Kulttuuri

Lapissa vieraillut Mohsen Makhmalbaf on elokuvapakolainen, jota on ammuttu, kidutettu ja yritetty murhata – silti hän sanoo olevansa onnellisempi kuin suomalaiset

Iranilainen elokuvantekijä on ollut ohjaajapuoliso Marzieh Meshkinin kanssa maanpaossa vuodesta 2005 lähtien.

Öisin tarvitsee untuvatakkia, päivällä helle polttaa ihon ja muuttaa telttateatterit saunoiksi. Sodankylän elokuvajuhlat on ­äärimmäisyyksien tapahtuma. Viikkoa ennen festivaalia täällä satoi räntää.

Ja aurinko paistaa aina vaan.

34. festivaali päättyy tänään sunnuntaina toiveuusintoihin. Elokuvallisiksi kohokohdiksi nousivat vanhat klassikot, kuten Mouchette – raiskattu (1967) ja Touki Bouki (1973), ja muutamat uutuudet, kuten J-P Valkeapään Koirat eivät käytä housuja, Mark Jenkinin mustavalkoinen kalastajadraama Bait ja Johann Lurfin kokeellinen tähtitaivaselokuva ★.

Karaokenäytöksistä Badding lämmitti suomalaisten sydämet, Moulin Rouge muidenkin. Esikoiselokuvansa System Crasher kanssa Sodankylässä vieraillut Nora Fingscheidt hehkutti seuraavana aamuna Moulin Rougen karaokenäytöstä, jossa yleisö hurrasi, buuasi ja yritti laulaa mukana elokuvan äkkivääriä sovituksia.

”Ei tuollaisia näytöksiä järjestetä Saksassa.”

Festivaalivieraista Fernando Meirelles, Kent Jones ja Pernilla August saivat ansaitusti huomiota. Kahdesta puhuttiin kuitenkin ehkä enemmän kuin muista: Mohsen Makhmalbafista ja Marzieh Meshkinistä.

Mohsen Makhmalbafin elämäntarina on uskomaton.

Hän syntyi köyhään perheeseen Teheranin eteläpuolella 29. toukokuuta 1957. Iran oli diktatuuri, jota hallitsi šaahi Muhammad Reza Pahlavi. Pahlavi oli länsimyönteinen, mutta uskoi, että länsimaiden elintaso on saavutettavissa vain diktatuurin kautta.

Teini-iässä Makhmalbaf perusti hallintoa vastustaneen ryhmittymän. He tekivät taidetta, mutta asiat eskaloituivat. 17-vuotiaana Makhmalbaf hyökkäsi poliisin kimppuun varastaakseen tämän aseen ja ampuakseen šaahin.

Yritys epäonnistui. Poliisi ­ampui Makhmalbafia ja pidätti hänet.

”Luoti upposi selkääni ja tuli vatsastani ulos. Olin kaksi viikkoa sairaalassa. Sen jälkeen jouduin vankilaan, jossa minua kidutettiin puolen vuoden ajan. Sitten makasin sata päivää sairaalassa. Voin näyttää yhä kehostani 20x20 senttimetrin kokoisen kidutusjäljen. Vasen jalkani tuhoutui kokonaan, luu törrötti ulos”, Makhmalbaf kertoo.

Istumme ravintolapöydässä, Sodankylän aurinko siivilöityy ikkunasta Makhmalbafin kädelle.

Hän sanoo lukeneensa, että suomalaiset ovat yksi maailman onnellisimmista kansoista. Täällä Lapissa hän järkeilee, että se johtuu paitsi hyvistä kouluista ja toimivasta terveydenhuollosta, myös valon määrästä.

Kerron, että vaikka valoa piisaa nyt, talvella Sodankylä lilluu pimeydessä. Valo ja varjo painivat täällä huomiosta.

