Kulttuuri

Tutkijoiden mukaan kyllästymme pian murhilla, dystopioilla ja katastrofeilla mässäilyyn, mutta millaisia ohjelmia sen jälkeen katsomme?

Tutkijat uskovat, että kyllästymme pian dystopioihin. Niiden suosio pohjautuu esimerkiksi siihen, että monet kokevat elämässään niin suuria suorituspaineita, että on suorastaan ihanaa kuvitella maailmaa, jossa nykyisenlainen arvojärjestelmä on romahtanut.

Silpomista, raiskaamista, murhaamista. Katastrofeja, sairauksia, rasismia. Totalitarismia, kannibalismia, talouskriisiä. Robottivallankumous, vedenpaisumus.

Kulttuurimme on täyttynyt uhkakuvista ja katastrofikertomuksista. Lisäksi niitä ilmentävät sisällöt tuntuvat jatkuvasti raaistuvan.

Aiemmin kesäkuussa HS-toimittaja Jussi Lehmusvesi kirjoitti, että HBO Nordicin viime vuoden kymmenen katsotuimman dokumentin joukossa oli peräti seitsemän elokuvaa, jotka keskittyivät verenvuodatukseen.

Tätä ennen HS-toimittaja Suvi Ahola puolestaan käsitteli Handmaid’s Tale -televisiosarjan raakuutta. Tekstissä hän tiivistää ilmassa olevan kysymyksen: ”Onko naisten pahoinpitelystä tullut sarjassa pääasia, pornografiaan rinnastettava kiinnostuksen aihe?”

Jonkinlainen kyllästymispiste alkaa kuitenkin häämöttää. Tätä mieltä ovat kirjallisuuden yliopistonlehtori Saija Isomaa ja kirjallisuuden tutkijatohtori Toni Lahtinen Tampereen yliopistosta.

”Jos katsotaan kirjallisuushistoriaa, kaikille trendeille tulee jossain vaiheessa vastavaikutus. Eli on ennustettavaa, että trendi laantuu ja jotain uutta tulee tilalle”, Isomaa sanoo.

Iso­maan mu­kaan utoop­pi­suus on jo vah­vis­tu­nut vii­me vuo­sien dystopia­teoksissa.

”Niissä on alettu kuvata selvemmin dystopian jälkeistä yhteiskuntaa. On vahvistunut toivo siitä, että kenties ihmiskunnan tuhon jälkeinen yhteiskunta voisi olla parempi kuin edellinen.”

Tällaisia postapokalyptisiä utooppisia maailmoja tosin löytyy jo Raamatusta, mutta ei mennä vielä siihen.

Isomaa ja Lahtinen ovat mukana Tampereen yliopiston projektissa, jota rahoittaa Koneen säätiö. Dystooppista fiktiota nykykirjallisuudessa ja audiovisuaalisessa mediassa tarkasteleva kuuden tutkijan hanke Synkistyvät tulevaisuudenkuvat alkoi 2015 ja päättyy tämän vuoden lopussa. Lisäksi Toni Lahtinen tarkastelee muun muassa ekodystopioita Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimuksessa Ympäristöriskit, dystopiat ja myytit nykykirjallisuudessa.


Ter­mi dys­to­pia tar­koit­taa väl­jäs­ti mää­ri­tel­ty­nä epätoivottavaa tilaa, ja se kartoittaa yleensä tulevaisuuteen liittyviä uhkia. Dystopia on eräänlainen ajatuskoe siitä, millainen olisi tulevaisuus, jos jokin tämän päivän ilmiö voimistuisi, esimerkiksi jokin teknologia tai ideologia alkaisi alistaa ihmiskuntaa.

Isomaan mukaan dystopiat ovat osa laajempaa kulttuurista trendiä, kuten vaikkapa väkivallalla mässäilevien ohjelmien ja sarjojen suosiota.

”Yhteiskuntadystopiat kuvaavat usein yksilön rajojen ylittämistä. Sitä, että jokin taho ottaa vallan yksilöstä ylitse hänen vapautensa.”

Esimerkiksi Margaret Atwoodin teoksessa Orjattaresi, johon Handmaid’s Tale pohjautuu, valtio on alistanut naisten lisääntymisen ilmastokatastrofin jälkeisessä maailmassa.

