Kulttuuri
Kuvataiteilija Paul Osipow tiesi jo teini-ikäisenä haluavansa taiteilijaksi, ja ura jatkuu yhä 80-vuotiaana
Kuvataiteilija Paul Osipowhttps://www.hs.fi/haku/?query=paul+osipow on juuri palannut Italiasta. Siellä hän on viettänyt kevään Suomen taiteilijaseuran ateljeetalossa Grassinasssa Firenzen lähellä. Hän lähti matkaan pian sen jälkeen, kun hänen suuri retrospektiivinen näyttelynsä oli avattu Helsingin taidehallissa.
Näyttelyn kokoaminen oli iso urakka, joten kyllä, aluksi piti jonkin aikaa huilata. Grassina on tuttu paikka, jossa Osipow on ollut monta kertaa aikaisemminkin.
”Italiaan on helppo mennä, kun on oma talo Roomassa ja Firenzessä”, Osipow sanoo viitaten Grassinan lisäksi Rooman Villa Lanteen, jonka ateljee on myös tuttu. ”Kolme kuukautta on minimiaika, kun Italiaan lähtee. Kuusi kuukautta on hyvä.”
Osipow kävi ensimmäisen kerran Venetsian biennaalissa jo 1960, joten suhde Italiaan on pitkä. Jano maailman taiteen, uuden ja vanhan, näkemiseen on aina ollut kova. Ensimmäisen matkansa Pariisiin hän teki 1957. ”Kyllähän se kolahti, kun pääsi ensimmäisen kerran esimerkiksi Louvreen.”
”Olen nykykotkalainen”, Osipow määrittää juurensa. Syntymäpaikka Kymi ja lapsuuden Karhula on ajat sitten liitetty Kotkaan. ”Kasvoin Karhulassa Ahlströmin tehtaiden ruukkimiljöössä.”
Varhaislapsuutta hallitsi sota. ”Isä ei joutunut rintamalle, koska hän oli Ahlströmillä sotateollisuuden palveluksessa. Karhulaa ei juuri pommitettu, mutta näin monta kertaa, kuinka venäläiset koneet lensivät Karhulan yli pommittamaan Kotkaa.”
Kesällä 1944 perhe joutui evakkoon Rautalammelle Savoon. ”Siellä piti usein osallistua sankarihautajaisiin, joissa aina laulettiin Tuonen lehto, öinen lehto… Tiesin, että arkuissa makasi nuoria poikia, enkä voinut käsittää laulun sanoja …siell’ on lapsen lysti olla.”
Jo 14–15-vuotiaana Osipow tiesi haluavansa taiteilijaksi. Hän löysi paikallisen harrastajaseuran, jonne pääsi aikuisten joukkoon piirtämään ja maalaamaan. Vuonna 1958 hän pyrki Suomen taideakatemian kouluun ja pääsi sisään ensi yrittämällä.
”Akatemiaopiskelu oli lähinnä ateljeetyöskentelyä. Jossain vaiheessa aloin kaivata jotain maalaamisen vastapainoksi ja päädyin myös Vapaaseen taidekouluun, jossa Unto Pusahttps://www.hs.fi/haku/?query=unto+pusa opetti sommittelua ja teoriaa.”
Sittemmin teorioiden osuus on akatemiaopiskelussa lisääntynyt huimasti, eikä Osipow pidä sitä ainoastaan hyvänä asiana.
”Jos sanat ja teoriat ottavat ylivallan visuaalisuudesta, se merkitsee alemmuuskompleksia toisen median edessä, sitä, ettei luota omaan mediaansa.”
Pitkän uran aikana Osipowin maalaaminen on saanut monenlaisia muotoja. Välillä geometrisia tai vapaamuotoisia abstraktioita, välillä selkeästi esittäviä teoksia. Niistä voi löytää viittauksia taidehistoriaan ja modernismin suuntauksiin.
Osipow itse haluaa välttää tulkintoja ja symbolien hakua. Hänelle maalaamisen prosessissa kyse on aina valon ja värin, viivan ja muodon pelistä. ”Pääkallo oli maalauksissa ehkä vähän hankala, koska sillä on niin voimakas symbolimerkitys. Minulle sekin oli vain yksi esine muiden joukossa.”
