viennille välttämätön rata rakennettiin Matadista läheltä Kongojoen suuta nykyisen pääkaupungin Kinshasan korkeudelle vuosina 1890–1899. Hanke maksoi noin 2 000 ihmishenkeä.

Mitä koulutukseen tulee, Kongoon perustettiin ensimmäinen yliopisto vasta vuonna 1956. Kun maa itsenäistyi neljä vuotta myöhemmin, oli kymmenien miljoonien kongolaisten joukossa vain 27 yliopistosta valmistunutta ihmistä, kertoo Gryseels.

Tästä puolesta kerrotaan Afrikka-museossa hyvin vähän. Gryseelsin mukaan kyseessä oli vaikea yhteensovittaminen tiedemuseon, kansanvalistuksen ja kolonialismin museon välillä.

Tiedemuseo voitti, mutta kolonialismin historia sai kuitenkin oman salinsa.

Ratkaisu saa moitteita museossa vierailevilta belgialaisilta. Sunnuntaipäivänä huhtikuun alkupuolella sattumanvaraisesti jututetut kävijät halusivat kaikki enemmän tietoa siirtomaavallan teoista.

”Täällä ei kerrota, että uraani Hiroshiman ja Nagasakin pommeihin tuli Kongosta”, huomauttaa Bruggesta kotoisin oleva Dirk Soenen.

Kuten suurella joukolla belgialaisia on hänellä perheen kautta kytkökset Kongoon. Appiukko oli siirtomaavirkamiehenä 14 vuotta.

”Hän ei puolusta siirtomaavaltaa, mutta miettii sitä”, Soenen kertoo.

”En näe eroa siihen, millainen museo oli ennen”, arvioi poikansa Eliasin kanssa museoon tullut brysseliläinen Steven Bosmans. ”Kolonialismia kohdellaan etäisesti.”

Kuten lähes kaikki menneiden vuosien belgialaiset koululaiset Nathalie Baiwir kävi museossa luokkansa kanssa.

”En muista paljon muuta kuin ihanan rakennuksen”, hän tunnustaa.

Nyt hän on palannut miehensä Nicholas Bianchin ja lastensa seurassa. Pariskunta kehuu museon avaamista uudelleen, mutta myös Bianchi lisää, että ”kolonialismista ei kerrota kovin paljoa”.


Entä sitten reaktiot Kongossa?

Kongolaisilla on ollut viime aikoina niin paljon muita huolia, että museon avaaminen Belgiassa on jäänyt vähälle huomiolle.

Tammikuussa valta vaihtui Kongossa jokseenkin rauhanomaisesti ensikertaa itsenäisyyden aikana, joka on saavutus 85 miljoonan asukkaan jättiläisvaltiossa. Vaalit kuitenkin järjestettiin kaksi vuotta myöhässä, ja ne olivat sekasortoiset. Kongon presidentiksi Joseph Kabilan tilalle nousi Félix Tshisekedi.

Samaan aikaan väkivalta jatkuu kroonisena maan itäosissa. Samalta alueelta löytyvät myös Kongon suunnattomat mineraalivarat, joiden arvosta päätyy hyvin vähän tavalliselle kansalle.

Niinpä keskustelussa Afrikka-museosta ja Belgian kolonialismista yhteen päärooliin on noussut kongolaisten ja muidenkin afrikkalaisten yhteisö Belgiassa ja laajemmin Euroopassa.

”Asiat muuttuvat osittain siksi, että afrikkalainen diaspora on erittäin aktiivinen”, sanoo Ayoko Mensah.

Nouseva aihe keskustelussa on siirtomaavaltojen Afrikasta keräämien esineiden palauttaminen. Se on vaikea aihe, ja Kongon osalta keskustelu on vasta alullaan. Maassa ei ole museota, johon kokoelmat voisi turvallisesti asettaa.

”Mutta se on tärkeä aihe, koska siinä on kyse Euroopan ja Afrikan suhteen muuttamisesta”, sanoo Mensah.

”Tämä ei ole loppu vaan ainoastaan alku”, hän lisää.

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Tiia Forsström myy seksiä espoolaisessa omakotitalossa ja tietää, mikä monessa suomalaisessa makuuhuoneessa on pielessä – Nyt kysyntää on hellyyssessioille, joihin ei kuulu seksiä lainkaan

      Tilaajille
    2. 2

      ”Tuli ihan paha mieli, kun ihmiset ostivat ylihintaisia asuntoja huonolta paikalta”, kertoo rakennusliikkeen johtaja kokemattomista sijoittajista

      Tilaajille
    3. 3

      Anni Sinnemäellä on harvojen tuntema erityinen suhde Itäkeskukseen, joka pian mullistuu hänen johdollaan täysin

    4. 4

      Suomi elää jauhelihalla ja lehmänmaidolla – kartat näyttävät, miksi ilmastoraporttien ruokavaatimusten toteutuminen on vaikeaa

      Tilaajille
    5. 5

      Suomalaisten elämäntapa on kestämätön

    6. 6

      Australialais­agenttien testi sota­harjoituksessa ”muutti kaiken” – Reuters selvitti, miten epäilyt Huawein laitteiden tieto­turvasta alkujaan heräsivät