”Dystopioissa on aina voimakkaasti käsitelty ruumiillisuutta ja seksuaalisuutta. Yksilöllisyyttä korostavassa ajassa korostuvat myös yksilön kehollisen haavoittuvuuden rajat ja niihin liittyvät uhat.”

Kehollisuus on tällä hetkellä iso teema muutenkin, Isomaa jatkaa.

Siltä vaikuttaa. Jos yhdessä uutisessa käsitellään esimerkiksi uuden sodan uhkaa Persianlahdella, ihmiset todennäköisesti silti lukevat enemmän uutista, jossa puhutaan suoliston toiminnasta.

Tähän yksilökorosteiseen kehollisuusaikaan liittyvät myös #metoo, ulkonäkökeskeisyys ja erilaiset sensaationhakuiset sairauskertomukset, Isomaa luettelee.

Kehollisuutta käsitellään usein dystopioissa inhon herättämisen kautta. Isomaan mukaan inholla on sokkiarvoa, mutta koska kauheuksiin myös turrutaan, sen hyödyntäminen vie lajityyppiä jatkuvasti raaempaan suuntaan.

”Mitä enemmän siirrytään pois dystopian yhteiskuntafilosofisista kysymyksenasetteluista ja lisätään toiminnallisuutta, sen helpommin lajityypistä tulee väkivaltapornolle otollista”, Lahtinen lisää.

Toisaalta jo esimerkiksi dystopiaklassikossa George Orwellin Vuonna 1984 kidutuskuvaus on järkyttävää. Inho on voimakas tunne, jolla on dystopiassa tarkoituksensa.

”Dystopia saattaa lähteä liikkeelle tabuista, jotka heitetään ihmisten kasvoille räikeästi, koska ihminen joutuu tällöin prosessoimaan tiettyjä kulttuurisia uskomuksia ja niihin kytkeytyviä tunteita”, Isomaa sanoo.

Esimerkiksi Agustina Bazterrican ihmissyöntiä brutaalisti käsittelevässä Rotukirjassa otetaan kantaa eriarvoistumiseen ja eläinten kohteluun.

Dystopia onkin hyvin poliittinen lajitraditio. Se esittää väitteen siitä, millainen maailman ei ainakaan pitäisi olla. Tämän vuoksi sitä on myös väheksytty kerronnan muotona, sillä modernismista, 1900-luvun vaihteesta lähtien on vallinnut myös ajatus siitä, että taiteella ei pitäisi olla sanomaa: pitäisi tehdä taidetta taiteen vuoksi.

Mutta koska dystopia on kantaaottavaa ja tuottaa erilaisia todellisuuden hahmottamisen tapoja, sillä on myös vaikutusta kulttuuriseen ilmapiiriin ja ajatteluun. Ekokritiikkiin ja ilmastokirjallisuuteen perehtyneen Toni Lahtisen mukaan vaikutukset voivat olla arvaamattomiakin.

”Nuorten kohdalla on esimerkiksi huomattu, että rajujen maailmanlopun kuvausten jälkeen he ovat suhtautuneet poliittiseen väkivaltaan suopeammin”, Lahtinen sanoo ja jatkaa:

”Nuortenkirjat ovat nyt synkempiä ja raaempia kuin koskaan. Mikä sellaisen pidempiaikainen vaikutus on? Siihen kysymykseen minulla ei ole vastausta.”

Dystopiat kiinnostavat erityisesti nuoria, sillä ilmastonmuutos ja ympäristön saastuminen ovat heille akuutimpi kysymys kuin valtaapitäville sukupolville. Toisaalta dystopian kautta on myös helppo käsitellä elämän suuria kysymyksiä, jotka nousevat pintaan silloin, kun edessä on tuho.

”Dystopiassa käsitellään usein sitä, mikä on elämässä tärkeintä. Nämä ovat myös keskeisiä kysymyksiä nuoruudessa”, Isomaa kertoo.


Toi­saal­ta Lah­ti­nen pal­jas­taa myös yh­den yl­lät­tä­vän syyn siihen, että nuoret lukevat dystopioita.

Monet kokevat elämässään niin suuria suorituspaineita, että on suorastaan eskapistista kuvitella maailmaa, jossa nykyisenlainen arvojärjestelmä on romahtanut. Toisen dystopia voi olla toisen utopia.

