Muistatteko Alvar Aalto -säätiön arkistosta löytyneen ”Japanilaisen talonhttps://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005331367.html”, jonka HS esitteli laajemmalle lukijakunnalle vuonna 2017? Löytö kertoi, että kuuluisan arkkitehdin Japani-kiinnostus taisi olla yksityiskohtaisempaa kuin yleensä ajatellaan.
”Kirjoitin siitä juuri vain japaniksi saatavissa olevaan Aallon näyttelykirjaan”, hän näyttää.
Wada on löytänyt alkuperäisen piirroksen Japanin arkkitehtuuri-instituutista.
”Kyseessä on Gan Iuranhttps://www.hs.fi/haku/?query=gan+iuran palkittu ehdotus Asahi-yrityksen vuonna 1929 järjestämään pientalosuunnittelukilpailuun.”
Hetkinen! Alvar Aallon ”Japanilainen talo” ei siis olekaan Alvar Aallon? Kuka oli Gan Iura?
”Arvioisin, että kyseessä on nimimerkki. Siltä se näin japanilaisena kuulostaa”, Wada sanoo.
Näyttelyyn tehtiin 16 rakennusta ja osa myytiin. Siihen jäljet päättyvät vielä toistaiseksi.
Tämä poikkeaa Alvar Aalto -säätiön aiemmasta käsityksestä. Vielä kaksi vuotta sitten säätiöstä kerrottiin, että ”Japanilainen talo” olisi tehty Tampella Oy:n tyyppitaloja varten noin 1939–40 eikä taloa todennäköisesti rakennettu.
Nopea yhteydenotto Alvar Aalto -säätiöön paljastaa, että hekin ovat nyt kuulleet Nahoko Wadan löydöstä.
”Tampellan tyyppitalo -identifiointi perustuu ainoastaan siihen, että piirustus löytyi muiden Tampellan piirustusten joukosta. Ei ole siis varmuutta että sitä on käytetty nimenomaan niiden inspiraationa. Toimiston aikainen arkistointisysteemi ei ollut mitenkään aukoton”, amanuenssi Timo Riekkohttps://www.hs.fi/haku/?query=timo+riekko vastaa.
Onko kyseessä ollut Aallon toimiston tekemä taustatutkimus? Ainakaan suoraan emme voine väittää, että kyseessä olisi plagiaattiyritys.
”Meillä ei myöskään ole mitään varmuutta, miten piirustus on päätynyt Aallon toimistoon.”
Tämä on kiinnostava kysymys. Miten vuonna 1929 japanilaisessa pientalosuunnitelmassa palkittu ehdotus on päätynyt Alvar Aallolle?
”Ehdotus on kiinnostanut hänen toimistoaan kovasti. Huoneiden kohdalla näkyvät alkuperäiset japanilaiset kirjoitusmerkit ja ne on suomennettu pohjapiirroksen alapuolelle”, Nahoko Wada kertoo.
Ja toinen arvoitus: kuka silloin on osannut tehdä japanin kielestä huoneiden nimien suomennoksen Aallon papereihin?
Ratkaisua etsiessä sukellamme syvälle Suomen ja Japanin suhteiden historiaan, joka johti maiden diplomaattisuhteiden syntymiseen tasan sata vuotta sitten.
Alvar Aalto luki Marco Polonhttps://www.hs.fi/haku/?query=marco+polon seikkailuista jo poikavuosina ja Kiinan ohella Japani kiehtoi häntä siitä lähtien. Se ei ollut harvinaista. Japonismi kiehtoi kuvataiteilijoitakin Helene Schjerfbeckistähttps://www.hs.fi/haku/?query=helene+schjerfbeckista Akseli Gallen-Kallelaanhttps://www.hs.fi/haku/?query=akseli+gallen-kallelaan, kuten Ateneumin Japanomania-näyttelyhttps://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002886463.html vuonna 2016 osoitti.
Aalto suunnitteli ”japanilaisen puutarhan” jo hämmästyttävän varhain eli 1926 Liittopankin päärakennuksen suunnittelukilpailuun, kertoo Severi Blomstedthttps://www.hs.fi/haku/?query=severi+blomstedt tuoreessa artikkelissaan Japanilaisuus suomalaisessa arkkitehtuurissa Ateneumin Hiljainen kauneushttps://www.hs.fi/paivanlehti/18062019/art-2000006145717.html -näyttelykirjassa.
Tieto on varsin uusi. Kilpailuehdotus siirtyi Arkkitehtuurimuseolle vasta 2013 Nordean ison lahjoituksen mukana, jolloin Aallon käsiala tunnistettiin nimimerkillä ”Bank Union” jätetystä ehdotuksesta.
Viimeistään 1933 Aalto ystävystyi Japanista Suomeen tulleen suurlähettilään Hikotaro Ichikawanhttps://www.hs.fi/haku/?query=ichikawan kanssa ja sai lisää materiaalia japanilaisesta kulttuurista ja arkkitehtuurista.
