”Nainen ei voi laulaa rock and rollia” – Amerikkalaistutkija haluaa nostaa esiin naisten merkitystä 1950-luvun rockin synnyssä

Raju Sparkle Moore https://www.hs.fi/haku/?query=sparkle+mooreoli rockin voimahahmo, vaikka harva on kuullut hänestä.

Omahassa Nebraskassa syntynyt laulaja esitti rockabillyä kotikaupungissaan 1950-luvun puolivälissä. Maine oli sen verran kova, että hän teki kiertueita myös Omahan ulkopuolella ja levytti useita levyjä.

Amerikkalaistutkija Leah Branstetter https://www.hs.fi/haku/?query=leah+branstettertoteaa, että jo vuonna 1957 Sparkle Moore oli ollut yksin tai yhdessä jonkun toisen kanssa tekemässä yli neljääkymmentä biisiä.

Aikalaisten mielestä hänen lavaesiintymisessään oli samanlaista uhkaavaa seksuaalista latausta kuin James Deanissahttps://www.hs.fi/haku/?query=james+deanissa.

Branstetter nostaa nyt esiin naisten unohdettua merkitystä 1950-luvun rockin synnyssä. Afroamerikkalaisesta rhythm and bluesista 1950-luvun alussa erkaantuneen rock’n’rollin ensimmäisen aallon perinteinen kaanon on miehinen, eikä siihen naisia mahdu.

Clevelandissa sijaitsevan Case Western Reserve Universityssä työskentelevän Branstetterin mukaan sadat naiset levyttivät ja toimivat aktiivisesti rock’n’roll-skenessä heti alusta alkaen. He soittivat studiossa tai keikoilla muusikkoina, sävelsivät biisejä ja esiintyvät solisteina myös lavoilla, kertoo Open Culture -verkkosivuhttp://www.openculture.com/2019/05/new-web-project-immortalizes-the-forgotten-women-who-gave-birth-to-rock-n-roll-in-the-1950s.html.

Naisten asemasta 1950-luvun rockissa väitöskirjaa tekevä Leah Branstetter korostaa, että rock’n’rollin ensimmäisen aallon tiivistäminen nimiin Chuck Berryhttps://www.hs.fi/haku/?query=chuck+berry, Elvis Presleyhttps://www.hs.fi/haku/?query=elvis+presley, Jerry Lee Lewishttps://www.hs.fi/haku/?query=jerry+lee+lewis, Little Richardhttps://www.hs.fi/haku/?query=little+richard, Bill Haleyhttps://www.hs.fi/haku/?query=bill+haley, Bo Diddleyhttps://www.hs.fi/haku/?query=bo+diddley tai Buddy Holly https://www.hs.fi/haku/?query=buddy+hollyantaa väärän kuvan siitä, mitä 1950-luvulla uuden musiikkityylin kuohunnassa oikeasti tapahtui.

Perinteinen historiankirjoitus on varannut naisille lähinnä statistin osan yleisönä, bändäreinä ja fanijoukkona, vaikka naiset olivat mukana muokkaamassa varhaisen rockin suuntaviivoja ja loivat myös perustan tyttöbändien, Girl Groups, näyttävälle nousulle 1960-luvun alussa.

Leah Branstetter nostaa esiin muutamia 1950-luvun kovia naisrokkareita, jotka ovat jääneet syyttä suotta historian hämärään.

Näitä ovat Sparkle Mooren lisäksi esimerkiksi Lilly Bryanthttps://www.hs.fi/haku/?query=lilly+bryant, Fay Adamshttps://www.hs.fi/haku/?query=fay+adams, Wanda Jacksonhttps://www.hs.fi/haku/?query=wanda+jackson, Kay Starrhttps://www.hs.fi/haku/?query=kay+starr, Jo Ann Campbellhttps://www.hs.fi/haku/?query=jo+ann+campbell, Big Maybellehttps://www.hs.fi/haku/?query=big+maybelle ja Barbara Pittmanhttps://www.hs.fi/haku/?query=barbara+pittman.

Rajanveto eri musiikinlajien välillä on luonnollisesti aika häilyvä. Monet esimerkiksi pitävät Big Maybellea, oikealta nimeltään Mabel Louise Smithhttps://www.hs.fi/haku/?query=mabel+louise+smith, pikemminkin R&B- tai gospel-laulajina.

Naisyhtyeistä Branstetter nostaa esiin Bronxissa 1950-luvun alussa perustetun The Chantelsin ja sairaanhoitajista kootun The Bonnie Sistersin.

Hän korostaa, että aikakauden keskeisistä muusikoista esimerkiksi rockabilly-pianisti-laulaja Laura Lee Perkinsillähttps://www.hs.fi/haku/?query=laura+lee+perkinsilla ja yli puoli vuosikymmentä myöhemmin Jerry Lee Lewisin laulavalla pianistisiskolla Linda Gail Lewisilla https://www.hs.fi/haku/?query=linda+gail+lewisillaoli varsin suuri merkitys.

”En ole mies, mutta minulla on munat”, Linda Gail Lewis on todennut Leah Branstettrin haastattelussa.

Säveltäjistä Leah Branstetter mainitsee Brooklynissa syntyneen Beverly Rossinhttps://www.hs.fi/haku/?query=beverly+rossin, joka on säveltänyt muun muassa Billy Haley and His Cometsin hitiksi tekemän Dim, Dim the Lightsin. Ross teki The Chordettes-yhtyeelle biisin Lollipop vuonna 1958.

Leah Branstetter muistuttaa, että naisten asemaa 1950-luvun musiikissa marginalisoiva näkemys näkyy niin ikään monissa julkisuuteen jääneissä kannanotoissa.

Näin esimerkiksi Connie Francis https://www.hs.fi/haku/?query=connie+francistotesi Billboard-lehdessä kesäkuussa 1958: ”Nainen ei voi laulaa rock and rollia. Se on pohjimmiltaan niin raakaa, rajua ja villiä, että naislaulaja ei sitä pysty esittämään.”