Todennäköisesti näistä samoista syistä dystopia kiehtoo yhä enemmän myös aikuisia. Dystopia antaa puitteet rakentaa herkullinen ja toiminnallinen tarina. Sankari on yleensä kapinallinen, jonka selviytymistaistelussa on pelissä koko ihmiskunnan tulevaisuus.


Uhka­ku­vien kar­toit­ta­mi­nen kie­lii u­sein ma­teriaalisesta hyvinvoinnista, Isomaa kertoo:

”Länsimaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on resursseja varautua tulevaan, kun kaikki energia ei mene hengissä selviämiseen.”

Jännitykseen samaistuminen myös vetoaa ihmiseen, jonka arki pyörii elämän ja kuoleman kysymysten sijaan kauppalistojen ja veroilmoitusten ympärillä. Nykyihmistä varjostavat uhat ovat melko abstrakteja ja suuria. Esimerkiksi konkreettiset keinot vaikuttaa yksilönä vaikkapa ilmastonmuutokseen saattavat tuntua riittämättömiltä.

Toisaalta vaikka meidän pohjoismaalaisten tiedot ilmastonmuutoksesta ovat kansainvälisesti mitattuna huipputasoa, asialle tehdään hyvin vähän. Lihansyönti ei vähene, lentäminen ei vähene.

Tämä ristiriita askarruttaa ympäristöaiheisen kirjallisuuden tutkijoita, Lahtinen sanoo. Voiko ekodystopioilla olla ihmisiä lamauttava vaikutus?

”Tästä on ristiriitaista tietoa. Jotta asia pysyisi mielessä, tarvitaan toistoa ja muistutuksia vaarasta. Toisaalta kulttuurissa on nyt sitä niin valtavissa määrin, että se varmasti myös turruttaa”, Lahtinen vastaa.

Etenkin sellainen viesti, että teemme mitä tahansa, mitään ei ole enää tehtävissä, on vaarallinen.

”Väistämätön tuho lamaannuttaa”, Lahtinen sanoo.

Siksi olisi hyvä olla myös toivoa ja ratkaisuja. Olisiko utopialla todellisia mahdollisuuksia nousta korvaamaan dystopiaa tai edes sen rinnalle?

”Se on hyvä kysymys. On nimittäin vaikea kuvitella, että ekoutopiasta tehtäisiin esimerkiksi massoille suunnattu Hollywood-elokuva”, Lahtinen sanoo.

Toisaalta utopioille olisi jo kenties kysyntää:

”Niitä kohtaan on virinnyt kiinnostus esimerkiksi kirjallisuudentutkijoiden keskuudessa”, Lahtinen toteaa.

Mutta tarjonnan suhteen on hiljaista. Hyvä tarina nimittään sisältää aina jonkin konfliktin, ja utopiasta on vaikea kirjoittaa ilman, että se tuntuu liian naiivilta.

Saija Isomaa, jos joku tietää utopian mahdollisuuksista, sillä hän on tehnyt väitöskirjan Arvid Järnefeltin (1861–1932) utooppisesta tuotannosta.

Utopioita kuviteltiin etenkin 1800-luvun loppupuolella, jolloin uuden vuosisadan odotukseen liittyi teknologisten keksintöjen ja valistuksen perinteeseen kytkeytyvää edistysuskoa.

”1900-luku romutti tämän uskon. Tulivat maailmansodat, kylmä sota, atomipommi keksittiin ja Eurooppaan syntyi hirmuhallintoja”, Isomaa sanoo.

Sitten tulivat ympäristöongelmat: otsonikato, kasvihuoneilmiö ja ilmastonmuutos. Viime vuosien kriisit ovat liittyneet maahanmuuttoon ja terrorismiin.

Millaisia olivat utopiat, ennen kuin ihmisen toimet veivät niiltä pohjan?

”Järnefelt kuvasi oman aikansa ongelmia ja maailmaa tolstoilaisen utopian näkökulmasta. Ylipäätään, jos ajatellaan utopiaa, Thomas Moresta eteenpäin teoksissa on yleensä päähenkilö, joka löytää syrjäisestä paikasta piilotetun utopian, ja keskustelun kautta kuvataan, miten sellainen yhteiskunta on järjestetty. Kyseessä on usein hyvin staattista yhteiskuntafilosofiaa”, Isomaa vastaa.