Nuorena taideakatemialaisena Osipow saattoi vain haaveilla pääsystä ulkomaille opiskelemaan. Haave toteutui yli kymmenen vuotta akatemiasta valmistumisen jälkeen, kun hän 1975 lähti Fulbright-stipendiaattina Yhdysvaltoihin. Teksasin yliopistossa Austinissa opiskelun lisäksi hän oleskeli New Yorkissa.
”Se oli valtavan hyödyllistä. Nykytaiteen tarjonta oli rikasta: abstrakti ekspressionismi eli vielä, pop-taide oli vakiintunut ja konseptualismi oli nousussa.”
Monista amerikkalaistaiteilijoista tuli ystäviä. Yhtä tärkeitä ovat aina olleet pohjoismaiset ja muut eurooppalaiset kontaktit.
Osipow tunnetaan myös näyttelijänä 1960-luvun elokuvissa, joista tunnetuin on Risto Jarvanhttps://www.hs.fi/haku/?query=risto+jarvan ohjaus Työmiehen päiväkirja. Sattumaa, hän kuittaa mukanaolonsa. ”Luulen, että Jarva sai tšekkiohjaaja Milos Formanilta https://www.hs.fi/haku/?query=milos+formaniltaidean sekoittaa ammatti- ja amatöörinäyttelijöitä. Olin sopivan näköinen tyyppi. Elokuvan päätähti Elina Salohttps://www.hs.fi/haku/?query=elina+salo oli vaalea, joten tumma vastanäyttelijä sopi, olihan elokuva mustavalkoinen!”
Elokuva jäi syrjähypyksi maalarin uralla, joka ei näytä loppumisen merkkejä. ”On aika epätodennäköistä, että lopetan.”
Huilattuaan tarpeeksi Osipow tarttui Grassinassakin työhön.
”Rupesin maalaamaan sellaisia pieniä asetelmia. Esimerkiksi pistin päärynän pöydälle. Ja sitten maalasin sen päärynän.”
Näyttelyn kokoaminen oli iso urakka, joten kyllä, aluksi piti jonkin aikaa huilata. Grassina on tuttu paikka, jossa Osipow on ollut monta kertaa aikaisemminkin.
”Italiaan on helppo mennä, kun on oma talo Roomassa ja Firenzessä”, Osipow sanoo viitaten Grassinan lisäksi Rooman Villa Lanteen, jonka ateljee on myös tuttu. ”Kolme kuukautta on minimiaika, kun Italiaan lähtee. Kuusi kuukautta on hyvä.”
Osipow kävi ensimmäisen kerran Venetsian biennaalissa jo 1960, joten suhde Italiaan on pitkä. Jano maailman taiteen, uuden ja vanhan, näkemiseen on aina ollut kova. Ensimmäisen matkansa Pariisiin hän teki 1957. ”Kyllähän se kolahti, kun pääsi ensimmäisen kerran esimerkiksi Louvreen.”
”Olen nykykotkalainen”, Osipow määrittää juurensa. Syntymäpaikka Kymi ja lapsuuden Karhula on ajat sitten liitetty Kotkaan. ”Kasvoin Karhulassa Ahlströmin tehtaiden ruukkimiljöössä.”
Varhaislapsuutta hallitsi sota. ”Isä ei joutunut rintamalle, koska hän oli Ahlströmillä sotateollisuuden palveluksessa. Karhulaa ei juuri pommitettu, mutta näin monta kertaa, kuinka venäläiset koneet lensivät Karhulan yli pommittamaan Kotkaa.”
Kesällä 1944 perhe joutui evakkoon Rautalammelle Savoon. ”Siellä piti usein osallistua sankarihautajaisiin, joissa aina laulettiin Tuonen lehto, öinen lehto… Tiesin, että arkuissa makasi nuoria poikia, enkä voinut käsittää laulun sanoja …siell’ on lapsen lysti olla.”
Jo 14–15-vuotiaana Osipow tiesi haluavansa taiteilijaksi. Hän löysi paikallisen harrastajaseuran, jonne pääsi aikuisten joukkoon piirtämään ja maalaamaan. Vuonna 1958 hän pyrki Suomen taideakatemian kouluun ja pääsi sisään ensi yrittämällä.
”Akatemiaopiskelu oli lähinnä ateljeetyöskentelyä. Jossain vaiheessa aloin kaivata jotain maalaamisen vastapainoksi ja päädyin myös Vapaaseen taidekouluun, jossa Unto Pusahttps://www.hs.fi/haku/?query=unto+pusa opetti sommittelua ja teoriaa.”