”Hän on koonnut suuren määrän arkkitehtuuriamme, eritoten teehuonearkkitehtuuria, koskevaa kirjallisuutta”, suurlähettiläs Ichikawa kirjoitti myöhemmin, joskaan tätä ei ole pystytty Aallon jäämistöstä varmistamaan.
Ystävyydestä kertoo sekin, että suurlähettilään puoliso Kayoko Ichikawahttps://www.hs.fi/haku/?query=kayoko+ichikawa antoi Aino Aallollehttps://www.hs.fi/haku/?query=aino+aallolle kimonon, joka inspiroi Ainon uuteen tekstiilimalliin. Tuo malli on nyt otettu uudelleen valikoimiin Aaltojen perustaman Artekin uudessa Tokion-myymälässä.
Japaniin asti Aalto ei matkoillaan yltänyt, mutta jo vuonna 1935 hän piti luennon siitä, kuinka japanilaiset ovat rajoitetuin materiaalein ja muodoin saaneet aikaan ”virtuoosisen taitavuuden luoda vaihtelua ja melkein päivittäin uusia yhdistelmiä”.
Samana vuonna hän perusti ystävineen Suomalais-Japanilaisen yhdistyksen.
”Varsinkin japanilaiset teehuoneet tekivät Aaltoon suuren vaikutuksen”, Nahoko Wada tietää. Niinpä tämä haastattelu tehdään prinssi Asakanhttps://www.hs.fi/haku/?query=asakan vuonna 1936 rakennuttamassa Kouka-teehuoneessa, joka on nykyisin osa Teien-taidemuseota Tokiossa.
Japanilainen puutarha on tietysti omanlaisensa, mutta asetelma on vähän kuin Aallon suunnittelemassa Villa Maireassa (1938).
”Aalto tiesi, että tällainen näkymä teehuoneelta oli japanilainen ihanne”, Wada katsoo.
Villa Mairean päärakennuksessa on toki muitakin kuin japanilaisvaikutteita.
”Mutta Villa Mairean sauna muistuttaa hyvin paljon japanilaista teehuonetta ja on varsin erilainen kuin Aallon muut saunat”, Wada näkee.
”Myös Villa Mairean talvipuutarhahuone on hyvin japanilaistyylinen.”
Samaa voi sanoa esimerkiksi Alvar Aallon Riihitien asunnon joistakin yksityiskohdista.
Alvar Aallon japanilaisvaikutteista kirjoitettiin Suomessa ensimmäisiä kertoja Gustaf Strengellin https://www.hs.fi/haku/?query=gustaf+strengellinartikkelissa Hufvudstadsbladetissa vuonna 1935. Göran Schildthttps://www.hs.fi/haku/?query=goran+schildt käsitteli asiaa lyhyesti esimerkiksi Alvar Aallon tutustuminen funktionalismiin -kirjassa (Otava 1985) ja Juhani Pallasmaahttps://www.hs.fi/haku/?query=juhani+pallasmaa esimerkiksi Villa Mairean verkkosivuiltakin löytyvässä kirjoituksessa.
Tanskalainen Leif Høgfeldt Hansenhttps://www.hs.fi/haku/?query=leif+h%C3%B8gfeldt+hansen teki vuoden 2015 Aalto-symposiumiin 11 sivun esitelmän Japanese inspirations in the architecture of Alvar Aalto. Ja nyt Severi Blomstedt on kirjoittanut Japanilaisuus suomalaisessa arkkitehtuurissa -artikkelin.
Kaiken tämän tietäenkin Aalto-mielleyhtymät tuntuvat 1930-luvun japanilaisen teehuoneen sisällä hyvin runsailta.
Liukuovet, siirreltävät seinäpinnat tilanjakajana, erilaisten puulajien yhdistely, säännöllisen ja epäsäännöllisen rytmin vaihtelu sekä pilarien päällystysten japanilaistyyliset ratkaisut yleistyivät Aallon arkkitehtuurissa juuri Japani-innostuksen myötä.
Palataan vielä teehuoneesta lammelle avautuvaan näkymään. Se muistuttaa hieman myös Aallon suunnitteleman Villa Kokkosen ratkaisua, jossa tekolampea myöten oli tärkeää muokata myös sitä, mikä ikkunasta näkyy.
Tämä palauttaa mieleen säveltäjä Joonas Kokkosenhttps://www.hs.fi/haku/?query=joonas+kokkosen sanat HS:lle vuonna 1995.
”Aalto kysyi tiedänkö, mistä hän sai inspiraation (Villa Kokkoseen). En tietenkään tiennyt. Hän vastasi, että Japanin arkkitehtuurista”, Kokkonen kertoi.
Villa Kokkosen julkisivu tielle on suhteellisen vaatimaton ja rakennus paljastaa mittasuhteensa vain tekolammelle ja Tuusulanjärvelle päin, mikä oli Aallon mielestä nimenomaan japanilaistyylinen ratkaisu.
Sama toistuu Finlandia-talon ja Töölönlahden suhteessa.