    7. 7

      Pahimmillaan ihminen voi päätyä naimisiin tahtomattaan, koska ei uskalla sanoa, että mieli muuttui – Kehtaamattomuus on monen suomalaisen ongelma, mutta siitä voi opetella pois, sanoo psykologi

    8. 8

      Pyöräliitto vaatii vaarallisen kaapelisuojan kieltämistä: Viikonlopun vakavaa onnettomuutta kuvataan ”viimeiseksi niitiksi”

    9. 9

      Euroopan unionin ”kurkkudirektiivi” oli myytti, jonka kaltaisista väitteistä EU-vastaiset voimat ovat pyrkineet hyötymään

    10. 10

      Useat tutkimukset päästävät kananmunan pannasta, sillä ”on nähty enemmän hyötyjä kuin haittoja” – Paljonko munia uskaltaa syödä?

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Emmi-Liia Sjöholm tiesi sen olevan virhe, mutta silti hän asettui laverille, raotti paitaansa ja antoi tatuoijan upottaa neulan kylkeensä – nyt hän on maksanut virheestään tuhansia euroja

      Tilaajille
    2. 2

      Australialais­agenttien testi sota­harjoituksessa ”muutti kaiken” – Reuters selvitti, miten epäilyt Huawein laitteiden tieto­turvasta alkujaan heräsivät

    3. 3

      Kaksi pyöräilijää loukkaantui sairaala­kuntoon törmättyään järeään kaapeli­suojaan Töölössä

    4. 4

      Suomalaiset ovat syöneet tuhansia vuosia ruokaa, jota suolistobakteerit rakastavat yli kaiken – Tutkija löysi ruista syöneiden ulosteesta merkittävän yhdisteen

      Tilaajille
    5. 5

      Pyöräliitto vaatii vaarallisen kaapelisuojan kieltämistä: Viikonlopun vakavaa onnettomuutta kuvataan ”viimeiseksi niitiksi”

    6. 6

      Halla-aho kommentoi Perus­suomalaisten nuorten mahdollista avustusten menetystä: Järjestössä on ihmisiä, jotka ovat väärässä puolueessa

    7. 7

      Juha Sipilä voi joutua vastentahtoisesti ottamaan valtionvarainministerin salkun – mutta ministeriksi saattaa nousta myös todellinen yllätysnimi päivänpolitiikan ulkopuolelta

      Tilaajille
    8. 8

      Historiallisen hyvä uutinen: Helsingin liikenteessä kuoli joka vuosi kymmenittäin jalankulkijoita, mutta sitten muutama päätös muutti kaiken

      Tilaajille
    9. 9

      Äiti kulki kaksivuotiaan lapsensa perässä Hoplopin leikkivälineissä Vantaalla ja järkyttyi: ”Likaa ei voinut olla huomaamatta”

    10. 10

      Kun tytär kaipasi halausta, isä tarjosi lenkkitossuja – Näin rakkauden kielierot rakentavat muureja ihmisten välille

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Maailma tähtäimen läpi – HS:n erikoisartikkeli vie maahan, jossa rynnäkkökivääri on kodin perusvaruste

      Tilaajille
    2. 2

      Kirsi Hytönen on naimisissa, etsii netistä seuraa ja kertoo maksaneensa seksistä – Hän kertoo vilkkaasta seksielämästään, jotta naiset eivät häpeäisi itseään

      Tilaajille
    3. 3

      Suomalaiset ovat syöneet tuhansia vuosia ruokaa, jota suolistobakteerit rakastavat yli kaiken – Tutkija löysi ruista syöneiden ulosteesta merkittävän yhdisteen

      Tilaajille
    4. 4

      Emmi-Liia Sjöholm tiesi sen olevan virhe, mutta silti hän asettui laverille, raotti paitaansa ja antoi tatuoijan upottaa neulan kylkeensä – nyt hän on maksanut virheestään tuhansia euroja

      Tilaajille
    5. 5

      Legendaarisen laulajatähden huvila lahoaa niille sijoilleen Helsingissä – Vesivahinko turmeli taloa 2011 eikä korjauksia ole vieläkään aloitettu

    6. 6

      Tässä on ruokavalio, johon maapallolla on varaa: Uusi lautasmalli muuttaisi suomalaisten ruokailua radikaalisti, mutta mistään ei tarvitse luopua

      Tilaajille
    7. 7

      ”Kun hyväksyy yksinäisyytensä, ei tarvitse juosta muiden perässä” – Aura Raulo oli erikoinen lapsi, joka kasvoi ulkopuolisena ja päätyi maailman huipulle

      Tilaajille
    8. 8

      25 vuotta sitten muutama baari muutti koko Helsingin yöelämän, ja nyt ne kuolevat pois

    9. 9

      Kommentti: Mitä ihmettä tapahtui Madonnalle Euroviisuissa? Hirvittävä epävire vei huomiota Palestiinan lipun esittelyltä ja näppärältä Tšaikovski-lainalta

    10. 10

      Tuohtuneen vegaanin päivitys sai somen kuohumaan: menikö vihreä poliitikko liian pitkälle vaatiessaan huippuravintolaa boikottiin?

    11. Näytä lisää