Kulttuuri

Eveliina Talvitie sai kuulla, että hänen olisi parasta olla hiljaa loppuelämänsä – Sitten tunnettu feministi irtisanoutui, muutti maasta ja kirjoitti romaanin oman käden oikeudesta

”On huumaava tunne, kun kukaan ei voi sanoa, ettet voi kirjoittaa noin tai näin”, Tallinnaan muuttanut Eveliina Talvitie sanoo.

”Feministiksi julistautuminen ei tee kenestäkään Suomen suosituinta ihmistä”, tietokirjailija ja toimittaja Eveliina Talvitie sanoo.

Hän tietää, mistä puhuu.

Talvitie on julkaissut tällä vuosikymmenellä neljä tasa-arvoa käsittelevää tietokirjaa. Vuonna 2013 häneltä ilmestyi teos Keitäs tyttö kahvia, jossa naispoliitikot kertoivat usein kivikkoisesta matkastaan yhteiskunnallisen päättämisen huipulle. Sen jälkeen hän on kirjoittanut naisen maineeseen pureutuvan teoksen Hieno vai huono, omaelämäkerrallisen kirjan Miten helvetissä minusta tuli feministi? sekä julkaissut yhdessä Maryan Abdulkarimin kanssa keskustelukirjan feminismistä.

Lisäksi hän on kirjoittanut teokset kahdesta tunnetusta poliitikosta Ilkka Kanervasta ja Matti Vanhasesta.

Lukijapalaute on ollut monenlaista.

Talvitielle on huomautettu, ettei hän voi olla feministi, koska ei näytä sellaiselta. Joskus palautteesta on tajunnut, ettei kommentoija ole edes lukenut teosta, mutta haluaa silti kertoa, miten asioiden pitäisi olla.

”Minulta saatettiin kysyä, miksi kirjoitan tästä aiheesta enkä jostain toisesta tai miksi kirjoitan tällä tavalla. Tai että miksi ylipäänsä kirjoitan, minunhan olisi parempi olla hiljaa koko loppuelämäni. Joidenkin mielestä olin tyhmä ja ruma ja paikkani oli helvetissä.”

Toki Talvitie on saanut myös myönteisiä viestejä. Jotkut naislukijat tunnistivat hänen kuvailemansa tunteen siitä, että naisen pitää pienentää omaa persoonaansa ja mielipiteitään.

Surrealistisin kokemus Talvitien uralla liittyy vuonna 2006 ilmestyneeseen Kanervan elämästä kertovaan Moniottelija-kirjaan. Talvitie muistaa, miten istui Kirjamessujen esiintymislavalla kirjan kohteen ja haastattelijan kanssa, mutta hänelle ei esitetty ainoatakaan kysymystä.

”Tilanne pänni niin pahasti, että olin aikeissa poistua paikalta kesken tilaisuuden. Herrojen mielestä siinä ei selvästi ollut mitään erikoista, jälkeenpäin haastattelija ihmetteli, miksi olin asiasta kiukkuinen”, Talvitie muistelee

Hän myöntää olleensa naiivi kuvitellessaan, että kun kirjoittaa kirjan, niin silloin myös käsitellään tekijänä ja kirjoittajana.

”Vasta myöhemmin minulle avautui, miten pitkä matka siihen oli edessä.”

Nyt Talvitie on julkaissut esikoisromaaninsa ja nauttii fiktion luojan vapaudesta.

”On huumaava tunne, kun kukaan ei voi sanoa, ettet voi kirjoittaa noin tai näin. Annoin vaan mennä”, hän sanoo.

Muutama viikko sitten ilmestynyt Kovakuorinen on monella aikatasolla liikkuva palapelimäinen teos, jonka kanssa Talvitie työskenteli täysipäiväisesti vuoden ajan.

”Olen kurinalainen kirjoittaja, ja minulla menee helposti vähän överiksi, niin kuin varmaan monella muullakin kirjailijalla. Aloitin työt heti herättyäni kahdeksan maissa, kunhan sain vedettyä yöpaidan päälle jonkun villapaidan ja lisättyä puita uuniin. Jatkoin ihmeellisissä tiloissa myöhäiseen iltaan saakka”, hän kertoo.

