Uusi nuorisomusikaali Fomo käsittelee ulkopuolisuutta ja nettikiusaamista, puolet esiintyjistä on maahanmuuttajia

Musikaali

Fomo – Fear of Missing Out, Ryhmäteatterin ryhmisnuoret. Ohjaus ja sovitus Jonna Wikström, lavastus ja pukusuunnittelu Paula Koivunen, äänisuunnittelu ja musiikin sovitus Markus Bonsdorff, koreografi Soile Ojala, valosuunnittelu Mia Jalerva, videosuunnittelu Tytti Junna ja Suvimarja Halmetoja. Esiintyjät Nea Hokkanen, Edit Viljamaa, Zaher Husseini, Matias Löfberg, Myrsky Virmavirta, Javid Panahi, Iida Lampela, Masha Suhhareva, Saana Miettinen, Siru Summanen, Sara-Inari Pohjonen, Marie Vilkki, Jesse Gyllenbögel, Saggad Muhammed, Milana Novokmet, Janette Hirvonen, Anastassia Suhhareva, Anna Buzakova.

Miltä näyttäisi tämän päivän Hype, musikaali nuorista nuorille?

Svenska Teaternin Hype-nuorisomusikaali innosti vuosina 1994–1995 nuoret käymään teatterissa ja kärkkymään esiintyjien nimikirjoituksia teatterin ulkopuolella.

1990-luvulla hype oli kotiutunut englannista nuorisokieleen tarkoittamaan asiaa tai ilmiötä, josta on paljon kohua ja hehkutusta julkisuudessa. Ja Hype todella herätti hypeä. Musikaalin mainoskoneisto ja -taktiikat olivat aivan uusia teatterissa. Oli oheistuotteita ja jopa Hype-pankkikortteja.

Lue lisää: 25 vuotta sitten suomalaisteinit kohosivat lama-angstin yläpuolelle teknomusiikin ja tanssin ansiosta, eikä huuma unohdu koskaan – Kokosimme tekijöiden muistojahttps://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005979632.html

Nyt, 25 vuotta myöhemmin, kun netti, kännykät ja sosiaalinen media vaativat oman siivunsa nuorten ajankäytöstä, on päivän sana fomo, fear of missing out. Se kalvava tunne, että jää jostain paitsi.

Tästä havainnosta lähdetään liikkeelle Ryhmisnuorten musikaalissa Fomo – Fear of Missing Out, joka on saanut innoituksensa Hypestä.

Ryhmisnuoret on Ryhmäteatterissa vuodesta 2014 toiminut nuorten harrastajien teatteri. Sen vuosittain pääsykokeilla valittavat esiintyjät ovat noin 15–26-vuotiaita. Ryhmisnuoret on mukana kotouttamisprojektissa ja puolet esiintyjistä on maahanmuuttajanuoria.

Fomo ei ole Hypen päällekirjoitus. Jonna Wikströminhttps://www.hs.fi/haku/?query=jonna+wikstromin ohjaama musikaali käyttää esiäitiään pikemminkin ponnahduslautana. Nykyisille nuorille Fomo selvittää jo alussa Hypen taustaa, musikaalin aikoinaan nähneet entiset nuoret taas voivat tunnistaa joukosta pari tuttua kappaletta ja asetelmaa Hypestä. Esimerkiksi koko esityksen avaa Hypen Hypedance.

Mukana on myös läpi esityksen radiolähetys, nyt se tosin on nuorison oma Fomo-kanava, jonka ensimmäinen lähetys käsittelee naisen sukupuolielintä Liv Strömquistin https://www.hs.fi/haku/?query=liv+stromquistinteoksen Kielletty hedelmä innoittamana.

Käsittelyn polttopisteessä ovat nuoria vuosikymmenestä toiseen askarruttavat kysymykset naisen, miehen ja ylipäätään ihmisen rooleista, ihastumisista ja ryhmän ulkopuolelle jäämisen pelosta. Taustana koulumaailma ja koriskenttä.

Näyttämön estetiikka seurailee jatkuvaa esillä olemista, esiintyjien taustalla pyörivät musiikki- ja pelivideot. Myös nettikiusaamista sivutaan. Tätä jatkuvan julkisen statuksen ylläpitämistä nuorten elämässä olisi ollut kiinnostavaa avata enemmänkin.

Fomo on löytänyt riemukkaan kumartelemattoman ja varsin luontevan musiikkidramaturgian muun muassa Pyhimyksen, Sanninhttps://www.hs.fi/haku/?query=sannin ja Lily Alleninhttps://www.hs.fi/haku/?query=lily+allenin uudelleensovitetuista kappaleista.

Ja miten nuoret laulavatkaan! Kuin valmiit esiintyjät. Useampikin loistaa niin sooloissa kuin parissa herkässä duetossa ja rap-numerossa.

Harvoin muuten teatterin yleisössä 80 prosenttia istuvista on nuoria, kuten Fomon ennakossa. Nähtäväksi jää, saako Ryhmisnuoret toiminnalleen jatkorahoitusta ja miten tänä syksynä debytoiva Kansallisteatterin nuorten teatteri Kantti vastaa haasteeseen.