Henna Tahvanainen klikkaa tietokoneen hiirtä viisi kertaa, ja ruudulla oleva akustisen kitaramallin resonointia kuvaava värikartta vaihtuu Yamahan tutkimuskeskuksessa Hamamatsussa Japanissa.
”Yhden kitaran mallintamiseen tietokoneella menee yksi päivä. Tässä tutkin, miten resonointi muuttuu, kun rimoja muotoillaan eri tavoin”, 34-vuotias Tahvanainen kertoo.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Yamaha on maailman suurin akustisten soitinten valmistaja. Tutkimusinsinööri Tahvanainen auttaa tutkimusryhmän ainoana ulkomaisena jäsenenä työnantajaa rakentamaan entistä parempia akustisia kitaroita.
”Työni pääpaino on teräskielisissä kitaroissa. Eräinä ääripäinä ovat erottelevan ja selkeän soinnin omaavat kitarat, jotka sopivat näppäilijöille ja resonoivaa lämpöä välittävät kitarat, jotka sopivat soinnuilla komppaaville”, hän kertoo.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Kuvaamme videolle näiden ääripäiden sointeja talteen. Näppäilijälle sopiva kitara soi ”kuivemmin” ja samalla selkeämmin. Toisessa mallissa on suurempi koppa ja lämpimämpi, vähemmän erotteleva sointi.
”Sitten on tietysti valtavasti välimuotoja”, Tahvanainen muistuttaa.
Joensuun lukiossa hän nappasi kolmannen palkinnon Suomen Akatemian valtakunnallisessa Viksu-tiedekilpailussa. Kilpailuesityksen aihe oli kanteleen soittotekniikan vaikutus ääneen. Samalla omat soittotunnit etenivät konservatoriotasolle.
”Piti päättää mennäkö Sibelius-Akatemiaan. Olin ymmärtänyt, että muusikkona työllistyminen ei ole helppoa, joten menin Helsingin yliopistoon ja otin pääaineeksi teoreettisen fysiikan.”
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Sitten hän jatkoi Aalto-yliopistoon akustiikka- ja äänenkäsittelyn maisteriohjelmaan.
”Löysin jotain sellaista, mikä yhdistää musiikkiharrastuksen ja fysiikan.”
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Tahvanainen teki diplomityönsä kanteleen akustiikan mallinnuksesta vuonna 2012. Kyseessä on hyödyllinen taito: kun soitinrakennustapojen muutosten vaikutusta voi simuloida etukäteen tietokoneella, se säästää aikaa ja vaivaa itse soitinrakennuksessa.
Juuri tätä taitoa Yamaha tarvitsi, ja niinpä se tarjosi neljän kuukauden työharjoittelumahdollisuuden Japanissa vuonna 2013.
”Ajattelin lähteä, koska en ollut koskaan käynyt Japanissa.”
Tuolloin hän palasi neljän kuukauden jälkeen Suomeen edistämään tohtorinopintoja, mutta Yamaha pyysi ottamaan yhteyttä heti, kun opintojen eteneminen mahdollistaisi taas työsopimuksen. Se tapahtui vuonna 2017.
”Siinä vaiheessa väitöskirja oli jo pidemmällä ja henkilövaihdosten jälkeen minua todella tarvittiin Japanissa”, Tahvanainen sanoo.
Japanin perinteisissä yrityksissä on iso määrä opittavia asioita. Esimerkiksi ikkunapaikat ovat avokonttoreissa aina vanhimmille työntekijöille, jotka eivät välttämättä ole osaavimpia.
”Status määräytyy iän mukaan. Joskus tekee mieli sanoa, että lue nyt edes se 1970-luvun tieteellinen klassikkoartikkeli ennen kuin annat minulle ohjeita. Mutta toisaalta kokeneilla työntekijöillä on valtavasti hiljaista tietoa.”
Palavereissa etsitään yhdessä sopuisaa ratkaisua tavalla, joka voi tuoda suomalaisille mieleen myös ruotsalaisyritykset.
”Ihmiset eivät ilmaise oikeaa mielipidettään suoraan, vaan etsivät usein mielipiteen, joka pitää yllä yleistä harmoniaa. Prosessi voi joskus tuntua tärkeämmältä kuin lopputulos.”
Palaute ja kiellot annetaan yleensä epäsuorasti, koska ”ei”-sanaa ei juuri haluttaisi käyttää. Samalla omista työntekijöistä pidetään yhä huolta kuin perheenjäsenistä.
