Kulttuuri
Feministitaiteilija näki Suomessa, miten mies huolehti tottuneesti vauvastaan – Sukupuoliroolit murenevat, Mar
Martha Rosler on maailmankuulu valokuvataiteilija ja vannoutunut feministi. Aamuihminen hän ei ole.
Hän saapuu puoli yhdeksitoista sovittuun haastatteluun unisen näköisenä suoraan hotellin aamupalalta.
”Yleensä en sovi tapaamisia ennen kello yhtä”, hän sanoo, hymyilee ystävällisesti ja istahtaa neuvotteluhuoneen pöydän ääreen.
Ajan on sopinut Taideyliopiston Kuvataideakatemian edustaja. Rosler on akatemian ja Saastamoisen säätiön vieraana Helsingissä. Hänen ohjelmassaan on keynote-luento ja kuvaiteen opiskelijoiden tapaamisia.
Maanantain alku on ollut vaikea. Kaiken lisäksi Rosler on loukannut jalkansa ennen Suomen-reissua ja joutunut leikkaukseen. Hän tarvitsee kyynärsauvat tuekseen.
New Yorkin Brooklynissa asuva Rosler tunnetaan kantaaottavasta valokuva- ja videotaiteestaan. Montaasitöissään hän on vastustanut sotaa, rasismia ja epätasa-arvoa. Hän on esimerkiksi yhdistellyt median kiillotettua mainoskuvastoa rajuun sotamateriaaliin.
Marraskuisesssa The New York Timesin haastattelussahttps://www.nytimes.com/2018/11/06/arts/design/martha-rosler-jewish-museum.html Roslerin työtä kuvataan sanalla protestitaide. Rosler itse suhtautuu tällaisiin määriteltiin epäilevästi. Hänestä se on eräänlaista taidemaailmaan kuuluvaa teeskentelyä: että yhteiskunnallisia aiheita käsittelevät taiteilijat hyväksytään mukaan, mutta ei varsinaisina taiteilijoina vaan ”aktivistitaiteilijoina”.
”Se luo toiseuden kategorian.”
Määrittelisikö Rosler itsensä aktivistiksi?
”En. Itseään ei voi kutsua aktivistiksi. Vain toiset voivat tehdä niin.”
Hän lisää, että vaikka hän onkin poliittisesti aktiivinen, hän ei ole aktivistien tapaan omistautunut tietylle asialle.
”Olen generalisti.”
Feministiksi Rosler tunnustautuu mielellään. Tasa-arvo- ja naisasia on mukana kaikessa hänen tekemisessään ja ajattelussaan.
1960-luvulta asti taidetta tehnyt Rosler on nähnyt monta feminismin aaltoa ja vaihetta. Erityisesti 1980-luvulla tasa-arvoaate joutui vastatuuleen. Silloin oli suosittua julistaa, ettei ole feministi.
Nyt on muotia olla feministi. F-sana on painettu t-paitoihin ja Beyoncén kiertuelavan taustakankaalle.
”Hyvä niin”, Rosler sanoo.
”Se ei ole niin vaarallinen muoti kuin esimerkiksi stilettikorkokengät.”
Feminismiin kohdistuu jatkuvasti mitätöimisyrityksiä, mutta on hyvääkin tapahtunut. Rosler puhuu valtavasta muutoksesta esimerkiksi lastenhoidon suhteen.
Hän sanoo todistaneensa äitienpäivänä Helsingissä, miten mies huolehti noin kymmenen kuukauden ikäisestä, huutavasta lapsestaan – täysin omatoimisesti ja tottuneesti.
Vastuu on alkanut jakautua tasaisemmin. Sukupuoliroolit murenevat hiljalleen.
Mutta eivät kaikkialla. Liiketoiminnan ja tieteen maailmassa miehet pitävät edelleen valtaa ja nauttivat etuoikeuksistaan, Rosler sanoo. Tämä epätasa-arvo liittyy siihen, millaisiin tehtäviin ajattelemme eri sukupuolilla olevan ”luontaisia kykyjä”. Pidetäänkö naisia kykenevinä johtotehtäviin ja niin edelleen.
”Tavoittelemme tasa-arvoa kaikilla tasoilla. Tämä on feministisen taistelun sydämessä”, Rosler sanoo.
Sitten Rosler pyytää saada esittää toimittajalle kysymyksen. Miksi haastatteluissa puhutaan nykyään niin usein vain feminismistä? Mikseivät muut valtanäkökulmat kiinnosta yhtä paljon? Rasismi tai yhteiskuntaluokat, esimerkiksi.