Alvar Aalto -säätiön puheenjohtaja Tommi Lindhhttps://www.hs.fi/haku/?query=tommi+lindh sanoi HS:lle jo pari vuotta sitten, että ”japanilaisvaikutteet ovat pitkälti kartoittamaton alue näyttelytoiminnassa ja jopa tutkimuksessa”.
Pengottavaa riittää siis yhä, vaikka Alvar Aallosta on kirjoitettu jo noin viisituhatta kirjaa 40 kielellä.
Nahoko Wada on nyt yksi heistä, jotka nyt kartuttavat tätä tietoutta. Taustalla ovat opinnot myös Tanskassa sekä hänen kirjansa modernista pohjoismaisesta arkkitehtuurista.
”Aallossa oli heti jotain tutunomaista. Kirjassani yksi luku onkin omistettu juuri Villa Mairealle ja muutamalle muulle Aallon rakennukselle.”
Mutta Wada osaa kertoa myös Aallon ja Japanin vaikutussuhteen toisen puolen. Ja se on yhtä kiehtova.
Aalto alkoi läpimurtonsa alkuvaiheessa kiehtoa myös Japanissa. Hänessä oli jotain tuttua (japanilaisvaikutteet), mutta myös paljon omaleimaista ja uutta, mistä japanilaiset inspiroituivat.
Jo 1933 englantilainen Architectural Review’n artikkeli pohjoismaisesta arkkitehtuurista ja Aallosta käännettiin japanilaiseen arkkitehtuurijulkaisuun.
Aalto ja japanilaiset arkkitehdit oppivat toisiltaan todennäköisesti myös New Yorkissa 1938–1939, jolloin Aalto sai näyttelyn Museum of Modern Artiin (MoMA) ja osallistui maailmannäyttelyyn.
”Silloin japanilainen aikakauslehti julkaisi Aallon paviljongista jutun”, Wada kertoo.
Aallon maineen noustessa japanilainen arkkitehti Akira Mutohttps://www.hs.fi/haku/?query=akira+muto pääsi työskentelemään suomalaismestarin toimistoon 1960-luvulla ja piirsi puhtaaksi esimerkiksi tämän suunnitelmaa Enso-Gutzeitin päärakennukseksi Katajanokalle.
”Muto julkaisi japaniksi ensimmäisen kirjan Aallosta, ja nyt niitä on ilmestynyt useita. Lisäksi Muton suunnittelema yliopiston kirjasto 1979 Hachiōjissa ja hänen kesäasuntonsa Shirakabakossa Naganon prefektuurissa ovat hyvin Aalto-vaikutteisia”, Wada kertoo.
Akira Muto nousi professoriksi, joka luennoi mielellään Alvar Aallosta Kokaguinin yliopistossa Hachiōjissa ja Tokion Shinjukussa. Näin vaikutus laajeni.
”Myös oman professorini eli maailmankuulun Shigeru Baninhttps://www.hs.fi/haku/?query=shigeru+banin Aalto-innostus on tunnettua. Ja nykyisin Aalto on keskeinen vaikuttaja sellaisille nouseville arkkitehdeille kuin Horibe Yasushihttps://www.hs.fi/haku/?query=horibe+yasushi”, Wada kertoo.
Lisäksi Aalto-näyttelyitä on Japanissa jatkuvasti. Suuri Second Nature -näyttely kiersi äskettäin Japanin museoissa Kanagawasta Nagoyaan, Tokioon ja Aomoriin. Pienempi näyttely Aallon kirjastoista ja asuintaloista nähtiin Tokiossa maaliskuussa ja lisää on tulossa.
Jos tämä olisi salapoliisikertomus, nyt pitäisi saada tietää ”kuka sen teki”. Kuka oli arkkitehti tai nimimerkki ”Gan Iura”, jonka pientaloehdotus palkittiin Japanissa 1929? Ja miten ehdotus päätyi Alvar Aallon toimiston leimalla ”Japanilaiseksi taloksi”, jossa huoneet on nimetty japaniksi ja suomennoksina?
Dekkarikirjailija voisi antaa mielikuvituksen lentää: entä jos nimimerkki ”Gan Iura” olisi Alvar Aalto? Kun hän oli suunnitellut japanilaisen puutarhan kilpailuehdotukseen Suomessa jo 1926, eikö hän olisi voinut osallistua myös japanilaiseen suunnittelukilpailuun vuonna 1929 japanilaisyhteyksien avulla?
”Mitä? Se ei sentään ole mahdollista”, tutkija Wada nauraa ja on nykytiedon valossa sataprosenttisen oikeassa.
”Mutta palaan kyllä Suomeen elokuussa ja aion penkoa arkistoja ja kirjeenvaihtoa lisää sekä Suomessa että Japanissa.”
Toivo siis elää ”Japanilaisen talon” arvoituksen lopullisemmasta ratkaisusta.
Ja siitä, että Alvar Aallon ja Japanin arkkitehtuurin upea ja molemminpuolinen vaikutussuhde kootaan joskus kattavaksi näyttelyksi.
Oikaisu 24. kesäkuuta klo 09.25. Korjattu Hachiōjin kaupungin ja suurlähettiläs Ichikawan etunimen translitterointia.
Kommentit