Kulttuuri    |   Lauantaiessee

Kun lukija haluaa palata tuttuun maailmaan, kustantaja takoo rahaa – mutta romaanien jatko-osissa on kyse muustakin

Romaaneihin on kautta aikain kirjoitettu jatko-osia rahan takia, mutta myös muista syistä. Nykyään elokuvien ja television kerronta vaikuttaa kirjallisuuteen, ja aina on ollut niin isoja tarinoita, etteivät ne yhteen kirjaan mahdu.

Syksyllä selviää, millainen tiedemies Edmund Halleyn (1656–1742) oppipojasta Anguksesta on tullut 16-vuotiaana ja mitä kuopiolainen Hilla-tyttö kokee pioneerileirillä kesällä 1972.

Sekä Olli Jalonen että Sirpa Kähkönen jatkavat nimittäin tulevissa romaaneissaan siitä, mihin edellisissä lopettivat: Jalosen Merenpeitto on suoraa jatkoa Finlandia-palkinnon voittanelle Taivaanpallolle (2018), ja Kähkösen Muistoruoho on jo kahdeksas osa Kuopio-sarjassa, jonka edellinen osa Tankkien kesä ilmestyi 2016.

Eivätkä he suinkaan ole ainoita tarinoidensa jatkajia – vaikka jätet­täisiin koko dekkari­kirjallisuus laskuista pois. Siinä­hän sarjallisuus on suorastaan sääntö.

Jopa kanadalainen Margaret Atwood palaa Orjattaresi-romaaninsa maailmaan yli kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen, ja Helsinki Lit -festivaalilla juuri vieraillut yhdysvaltalainen André Aciman kirjoittaa jo jatkoa Kutsu minua nimelläsi -romaaniin.

Miksi ihmeessä?

Tarinan jatkamisen ja jopa sarjaksi kasvattamisen suosioon on monta syytä.

Yksi on tietysti kaupallinen. Ideasta asti sarjoiksi tietoisesti rakennetut dekkarit ja trillerit myyvät ympäri maailmaa hillittömästi, ja onnistuneeksi havaittu konsepti sopisi varmasti muunkin kirjallisuuden kustantajille.

Eihän kustantaja ylipäätään ole kovin kiinnostunut kirjailijan yhdestä teoksesta. Mieluummin halutaan tekijä, joka luo kokonaisen tuotannon.

Meillä Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja-kirjaperhe on esimerkki formaatista, jota voi jatkaa ja varioida vuosikausia, mutta monien fantasiasarjojen kansainvälinen suosio on tietysti ihan eri luokkaa.

Ainakin tähän asti Harry Potterit ja Game of Thronesit ovat pitäneet yllä ajatusta siitä, että pitkiä tarinoita voi myös lukea. Jossain vaiheessa, ajan, aina uusien elokuvien ja tv-sarjojen myötä, ne ehkä etääntyvät alkuteoksistaan niin kauas, että kyse on enää monialustaisista viihdetuotteista.

Jo nyt visuaalinen tarina voi olla ensisijainen. Uusimmissa Harry Potter -tuotteissa elokuvat ja draamat tulevat ensin, kirjat vasta niiden sivutuotteina.

Se, miten Hollywood tuntuu tyrkyttävän jatko-osia jokaiseen menetyselokuvaan, näyttää vaikuttavan kirjallisuuteen – ja nimenomaan sarjallistumiseen.

Vieläkin suurempi merkitys on suoratoistopalvelujen uudenlaiseksi muovaamalla tv-katselulla ja parissa vuosikymmenessä valtavasti kehittyneellä draamakerronnalla. Sehän se vasta sarjallisuutta korostaakin, samoin koko ulkomaailman unohtavaa binge-katsomista, jossa tarinaan voi upota vaikka vuorokaudeksi.