Roslerin mukaan myös Yhdysvalloissa toimittajat tivaavat häneltä mieluiten feminismistä, vaikka muutakin tärkeää olisi.
Hän vastaa kysymykseensä itse: feminismi on helpompi aihe, koska se koskettaa kaikkia perheitä. Jossakin kohtaa jokaisessa perheessä on nimittäin naisia.
Sen sijaan rodullistetut tai vähävaraiset voivat olla kauempana. Keskiluokkainen feminismi ei välttämättä huomaa heitä.
Tämän takia Rosler arvostaa poptähti Beyoncéa, joka julistaa feminismin ilosanomaa eritoten afroamerikkalaisille naisille.
”Se on äärimmäisen tärkeää.”
Lopuksi keskustelemme Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpistahttps://www.hs.fi/haku/?query=donald+trumpista. Häntäkin Rosler on piikitellyt taiteessaan.
Roslerin mukaan on ristiriitaista, miten ”alhainen naisvihaaja”, joka on rikkonut kaikkia sosiaalisia normeja ja käyttäytynyt ”hirviömäisesti naisia kohtaan”, on tavallaan auttanut #metoo-liikettä nousemaan. Raivostuttanut riittävästi.
Samaan aikaan rasismi ja uusnatsihenkinen liikehdintä ovat lisääntyneet Yhdysvalloissa. Oikeistopopulismin suosio kasvaa, kuten Euroopassakin. Rosler on tietoinen perussuomalaisten vaalivoitosta. Hän seuraa kansainvälisiä uutisia ja on vieraillut Helsingissä useasti, edellisen kerran vuonna 2010.
Taidemaailmakin on havahtunut poliittisiin muutoksiin, ja ”protestitaiteilijoita” on alettu arvostaa enemmän.
”Mutta taide oli muutenkin menossa siihen suuntaan.”
Hän saapuu puoli yhdeksitoista sovittuun haastatteluun unisen näköisenä suoraan hotellin aamupalalta.
”Yleensä en sovi tapaamisia ennen kello yhtä”, hän sanoo, hymyilee ystävällisesti ja istahtaa neuvotteluhuoneen pöydän ääreen.
Ajan on sopinut Taideyliopiston Kuvataideakatemian edustaja. Rosler on akatemian ja Saastamoisen säätiön vieraana Helsingissä. Hänen ohjelmassaan on keynote-luento ja kuvaiteen opiskelijoiden tapaamisia.
Maanantain alku on ollut vaikea. Kaiken lisäksi Rosler on loukannut jalkansa ennen Suomen-reissua ja joutunut leikkaukseen. Hän tarvitsee kyynärsauvat tuekseen.
New Yorkin Brooklynissa asuva Rosler tunnetaan kantaaottavasta valokuva- ja videotaiteestaan. Montaasitöissään hän on vastustanut sotaa, rasismia ja epätasa-arvoa. Hän on esimerkiksi yhdistellyt median kiillotettua mainoskuvastoa rajuun sotamateriaaliin.
Marraskuisesssa The New York Timesin haastattelussahttps://www.nytimes.com/2018/11/06/arts/design/martha-rosler-jewish-museum.html Roslerin työtä kuvataan sanalla protestitaide. Rosler itse suhtautuu tällaisiin määriteltiin epäilevästi. Hänestä se on eräänlaista taidemaailmaan kuuluvaa teeskentelyä: että yhteiskunnallisia aiheita käsittelevät taiteilijat hyväksytään mukaan, mutta ei varsinaisina taiteilijoina vaan ”aktivistitaiteilijoina”.
”Se luo toiseuden kategorian.”
Määrittelisikö Rosler itsensä aktivistiksi?
”En. Itseään ei voi kutsua aktivistiksi. Vain toiset voivat tehdä niin.”
Hän lisää, että vaikka hän onkin poliittisesti aktiivinen, hän ei ole aktivistien tapaan omistautunut tietylle asialle.
”Olen generalisti.”
Feministiksi Rosler tunnustautuu mielellään. Tasa-arvo- ja naisasia on mukana kaikessa hänen tekemisessään ja ajattelussaan.
1960-luvulta asti taidetta tehnyt Rosler on nähnyt monta feminismin aaltoa ja vaihetta. Erityisesti 1980-luvulla tasa-arvoaate joutui vastatuuleen. Silloin oli suosittua julistaa, ettei ole feministi.