Kidutus oli poliittisen vankeuden huono puoli, Makhmalbaf sanoo. Hyvä puoli oli se, että vankilassa ehti lukea. Makhmalbaf arvioi lukeneensa neljän ja puolen vuoden aikana 2 000 kirjaa sosiologiasta, psykologiasta, historiasta ja taiteesta.

Iranin vallankumous käynnistyi 1979. Vankiloista vapautettiin joukko sivistyneitä nuoria miehiä, joita kohdeltiin kuin sankareita. Makhmalbaf oli yksi heistä. Hän sanoo saaneensa vankeudessa 7 000 uutta ystävää. Osasta tuli taiteilijoita, osasta opposition edustajia, osasta päättäjiä.

”On outo tunne tulla vankilasta demokratian puolesta taistelleina sankareina ja nähdä sitten, kuinka joku sankareista nousee uudeksi diktaattoriksi.”

Makhmalbaf tajusi, ettei hallintoa muuteta vaihtamalla hallitsija. ”Huono kulttuuri synnyttää uusia diktaattoreita. Ymmärsimme, että meidän täytyy muuttaa kulttuuria.”

23-vuotiaana Makhmalbaf alkoi kirjoittaa ja tehdä elokuvia. Tavoite oli selkeä: muuttaa iranilaista kulttuuria. Samaan pyrkivät Abbas Kiarostami, Jafar Panahi, Asghar Farhadi ja monet muut. Nyt tästä liikkeestä puhutaan iranilaisen elokuvan toisena aaltona.

”Työskentelimme vapauden, demokratian ja rauhan puolesta maassa, jota leimasivat diktatuuri, sota ja välinpitämättömyys. Televisio oli täynnä valheita, joten halusimme näyttää todellisuutta. Halusin tehdä realistista elokuvaa ja motivoida ihmisiä muutokseen. Nostaa elokuvan peiliksi yhteiskunnan eteen.”

Sensuuri on Iranissa tavallista. Mohsen Makhmalbaf joutui vääntämään viranomaisten kanssa alusta asti. Monet hänen elokuvistaan ja kirjoistaan kiellettiin, useita sensuroitiin.

Osa elokuvista pääsi ulkomaille ja tutustutti elokuvissakävijät Iranin arkipäivään. Hello Cinema (1995) ja Gabbeh (1996) kilpailivat Cannesin sivusarjassa ja toimivat ikkunana maahan, joka ei itse halunnut kertoa asioistaan.


Makhmalbaf teki elokuvansa kuitenkin iranilaisille itselleen. Hän kritisoi hallitusta, joka tappoi ihmisiä kaduilla. Hän perusti tuotantoyhtiön ja epävirallisen elokuvakoulun, jossa hän koulutti uuden sukupolven elokuvantekijöitä.

Yksi oppilaista oli Makhmalbafin vaimo Marzieh Meshkini.

Meshkini istuu miehensä ­vieressä ja hymyilee lempeästi. Hän sanoo, että elokuvaopintojen jälkeen elokuvasta nauttiminen muuttui vaikeammaksi. Elokuvasta tuli työ ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen väline. ”Elokuva on hyvä keskustelun työkalu, koska se tavoittaa suuren yleisön. Elokuvat avaavat ikkunoita vaikeiden asioiden toiselle puolelle.”

Sodankylässä esitettiin Meshkinin elokuvat The Day I Became a Woman (2000) ja Stray Dogs (2004). Molemmat käsittelevät ennen kaikkea naisten asemaa patriarkaalisessa, uskonnollisessa yhteiskunnassa.

The Day I Became a Woman kertoo kolme tarinaa kolmen sukupolven ihmisistä. Ensimmäisessä tarinassa nuorelle tytölle kerrotaan, että hänestä on tullut nainen. Hänen täytyy luopua asioista, jotka tuottivat hänelle iloa, ja alkaa käyttäytyä toisin. Kotimaassani tytön täytyy naiseksi tultuaan luopua poikakavereistaan ja alkaa peittää itseään. Paine on hurja”, Meshkin kertoo.

