Kulttuuri
Kirjailija, tutkija Kirsti Simonsuuri on kuollut
Kirjailija, kirjallisuudentutkija ja suomentaja Kirsti Simonsuurihttps://www.hs.fi/haku/?query=kirsti+simonsuuri kuoli lauantaiaamuna Helsingissä 73-vuotiaana. Hänen puolisonsa näyttelijä Pirkko Hämäläisenhttps://www.hs.fi/haku/?query=pirkko+hamalaisen mukaan Simonsuuren voimat vei vuosi sitten todettu syöpä, kertoo Yle verkkosivuillaan.
Kirsti Simonsuuri oli syntynyt Helsingissä 26. päivänä joulukuuta 1945. Hänen isänsä oli SKS:n kansanrunousarkiston johtaja Lauri Simonsuurihttps://www.hs.fi/haku/?query=lauri+simonsuuri.
Hän aloitti kirjallisen uransa runoilijana, mutta ehkä parhaiten hänet tunnetaan romaanista Pohjoinen yökirja (1981), joka kuvaa kriittisesti ja sapekkaasti sen ajan Oulua mutta erityisesti Oulun yliopiston käärmeenpesää, jossa vain ajatusten latteus voittaa ympäristön rumuuden.
Runoilijana Kirsti Simonsuuren tuotantoa leimaa eurooppalaisen perinteen ja antiikin vahva läsnäolo. Hänen tunnetuin runokokoelmansa Euroopan ryöstö (1984) rakentaa hienovaraisia yhteyksiä menneisyyden ja nykyisyyden välille. Kehyksenä tai ytimenä toimii vahva ja historiallinen paikan henki.
Mennyt on herää henkiin vasta silloin, kun se elää myös nykyajassa. Hetkellä ei ole syvempää merkitystä, jos sillä ei ole historian laahusta takanaan.
Seuraavissa runokokoelmissa kulttuuriset viittaukset saavat rinnalleen myös myyttien ja unien kuvaston. Hän rinnasti tietoisesti runouden ja myytin, koska niiden välittämät totuudet ovat samanlaisia vapaita näkyjä.
Omana aikanaan Kirsti Simonsuuri oli yksi niistä harvoista suomalaisista kirjailijoista, joiden tuotannolla oli selvä akateeminen sidos. Liioin hänen eurooppalaisuutensa ei ollut valtavirtaa.
Toistakymmentä kaunokirjaa julkaissut Kirsti Simonsuuri väitteli vuonna 1977 filosofian tohtoriksi Cambridgen yliopistossa, jossa hän työskenteli myös jonkin aikaan tutkijana. Seuraavalla vuosikymmenellä hän opetti kirjallisuutta Harvardissa ja Columbian yliopistossa.
Myöhemmin hän toimi mm. kirjallisuuden apulaisprofessorina ja professorina Oulun yliopistossa. Hän toimi myös Suomen Ateenan-instituutin johtajana vuosina 1995–1998.
Kirsti Simonsuuri työskenteli myös suomentajana. Hän suomensi esimerkiksi Virginia Woolfiahttps://www.hs.fi/haku/?query=virginia+woolfia ja Sylvia Plathiahttps://www.hs.fi/haku/?query=sylvia+plathia. Suurin suomennosurakka oli kuitenkin William Shakespearenhttps://www.hs.fi/haku/?query=william+shakespearen Sonetit (2005). Hän nimittäin suomensi Shakespearen kaikki 154 sonettia, mutta laati kirjaan sen lisäksi laajan johdannon, tekstihistorian selvityksen, selonteon kääntämisen periaatteista ja ongelmakohdista, sonettikokoelman temaattisen analyysin, kirjallisuusluettelot ja kunkin sonetin yksityiskohtaiset selitykset.
Syvästi eurooppalaisena hän ei suinkaan ylenkatsonut Suomea. ”Haluan hyödyttää ihmisiä ja Suomea, jos minun vain annetaan hengittää ja tehdä työtä. Vaikka tunnen olevani ennen muuta eurooppalainen, suomi on äidinkieleni. Sillä minun on luontevinta kirjoittaa. Tarvitsen tätä maata”, totesi Kirsti Simonsuuri Helsingin Sanomissa jouluna 2005.
