Bob Dylanin ääni notkistui kovin myöhään, mutta huuliharppusoolot olivat loistavia – näin ilta eteni biisi biisiltä - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Konserttiarvio

Bob Dylanin ääni notkistui kovin myöhään, mutta huuliharppusoolot olivat loistavia – näin ilta eteni biisi biisiltä

Huippubändi ja kekseliäät sovitukset pelastivat pitkän illan Helsingissä.

Bob Dylanin keikalla oli täydellinen kuvauskielto, mutta tunnelmavalaistus oli sama kuin tässä kuvassa Pori Jazzista 2014.

Julkaistu: 24.6.2019 23:56, Päivitetty 25.6.2019 10:31

Kun lähes kaksituntinen keikka Helsingin Areenalla ehtii viimeiseen biisiin maanantai-iltana, hymyilen vähän haikeasti.

Lauluntekijöiden legenda Bob Dylan on pitkällisten ponnistelujen jälkeen saanut lauluäänensä notkistumaan ja poimii vaivatta täydellä äänellä ne korkeammatkin sävelet, jotka kuuluvat vuoden 1965 klassikon It Takes a Lot to Laugh, It Takes a Train to Cry kekseliääseen kiertuesovitukseen.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri