Alankomaiden voitto Euroviisuissa osoittaa, että musiikki ratkaisee – ja Islannin tempaus, että Euroviisuissa ei ole kyse vain musiikista

Tel Aviv

Tämä oli odotettu tulos.

Viikkojen ajan ennen Euroviisuja käytännössä kaikki vedonlyönti­sivustot ovat povanneet Alankomaiden Duncan Laurencellehttps://www.hs.fi/haku/?query=duncan+laurencelle voittoa. Monia muitakin suosikkeja on toki ollut: muun muassa Ruotsin John Lundvikhttps://www.hs.fi/haku/?query=john+lundvik, Venäjän Sergei Lazarevhttps://www.hs.fi/haku/?query=sergei+lazarev ja viime päivien aikana yhdeksi suurimmaksi suosikiksi noussut Kate Miller-Heidkehttps://www.hs.fi/haku/?query=kate+miller-heidke.

Yksikään niistä ei ole missään vaiheessa horjuttanut Laurencen suosiota. Laurencen Arcade-kappale on ollut koko ajan arvioitsijoiden ylivoimainen suosikki.

Silti viime hetkille saakka kukaan ei uskaltanut luottaa Laurencen voittoon täysin. Siinä oli nimittäin yksi ongelma: se keskittyi pelkästään musiikkiin. Laurencen esityksessä ei ollut minkäänlaisia show-elementtejä, jolla olisi onnistuttu vangitsemaan katsoja. Esitys nojasi kokonaan Laurencen kappaleeseen ja sen vetovoimaan.

Niinpä kirjoitin torstainahttps://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006108331.html, että loistavasta kappaleesta huolimatta Laurencen esitys voi tuntua tavallisen katsojan mielestä tylsältä. Samalla epäilin, että Venäjän Sergei Lazarevin Scream-kappale saattaisi olla vahvempi voittajaehdokas, koska siihen kuului myös tarkkaan mietitty esitys. Toisena voittajaehdokkaana ehdin pitää Australian Miller-Heidkeä, jonka villisti keikkuva esitys oli euroviisuillan ehdottomasti erikoisin kokonaisuus.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Laurence osoitti, että musiikki riittää.

Asiantuntijaraatien antamien pisteiden jälkeen tilanne oli vielä todella tiukka. Alankomaat, Ruotsi ja yllättäen kärkikahinoihin noussut Pohjois-Makedonia olivat raatien antamien pisteiden jälkeen lähes tasoissa, Alankomaat niukasti Ruotsin ja Pohjois-Makedonian takana.

Laurencen tehtäväksi jäi napata voitto yleisöäänten avulla, ja sen hän myös teki. Lopulta Laurencen voitto oli varsin selvä. Toiseksi jäänyt Italian Mahmoodhttps://www.hs.fi/haku/?query=mahmood sai yhteensä 465 pistettä, siis lähes 30 pistettä vähemmän kuin Laurence, joka keräsi yhteensä 492 pistettä. Raatien pisteissä loistaneet Ruotsi ja Pohjois-Makedonia jäivät selvästi kauemmas.

Haastajaksi ei ollut myöskään Venäjästä (369 pistettä) tai Australiasta (285 pistettä). Siis juuri niistä maista, joilla olisi ollut paljon Laurencea näyttävämmät esitykset ja joiden olin ajatellut olevan enemmän yleisön mieleen. Laurence päihitti Venäjän ja Australian sekä raatien että yleisön antamissa pisteissä.

Olin tavannut Laurencen aiemmin tällä viikolla, jolloin hän sanoi toivovansa, että Euroviisuissa olisi tulevaisuudessa kyse enemmän hyvästä musiikista ja vähemmän kaikesta muusta.

Laurencen voitto oli osoitus siitä, että merkittävä osa Euroviisujen katsojista on hänen kanssaan samaa mieltä. Siinä mielessä Laurencen voitossa voi nähdä paljon samaa kuin vuonna 2017 Euroviisut voittaneen Portugalin Salvador Sobralinhttps://www.hs.fi/haku/?query=salvador+sobralin voitossa. Myös Sobral puhui voittonsa aikaan siitä, että musiikki ei ole ilotulituksia.

Merkittävää on myös se, että vielä Laurencea enemmän yleisöääniä sai Norjan KEiiNO, joka ei kuitenkaan miellyttänyt raateja. Norjan yhtye luotti esityksessään myös vahvasti musiikkiin ja pohjoissaamelaiseen joikuun. Se sai yhteensä yleisöltä lähes 300 pistettä ja sijoittui kokonaispisteissä viidenneksi.

Laurencen voitto ei ole ainut asia, josta tämän vuoden euroviisufinaali tullaan muistamaan.

Islantia Euroviisuissa edeltänyt Hatari-yhtye päätti järjestää aivan lähetyksen lopussa yllättävän tempauksenhttps://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006110952.html, kun yhtyeen jäsenet nostivat suorassa tv-kuvassa esille Palestiinan liput.

Yhtyeen temppu oli päivänselvästi tarkkaan harkittu poliittinen kannanotto. Euroviisujen järjestäminen Israelissa on kerännyt edeltävinä kuukausina osakseen paljon arvostelua. Kriitikot ovat sitä mieltä, että Euroviisuihin osallistuvat maat osoittavat tukensa Israelille pitkään jatkuneessa Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa.

Palestiinalaisartistit vaativat ennen Euroviisuja Euroopan maita boikotoimaan Euroviisuja Israelin valtion palestiinalaisiin kohdistuneiden epäoikeudenmukaisten toimien vuoksi.

Vaatimuksista huolimatta yksikään Euroopan maa ei päätynyt boikotoimaan Euroviisuja. Suurin osa Euroviisuihin osallistuneista artisteista ei ole halunnut kommentoida konfliktia haastatteluissa mitenkään tai on tyytynyt toteamaan tilanteen olevan vaikea.

Juuri Hatari on tehnyt poikkeuksen. Euroviisuja edeltävissä tilaisuuksissa Hatarin jäsenet ovat muun muassa sanoneet Israelin valtion toiminnan vastaavan apartheid- eli rotuerottelupolitiikkaa.

Samalla kaikissa Euroviisujen virallisissa kannanotoissa on korostettu sitä, että Euroviisut on epäpoliittinen tapahtuma, jossa on kyse vain musiikista. Juuri musiikilla ja musiikin yhdistävällä voimalla myös Ylen luova johtaja Ville Vilénhttps://www.hs.fi/haku/?query=ville+vilen perusteli HS:lle Ylen päätöstähttps://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006019845.html osallistua Israelissa järjestettyihin Euroviisuihin.

Muutaman sekunnin ajan kestäneellä finaalilähetyksen tempauksellaan Hatari osoitti, että Euroviisuissa on sittenkin kyse myös muusta kuin pelkästä musiikista.