Ei tosiaan kuulosta tämän päivän bestselleriltä.


”Kai­ken sen jäl­keen, mi­tä mei­dän maa­il­mas­sam­me on nähty, pitäisi olla melkoinen mielikuvitus, että utopiasta saisi jotain muuta kuin naiivia ja abstraktia”, Isomaa pohtii ja lisää:

”Utopian täytyisi uudistua kokonaan.”

Tai ehkä käännymme kohti Raamatullisia postapokalyptisia kertomuksia esimerkiksi Nooasta ja Ilmestyskirjasta, jossa pahuus pyyhitään pois maan päältä ja ihmiskunta saa aloittaa alusta.

Darren Aronofskyn Noah-elokuvassa (2014) on viittaus tähän suuntaan. Siinä Nooa ei halua, että hänen lapsensa lisääntyvät. Hän toivoo ihmiskunnan loppua.

Ehkä ainoa mahdollinen utopia onkin ihmistenjälkeinen maailma.

Luettavaa

Utopia- ja dystopiakirjallisuutta


Utopioita:

Platon, Valtio (381 eKr, suomennettu ensimmäisen kerran 1933)

More, Thomas: Utopia (1516, suom 1971)

Campanella, Tommaso: Aurinkokaupunki (1602/1623, suom. 2012)

Bacon, Francis: Uusi Atlantis (1627, suom. 2002)

Cavendishin, Margaret: The Blazing World (1666)

Bellamy, Edward: Vuonna 2000 (1888, suom. 2012)

Dystopioita:

Wells, H.G: Aikakone (1895 suom. 1979)

Huxley, Aldous: Uljas uusi maailma (1932 suom. 1944)

Orwell, George: Eläinten vallankumous (1945 suom. 1969)

Orwell, George: Vuonna 1984 (1949, suom. 1950)

Burgess, Anthony: Kellopeliappelsiini (1962, suom. 1991)

Atwood, Margaret: Orjattaresi (1985, suom. 1986)

Atwood, Margaret: MaddAddam-trilogia (2003–2013)

Kotimaisia dystopioita:

Lehtimäki, Konrad: Ylös helvetistä (1917)

Isomäki, Risto: Sarasvatin hiekkaa (2005)

Verronen, Maarit: Karsintavaihe (2008)

Itäranta, Emmi: Teemestarin kirja (2012)

Krohn, Leena: Hotel Sapiens (2013)

Lähteet: Saija Isomaa, Synkistyvät tulevaisuudenkuvat, Tieteen termipankki, Suomen kansallisbibliografia

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Kapteeni juopotteli Turussa ja pelkäsi sotaoikeutta – Pian Hangosta lähti merelle neuvostosukellusvene, joka aiheutti historian pahimman meritragedian

      Tilaajille
    2. 2

      ”Tätä et tiennyt Suomesta”: Unkari jatkoi propagandaansa Suomen mediaa ja oikeuslaitosta vastaan

    3. 3

      Ruotsin kaduilla on räjähtänyt käsikranaatti harva se viikko: Niiden suuri etu on, että todisteita jää vähemmän kuin ampuma-aseista

    4. 4

      Näin villiä legendaa kerrotaan Helsingin turistibusseissa: Täällä syödään ”sapaksia”, poliiseille kannattaa puhua ruotsia ja Havis Amanda esineellisti suomalaiset naiset

    5. 5

      Ison pörssiyhtiön johtaja ansaitsee viikossa saman kuin työntekijä koko vuonna – katso, ketkä saivat eniten palkkaa, bonuksia ja eläkemaksuja

    6. 6

      Matalatehoinen liikunta on hyväksi – listasimme 10 väitettä aineenvaihdunnasta ja keinot, joilla nopeutat sitä oikeasti

      Tilaajille
    7. 7

      Kasvomaskiin, irtohihoihin ja lippahattuun pukeutunut Wu Jinghua ei ymmärrä, mikseivät ihmiset suojaa ihoaan auringolta kunnolla: ”Ruskettunut iho on niin valtavan ruma”

    8. 8

      Miksi neuvolassa kysytään rokotteista kuin kyseessä olisi lounasbuffet?