”Meille annetaan työajalla jopa liikennekasvatusta. Samalla vaaditaan, että edustamme työnantajaa kunnialla myös vapaa-aikana.”
Byrokratiaakin riittää, kuten kaikki Japanissa asuneet suomalaiset tietävät. Yamahalla tarvitaan erityislupa jo siihen, että pyöräilee töihin.
Mutta iso firma antaa tutkijoiden tehdä myös perustutkimusta, jossa hyödynnetään tekoälyä, materiaalitutkimusta ja havaintopsykologiaa. Siitä Tahvanainen pitää.
”Parhaat soittimet ovat vuosisatojen kehittelyn tulos, ja tutkimuksella olemme voineet selvittää, miksi viulun f-muotoiset aukot ovat akustisesti otollisia verrattuna aikaisempiin aukkomuotoihin ja mikä kitaran tiimalasimuodossa on erityistä.”
Vapaa-aikaankin löytyy virikkeitä Hamamatsussa, jota kutsutaan Japanin Kaliforniaksi.
”Meren ja vuoriston välissä ollaan, joten täällä voi vaellella ja sukellella. Esiinnyn myös kanteleensoittajana silloin tällöin kollektiivissa tekno-DJ:n kanssa.”
Hän myös opettaa kanteleensoittoa muutamalle oppilaalle vapaa-aikanaan.
”Suomalainen kantele oli tärkeässä osassa eräässä suositussa anime-sarjakuvassa, ja nyt nuoret miehetkin haluavat opetella soittamaan sitä.”
Tahvanainen on alalla, jonka osaajia on toistaiseksi hyvin rajoitetusti.
”Akateemisesti soitintutkimusta tekevät kokoontuvat tutkijakonferensseihin kolmen vuoden välein, ja puhumme vain noin sadasta ihmisestä.”
Yrityspuolella soitinmallinnusta tehdään Tahvanaisen tietojen mukaan vain muutamassa paikassa. Ja haasteita riittää.
”Kitaran mallintaminen ilman kieliä vie päivän, mutta kitaran kielten mallinnus toistaiseksi paljon pidemmän ajan.”
Tutkijat pyrkivät saamaan laskennasta nopeampaa, sillä muuttujia riittää. Materiaalien saatavuus ja laatu, korvaavat materiaalit puulle, soinnin monipuolisuuden takaaminen ja monet muut asiat työllistävät tutkijoita.
”Ja perushaaste on tietysti tehdä mahdollisimman kestävä kitara, joka samalla resonoi riittävästi.”
Loppuvuodesta työ Yamahalla päättyy ainakin toistaiseksi, sillä hän on saanut KAUTE-säätiön apurahan väitöskirjan viimeistelyyn Suomessa.
”Ei täältä töiden puolesta ole kiire pois. Mutta puolisoni on Tampereella tutkijatohtorina ja haluaisin työskennellä opetus- ja tutkimustehtävissä myös yliopistotasolla, joten tohtorin tutkinto on välttämätön.”
Tahvanaisen väitöskirja tulee käsittelemään konserttisalien penkkien vaikutusta akustiikkaan. Väitöskirja käsittelee myös Helsingin Musiikkitaloa.
”Musiikkitalon ongelma on vähäisissä sivuttaisheijastuksia tarjoavissa pinnoissa, jotka voisivat kompensoida basson puutetta. Se johtuu myös penkeistä ja siitä, minkä verran istuintason alle jää ilmaa.”
Laittaisitko Musiikkitalon penkit remonttiin?
”Musiikkitalo vaatisi muutenkin remonttia, jos minulta kysytään.”
Myöhemmin hän pehmentää: kyse on myös makuasiasta.
”Musiikkitalo edustaa viinitarhamallia, mutta satun pitämään enemmän perinteisistä kenkälaatikon muotoisista saleista, joissa ääni ympäröi kuulijan tehokkaammin.”
Kyse taitaa olla samasta makuasiasta kuin kitaranvalmistuksessa. Erotteleva sointi tuntuu lähes väistämättä myös kuivemmalta. Lämpimämpi ja ympäröivämpi sointi ei aina ole yhtä erotteleva.
”Kyllähän viinitarhan mallisissa konserttisaleissakin on eroja. Kyse on siitä, mitä taajuuksia rakenne – konserttisali tai kitaran koppa – korostaa tai häivyttää”, Tahvanainen sanoo.
Ja tätä kaikkea hän tahtoo tutkia vielä paljon lisää.
Kiitos, kun osallistut keskusteluun. Kommenttisi on nyt moderoitavana.
Kommentteja julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa.
Kommentteja tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24.
Kommentit