Kirsti Simonsuuri oli syntynyt Helsingissä 26. päivänä joulukuuta 1945. Hänen isänsä oli SKS:n kansanrunousarkiston johtaja Lauri Simonsuurihttps://www.hs.fi/haku/?query=lauri+simonsuuri.
Hän aloitti kirjallisen uransa runoilijana, mutta ehkä parhaiten hänet tunnetaan romaanista Pohjoinen yökirja (1981), joka kuvaa kriittisesti ja sapekkaasti sen ajan Oulua mutta erityisesti Oulun yliopiston käärmeenpesää, jossa vain ajatusten latteus voittaa ympäristön rumuuden.
Runoilijana Kirsti Simonsuuren tuotantoa leimaa eurooppalaisen perinteen ja antiikin vahva läsnäolo. Hänen tunnetuin runokokoelmansa Euroopan ryöstö (1984) rakentaa hienovaraisia yhteyksiä menneisyyden ja nykyisyyden välille. Kehyksenä tai ytimenä toimii vahva ja historiallinen paikan henki.
Mennyt on herää henkiin vasta silloin, kun se elää myös nykyajassa. Hetkellä ei ole syvempää merkitystä, jos sillä ei ole historian laahusta takanaan.
Seuraavissa runokokoelmissa kulttuuriset viittaukset saavat rinnalleen myös myyttien ja unien kuvaston. Hän rinnasti tietoisesti runouden ja myytin, koska niiden välittämät totuudet ovat samanlaisia vapaita näkyjä.
Omana aikanaan Kirsti Simonsuuri oli yksi niistä harvoista suomalaisista kirjailijoista, joiden tuotannolla oli selvä akateeminen sidos. Liioin hänen eurooppalaisuutensa ei ollut valtavirtaa.
Toistakymmentä kaunokirjaa julkaissut Kirsti Simonsuuri väitteli vuonna 1977 filosofian tohtoriksi Cambridgen yliopistossa, jossa hän työskenteli myös jonkin aikaan tutkijana. Seuraavalla vuosikymmenellä hän opetti kirjallisuutta Harvardissa ja Columbian yliopistossa.
Myöhemmin hän toimi mm. kirjallisuuden apulaisprofessorina ja professorina Oulun yliopistossa. Hän toimi myös Suomen Ateenan-instituutin johtajana vuosina 1995–1998.
Kirsti Simonsuuri työskenteli myös suomentajana. Hän suomensi esimerkiksi Virginia Woolfiahttps://www.hs.fi/haku/?query=virginia+woolfia ja Sylvia Plathiahttps://www.hs.fi/haku/?query=sylvia+plathia. Suurin suomennosurakka oli kuitenkin William Shakespearenhttps://www.hs.fi/haku/?query=william+shakespearen Sonetit (2005). Hän nimittäin suomensi Shakespearen kaikki 154 sonettia, mutta laati kirjaan sen lisäksi laajan johdannon, tekstihistorian selvityksen, selonteon kääntämisen periaatteista ja ongelmakohdista, sonettikokoelman temaattisen analyysin, kirjallisuusluettelot ja kunkin sonetin yksityiskohtaiset selitykset.
Syvästi eurooppalaisena hän ei suinkaan ylenkatsonut Suomea. ”Haluan hyödyttää ihmisiä ja Suomea, jos minun vain annetaan hengittää ja tehdä työtä. Vaikka tunnen olevani ennen muuta eurooppalainen, suomi on äidinkieleni. Sillä minun on luontevinta kirjoittaa. Tarvitsen tätä maata”, totesi Kirsti Simonsuuri Helsingin Sanomissa jouluna 2005.
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
- Kirjallisuus Seuraa
- Kulttuuri Seuraa
- Kuolleet Seuraa
- Runous Seuraa
- William Shakespeare Seuraa
- Jukka Petäjä Seuraa
Kommentit