Vaikka Talvitie on aiemmin julkaissut seitsemän tietoteosta, romaanin kirjoittaminen tuntui eri tavalla suurelta asialta.

”Olen aina halunnut kirjoittaa, mutta arvostan ja ihailen monia kirjailijoita ehkä liikaakin. Sen takia minulla on korkea kynnys edes ajatella itseäni romaanikirjailijana”, Talvitie sanoo.

Romaani tuskin olisi syntynyt, ellei Talvitie pari vuotta sitten olisi pistänyt elämässään lähes kaikkea uusiksi. Hän irtisanoutui työstään viestintätoimisto Ellun Kanoista, laittoi Torkkelinmäen kotinsa vuokralle ja muutti puolisonsa, valokuvaaja Jyri Pitkäsen kanssa Tallinnaan.

Talvitie oli kirjoittanut aiemmat kirjansa päivätöiden ohella ja hänestä tuntui, ettei hän tehnyt muuta kuin juossut pitkän päivän jälkeen töistä kotiin tekemään lisää töitä.

”Helsinki alkoi rasittaa, koska elämäni siellä oli niin täynnä työtä ja suorittamista. Asuminen itsessään oli kallista, vaikka enhän juuri ehtinyt kuin käydä nukkumassa kotona. En edes jaksanut laittaa ruokaa siellä, vaan nappasin kymmeneltä illalla take away -nepalilaista mukaani”, hän kertoo.

Kahden Tallinnassa vietetyn vuoden jälkeen Talvitie on huomannut, että hän tulee toimeen paljon vähemmällä kuin entisessä elämässään. Asunnot etelänaapurissa ovat edelleen halvempia kuin Helsingissä, kuten elämä muutenkin. Pitää vain tietää, mistä hankinnat tekee.

”Tärkeintä kuitenkin on, että voin tehdä mitä itse haluan. Voin valita työni ja tehdä ne kunnolla eikä aina hirveässä kiireessä.”

Kovakuorinen kertoo Eevan ja Miran ystävyydestä ja kasvusta lapsuuden lähiöstä aikuisuuteen ja 2000-luvulle. Tarinassa maalataan hienoa ajankuvaa, kurkistetaan miestaiteilijan pään sisään ja kuvataan sukupuolten rooleja hyvin tunnistettavalla tavalla. Mukaan on ujutettu myös jännitysromaanin tunnelmaa.

Talvitielle yksi romaanin tärkeimmistä teemoista on oman käden oikeus.

”Halusin pohtia, miten olosuhteet voivat selittää ihmisten tekoja ja miten niitä pitäisi tulkita. Jos absoluuttisesti väärää tekoa peilataan kokonaisuuteen, voiko vääryys muuttuakin oikeudeksi”, hän kertoo.

”Minua kiinnostavat tarinat ja uutiset, joissa on ’kuppi meni nurin’ -tyylinen tilanne. Onhan ihmisen mieli tosi kiehtova: jokainen ihminen kykenee lopulta vaikka mihin.”

Fiktiivisen teoksen luominen olikin raskasta tavalla, johon hän ei ollut osannut varautua. Se ei tuntunut vaativalta pelkästään työmäärän ja pitkien päivien takia, vaan itse romaanin tapahtumat rasittivat Talvitien mieltä.

”Minusta tuli vähän säikky. Mieleeni tulvi kaikkea, enkä ihan tiennyt, mikä on totta.”

Porilaisessa lähiössä yksinhuoltajaäidin kanssa varttunut Talvitie uskoo, että on pienestä lähtien kiinnittänyt huomiota kaikenlaiseen eriarvoisuuteen ja epäreiluuteen.

Hän muistaa, miten häntä ärsytti, kun eroperheen ainoaa lasta säälittiin siitä, ettei hänellä ollut sisaruksia. Kun hänen kolmessa vuorossa perushoitajan töitä tekevä äitinsä lähti yöksi töihin, alle kymmenvuotias tytär jäi yksin kotiin, koska itse niin halusi.

Talvitie ei ymmärtänyt, miksi hänen olisi pitänyt mennä naapuriin nukkumaan jollekin patjalle. Kerrostalossahan oli turvallista, koska kuitenkin aina oli ihmisiä ympärillä.