Alkuviikosta kriitikko Vesa Sisättö pohti tätä kirjoituksessaan nuorten fantasiaromaaneista, jotka nykyään ilmestyvät liki poikkeuksetta sarjoina. ”Pitkät romaanisarjat vertautuvat televisiosarjojen tuotantokausiin”, hän kirjoitti.

Yhdysvaltalaisten Sopranosin (1999–2007) ja The Wiren (2002–2008) kaltaisia kunnianhimoisia, monta tuotantokautta käsittäviä sarjoja on puolestaan verrattu 1800- ja 1900-lukujen romaaniklassikoihin, mutta eivät kirjoista dramatisoidut sarjatkaan enää häpeä alkuteosten rinnalla. Ajatelkaa vaikka Olive Kitteridgea, Patrick Melrosea, Loistavaa ystävääni tai Babylon Berliniä.

On selvää, että näin koukuttavan – eli loistavasti, taidolla ja suurella rahalla tehdyn – tv-sarjan päätyttyä katsoja on pakahtua halusta nähdä lisää.

Siksi esimerkiksi Handmaid’s Tale -sarjaa piti kasvattaa ulos Margaret Atwoodin Orjattaresi-romaanin mitoista, kahteen uuteen tuotantokauteen. Ja nyt on myös kirjailija kirjoittamassa romaaniinsa omaa jatkoaan – joka sekin epäilemättä päätyy vielä tv-ruutuun.


Uusi asia hyvien tarinoiden jatkaminen ei tietenkään ole, ja sitä ovat tehneet niin niiden alkuperäiset kirjoittajat kuin monet muutkin. Verkkoaikana fanifiktio on laajentanut jatko-osien kirjoittajakuntaa vielä entisestään.

Jo William Shakespearen Kuinka äkäpussi kesytetään -draamalle tehtiin kuulemma heti ensiesityksen 1633 jälkeen pari jatko-osaa. Niin on tehty myös Jane Austenin Ylpeydelle ja ennakkoluulolle (1813), Robert Louis Stevensonin Aarresaarelle (1883) ja Anton Tšehovin Kolmelle sisarelle (1901) – vain pari esimerkkiä mainiten.

Brittikirjailija Andrew Motion antaa näihin, eli muiden ihmisten kirjoittamiin jatko-osiin, kaksi yksinkertaista syytä: rahan ja kysynnän.

Jos teos menestyy, siitä halutaan pusertaa irti lisää, esimerkiksi jatko-osilla. Mutta kyse on myös psykologiasta: kirjailijan luoma maailma on niin kiinnostava, että lukija haluaa palata siihen yhä uudelleen. Samat henkilöt, tuttu miljöö ja ennalta-arvattava juoni luovat turvallisuutta.

Uhkaavasti ailahtelevassa nykymaailmassa tällä on ehkä enemmän merkitystä kuin luulemmekaan.

Jatko-osiin on kuitenkin vielä kolmas painava syy, etenkin silloin, kun kirjailija itse palaa aloittamaansa tarinaan. Joskus se on yksinkertaisesti liian suuri mahtuakseen yhden kirjan kansien väliin.

Esimerkiksi Taru sormusten herrasta (1954–55) oli J.R.R. Tolkienin mielestä yhtenäinen romaani, ja sellaisena hän olisi sen halunnut julkaista. Kustantaja kuitenkin kieltäytyi yli tuhannen sivun opuksesta, ja niin teos jaettiin kolmeen osaan.

Vähän samalla tavalla kävi Olli Jaloselle, vaikka hän tekikin itse ratkaisun siitä, että Taivaanpallon päähenkilön tarinaa jatketaan Merenpeitossa.

”Yhdessä niistä olisi tullut muotopuoli”, Jalonen kertoi vastikään HS-haastattelussa. ”Ainoa järkevä tapa toteuttaa tämä hanke oli kirjoittaa kaksi eri kirjaa.”