Nyt on muotia olla feministi. F-sana on painettu t-paitoihin ja Beyoncén kiertuelavan taustakankaalle.
”Hyvä niin”, Rosler sanoo.
”Se ei ole niin vaarallinen muoti kuin esimerkiksi stilettikorkokengät.”
Feminismiin kohdistuu jatkuvasti mitätöimisyrityksiä, mutta on hyvääkin tapahtunut. Rosler puhuu valtavasta muutoksesta esimerkiksi lastenhoidon suhteen.
Hän sanoo todistaneensa äitienpäivänä Helsingissä, miten mies huolehti noin kymmenen kuukauden ikäisestä, huutavasta lapsestaan – täysin omatoimisesti ja tottuneesti.
Vastuu on alkanut jakautua tasaisemmin. Sukupuoliroolit murenevat hiljalleen.
Mutta eivät kaikkialla. Liiketoiminnan ja tieteen maailmassa miehet pitävät edelleen valtaa ja nauttivat etuoikeuksistaan, Rosler sanoo. Tämä epätasa-arvo liittyy siihen, millaisiin tehtäviin ajattelemme eri sukupuolilla olevan ”luontaisia kykyjä”. Pidetäänkö naisia kykenevinä johtotehtäviin ja niin edelleen.
”Tavoittelemme tasa-arvoa kaikilla tasoilla. Tämä on feministisen taistelun sydämessä”, Rosler sanoo.
Sitten Rosler pyytää saada esittää toimittajalle kysymyksen. Miksi haastatteluissa puhutaan nykyään niin usein vain feminismistä? Mikseivät muut valtanäkökulmat kiinnosta yhtä paljon? Rasismi tai yhteiskuntaluokat, esimerkiksi.
Roslerin mukaan myös Yhdysvalloissa toimittajat tivaavat häneltä mieluiten feminismistä, vaikka muutakin tärkeää olisi.
Hän vastaa kysymykseensä itse: feminismi on helpompi aihe, koska se koskettaa kaikkia perheitä. Jossakin kohtaa jokaisessa perheessä on nimittäin naisia.
Sen sijaan rodullistetut tai vähävaraiset voivat olla kauempana. Keskiluokkainen feminismi ei välttämättä huomaa heitä.
Tämän takia Rosler arvostaa poptähti Beyoncéa, joka julistaa feminismin ilosanomaa eritoten afroamerikkalaisille naisille.
”Se on äärimmäisen tärkeää.”
Lopuksi keskustelemme Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpistahttps://www.hs.fi/haku/?query=donald+trumpista. Häntäkin Rosler on piikitellyt taiteessaan.
Roslerin mukaan on ristiriitaista, miten ”alhainen naisvihaaja”, joka on rikkonut kaikkia sosiaalisia normeja ja käyttäytynyt ”hirviömäisesti naisia kohtaan”, on tavallaan auttanut #metoo-liikettä nousemaan. Raivostuttanut riittävästi.
Samaan aikaan rasismi ja uusnatsihenkinen liikehdintä ovat lisääntyneet Yhdysvalloissa. Oikeistopopulismin suosio kasvaa, kuten Euroopassakin. Rosler on tietoinen perussuomalaisten vaalivoitosta. Hän seuraa kansainvälisiä uutisia ja on vieraillut Helsingissä useasti, edellisen kerran vuonna 2010.
Taidemaailmakin on havahtunut poliittisiin muutoksiin, ja ”protestitaiteilijoita” on alettu arvostaa enemmän.
”Mutta taide oli muutenkin menossa siihen suuntaan.”
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
Kuka
Martha Rosler
Syntynyt vuonna 1943 New Yorkin Brooklynissa, jossa asuu nykyäänkin.
Vietti nuorena aikuisena pitkiä aikoja Kaliforniassa: San Diegossa ja San Franciscossa.
Aloitti uransa taidemaalarina. 1960-luvun lopulla ryhtyi käsittelemään yhteiskunnallisia aiheita valokuvan ja videon keinoin.
Eläköitynyt professori. Tutkinut valokuvaa taiteessa.
Tunnetaan feministisestä, sodanvastaisesta ja kulutuskriittisestä taiteestaan.
- Feminismi Seuraa
- Kulttuuri Seuraa
- Kuvataide Seuraa
- Tasa-arvo Seuraa
- Noora Vaarala Seuraa
Kommentit