”Varmaan yksinäisyyttä tärkeämpi seuraus vanhempien poissaolosta olikin luottamus siihen, että pärjää. Opin jo nuorena aika itsenäiseksi.”

Talvitien lapsuudenkodissa ei puhuttu tasa-arvosta, eivätkä äiti ja Talvitielle tärkeä isoäiti kutsuneet itseään feministeiksi. Silti he elivät ja asennoituivat elämään tavalla, josta oli hyvä ottaa mallia.

”Äitini oli hyvin itsenäinen ja pärjäsi taloudellisesti pienellä palkallaan eikä koskaan ottanut marttyyriasennetta. Hän on nauranut, että vasta jälkeenpäin on lukenut lehdistä olleensa pienipalkkainen ihminen”, Talvitie kertoo.

Sukupuolten väliset erot kärjistyivät koulussa ja pihoilla, missä 1980-luvulla naisiksi kasvaneet tytöt joutuivat arvostelun ja huutelun kohteeksi.

”Se oli jollain tavalla itsestään selvää, että tyttöjen ulkonäköä seurattiin, arvosteltiin ja kehuttiin, ja että itsekin jatkuvasti kelasi sitä”, Talvitie sanoo.

Hän muistaa, miten epämukavalta ja epäoikeudenmukaiselta se tuntui ja miten vaikea sitä oli sanoittaa. Ja miten ristiriitaista oli, että silti itse pyrki täyttämään niitä odotuksia ja pärjäämään siinä omituisessa kisassa, jonka päämäärää ei oikein ymmärtänyt.

Vaikka Talvitie nyt Tallinnassa asuessaan seuraakin vähemmän Suomen politiikkaa, vihreiden tuoreeseen ministeriin Maria Ohisaloon liittynyt jääprinsessa-keskustelu ei jäänyt häneltä huomaamatta.

”Feministikuplastani katsottuna on vaikea käsittää, mistä nousee tarve kutsua ministeriä jääprinsessaksi. Sen täytyy olla pelkoa. Pelätään, ettei saada enää olla kuninkaita. Pelätään patriarkaalisen järjestelmän hajoamista, mikä on sääli, sillä toteutuessaan tasa-arvo parantaa kaikkien asemaa.”

Talvitie on huomannut, että tätä, kuten muitakin keskusteluja, yritetään somessa nykyään vaientaa samalla tavalla.

”Jos ihminen kertoo, että joku asia on väärin ja ottaa siihen kantaa, hänen tulkitaan pahoittaneen mielensä, eli kritiikki pienennetään tunnereaktioksi.”

Häntä myös kyllästyttää se, että jotkut jaksavat yhä edelleen feminismin valtavirtaistumisesta huolimatta muistuttaa, miten tasa-arvoinen maa Suomi on, koska naiset saivat äänioikeuden ensimmäisten joukossa.

”Eikö pikkuhiljaa voisi alkaa ihmetellä sitä, miten Suomessakin on aikoinaan kiivaasti väännetty siitä, että annetaanko myös naisille oikeus äänestää? Se ei minusta enää toimii minään sisäänheittosloganina Suomesta”

Haastattelupäivän iltana Talvitie matkustaa Ugandaan tekemään haastatteluja Euroopan komission ja ulkoministeriön rahoittamaan ja Filantropian yhdessä paikallisjärjestöjen kanssa toteuttamaan projektiin, joka liittyy naisten omistusoikeuksien kehittämiseen. Se on hänen kolmas matkansa Afrikkaan viiden vuoden sisällä.

Kun hän vuonna 2015 oli lähdössä maanosaan ensimmäistä kertaa, kaikki sanoivat, ettei Afrikasta palaa entisenään.

Tavallaan niin kävikin.

Afrikan kertakaikkinen erilaisuus teki vaikutuksen Talvitiehen. Hän teki Villa Karon taiteilijaresidenssissä Beninissä sitkeästi töitä piinaavasta kuumuudesta huolimatta ja metsästi 40 asteen helteessä pientäkin vilvoittavaa tuulenvirettä.

”Beninissä pitää antaa periksi. Mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy”, hän kertoo.

Villa Karossa hän tapasi myös nykyisen miehensä, joka oli siellä tekemässä kehitysvammaisiin lapsiin liittyvää taideprojektia.