Sirpa Kähkösen selitys sille, miksi on kirjoittanut jo seitsemän (pian kahdeksan) romaania samoista ihmisistä ja miljööstä on puolestaan se, että tarina kertoo oikeastaan Kuopiosta, samalla kertaa tunnistettavasta ja täysin fiktiivisestä kaupungista. Sitä ei millään voi ahtaa yhteen kirjaan.

Oma suhteeni romaaneihin, jotka kieltäytyvät päättymästä, on ristiriitainen. Ymmärrän kirjalliset perusteet, samoin kaipuun palata kiehtoviin, turvallisiin maailmoihin.

Vastikään olen itsekin huomannut toivovani yhtä jatko-osaa.

Haluai­sin, että viime vuo­den esikois­kirjailija Tapani Tolo­nen pa­laisi Sokeisto-­romaa­ninsa pää­henkilöi­den vaihei­siin.

Pääsevätkö kirjanpainaja Eetu ja porvarisrouva Karin, epäsäätyiset rakastavaiset, pakenemaan suurlakon Helsingistä 1905? Ja jos pääsevät, millaiseksi elämä uudella mantereella muodostuu?

Jos Sokeisto olisi yhdysvaltalainen tv-sarja, jatkoa varmaan jo suunniteltaisiinkin. Mutta nyt jatkoa ei ole tulossa, kirjailija kertoo – ja perustelee hyvin.

”Yleensä jatko-osat eivät nouse ensimmäisen osan tasolle, poikkeuksena ehkä Odysseia ja Uusi testamentti!”, Tolonen aloittaa ja jatkaa:

”Romaani on mielestäni kuvaus yhden päähenkilön siirtymisestä ymmärtämättömyydestä ymmärrykseen, eikä sitä voi tehdä monta kertaa, koska silloin ensimmäinen kerta olisi epäonnistunut tai valheellinen. Toinen osa söisi ensimmäisen osan merkitystä.”

”Enkä suoraan sanottuna uskalla ajatella, mitä Eetulle ja Karinille tapahtuu Amerikassa – jos he sinne päätyvät. Olisi kauheaa, jos heidän rakkautensa haalistuisi arkielämään. Lisäksi minulla on tunne, että tein eräänlaisen sopimuksen päähenkilöideni kanssa: Jos te hoidatte minut tämän kirjan loppuun, minä päästän teidät vapauteen.”

Tähän on tyytyminen, ja se on minusta minulle, romaanin lukijalle, ihan oikein.

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Omakotitalon saa pääkaupunkiseudulla jopa alle 100 000 eurolla – tällainen on halvimpien talojen kunto

    2. 2

      Maailman parhaaksi valittua suomalaista tv-sarjaa on pidetty kommunistien propagandana ja suuruudenhulluuden huipentumana

      Tilaajille
    3. 3

      Katajanokalla on niin erityislaatuinen 355-neliöinen jugendasunto, ettei sen arvoa voi mitata rahassa

    4. 4

      Hovioikeus: Jaajo Linnonmaa ja Juha Perälä eivät loukanneet neliraitalenkkareita maahantuoneen yrittäjän kunniaa radion aamuohjelmassa

    5. 5

      Sodasta palannut isä osoitti Antti Aniaa aseella ja käski häipyä kotoa – Poikaa ei päästetty edes opiskelemaan, mutta nyt hänen keksintönsä soi sadoissa kirkoissa

    6. 6

      Jalkapallokatsojia kaasuttanut turvallisuusyritys syyttää nyt Palloliiton antamia ohjeita

    7. 7

      Tieto ja norjalainen Evry yhdistyvät, kauppahinta 1,3 miljardia euroa ja pääkonttori pysyy Suomessa

    8. 8

      Suomalaistutkimus: Suoliston bakteerikanta on yhteydessä vauvan temperamenttiin

    9. 9

      Kieli viestii voinnistasi: Nämä merkit kielessä kertovat stressistä, puutos­tiloista tai jopa suolisto­sairaudesta

      Tilaajille
    10. 10

      Vantaalaisen pientaloalueen lapset saavat kolme ilmaista ruokaa päivässä, koska Anneli Virtanen päätti toimia