    9. 9

      Katsastaja hylkäsi vantaalaismiehen auton ”katkenneiden takajousien” takia, vaikka jouset olivat täysin ehjät

    10. 10

      Venäläinen toimittaja löysi Putinin tyttären ja paljasti Skripalin epäillyt myrkyttäjät – Nyt hän esittää hurjia väitteitä ”Putinin kokista” ja kertoo erikoisesta kaksossynnytyksestä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Katsastaja hylkäsi vantaalaismiehen auton ”katkenneiden takajousien” takia, vaikka jouset olivat täysin ehjät

    2. 2

      Venäläinen toimittaja löysi Putinin tyttären ja paljasti Skripalin epäillyt myrkyttäjät – Nyt hän esittää hurjia väitteitä ”Putinin kokista” ja kertoo erikoisesta kaksossynnytyksestä

    3. 3

      HS tutustui viisi päivää kestävään reservinkieltäytyjien leiriin ja selvitti, mitä siellä tapahtuu

      Tilaajille
    4. 4

      ”Tätä et tiennyt Suomesta”: Unkari jatkoi propagandaansa Suomen mediaa ja oikeuslaitosta vastaan

    5. 5

      Kasvomaskiin, irtohihoihin ja lippahattuun pukeutunut Wu Jinghua ei ymmärrä, mikseivät ihmiset suojaa ihoaan auringolta kunnolla: ”Ruskettunut iho on niin valtavan ruma”

    6. 6

      Harri Virtasen elämä särkyi, kun äiti pysäytti auton keskellä metsätietä: vasta aikuisena Virtanen toipui, ja nyt hän auttaa myös toisia pois trauman kierteestä

      Tilaajille
    7. 7

      Onko tässä Helsingin hienoin kattoterassi? Tavallisen kalliolaisen kerrostalon katolta voi nähdä hyvällä säällä jopa Tallinnaan

    8. 8

      Lisätietoa Luumäen turmasta: Kolme ihmistä nousi autosta selvittämään mahdollisia erimielisyyksiä, kaksi kuoli rekan törmättyä heihin

    9. 9

      Ilmatieteen laitos antaa jo helle­varoituksia: Grafiikka näyttää Suomen tulevien päivien sään

    10. 10

      Keskiajan ”överiyttä” ihannoiva Noora Louhimo toi metalliyhtyeensä Battle Beastin Olavinlinnaan, joka on oiva paikka laulaa miekoista ja kunniasta

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Harri Virtasen elämä särkyi, kun äiti pysäytti auton keskellä metsätietä: vasta aikuisena Virtanen toipui, ja nyt hän auttaa myös toisia pois trauman kierteestä

      Tilaajille
    2. 2

      Synkkä puhelu sai päivystäjän itkemään kesken hätäpuhelun: Saana Välimaa kertoo vaativasta mutta kiittämättömästä työstä luolassa Uudellamaalla

      Tilaajille
    3. 3

      Frendit ja Seinfeld ikääntyivät – toinen teki sen arvokkaasti, toinen on niin homofobinen, että sitä katsoessa täytyy irvistää

      Tilaajille
    4. 4

      Katsastaja hylkäsi vantaalaismiehen auton ”katkenneiden takajousien” takia, vaikka jouset olivat täysin ehjät

    5. 5

      VR vaihtoi kesäkuussa siivousyhtiötä, nyt likaiset junat ihmetyttävät niin matkustajia kuin henkilökuntaakin

    6. 6

      Töölöläinen Liisa Eskelinen etsii Facebookissa kumppania pitkän kriteerilistan avulla: lapseton, äänestänyt kaikissa vaaleissa ja prioriteettina yhteinen aika

    7. 7

      Bloggari Maria Nordin aiheutti sukupuoliristiriitaa käsittelevällä Pride-päivityksellään somemyrskyn, soitimme riidan osapuolille

    8. 8

      Tarja Myllyrinne asuu ensimmäisessä kerroksessa yhdellä Helsingin meluisimmista kaduista: Tällainen on hänen kotinsa

      Tilaajille
    9. 9

      Parisuhde loppui Halla-ahon vuoksi, liian vihreitä sukulaisia ja sisällissota aina vain – Näin politiikka riitauttaa suomalaisia

    10. 10

      Finnair oli jättää yksin matkustavan nuoren ulos koneesta ylivarauksen takia – Lentoyhtiö kertoo, miten ylivaraustilanteet ratkaistaan

    11. Näytä lisää