”Toisessa tarinassa nuori nainen haluaa kokea jotakin, joka muille on itsestäänselvyys: ajaa polkupyörällä. Kolmannessa ja viimeisessä naisella olisi tilaisuus elää vähän parempaa elämää, mutta aika loppuu.”


Stray Dogsissa kaksi Taliban-taistelijan lasta viettävät yöt äitinsä luona vankilassa. Äiti on vangittu miehensä käskystä. Elokuvan pysäyttävin hetki on pitkä otos koirasta, joka on kääritty huntua muistuttavaan liinaan.

Meshkini sanoo, että vaikka hänen elokuvissaan puhutaan naisten oikeuksista, hän tekee elokuvia ihmisistä yleensä.

Kun kysyn toista kertaa naisten asemasta iranilaisessa kulttuurissa, Meshkini virnistää. ”Joskus tuntuu hassulta, että kanssani puhutaan vain naisista. Kuin puhuisimme dinosauruksista!”

Meshkini lisää kuitenkin, että hänen miehensä elokuvakoulusta on tullut paljon naisia. Osasta on tullut ohjaajia, osasta kuvaajia, ääniteknikkoja tai valokuvaajia.

Ensimmäisen kosketuksensa elokuvan tekemiseen Meshkini sai itse asiassa tyttärensä Samiran apulaisohjaajana 1990-luvun lopulla.

Makhmalbafin ja Meshkinin lapset Samira, Hana ja Maysam ovat kaikki elokuvantekijöitä. Samira ohjasi esikoiselokuvansa Omena (1998) vain 17-vuotiaana. Se esitettiin Cannesin elokuvajuhlilla, kuten hänen kaksi seuraavaa elokuvaansakin.

Samira vieraili Sodankylän elokuvajuhlilla tasan kymmenen vuotta sitten. Festivaalin aikaan Iranissa käytiin presidentinvaalit, mitä seurasi sarja väkivaltaisia mielenosoituksia.

”Samira soitti minulle täältä ja kysyi, mitä Iranissa tapahtuu. Toimittajat kyselivät häneltä tilanteesta”, Makhmalbaf muistelee. ”Sanoin, että Iranissa on vallankumous. Älä palaa sinne. Tule Pariisiin, jossa asuimme, ja auta meitä kertomaan maailmalle, mitä Iranissa tapahtuu.”

Samira lensi Sodankylästä suoraan Pariisiin eikä koskaan palannut kotimaahansa. Makhmalbafit antoivat yhdessä yli 400 haastattelua eri medioille. Sitten Samira sai kirjeen Iranin salaiselta poliisilta.

”Kirjeessä sanottiin, että jos Samira palaa, hänet raiskataan rangaistuksena. Hänen aviomiehensä painostettiin avioeroon. Suurlähetystö toimitti erokirjeen Samiralle.”

Tätä on iranian style, Makhmalbaf sanoo.

2000-luvun puoliväliin saakka Makhmalbaf kituutti kotimaassaan. Hän hyväksytti viranomaisilla jokaisen tuotantosuunnitelmansa, käsikirjoituksensa, työryhmänsä ja valmiin elokuvansa. Yritti parhaansa mukaan kiertää säännöksiä ja huijata sensuroijia. Presidentti Mohammad Khatami lupasi lisää vapautta ja jämäkämpää demokratiaa.

Vuonna 2005 Khatamin kausi päättyi ja valtaan nousi konservatiivipopulisti Mahmoud Ahmadinejad. Makhmalbaf tiesi, ettei hän voisi enää tehdä elokuvia tai kirjoittaa kirjoja.

Hän muutti Afganistaniin. Meshkini jäi kahden maan välille. Hän vietti osan ajastaan lastensa luona, osan miehensä kanssa.

”Se ei ollut oma päätökseni vaan jotakin, mikä tapahtui minulle”, Meshkini sanoo.

Makhmalbaf perusti kansalaisjärjestön afgaaninaisille ja lapsille, ja jatkoi elokuvien tekemistä.