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mies pakotettiin teloittamaan oma veljensä soramontulla Oulussa, syyttäjä vaatii myös veljensä ampujalle murhatuomiota

    2. 2

      Sielun veljien yli 30 vuotta vanhasta hitistä kiertää urbaanilegenda, jota on vaikea uskoa todeksi – kysyimme Ismo Alangolta, pitääkö tarina paikkansa

      Tilaajille
    3. 3

      ”Neljän liikkeen sääntö” auttaa treenaamaan vatsalihaksia tehokkaasti: Personal trainer laati ohjelman, joka vaikuttaa koko keskivartaloon

      Tilaajille
    4. 4

      Piraattipuolueen Petrus Pennasen Instagram-videolle päätynyt kissa nostatti some-myrskyn, samannäköinen eläin katosi aiemmin Fleminginkadulta

    5. 5

      Katajanokalla on niin erityislaatuinen 355-neliöinen jugendasunto, ettei sen arvoa voi mitata rahassa

    6. 6

      Helsingin poliisi julkaisi kuvan wc-tilasta osana epäillyn salakatselu­rikoksen tutkintaa, ratkaiseva vihje tuli alle tunnissa

    7. 7

      Ullanlinnan hulppeimmat merinäköalat myytiin lähes 25 miljoonalla eurolla

    8. 8

      Maailman parhaaksi valittua suomalaista tv-sarjaa on pidetty kommunistien propagandana ja suuruudenhulluuden huipentumana

      Tilaajille
    9. 9

      Pappi vihki homoparin, ja kirkko varoitti pappia – oikeus linjasi, ettei kirkolla ole oikeutta varoittaa homoparin vihkimisestä

    10. 10

      Seitsemän eduskuntaan pyrkinyttä käytti kampanjointiin yli 100 000 euroa – ulkopuolisen rahan osuus nousi edellisistä eduskuntavaaleista

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mummotunnelissa pariudutaan perinteisellä tyylillä

      Tilaajille
    2. 2

      Psykologi Pertti Hakkarainen on kohdannut satoja raiskaajia ja sanoo, että monilla on heistä väärä käsitys – Siksi uhri ei voi tunnistaa tekijää etukäteen

      Tilaajille
    3. 3

      JVG:n jättihitti näkyy yhä somepäivityksissä, vaikka sen sanoitus on vuosien ajan ymmärretty väärin – VilleGalle paljastaa salaisuuden Häissä-kappaleen menestyksen taustalta

      Tilaajille
    4. 4

      1950-luvulla keksittiin poltto­moottori, joka olisi voinut leikata suuren osan autojen päästöistä, mutta sitä ei koskaan otettu laajasti käyttöön

      Tilaajille
    5. 5

      Nike sijoitti urheilumuoti­kauppaansa realistisen näköisen nais­malli­nuken, ja vihan, ilkeilyn ja kommentoinnin määrä kasvoi käsittämättömäksi

    6. 6

      Ennennäkemätön romahdus yhdessä Suomen parhaista lukioista: 35 opiskelupaikkaa täyttämättä, sisään jopa 7,0:n keskiarvolla

    7. 7

      Onko toivo jo mennyt? HS:n erikoisartikkeli vie Amazoniaan, missä maailman keuhkot yskivät uhkaavasti

      Tilaajille
    8. 8

      MTV:n entinen päällikkö joutuu käräjille epäiltynä seksikumppaneiden salakuvaamisesta

    9. 9

      Tyhjenevä saksalais­kaupunki houkuttelee uusia asukkaita ilmaisella asumisella: Suomalainen pariskunta tarttui tarjoukseen

      Tilaajille
    10. 10

      Raaka raiskaus vei viisi syytöntä teiniä vankilaan ja Trump vaati heille kuolemantuomiota – Nyt tarina on Netflixissä ja kaikkien pitäisi nähdä se

      Tilaajille
    11. Näytä lisää