”Autoin Jyriä tekstien kanssa, ja kun palasimme Suomeen, syntyi ajatus yhteisestä projektista.”

Kehitysvammaisten lasten elämää eri puolilla maailmaa kuvaava Erilaiset-taideprojekti on sen jälkeen vienyt kaksikon 11 maahan noin 50 perheen vieraaksi.

”Peruskysymyksenämme on pitääkö kehitysvammaisen ihmisen sopeutua yhteiskuntaan vai pitäisikö yhteiskunnan sopeutua kehitysvammaisuuteen.”

Ajatuksena on, että niin kauan kun ihmiset eivät kohtaa, syntyy ennakkoluuloja ja pelkoa. Vammaisten maailmaan tutustuminen on avannut myös Talvitien silmiä erilaisuudelle.

”Tajusin, ettei lähi- tai tuttavapiirissäni ole ainuttakaan kehitysvammaista ihmistä. Se jo paljasti, miten yksioikoinen näkemys ihmisyyteen ja maailmaan meillä usein on.”

Talvitien ja Pitkäsen projektin viimeistely ajoittui samaan aikaan Kova­kuorinen-­romaa­nin julkai­sun kans­sa. Erilaiset-kirja ilmestyy syyskuussa, ja silloin avautuu myös siihen liittyvä valokuvanäyttely Tallinnassa. Lisäksi kiirettä on pitänyt uuden kodin remontoimisen kanssa.

Viime keväänä – asuttuaan Tallinnassa vuoden verran – Talvitie päätti myydä kotinsa Helsingissä ja ostaa yhdessä puolisonsa kanssa kodin Tallinnasta. Vanhassa puukerrostalossa sijaitseva asunto on remontoitu lattiasta kattoon.

Aina kun töiltään ja remontiltaan ehtivät, Talvitie ja Pitkänen pakkaavat tavaransa ja lähtevät reissuun Jamesiksi ristityllä vanhalla asuntoautollaan. Uudessa kotimaassa riittää koluttavia paikkoja. Viimeksi he ajoivat merenrannalle Meremöisälle ja viettivät seuraavan yön huikean jyrkänteen äärellä Paldisksissa, missä alapuolella avautui aava meri.

”On mahtavaa, kun asuntoauton voi parkkeerata mihin tahansa. Grillaamme, istumme markiisin alla ja kuuntelemme musiikkia.”

Maisemia katsellessa voi pohtia vaikka tulevaa romaania, joka on jo alkanut muhia kirjailijan päässä.

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Rankkasade on aiheuttanut ”valtavia vahinkoja” Helsingin rautatieasemalla, osa tiloista menee remonttiin: Metro­liikenne pysäytetty keskustassa

    2. 2

      Nainen lähti Alepasta, hyppäsi autoon ja törmäili pitkin Paloheinää – Kuvat näyttävät, millaista tuhoa epäilty rattijuoppo sai aikaan

    3. 3

      Maailman keuhkot puskevat nyt ilmaan hiiltä: Amazonilla riehuu valtavia metsä­paloja, joiden sytyttämisestä on todennäköisesti maksettu rahaa

    4. 4

      Mies valitsee nuoren ja kauneimman, ja lopulta kaikki häviävät: Deittisovellusten data piirtää raadollisen kuvan parinmuodostuksesta

      Tilaajille
    5. 5

      Yhdysvaltain republikaanien merkittävä miljardööri­tukija David Koch on kuollut

    6. 6

      Poliitikot vaativat brasilialaista lihaa pois kauppojen hyllyiltä – näin kauppaketjut vastaavat

    7. 7

      Helsingin keskustaan syntyi vesiputous: video näyttää, kuinka tulvavedet syöksyvät pyöräväylä Baanalle

    8. 8

      Tarvitseeko lippua ostaa ollenkaan, jos HSL:n mobiilisovellus ei toimi? Näin HSL vastaa

    9. 9

      Peliyhtiö Remedyn johto myi isoja osake­määriä ennen uuden pelin julkaisua – ”Ymmärrän, että voi syntyä kysymyksiä”

    10. 10

      Maata pitkin Espanjaan – Onko lentämisen välttäminen oikeasti ekologista, vaivan arvoista ja kallista?