”Sitten Iran tilasi kuvauksiini terrori-iskun, jossa loukkaantui useampi ihminen. Siirryin Tadžikistaniin ja sieltä Pariisiin. Siellä Ranskan poliisi kertoi Iranin lähettäneen ryhmän afrikkalaisia terroristeja tappamaan minut. Poliisi tarjosi suojelua, mutta sanoin vihaavani henkivartijoita. Olen taiteilija ja haluan olla vapaa. Niinpä muutin Britanniaan, jossa asun nyt”, Makhmalbaf sanoo.

Elokuvapakolainen. Sitä sanaa Makhmalbaf käyttää itsestään. Hänen perheensä on ohjannut yhteensä melkein 40 elokuvaa kymmenessä eri maassa. Makhmalbafin viimeisin on ­Georgiassa kuvattu The President (2014).


Paluu Iraniin ei näytä todennäköiseltä. Makhmalbafin kollega Jafar Panahi vangittiin vuonna 2010, ja siitä lähtien hän on ollut koti­arestissa sekä elokuvantekokiellossa. Panahi uhmaa kieltoa ja ohjaa elokuvia, joita ei Iranissa näytetä, mutta jotka kiertävät maailmaa ja toimivat ikkunoina ohjaajan kotimaahan.

Panahin kaksi viimeisintä, Taxi Teheran ja Kolme naista, saivat teatterilevityksen Suomessakin.

Onko toivoa, että Makhmalbaf ja Meshkini palaavat kotimaahansa vielä jonain päivänä?

Makhmalbaf huomauttaa, että Iranin väkiluku on tuplaantunut viimeisten 40 vuoden aikana. Uusi nuori sukupolvi käyttää internetiä ja kylvää muutoksen siemeniä.

Hän sanoo uskovansa ihmisiin – pitkällä tähtäimellä. Ihmiskunta on käynyt todella pimeissä paikoissa ja selvinnyt.

”Menneen ajattelu masentaa, tulevan ahdistaa. Elän päivä kerrallaan. Näin pysyn onnellisempana. Onnellisempana kuin suomalaiset!”

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      ”Tätä et tiennyt Suomesta”: Unkari jatkoi propagandaansa Suomen mediaa ja oikeuslaitosta vastaan

    2. 2

      Katsastaja hylkäsi vantaalaismiehen auton ”katkenneiden takajousien” takia, vaikka jouset olivat täysin ehjät

    3. 3

      Natalie Portmanista tulee naispuolinen Thor – ”Tämä on jo liikaa”, sanovat jotkut Marvel-fanit

    4. 4

      Metalliyhtye Battle Beast esiintyy suorassa lähetyksessä Olavinlinnasta noin kello 21.15

      Tilaajille
    5. 5

      Huumeparoni ”El Chapon” tuomio on yhden aikakauden loppu: huumesodan voittaminen voi olla entistä vaikeampaa

    6. 6

      Kuka piirsi 80-luvulla kohauttaneen pornahtavan kortin?

    7. 7

      Ilmatieteen laitos antaa jo helle­varoituksia: Grafiikka näyttää Suomen tulevien päivien sään

    8. 8

      Venäläinen toimittaja löysi Putinin tyttären ja paljasti Skripalin epäillyt myrkyttäjät – Nyt hän esittää hurjia väitteitä ”Putinin kokista” ja kertoo erikoisesta kaksossynnytyksestä

    9. 9

      Kasvomaskiin, irtohihoihin ja lippahattuun pukeutunut Wu Jinghua ei ymmärrä, mikseivät ihmiset suojaa ihoaan auringolta kunnolla: ”Ruskettunut iho on niin valtavan ruma”

    10. 10

      Harri Virtasen elämä särkyi, kun äiti pysäytti auton keskellä metsätietä: vasta aikuisena Virtanen toipui, ja nyt hän auttaa myös toisia pois trauman kierteestä