Sittemmin teorioiden osuus on akatemiaopiskelussa lisääntynyt huimasti, eikä Osipow pidä sitä ainoastaan hyvänä asiana.
”Jos sanat ja teoriat ottavat ylivallan visuaalisuudesta, se merkitsee alemmuuskompleksia toisen median edessä, sitä, ettei luota omaan mediaansa.”
Pitkän uran aikana Osipowin maalaaminen on saanut monenlaisia muotoja. Välillä geometrisia tai vapaamuotoisia abstraktioita, välillä selkeästi esittäviä teoksia. Niistä voi löytää viittauksia taidehistoriaan ja modernismin suuntauksiin.
Osipow itse haluaa välttää tulkintoja ja symbolien hakua. Hänelle maalaamisen prosessissa kyse on aina valon ja värin, viivan ja muodon pelistä. ”Pääkallo oli maalauksissa ehkä vähän hankala, koska sillä on niin voimakas symbolimerkitys. Minulle sekin oli vain yksi esine muiden joukossa.”
Nuorena taideakatemialaisena Osipow saattoi vain haaveilla pääsystä ulkomaille opiskelemaan. Haave toteutui yli kymmenen vuotta akatemiasta valmistumisen jälkeen, kun hän 1975 lähti Fulbright-stipendiaattina Yhdysvaltoihin. Teksasin yliopistossa Austinissa opiskelun lisäksi hän oleskeli New Yorkissa.
”Se oli valtavan hyödyllistä. Nykytaiteen tarjonta oli rikasta: abstrakti ekspressionismi eli vielä, pop-taide oli vakiintunut ja konseptualismi oli nousussa.”
Monista amerikkalaistaiteilijoista tuli ystäviä. Yhtä tärkeitä ovat aina olleet pohjoismaiset ja muut eurooppalaiset kontaktit.
Osipow tunnetaan myös näyttelijänä 1960-luvun elokuvissa, joista tunnetuin on Risto Jarvanhttps://www.hs.fi/haku/?query=risto+jarvan ohjaus Työmiehen päiväkirja. Sattumaa, hän kuittaa mukanaolonsa. ”Luulen, että Jarva sai tšekkiohjaaja Milos Formanilta https://www.hs.fi/haku/?query=milos+formaniltaidean sekoittaa ammatti- ja amatöörinäyttelijöitä. Olin sopivan näköinen tyyppi. Elokuvan päätähti Elina Salohttps://www.hs.fi/haku/?query=elina+salo oli vaalea, joten tumma vastanäyttelijä sopi, olihan elokuva mustavalkoinen!”
Elokuva jäi syrjähypyksi maalarin uralla, joka ei näytä loppumisen merkkejä. ”On aika epätodennäköistä, että lopetan.”
Huilattuaan tarpeeksi Osipow tarttui Grassinassakin työhön.
”Rupesin maalaamaan sellaisia pieniä asetelmia. Esimerkiksi pistin päärynän pöydälle. Ja sitten maalasin sen päärynän.”
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
Kuka?
Paul Osipow
Syntyi 1939 Kymissä.
Suomen taideakatemian koulu 1958–62, Vapaa taidekoulu 1960, Teksasin yliopisto 1975–76.
Vuodesta 1956 lähtien kymmeniä yksityis- ja ryhmänäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Retrospektiivisiä näyttelyitä Porin taidemuseo 1987, Ateneum 1993, Kunstnernes Hus Oslo 2005, Amos Andersonin taidemuseo 2006, Helsingin taidehalli 2019. Teoksia tärkeimpien taidemuseoiden kokoelmissa.
Opettanut taidekouluissa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Toiminut komissaarina mm. Pariisin ja Venetsian biennaaleissa.
Dukaattipalkinto 1966, valtion taidepalkinto 1970 ja 1974, valtion 15-vuotinen taiteilija-apuraha 1985, Prinssi Eugenin mitali 1989, Pro Finlandia 1990, Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkki 2005, Kordelinin säätiön elämäntyöpalkinto 2009, Stina Krookin säätiön kunniapalkinto 2019.
Täyttää 80 vuotta 11. kesäkuuta.
- Syntymäpäivät Seuraa
- Henkilöjutut Seuraa
- Kulttuuri Seuraa
- Kuvataide Seuraa
Kommentit