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Rankkasade on aiheuttanut ”valtavia vahinkoja” Helsingin rautatieasemalla, osa tiloista menee remonttiin: Metro­liikenne pysäytetty keskustassa

    2. 2

      Mies valitsee nuoren ja kauneimman, ja lopulta kaikki häviävät: Deittisovellusten data piirtää raadollisen kuvan parinmuodostuksesta

      Tilaajille
    3. 3

      McDonald’sin paniikki vaihtui massa­hurmokseen – Kana­nugetti on suomalaistenkin suosikki, ja nyt HS:n erikois­artikkeli paljastaa, mitä sen sisältä löytyy

      Tilaajille
    4. 4

      Heidi Myllylä on tehnyt töitä melkein yötä päivää, mutta joutui raha­pulassa muuttamaan takaisin vanhempiensa luokse

    5. 5

      ”Miksei lapsia siepata kadulta?” Amerikkalaisvieraat tulivat Suomeen, ja viikon jälkeen he miettivät, voisiko tänne muuttaa

    6. 6

      Tarvitseeko lippua ostaa ollenkaan, jos HSL:n mobiilisovellus ei toimi? Näin HSL vastaa

    7. 7

      Maailmalla kirurgit käyttävät yhä ”absoluuttisesta pahasta syntynyttä” natsien anatomiakirjaa – Loisteliaan upeita kuvia, kommentoi suomalaisprofessori

      Tilaajille
    8. 8

      Ravintola puuttui lapsen itkuun ja sai vastaansa some-ryöpyn, joka romahdutti paikan maineen – ”Olemme antaneet jo periksi”

    9. 9

      Yhden sijoitustuotteen hinta nousee kohisten, ja se piirtää isomman kuvan talouden tilasta

      Tilaajille
    10. 10

      Helsingin keskustaan syntyi vesiputous: video näyttää, kuinka tulvavedet syöksyvät pyöräväylä Baanalle

    11. Näytä lisää
    1. 1

      McDonald’sin paniikki vaihtui massa­hurmokseen – Kana­nugetti on suomalaistenkin suosikki, ja nyt HS:n erikois­artikkeli paljastaa, mitä sen sisältä löytyy

      Tilaajille
    2. 2

      ”Miksei lapsia siepata kadulta?” Amerikkalaisvieraat tulivat Suomeen, ja viikon jälkeen he miettivät, voisiko tänne muuttaa

    3. 3

      HS matkusti Sea Islands -saarille, joilla Yhdysvaltain orjuuden perintö yhä elää: ”On vastenmielistä, että ihmiset tulevat tänne eivätkä edes tiedä, että me olemme olemassa”, kuningatar Quet sanoo

      Tilaajille
    4. 4

      Sara Malinen lähti remonttia pakoon lomamatkalle ja järkyttyi palattuaan: ”En ole ikinä nähnyt näin epäkäytännöllistä keittiötä”

    5. 5

      Ravintola puuttui lapsen itkuun ja sai vastaansa some-ryöpyn, joka romahdutti paikan maineen – ”Olemme antaneet jo periksi”

    6. 6

      Jyrki Sukula pani kuppiloita kuntoon, mutta sitten hän sai ikäviä uutisia – Nyt Sukula kertoo, miksi suosikkisarja päättyi

      Tilaajille
    7. 7

      Kylpyhuoneen lattia oli kodin paras paikka juoda – Näyttelijä Natalil Lintala joi päivästä toiseen ja syötti someen särötöntä elämää

      Tilaajille
    8. 8

      Tutkimuksissa on löydetty ylivertainen päästövähennyskeino, mutta ilmastotekolistoilta se puuttuu kokonaan

      Tilaajille
    9. 9

      Päätä jomottaa, väsymys ei hellitä ja lopulta selkään kasvaa kyttyrä – Piinaava niska­kyhmy yleistyy, näin estät sen synnyn

      Tilaajille
    10. 10

      Internetissä leviää video, joka näyttää bisneseliitin ”hupimetsästyksen” järjettömyyden – kokoomuksen ex-johtaja Pertti Salolainen raivostui: "Oksennan. Te tyhmät!"

    11. Näytä lisää