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Katsastaja hylkäsi vantaalaismiehen auton ”katkenneiden takajousien” takia, vaikka jouset olivat täysin ehjät

    2. 2

      Venäläinen toimittaja löysi Putinin tyttären ja paljasti Skripalin epäillyt myrkyttäjät – Nyt hän esittää hurjia väitteitä ”Putinin kokista” ja kertoo erikoisesta kaksossynnytyksestä

    3. 3

      HS tutustui viisi päivää kestävään reservinkieltäytyjien leiriin ja selvitti, mitä siellä tapahtuu

      Tilaajille
    4. 4

      Harri Virtasen elämä särkyi, kun äiti pysäytti auton keskellä metsätietä: vasta aikuisena Virtanen toipui, ja nyt hän auttaa myös toisia pois trauman kierteestä

      Tilaajille
    5. 5

      Onko tässä Helsingin hienoin kattoterassi? Tavallisen kalliolaisen kerrostalon katolta voi nähdä hyvällä säällä jopa Tallinnaan

    6. 6

      Kasvomaskiin, irtohihoihin ja lippahattuun pukeutunut Wu Jinghua ei ymmärrä, mikseivät ihmiset suojaa ihoaan auringolta kunnolla: ”Ruskettunut iho on niin valtavan ruma”

    7. 7

      Lisätietoa Luumäen turmasta: Kolme ihmistä nousi autosta selvittämään mahdollisia erimielisyyksiä, kaksi kuoli rekan törmättyä heihin

    8. 8

      Weekend-festivaalin pääesiintyjä otti yhteen järjestysmiesten kanssa, mutta kohokohta oli Armin van Buurenin ”joukkohypnoosi”

    9. 9

      Kadonneeksi ilmoitettu 8-vuotias tyttö löytyi hukkuneena Kangasniemellä

    10. 10

      ”Tätä et tiennyt Suomesta”: Unkari jatkoi propagandaansa Suomen mediaa ja oikeuslaitosta vastaan

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Harri Virtasen elämä särkyi, kun äiti pysäytti auton keskellä metsätietä: vasta aikuisena Virtanen toipui, ja nyt hän auttaa myös toisia pois trauman kierteestä

      Tilaajille
    2. 2

      Synkkä puhelu sai päivystäjän itkemään kesken hätäpuhelun: Saana Välimaa kertoo vaativasta mutta kiittämättömästä työstä luolassa Uudellamaalla

      Tilaajille
    3. 3

      Frendit ja Seinfeld ikääntyivät – toinen teki sen arvokkaasti, toinen on niin homofobinen, että sitä katsoessa täytyy irvistää

      Tilaajille
    4. 4

      Katsastaja hylkäsi vantaalaismiehen auton ”katkenneiden takajousien” takia, vaikka jouset olivat täysin ehjät

    5. 5

      VR vaihtoi kesäkuussa siivousyhtiötä, nyt likaiset junat ihmetyttävät niin matkustajia kuin henkilökuntaakin

    6. 6

      Töölöläinen Liisa Eskelinen etsii Facebookissa kumppania pitkän kriteerilistan avulla: lapseton, äänestänyt kaikissa vaaleissa ja prioriteettina yhteinen aika

    7. 7

      Kotona ei ole vessaa eikä jääkaappia – Tiina Malinen muutti itse rakentamaansa minivaunuun vuonna 2016 ja on pärjännyt vähemmällä kuin luuli    

    8. 8

      Bloggari Maria Nordin aiheutti sukupuoliristiriitaa käsittelevällä Pride-päivityksellään somemyrskyn, soitimme riidan osapuolille

    9. 9

      Tarja Myllyrinne asuu ensimmäisessä kerroksessa yhdellä Helsingin meluisimmista kaduista: Tällainen on hänen kotinsa

      Tilaajille
    10. 10

      Tässä yksinkertainen ohje, jonka avulla jokainen voi laihtua pysyvästi 5–10 kiloa

    11. Näytä lisää