Kulttuuri
Suomen ensimmäinen urheiluselostaja valitteli päänsä ”kohmeloisuutta” historiallisella hetkellä
Kulta Globenista teki tähtiä Saku Koivustahttps://www.hs.fi/haku/?query=saku+koivusta ja Timo Jutilastahttps://www.hs.fi/haku/?query=timo+jutilasta, ja myös Mertarannan ääni jäi kaikumaan kansakunnan korviin.
Ennen Mertarantaa oli Anssi Kukkonenhttps://www.hs.fi/haku/?query=anssi+kukkonen. Hänet muistetaan katoamisestaan Keski-Euroopan mäkiviikolla ja lätkäselostuksistaan. Kukkonen oli selostaja, kun PTV välitti MM-matseja 1990-luvun alussa. Harvalla oli kaapelikanavaa, mutta Yle ei kisoja halunnut, sellainenkin aika oli.
Kun Mertaranta lohkaisi ”Se on siinä”, oli Kukkosen bravuuri varovaisempi: ”Jepu, jepu jee”.
Sellainenkin aika oli 1970-luvulla, kun selostuksissa piti välttää kansallishurmoksen luomista. Erilainen on ote nykyään.
Jos Mertaranta on tv-selostuksen nykyhetki, Kukkonen on aika siitä taaksepäin. Kukkonen oli perustamassa Urheiluruutua jo kun tv tuli Suomeen. Suomalainen lätkäselostus kahdessa polvessa.
Selostamisen perinne syntyi sanomalehdissä ja vielä 1920-luvulla ”selostukset” kisoista luettiin paperilta. Selkokielellä se tarkoittaa sitä, että yhdestäkään Paavo Nurmenhttps://www.hs.fi/haku/?query=paavo+nurmen juoksemasta olympialaisten kultamitalista ei ollut liveä.
Ensimmäinen urheiluselostus meillä kuultiin, jos kuultiin, vuonna 1927. Radiotekniikka oli lapsenkengissä. Helsingin Sanomien urheilureportteri Yrjö Halmehttps://www.hs.fi/haku/?query=yrjo+halme matkusti laivalla Tukholmaan selostamaan Suomi–Ruotsi-yleisurheilumaaottelua. Maaottelut oli uusi juttu, ja radioselostuksenkin idea oli syntynyt yhtäkkiä, ”ajattelematta”, kuten Halme myöhemmin muisteli Langaton-radiolehdessä.
Sählinkiäkin oli.
Lähetysaikaa vaihdettiin, kun kisapäivä venyi. Häiriötä tuli, kun studion vieressä joku vongutti hanuria. Kun lähetyksen aika koitti, reportteri ei saanut taksia stadionilta vaan joutui juoksemaan Malmskillnadsgatanin studioon ja istumaan tuoliin ”milteipä vielä huohottaen selostusta juttelemaan”.
Ennen Halmeen vuoroa puhui ruotsalainen kisojen kuuluttaja eli ”halloo-mies”. ”Huomio, huomio, täällä Tukholma”, Halme aloitti. Selostus kesti kymmenen minuuttia. Halme kutsui mikrofonia ”migrofoniksi”.
Jälkikäteen Halme valitteli nuhaa historiallisella hetkellä ja kertoi päänsä tuntuneen ”peräti kohmeloiselta”. ”Arveluttavalta joka tapauksessa tuntui”, Halme muisteli ensiselostustaan.
Radio oli niin uusi juttu, että uranuurtaja Halme pyysi kuulijoita lähettämään postikortteja toimitukseen ja kertomaan miten, missä ja millaisella laitteella lähetys oli kuulunut.
Sortavalasta kirjoitettiin, miten selostus oli kuulunut kohtalaisen selvänä ja Saarijärveltä ilmoittivat, että miehet kuuntelivat mutta huoneen perällä naiset puhuivat säilömisestä.
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
- Kolumnit Seuraa
- Antero Mertaranta Seuraa
- Historia Seuraa
- Urheilu Seuraa
- Veli-Pekka Lehtonen Seuraa
Kommentit